Lue keskustelun säännöt.
Apteekeissa ei saa enää asioida rauhassa
26.08.2017 |
Jo jonkin aikaa sitten meni kertaheitolla meininki kaikissa apteekeissa sellaiseksi, että hyvä kun ehdit ovesta sisään, kun jo tullaan kysymään että voidaanko auttaa. Ei siinä mitään, mutta kun joka ikinen siellä hyllyjen välissä häärivä farmaseutti tai mikä onkaan tulee utelemaan täysin saman asian. Ei ole harvinaista että joudun tyyliin neljä kertaa kertomaan että ei kiitos, tulen kyllä kysymään sitten jos jotakin ei meinaa löytyä. Kyllä on alkanut rasittaa tämä. Noiden utelijoiden takia menee omat pasmat sekaisin, eikä meinaa muistaa että mitä sitä pitikään sieltä seuraavaksi etsiä.
Ja sekin, jos vaikka sitten vastaa vaikka, että missäköhän teillä on tyyliin maitohappobakteerit, niin voi jessus sitä pälpätystä kun kaikki mahdolliset valmisteet siinä sitten pitää esitellä, vaikka halusin ihan vaan sen tietyn sieltä hyllystä, juuri sen mitä olin tullut hakemaankin.
Ylipäätään kun menen apteekkiin, en välitä höpötellä ostoksistani siellä kenenkään kanssa, ellei minulla sitten nimenomaan ole jotakin kysyttävää. Kukapa ei tahtoisi ostaa tyyliin peräpukamavoiteensa summuut ilman turhaa kalabaliikkia? Sissus!
Kommentit (291)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
220 tässä ja jatkaa:
Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.
Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.
Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:
Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.
Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.
Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.
No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:
1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.
2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.
3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.
4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.
Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.
En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.
Yleisempää niissä apteekeissa, joissa olen ollut töissä on se, ettei itsehoitopuoleen oiekastaan panosteta, vaikka on myös tutkittu juttu, että hyvin hoidettu itsehoitopuoli vetää apteekkiin myös reseptiasiakkaita, eikä niinkään toisin päin.
Panostamisella tarkoitan jatkuvaa farmaseutin läsnäoloa siellä (eikä pelkkiä kassoja tai oppilaita) ja tietenkin myös FIKSUA JA JÄRKEVÄÄ ohjaamista (tai ohjaamista ylipäätään), miten meidän apteekissa palvellaan asiakkaita. Kukin häärää siellä vain persoonansa mukaan.
Olen kanssasi samaa mieltä, siltä se varmasti ainakin sieltä palvelevan henkilökunnan näkökulmasta lattiatasolta näyttää.
Mutta kun ilmiö josta tässä nyt puhutaan vaikuttaa olevan valtakunnallinen, niin muutos miten palvellaan ei voi olla lähtenyt sieltä myymälätasolta liikkeelle. Liikkellepanevan voiman on täytynyt tulla ylempää ja sen vaikuttimia (motiivia) yritin kirjoituksillani avata ja päästä perille miksi asiakaskohtaisempaa myyntiä tehdään enemmän kuin sitä tehtiin vielä vaikkapa viitisen vuotta sitten.
Apteekkien pitäisi ehkä kuitenkin miettiä toimintatapojaan enemmän kun nyt tekevät ja jos/kun tämän kaltaista palautetta tulee niin miten toimintaa pitäisi muuttaa että asiakaskunta olisi entistä tyytyväisempää kuitenkin hoitaen velvollisuutensa neuvonnasta riittävästi.
Minulle on tullut itselleni sellainen vaikutelma, että apteekissa asioivat asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat niitä jotka tulevat hakemaan apua johonkin vaivaan ja toivovat neuvoja. He tuntevat tarvitsevansa neuvoja ja niitä mielellään vastaanottavat. Toiset taas ovat sellaisia, jotka tietävät jo ennalta ainakin omasta mielestään riittävän hyvin mitä sieltä hakevat ja toivovat saavansa ostettua vain sen tuotteen ja suoriutuvansa ulos mahdollisimman nopeasti.
Tunnen itse kuuluvani tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Olen vain yhden kerran joku vuosi sitten, jalkavoidetta etsiessäni ensimmäistä kertaa selkeästi mennyt apteekkiin niin, että siellä varmasti osataan neuvoa asiasta. Jaa, no on toinekin kerta, olisin halunnut ostaa aluna-puikon, mutta jostain syystä sitä ei enää sieltä löytynyt. Ostin sitten verkon kautta.
Olen työpaikan järjestämän työterveyshuollon piirissä ja keskustelen hoitamisesta terveydenhoitajan kanssa jos ja kun tunnen tarvetta jollekin jota en aiemmin ole tarvinnut. Apteekkiin mennessä minulla on siten jo hyvä kuva mitä olen etsimässä ja kuulun siten tuohon jälkimmäiseen asiakaskategoriaan.
Minulla on myös hieman omaa taustaa lääkinnällisissä asioissa. Osaan etsiä ja löytää tietoa aika hyvin itsekin. Toki monet pienet vaivat opin hoitamaan jo armeija aikana. Palvelin lääkintämiehenä paikassa, jossa varuskuntasairaala oli pienen kaupungin terveyskeskuksen yhteydessä ja vaikka palvelin virallisesti varuskuntasairaalan puolella niin lähes päivittäin meitä lainattiin terveyskeskusksen puolelle kiireavuksi. Meitä lääkintämiehiä kun oli 6 kappaletta, joista kaksi lepovuorossa, yksi polilla yksi osastolla ilta ja aamuvuoroissa. Olimme aina saatavilla ja kun meidän majoitus oli terveyskeskuksen pohjakerroksessa olevissa tiloissa niin sieltä sai viikolla todella nopeasti kuudet käsiparit ja viikoloppuna neljät käsiparit avuksi jos tuli iso kiire. Ja mikäpäs siinä, se oli ihan mukava vaihe elämässä saimme hyvän kuvan siitä mitä lääkintävahtimestarin homma on. Lääkäreitäkin meillä oli kaksi palveluksessa ja muutama 3 jos en väärin muista sairaanhoitajia, joista yksi kerrallaan vuorossa. Kun lähihoitajia (perushoitajia siihen aikaan) ei ollut ollenkaan ja sairaanhoitajiakin vain yksi kerrallaan, niin lääkintämiehille jäi ilmeisesti ihan tarkoituksellisesti merkittävä osa lääkkeiden jakamisista lähtien ja lääkärin kierroksilla avustamisesta. Lääkeiden ja välineiden kanssa toimiminen tuli varsin tutuksi meille kaikille siellä palvelleille.
Toki metsäkeikkoja, loppusotia ja muita leikkejä oli aika-ajoin myös, mutta eninmäkseen ihan selvää työtä sairaanhoidon, välinehuollon ja työn opiskelun parissa. Lääkärit opettivat meitä työnsä ohessa koko ajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Leave me alone ffs kirjoitti:
Minäkään en mene mielelläni Tampereen Yliopiston Apteekkiin. Jostain syystä minua aina seurataan siellä henkilökunnan toimesta ja se on todella inhottavaa. En ole koskaan varastanut tai edes aikonut varastaa mitään mistään liikkeestä ja ärsyttää kun aina on farmaseutti muka huomaamattomasti kintereillä hyllyjen välissä, katsele siinä sitten rauhassa tuotteita! Kärsin julkisten paikkojen pelosta ja sosiaalisesta ahdistuksesta eikä myyjien käytös mitenkään paranna tilannetta. Nykyään ostan suurimman osan apteekkitavaroista netin kautta, pääsen paljon helpommalla!
Tuossa apteekissa on myös sitä avun tyrkyttämistä ollut eniten mitä olen missään kokenut. Mun suosikkikerta oli kun vajaan minuutin aikana "pääsin" kolme eri myyjää torppaamaan. Olin menossa ostamaan tiettyä kosmetiikkatuotetta. Eka myyjä tuli heti sisään päästyäni kimppuun, toinen ehti luokse kun olin hyllyllä ottamassa tuotetta. Siitä läksin pikavauhtia kahden metrin päässä sijaitsevalle kassalle, ja kolmatta yrittäjää ehdin mulkaista niin pahasti että hän ei ilennyt enää kysyä voikos auttaa. Ei vaan oikeesti kestä sitä kun jokainen vuorollaan tulee kyselemään, yhtään ei seurata että sama asiakas on joitain sekunteja aikaisemmin jo torjunut yhden myyjän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni huvitti tietyllä tapaa myös kaksi nuorta tyttöä, joilta menin kysymään olisivatko apua tarvinneet, kun näyttivät neuvottomilta. Tiuskaisivat nopeasti että EI TARVITA. No sanoin että selvä, kysykää vain jos tarvitsette. No aikansa apteekissa kiertelivät ja haahuilivat, kunnes toinen tuli kysymään häntä koipien välissä että tarvitsee jälkiehkäisyä. No niin, on mielestäni hyvä että uskaltaa kysyä apua avuntarjouksen torjumisen jälkeenkin. Mietin vain että luulivatko tytöt että apteekissa jälkiehkäisyt ovat aitiopaikalla josta sen voi vain napata matkaansa ettei tarvitse farmaseuttia kohdata. Muuta eivät ostaneet.
Olisi hyvää asiakaspalvelua, jos jälkiehkäisy ja muut intiimit tuotteet olisivat asiakkaalle helposti ja huomaamattomasti saatavilla vaikka jostakin nurkasta jossa yksikään apteekin myyjä ei tule ikinä häiritsemään tuotteisiin tutustumista. Asiakkaat osaavat lukea pakkausten tuoteselosteet ja kysyä neuvoa jos se on tarpeen.
Jälkiehkäisyvalmisteet ovat lisäneuvontaa vaativia itsehoitolääkkeitä, niitä ei voida luovuttaa ellei farmaseutti ole antanut myyntilupaehtojen mukaista lääkeneuvontaa ja varmistua lääkkeen oikeasta käytöstä. Toisin sanoen osassa apteekkeja ne on piilotettu laatikoihin, osassa ovat reseptipuolella. Täysin syystä.
Tästä voisi paremmin tiedottaa ja laittaa ne sinne reseptipuolelle jotta sen infon voi antaa sielä rauhallisemmassa kopissa eikä kailottaa kaikkea keskellä apteekkia.
Itse ymmärrän hyvin tuon reaktion. Varsinkin jos on ollut nuori niin tuommoinen vahinko voi tuntua nololta ja vielä saattaa tuntea että se apteekin henkilökunta tuomitsee. Kaikki ei tiedä että ne jälkiehkäisyt on neuvonnan takana(tämä on harva valmiste missä tämä neuvonta on hyvä juttu) mutta ongelmana on se että se henkilökunnan jäsen jolta niitä menet kysymään voi olla joko ihana ymmärtävä ihminen tai tuomitseva gerberos.
Älkää jaksako tuosta kailottamisesta nyt enää. Ei apteekeissa kailoteta.
En ole ikinä kuullut. Ei tätä teidän apteekkien haukkumiskampanjaa pysty ottaa tosissaan jos liioittelette ja keksitte satuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Minä en ole ikinä tarvinnut apteekissa minkäänlaista neuvontaa vaikka olen jo ikämies.
Juu et varmaan, niin kuin et mistään muualtakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Totta kai tulee, se on selvä. Kyse onkin siitä, että siltä apteekin väeltä toivoisi hieman enemän pelisilmää kuka apua tarvitsee ja kuka ei. Ollen kuitenkin saatavilla jos tarvetta on. Siitähän tässä ketjussa on ymmärtääkseni ollut kyse :)
Monessa kommentissa käy kyllä ilmi että paras olisi kun ei olisi ollenkaan, heille se olikin kohdistettu :) koskaan ei voi asiakkaasta päältäpäin nähdä, kuka tarvitsee farmaseuttia ja kuka ei - sen takia farmaseutit menee kysymään jokaiselta. Eri asia on se, että ei tyrkytä apua kieltäytymisestä huolimatta. Myös jos on iso apteekki, ei välttämättä ole nähnyt että työkaveri on jo käynyt kysymässä asiakkaalta tarvitseeko tämä apua. Tämä voi toki ärsyttää joitakin, mutta ei kukaan asioikseen mene härnäämään asiakasta. Niinkuin sanottu, miten ison osan asiakkaista luulisit jättävän kysymättä asiansa, jos apteekeissa ei annettaisi avun tarjouksia? Nimenomaan. Keskustelussa ei todellakaan ymmärretä sitä, miten paljon farmaseutit korjaavat käsityksiä itsehoidossa ja ohjaavat parempiin vaihtoehtoihin. Jos sinä et tarvitse apua, joku muu tarvitsee, sen takia farmaseutit siellä ovat ja ei siitä tarvitse hernettä vetää nenäänsä että farmaseutti tuli kysymään avuntarvetta.
Kuten sekin farmaseutti, joka myi sen känsälaastarin, jota ei voinut käyttää? Ei paljon kartoittanut ostajan sairauksia ja lääkkeitä.
Jos tarkistaisit asian lääkäriltä, niin olisikohan asia sinun tapauksessasi tosiaan näin, ettet saisi kyseistä tuotetta käyttää? Nekin varoitukset koskee laajoja diabeetikkojoukkoja, mutta känsät, sairauden vaikeusasteet, tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei apteekeissa kailoteta, mutta kun ihmistä hävettää, niin se kuulostaa ihan siltä, ilmeisesti. Yksikin naisasiakas ei osannut sanoa reseptilääkkeensä nimeä. Sitten pyysi minua luettelemaan kaikkea, mitä siellä on. Pyysin henkkarit, etten kerro hänen asioitaan kelle tahansa ja aloin kertoa, niin nainen tiuskaisi vihaisesti: älä niitä nyt tässä kaiken kansan kuullen luettele sieltä! Niin? Anteeksi, mitenköhän saat tietää, mitä täällä on, ellen luettele niitä, kuten juuri pyysit... Lähti loukkaantuneena menemään, kun asia ei selvinnyt.
Alunapuikon? Mihin sitä käytetään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
220 tässä ja jatkaa:
Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.
Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.
Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:
Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.
Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.
Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.
No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:
1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.
2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.
3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.
4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.
Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.
En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.
Yleisempää niissä apteekeissa, joissa olen ollut töissä on se, ettei itsehoitopuoleen oiekastaan panosteta, vaikka on myös tutkittu juttu, että hyvin hoidettu itsehoitopuoli vetää apteekkiin myös reseptiasiakkaita, eikä niinkään toisin päin.
Panostamisella tarkoitan jatkuvaa farmaseutin läsnäoloa siellä (eikä pelkkiä kassoja tai oppilaita) ja tietenkin myös FIKSUA JA JÄRKEVÄÄ ohjaamista (tai ohjaamista ylipäätään), miten meidän apteekissa palvellaan asiakkaita. Kukin häärää siellä vain persoonansa mukaan.Olen kanssasi samaa mieltä, siltä se varmasti ainakin sieltä palvelevan henkilökunnan näkökulmasta lattiatasolta näyttää.
Mutta kun ilmiö josta tässä nyt puhutaan vaikuttaa olevan valtakunnallinen, niin muutos miten palvellaan ei voi olla lähtenyt sieltä myymälätasolta liikkeelle. Liikkellepanevan voiman on täytynyt tulla ylempää ja sen vaikuttimia (motiivia) yritin kirjoituksillani avata ja päästä perille miksi asiakaskohtaisempaa myyntiä tehdään enemmän kuin sitä tehtiin vielä vaikkapa viitisen vuotta sitten.
Apteekkien pitäisi ehkä kuitenkin miettiä toimintatapojaan enemmän kun nyt tekevät ja jos/kun tämän kaltaista palautetta tulee niin miten toimintaa pitäisi muuttaa että asiakaskunta olisi entistä tyytyväisempää kuitenkin hoitaen velvollisuutensa neuvonnasta riittävästi.
Minulle on tullut itselleni sellainen vaikutelma, että apteekissa asioivat asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat niitä jotka tulevat hakemaan apua johonkin vaivaan ja toivovat neuvoja. He tuntevat tarvitsevansa neuvoja ja niitä mielellään vastaanottavat. Toiset taas ovat sellaisia, jotka tietävät jo ennalta ainakin omasta mielestään riittävän hyvin mitä sieltä hakevat ja toivovat saavansa ostettua vain sen tuotteen ja suoriutuvansa ulos mahdollisimman nopeasti.
Tunnen itse kuuluvani tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Olen vain yhden kerran joku vuosi sitten, jalkavoidetta etsiessäni ensimmäistä kertaa selkeästi mennyt apteekkiin niin, että siellä varmasti osataan neuvoa asiasta. Jaa, no on toinekin kerta, olisin halunnut ostaa aluna-puikon, mutta jostain syystä sitä ei enää sieltä löytynyt. Ostin sitten verkon kautta.
Olen työpaikan järjestämän työterveyshuollon piirissä ja keskustelen hoitamisesta terveydenhoitajan kanssa jos ja kun tunnen tarvetta jollekin jota en aiemmin ole tarvinnut. Apteekkiin mennessä minulla on siten jo hyvä kuva mitä olen etsimässä ja kuulun siten tuohon jälkimmäiseen asiakaskategoriaan.
Minulla on myös hieman omaa taustaa lääkinnällisissä asioissa. Osaan etsiä ja löytää tietoa aika hyvin itsekin. Toki monet pienet vaivat opin hoitamaan jo armeija aikana. Palvelin lääkintämiehenä paikassa, jossa varuskuntasairaala oli pienen kaupungin terveyskeskuksen yhteydessä ja vaikka palvelin virallisesti varuskuntasairaalan puolella niin lähes päivittäin meitä lainattiin terveyskeskusksen puolelle kiireavuksi. Meitä lääkintämiehiä kun oli 6 kappaletta, joista kaksi lepovuorossa, yksi polilla yksi osastolla ilta ja aamuvuoroissa. Olimme aina saatavilla ja kun meidän majoitus oli terveyskeskuksen pohjakerroksessa olevissa tiloissa niin sieltä sai viikolla todella nopeasti kuudet käsiparit ja viikoloppuna neljät käsiparit avuksi jos tuli iso kiire. Ja mikäpäs siinä, se oli ihan mukava vaihe elämässä saimme hyvän kuvan siitä mitä lääkintävahtimestarin homma on. Lääkäreitäkin meillä oli kaksi palveluksessa ja muutama 3 jos en väärin muista sairaanhoitajia, joista yksi kerrallaan vuorossa. Kun lähihoitajia (perushoitajia siihen aikaan) ei ollut ollenkaan ja sairaanhoitajiakin vain yksi kerrallaan, niin lääkintämiehille jäi ilmeisesti ihan tarkoituksellisesti merkittävä osa lääkkeiden jakamisista lähtien ja lääkärin kierroksilla avustamisesta. Lääkeiden ja välineiden kanssa toimiminen tuli varsin tutuksi meille kaikille siellä palvelleille.
Toki metsäkeikkoja, loppusotia ja muita leikkejä oli aika-ajoin myös, mutta eninmäkseen ihan selvää työtä sairaanhoidon, välinehuollon ja työn opiskelun parissa. Lääkärit opettivat meitä työnsä ohessa koko ajan.
Mikä tää sun pointti tässä itsekehulitaniassa oli?
Apteekkien itsensä mielestä itsehoitotuotteiden muyntiin panostaminen liittyy lääkevaihtoon, joka on leikannut tuloja reseptipuolelta aika lailla. Lääkevaihto on kuitenkin hyvä asia, koska yhteiskunnan lääkemenoja on hyvä säästää järkevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Totta kai tulee, se on selvä. Kyse onkin siitä, että siltä apteekin väeltä toivoisi hieman enemän pelisilmää kuka apua tarvitsee ja kuka ei. Ollen kuitenkin saatavilla jos tarvetta on. Siitähän tässä ketjussa on ymmärtääkseni ollut kyse :)
Monessa kommentissa käy kyllä ilmi että paras olisi kun ei olisi ollenkaan, heille se olikin kohdistettu :) koskaan ei voi asiakkaasta päältäpäin nähdä, kuka tarvitsee farmaseuttia ja kuka ei - sen takia farmaseutit menee kysymään jokaiselta. Eri asia on se, että ei tyrkytä apua kieltäytymisestä huolimatta. Myös jos on iso apteekki, ei välttämättä ole nähnyt että työkaveri on jo käynyt kysymässä asiakkaalta tarvitseeko tämä apua. Tämä voi toki ärsyttää joitakin, mutta ei kukaan asioikseen mene härnäämään asiakasta. Niinkuin sanottu, miten ison osan asiakkaista luulisit jättävän kysymättä asiansa, jos apteekeissa ei annettaisi avun tarjouksia? Nimenomaan. Keskustelussa ei todellakaan ymmärretä sitä, miten paljon farmaseutit korjaavat käsityksiä itsehoidossa ja ohjaavat parempiin vaihtoehtoihin. Jos sinä et tarvitse apua, joku muu tarvitsee, sen takia farmaseutit siellä ovat ja ei siitä tarvitse hernettä vetää nenäänsä että farmaseutti tuli kysymään avuntarvetta.
Kuten sekin farmaseutti, joka myi sen känsälaastarin, jota ei voinut käyttää? Ei paljon kartoittanut ostajan sairauksia ja lääkkeitä.
Jos tarkistaisit asian lääkäriltä, niin olisikohan asia sinun tapauksessasi tosiaan näin, ettet saisi kyseistä tuotetta käyttää? Nekin varoitukset koskee laajoja diabeetikkojoukkoja, mutta känsät, sairauden vaikeusasteet, tilanteet ja ihmiset ovat erilaisia.
Känsälaastarit + monet muut jalkojenhoitotuotteet sisältävät ei diabeetikoille -varoituksen siksi, että jos diabeetikolla onkin tuntohäiriöitä (neuropatia) jaloissa, jotka pahemmassa tapauksessa altistavat jalkahaavoille ja jopa amputoimisiin, sen takia, että diabeetikko ei vain huomaa jalkavaurioita eikä huolehdi jalkojensa kunnosta. Muutoin terve diabeetikko voi käyttää niitä, siksi monessa lukeekin että varmista käyttö lääkäriltä. Se ei ole siis ehdoton käyttökielto, vaan juurikin tilanteen mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varastelun pelossa siellä kai kytätäänkin. Varmaan kaikenlaisia "katselijoita" ja "heräteostostekijöitä" pidetään epäilyttäviä.
Itse ostan yleensä tuttuja ostoksia. Jos tarvitsen apua, niin osaan kyllä pyytää sitä. Kivahan se on että palvellaan, mutta ei ehkä kannata heti hyökätä kyselemään voiko auttaa.
Oikeasti, ei todellakaan kytätä minkään varastelun pelossa. Harmi, että teille on osunut semmoisia, jotka eivät usko kerrasta, mutta näkeehän monesta kommentista jo kaukaa kuinka asioita liioitellaan. Kyllä itse olen saanut katsella aivan rauhassa jos vain olen asian sanonut. Huvittava ketju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
220 tässä ja jatkaa:
Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.
Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.
Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:
Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.
Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.
Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.
No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:
1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.
2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.
3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.
4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.
Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.
En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.
Yleisempää niissä apteekeissa, joissa olen ollut töissä on se, ettei itsehoitopuoleen oiekastaan panosteta, vaikka on myös tutkittu juttu, että hyvin hoidettu itsehoitopuoli vetää apteekkiin myös reseptiasiakkaita, eikä niinkään toisin päin.
Panostamisella tarkoitan jatkuvaa farmaseutin läsnäoloa siellä (eikä pelkkiä kassoja tai oppilaita) ja tietenkin myös FIKSUA JA JÄRKEVÄÄ ohjaamista (tai ohjaamista ylipäätään), miten meidän apteekissa palvellaan asiakkaita. Kukin häärää siellä vain persoonansa mukaan.Olen kanssasi samaa mieltä, siltä se varmasti ainakin sieltä palvelevan henkilökunnan näkökulmasta lattiatasolta näyttää.
Mutta kun ilmiö josta tässä nyt puhutaan vaikuttaa olevan valtakunnallinen, niin muutos miten palvellaan ei voi olla lähtenyt sieltä myymälätasolta liikkeelle. Liikkellepanevan voiman on täytynyt tulla ylempää ja sen vaikuttimia (motiivia) yritin kirjoituksillani avata ja päästä perille miksi asiakaskohtaisempaa myyntiä tehdään enemmän kuin sitä tehtiin vielä vaikkapa viitisen vuotta sitten.
Apteekkien pitäisi ehkä kuitenkin miettiä toimintatapojaan enemmän kun nyt tekevät ja jos/kun tämän kaltaista palautetta tulee niin miten toimintaa pitäisi muuttaa että asiakaskunta olisi entistä tyytyväisempää kuitenkin hoitaen velvollisuutensa neuvonnasta riittävästi.
Minulle on tullut itselleni sellainen vaikutelma, että apteekissa asioivat asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat niitä jotka tulevat hakemaan apua johonkin vaivaan ja toivovat neuvoja. He tuntevat tarvitsevansa neuvoja ja niitä mielellään vastaanottavat. Toiset taas ovat sellaisia, jotka tietävät jo ennalta ainakin omasta mielestään riittävän hyvin mitä sieltä hakevat ja toivovat saavansa ostettua vain sen tuotteen ja suoriutuvansa ulos mahdollisimman nopeasti.
Tunnen itse kuuluvani tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Olen vain yhden kerran joku vuosi sitten, jalkavoidetta etsiessäni ensimmäistä kertaa selkeästi mennyt apteekkiin niin, että siellä varmasti osataan neuvoa asiasta. Jaa, no on toinekin kerta, olisin halunnut ostaa aluna-puikon, mutta jostain syystä sitä ei enää sieltä löytynyt. Ostin sitten verkon kautta.
Olen työpaikan järjestämän työterveyshuollon piirissä ja keskustelen hoitamisesta terveydenhoitajan kanssa jos ja kun tunnen tarvetta jollekin jota en aiemmin ole tarvinnut. Apteekkiin mennessä minulla on siten jo hyvä kuva mitä olen etsimässä ja kuulun siten tuohon jälkimmäiseen asiakaskategoriaan.
Minulla on myös hieman omaa taustaa lääkinnällisissä asioissa. Osaan etsiä ja löytää tietoa aika hyvin itsekin. Toki monet pienet vaivat opin hoitamaan jo armeija aikana. Palvelin lääkintämiehenä paikassa, jossa varuskuntasairaala oli pienen kaupungin terveyskeskuksen yhteydessä ja vaikka palvelin virallisesti varuskuntasairaalan puolella niin lähes päivittäin meitä lainattiin terveyskeskusksen puolelle kiireavuksi. Meitä lääkintämiehiä kun oli 6 kappaletta, joista kaksi lepovuorossa, yksi polilla yksi osastolla ilta ja aamuvuoroissa. Olimme aina saatavilla ja kun meidän majoitus oli terveyskeskuksen pohjakerroksessa olevissa tiloissa niin sieltä sai viikolla todella nopeasti kuudet käsiparit ja viikoloppuna neljät käsiparit avuksi jos tuli iso kiire. Ja mikäpäs siinä, se oli ihan mukava vaihe elämässä saimme hyvän kuvan siitä mitä lääkintävahtimestarin homma on. Lääkäreitäkin meillä oli kaksi palveluksessa ja muutama 3 jos en väärin muista sairaanhoitajia, joista yksi kerrallaan vuorossa. Kun lähihoitajia (perushoitajia siihen aikaan) ei ollut ollenkaan ja sairaanhoitajiakin vain yksi kerrallaan, niin lääkintämiehille jäi ilmeisesti ihan tarkoituksellisesti merkittävä osa lääkkeiden jakamisista lähtien ja lääkärin kierroksilla avustamisesta. Lääkeiden ja välineiden kanssa toimiminen tuli varsin tutuksi meille kaikille siellä palvelleille.
Toki metsäkeikkoja, loppusotia ja muita leikkejä oli aika-ajoin myös, mutta eninmäkseen ihan selvää työtä sairaanhoidon, välinehuollon ja työn opiskelun parissa. Lääkärit opettivat meitä työnsä ohessa koko ajan.
Mikä tää sun pointti tässä itsekehulitaniassa oli?
Apteekkien itsensä mielestä itsehoitotuotteiden muyntiin panostaminen liittyy lääkevaihtoon, joka on leikannut tuloja reseptipuolelta aika lailla. Lääkevaihto on kuitenkin hyvä asia, koska yhteiskunnan lääkemenoja on hyvä säästää järkevästi.
Itsekehussa?
Perustelin mielestäni lähinnä vain miksi käytännössä pärjään niiden itsehoitotuotteiden valinnassa omasta mielestäni varsin hyvin. Ja miksi olen sitä tyyppiä joka ei sitä neuvontaa niin mahdottomasti kaipaa. Pahoittelen sitä, jos koit sen brassailuna. Yritä päästä sen yli että kaikki eivät ole eläneet ja kokeneet sitä samaa mitä sinä.
Perustelin että en ole tumpula. Osaan ja uskalla kysyä jos ja kun tarvitsen apua. Kovin usein sitä en tarvitse ja tässäkin ketjussa moneen kertaan esille tullut tilanne jossa myyjä tai joskus myös farmaseutti on pyörii ympärillä kun otan vitamiinipurkkia tai disperiniä, ihan kun en osaisi itse valita niistä sitä oikeaa.
Aluksi se hyöriminen ympärillä huvitti, mutta vähä vähältä se alkaa nyppiä. Ymmärrän kyllä että henkilökunta ei voi oppia tuntemaan asiakkaita, minäkin asioin vain noin 3-4 kuukauden välein samassa paikassa. Mutta kun nykyistä menoa on jo jatkunut muutaman vuoden niin toivoisin että villitys menisi ohi.
Ja kuten mainitsin aiemmin, niin jos lähistöllä olisi apteekki josta saisin lääkkeet ilman tuota vaivaavaa paapomista niin menisin sinne mieluummin silloin kun asioida tarvitsee.
Toivon todella sitä, että käsikauppalääkkeitä vapautetaan yleiseen myyntiin niiden tuotteiden osalta jotka eivät ole vaarallisia. Näinhän ne ovat suuressa osassa maailmaa, eikä siellä koeta ongelmaksi asiaa kun heillä ovat asiat aina olleet niin. En toki kannatata vahvojen särkylääkkeiden vapauttamista tai puhumattakaan reseptillä olevien vapauttamisesta kuten jossakin on, mutta varmasti osaa mitä meillä nyt saa vain apteekista voitaisiin vapauttaa yleiseen myyntiin marketteihin ym.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
220 tässä ja jatkaa:
Kirjoitin: Ihmettelen siksi, miten apteekeissa on päädytty nykyiseen palveluasenteesen joka vahvasti muistuttaa korkeapaine-myynti asennetta.
Hetki sitten kahvia keitellessäni kun jatkoin asian miettimistä taisin keksiä syyn miten tähän tilanteeseen on jouduttu. Avain asian keksimiseen oli miettiä milloin se alkoi ja mistä silloin puhuttiin.
Todennäköisin syy siihen, että tuputtavaa korkeapainemyyntiä apteekeissa tehdään on seuraava:
Koska merkittävä osa apteekin taloudellisesta tuloksesta tulee käsikaupatavarana olevista lääkkeistä eikä reseptituotteista, sen myynnin suojelu on heille siksi ensisijaisen tärkeää taloudellisista lähtökohdista.
Muutamia vuosia sitten, hieman aiemmin kun tämä nyt asiakkaiden taholta jopa painostavaksi koettu tapa yleistyi apteekeissa oli päivän politikassa ehdotuksia myös siitä, että meillä tämä käsikauppatavarana olevat lääkkeet tulisi sallia myyntiin myös lähikaupoissa, erityisesti isommissa marketeissa jne.
Apteekkarit nostivat silloin esille perusteita, miksi heillä pitäisi olla yksinomaan näiden lääkkeiden myynti ja yhtenä argumenttina oli se, että he tarjoavat opastusta näiden lääkkeiden oikeaan käyttöön. Tämä tietysti onkin aivan totta.
No kaikesta edellä olevasta ei tietysti ole vaikea laskea 1 + 1 = 2 ja päätellä, että:
1) Apteekit päättivät, että heidän on panostettava lisää tähän asiakaskohtaiseen lääkeneuvontaan.
2) Apteekit melko varmasti myös lobbasivat THL:n suuntaan asiasta, joka oli ollut myös apteekkien kanssa samoilla linjoilla, että käsikaupan lääkemyyntiä , erityisesti kipu- ja särkylääkkeitä ei pitäisi vapauttaa yleiseen myyntiin.
3) THL sen myötä lienee ohjeistanut ja velvoittanut viranomaisena apteekkeja tekemään enemmän neuvontaa.
4) Edellä mainituista syistä apteekeilla on nyt entistä suurempi varmuus että käsikaupan lääkkeiden myynti pysyy heidän yksinoikeutenaan, koska ne tietävät että päivittästavarakauppa tuskin kykenisi ja haluaisi panostaa asiakaskohtaiseen neuvontaan kuten he nyt tekevät.
Yhteenvetona voisi todeta, että tämä on nykyisen myyntitavan taustalla ja kyseessä oli apteekkien liiketoimintaan kuuluva markkinointioperaatio, jonka he hoitivat itse asiassa aika ovelasti.
En ota tässä kantaa siihen, miten asioiden pitäisi olla. Yritin vain päästä perille miten tähän tilanteeseen on jouduttu ja ellei joku pysty esittämään uskottavampaa selitystä, niin taidan pitäytyä tässä.
Yleisempää niissä apteekeissa, joissa olen ollut töissä on se, ettei itsehoitopuoleen oiekastaan panosteta, vaikka on myös tutkittu juttu, että hyvin hoidettu itsehoitopuoli vetää apteekkiin myös reseptiasiakkaita, eikä niinkään toisin päin.
Panostamisella tarkoitan jatkuvaa farmaseutin läsnäoloa siellä (eikä pelkkiä kassoja tai oppilaita) ja tietenkin myös FIKSUA JA JÄRKEVÄÄ ohjaamista (tai ohjaamista ylipäätään), miten meidän apteekissa palvellaan asiakkaita. Kukin häärää siellä vain persoonansa mukaan.Olen kanssasi samaa mieltä, siltä se varmasti ainakin sieltä palvelevan henkilökunnan näkökulmasta lattiatasolta näyttää.
Mutta kun ilmiö josta tässä nyt puhutaan vaikuttaa olevan valtakunnallinen, niin muutos miten palvellaan ei voi olla lähtenyt sieltä myymälätasolta liikkeelle. Liikkellepanevan voiman on täytynyt tulla ylempää ja sen vaikuttimia (motiivia) yritin kirjoituksillani avata ja päästä perille miksi asiakaskohtaisempaa myyntiä tehdään enemmän kuin sitä tehtiin vielä vaikkapa viitisen vuotta sitten.
Apteekkien pitäisi ehkä kuitenkin miettiä toimintatapojaan enemmän kun nyt tekevät ja jos/kun tämän kaltaista palautetta tulee niin miten toimintaa pitäisi muuttaa että asiakaskunta olisi entistä tyytyväisempää kuitenkin hoitaen velvollisuutensa neuvonnasta riittävästi.
Minulle on tullut itselleni sellainen vaikutelma, että apteekissa asioivat asiakkaat voi jakaa karkeasti kahteen eri kategoriaan. Toiset ovat niitä jotka tulevat hakemaan apua johonkin vaivaan ja toivovat neuvoja. He tuntevat tarvitsevansa neuvoja ja niitä mielellään vastaanottavat. Toiset taas ovat sellaisia, jotka tietävät jo ennalta ainakin omasta mielestään riittävän hyvin mitä sieltä hakevat ja toivovat saavansa ostettua vain sen tuotteen ja suoriutuvansa ulos mahdollisimman nopeasti.
Tunnen itse kuuluvani tuohon jälkimmäiseen kategoriaan. Olen vain yhden kerran joku vuosi sitten, jalkavoidetta etsiessäni ensimmäistä kertaa selkeästi mennyt apteekkiin niin, että siellä varmasti osataan neuvoa asiasta. Jaa, no on toinekin kerta, olisin halunnut ostaa aluna-puikon, mutta jostain syystä sitä ei enää sieltä löytynyt. Ostin sitten verkon kautta.
Olen työpaikan järjestämän työterveyshuollon piirissä ja keskustelen hoitamisesta terveydenhoitajan kanssa jos ja kun tunnen tarvetta jollekin jota en aiemmin ole tarvinnut. Apteekkiin mennessä minulla on siten jo hyvä kuva mitä olen etsimässä ja kuulun siten tuohon jälkimmäiseen asiakaskategoriaan.
Minulla on myös hieman omaa taustaa lääkinnällisissä asioissa. Osaan etsiä ja löytää tietoa aika hyvin itsekin. Toki monet pienet vaivat opin hoitamaan jo armeija aikana. Palvelin lääkintämiehenä paikassa, jossa varuskuntasairaala oli pienen kaupungin terveyskeskuksen yhteydessä ja vaikka palvelin virallisesti varuskuntasairaalan puolella niin lähes päivittäin meitä lainattiin terveyskeskusksen puolelle kiireavuksi. Meitä lääkintämiehiä kun oli 6 kappaletta, joista kaksi lepovuorossa, yksi polilla yksi osastolla ilta ja aamuvuoroissa. Olimme aina saatavilla ja kun meidän majoitus oli terveyskeskuksen pohjakerroksessa olevissa tiloissa niin sieltä sai viikolla todella nopeasti kuudet käsiparit ja viikoloppuna neljät käsiparit avuksi jos tuli iso kiire. Ja mikäpäs siinä, se oli ihan mukava vaihe elämässä saimme hyvän kuvan siitä mitä lääkintävahtimestarin homma on. Lääkäreitäkin meillä oli kaksi palveluksessa ja muutama 3 jos en väärin muista sairaanhoitajia, joista yksi kerrallaan vuorossa. Kun lähihoitajia (perushoitajia siihen aikaan) ei ollut ollenkaan ja sairaanhoitajiakin vain yksi kerrallaan, niin lääkintämiehille jäi ilmeisesti ihan tarkoituksellisesti merkittävä osa lääkkeiden jakamisista lähtien ja lääkärin kierroksilla avustamisesta. Lääkeiden ja välineiden kanssa toimiminen tuli varsin tutuksi meille kaikille siellä palvelleille.
Toki metsäkeikkoja, loppusotia ja muita leikkejä oli aika-ajoin myös, mutta eninmäkseen ihan selvää työtä sairaanhoidon, välinehuollon ja työn opiskelun parissa. Lääkärit opettivat meitä työnsä ohessa koko ajan.
Mikä tää sun pointti tässä itsekehulitaniassa oli?
Apteekkien itsensä mielestä itsehoitotuotteiden muyntiin panostaminen liittyy lääkevaihtoon, joka on leikannut tuloja reseptipuolelta aika lailla. Lääkevaihto on kuitenkin hyvä asia, koska yhteiskunnan lääkemenoja on hyvä säästää järkevästi.
Jaa niin, jäi kommentoimatta lääkevaihdosta. Miten lääkevaihto liittyy käsikauppatuotteiden puolella oleviin apteekin tuotteisiin, josta tässä keskustelussa on ollut lähinnä kyse?
Jos luet ekan viestini tähän ketjuun (220), niin totesin että YA:n puolella reseptipuolen toiminnassa ei ole moitteen sanaa. Tuputtaminen ja perässä kulkeminen liiketilassa liittyy nimenomaisesti käsikauppalääkkeiden puolen ja kenties niiden kosmetiikkatuotteiden (en niitä itse osta joten en tiedä) ostamisen kokemuksiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen apteekissa töissä, kauppakeskusapteekissa, ja voin saanoa, että ongelma, josta tässä valitetaan on hyvin pienen asiakasmäärän ongelma. Koska tästä on valitettu palstalla ennenkin, ja aloin tarkkailla asiaa omassa apteekissani, jossa olen töissä. Niin melkein kukaan asiakas ei käyttäydy tässä mainitulla tavalla, että ahdistuisi, kun apua tarjotaan, vaan se on heille luonnollinen osa apteekissa käyntiä. Joskus joku nuori aikuinen käyttäytyy kuin täällä, eli selkeästi ottaa vittuiluna avuntajouksen ja koittaa jotenkin olemalla töykeä mielestään "tehokkaammin" torjua kysymykseni, voinko auttaa, mutta saa hänkin jäädä rauhaan, koska mä teen ihan vain työtäni, en ole sinusta henkilökohtaisesti kiinnostunut. Joten jos sulle on parempi, että katselet, niin osuuteni on hoidettu. Mutta meillä ei onneksi olekaan (ainakaan vielä) painostettu väkisin palvelemaan kaikkia, en tiedä onko jossain toimittu niin.
Koska lääkelakihan velvoittaa varmistumaan siitä, että asiakas on selvillä ostamansa lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä, sen takia siellä hyllyjenkin välissä koitetaan katsoa, ettei asiakkaa ihan omin päin ostaisi lääkkeitä. Näin se vaan menee, valittakaa päättäjille, jos sellainen häiritsee.
Jos koette vaivanne liian intiimiksi, niin sillehän ei apteekki oikein voi mitään. Meillä en ole ainakaan havainnut tällaista juuri koskaan.Pakko kysyä, mikä lääke on käsivoide, perusvoide, luomiväri, kuumemittari, laastari, lemmikkien lisäravinne? Ehkä lähinnä lääkettä tuo lisäravinne, mutta osaan lukea annosteluohjeen itse ja sen sopiiko se mille eläimille.
Eikö olisi fiksumpaa kassalla neuvoa jos olen valinnut buranaa, tai jos kysyn neuvoa. Ja jättää "kiitos, mutta katselen vain" asiakkaat rauhaan.
Moni ostaa (tai paremminkin ostaisi) apteekista muutakin kun lääkkeitä jos vaan rauhassa saisi valita.Vastauksena, että emmehän me tiedä, kun olet siellä apteekissa, että kuuluuko hankintalistallesi jokin lääke. Vai, mistä sen voisi nähdä, ihan ystävällisesti kysyen.
Jos mä seison kosmetiikkahyllyn edessä ja sanon että katselen vaan. Tai sanon, että en tarvitse apua, en etsi mitään erityistä.
Jos kuitenkin satun valitsemaan jonkun lääkkeen, eikö siitä voi kassalla kysyä mihin tarkoitukseen se on tai onko tuttu tuote.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No näinpä. Itse viime apteekkikäynnillä ostin monenmoista aina hammastahnasta lähtien ja kun en huolinut myyjän apua, niin hänpä jäikin parin metrin päähän seisomaan ja vaivihkaa seuraamaan minua kuin olisin narkkari tai jotain. Siis mitä ihmettä. Olen itsekin ollut myyjä aikoinaan, eikä olisi koskaan tullut mieleenkään jäädä kyttäämään asiakasta. Kerrottakoon vielä, että olen kolmekymppinen, siististi pukeutuva ja meikkava seikä asiallisesti ja kohteliaasti käyttäytyvä nainen, eli habituksesta ei voinut olla kiinni.
Eräällä toisella apteekkikäynnillä taas henkilökunnan edustaja alkoi kysellä minulta, olenko aiemmin sairastanut hiivatulehdusta, kun tarvitsin hiivatulehduslääkettä. Puolisoltani taas kysyttiin apteekin kassalla hyvin huolestuneena, haluaako hän jutella farmaseutin kanssa, kun hän osti kerralla vähän suuremman satsin närästyslääkettä varastoon. Siis jos ne lääkkeet ovat käsikauppalääkkeitä, niin eikö niitä pitäisi saada silloin ostaa ilman että joku alkaa tivata asiasta jotain. Laittaivat reseptin taakse, jos niitä ei kerran sitten kuitenkaan saa ostaa vapaasti. En myöskään haluisi alkaa tehdä tiliä hiivatulehduksesta kenelle tahansa random-tyypille keskellä apteekkia.
Minulle tulee itselleni mieleen, että henkilökunta on jollakin tapaa "peloteltu" kyttäämään asiakkaita ja utelemaan heiltä kaikki pienimmätkin yksityiskohdat tai jotain. Suosinkin nykyään nettiapteekkeja.
Käsikaupan närästyslääkkeiden suositeltu max-käyttöaika on 2 viikkoa (joka kerrotaan myös niiden pakkausselosteessa, jota tietenkään ei tarvitse eikä kannata lukea, koska "minä tiedän muutenkin"), jonka jälkeen oireiden edelleen jatkuessa suositellaan lääkärille menoa, syystä että närästys voi olla vain närästystä, mutta myös oire jostakin muusta kuin happovaivoista. Siksi siellä kysytään ja voidaan jopa neuvoa lääkäriin, jos asiakkaalla tuntuu olevan jatkuvassa käytössä jokin lääke käsikaupasta hankkien. Sama hiivalääkkeissä; jos jatkuvasti tarvitsee käyttää hiivalääkkeitä, lienee selvä että kyseessä ei ole "tavallinen" hiiva vaan oikeaa hoitoa vaativa vaiva, joka selvitetään lääkärillä eikä ostella käsikaupasta tehotonta hiivalääkettä jakuvasti.
Arvasin, että joku tarttuu tähän. :) Meillä on perheessä lääkäri, jota voimme konsultoida tarvittaessa. Tietenkään tämä kassahenkilö ei tiennyt siitä kun niistä närästylääkkeistä niin huolestui, ymmärrän sen. Luen myös aina tuoteselosteen, jos käytän jotakin uutta lääkettä.
Mutta entä jos ei halua vastata farmaseutin tai kassahenkilön esittämiin kysymyksiin - jos en halua kertoa hiivatulehduksistani muille siinä keskellä apteekkia, kieltäytyvätkö he sitten myymästä sitä lääkettä? Eivätkö he voisi vain muistuttaa, että "jos lääke ei tehoa viikon / kahden viikon kuluessa, käänny ehdottomasti lääkärin puoleen niin saat paremmat lääkkeet"? Onko nyt niin, ettei asiakas voi ostaa hiivalääkettä kertomatta yksityiskohtaisemmin alapäänsä tilanteesta? Entä jos on ostamassa hiivalääkettä vaikka kaverilleen tai äidilleen - eikö saa ostaa sitä lainkaan? Tai saako mies ostaa emätinpuikkoja vaimolleen? Saivartelen, mutta kiinnostaisi tietää, miten näissä tilanteissa toimitaan.
En ole varsinaisesti mitenkään neuvontaa vastaan, hyvä asiahan se on, mutta apteekeissa tulee usein sellainen olo, että olisi ikään kuin tekemässä jotakin luvatonta, jos haluaa olla rauhassa, tai että pitäisi kertoilla yksityisasioistaan siinä kaikkien kuullen. Myös reseptilääkkeitä hakiessani olen kokenut yksityisyyteni tulleen loukatuksi, kun farmaseutilla on ollut hieman liian kuuluva ääni. Se ei ole mukavaa. Henkilökunnalla pitäisi olla enemmän pelisilmään ja taitoa säätää äänenvoimakkuuttaan niin, etteivät kaikki muut kuule. Käsittääkseni lakikin tätä vaatii.
Ei lääkkeitä ole kenellekään velvollisuus myydä, jos syntyy epäilys, ettei niitä käytetä oikein.
Ei varmaankaan. Mutta jos ei halua kertoa keskellä apteekkia alapäänsä vaivoista, niin onko se syy evätä asiakkaalta reseptivapaa lääke? Tilanne on tietenkin melkoisen teoreettinen, myönnetään. Mutta jos asiakkaalle ei ole lain mukaan velvollisuutta (?) alkaa tehdä tiliä apteekin henkilökunnalle, niin kieltäytyykö henkilökunta ihan oikeasti myymästä niinkin tavallista valmistetta kuin vaikka emätinvoide? Monet kerrat olen nimittäin ostanut reseptivapaita lääkkeitä tässä ketjussakin mainitulla taktiikalla: äkkiä sisään, rynnistys oikean hyllyn luo, tuttu valmiste mukaan, kassajonoon, maksu ja ulos. Jos olen ollut onnekas, kaikki työntekijät ovat olleet varattuina, kukaan ei ole ehtinyt luokseni ja olen välttynyt tenttaamiselta. Eli jos siis on mahdollista ostaa se hiivalääke ilman kyselyjä, jos vain on tarpeeksi vikkelä jaloistaan, tai jos sen hiivalääkkeen ostaminen nettikaupasta on mahdollista, niin eikö silloin pitäisi olla oikeus myös kieltäytyä tilinteosta niin halutessaan? :)
Ja olen siis edelleen sitä mieltä, että apteekissa on hyvä neuvoa asiakkaita. Ongelma on, että rauhassa katselemisesta, ostopäätöksen harkitsemisesta, hintojen vertailusta yms. on tullut yhä hankalampaa, kun joku kyttää vieressä. Ja se jos ei meinata uskoa, että valmiste on tuttu asiakkaalle eikä hän tarvitse apua sen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kvartaali-talous. Ei oo millään muulla välii kuin saada parempi tulos just heti nyt!
Niin, mut kun mä ostaisin apteekista ENEMMÄN jos saisin katsella rauhassa, nyt kun tullaan "palvelemaan" ja etsimään mulle se tuote, niin heti kassalle. Jos sanon että olisin katsellut vielä, niin mun pitäis tietää mitä olen hakemassa, jää ne heräteostokset tekemättä, mitä ennen apteekissa tein. Huomasin uuden tuotteen tai tuli mieleen että tuokin on loppu, nyt nämä ostokset jää siis tekemättä kun ei saa rauhassa kierrellä.
Se vieressä seisova apteekin työntekijä turhautuu jos vaan katselen jotain ja niin turhaudun minäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen apteekissa töissä, kauppakeskusapteekissa, ja voin saanoa, että ongelma, josta tässä valitetaan on hyvin pienen asiakasmäärän ongelma. Koska tästä on valitettu palstalla ennenkin, ja aloin tarkkailla asiaa omassa apteekissani, jossa olen töissä. Niin melkein kukaan asiakas ei käyttäydy tässä mainitulla tavalla, että ahdistuisi, kun apua tarjotaan, vaan se on heille luonnollinen osa apteekissa käyntiä. Joskus joku nuori aikuinen käyttäytyy kuin täällä, eli selkeästi ottaa vittuiluna avuntajouksen ja koittaa jotenkin olemalla töykeä mielestään "tehokkaammin" torjua kysymykseni, voinko auttaa, mutta saa hänkin jäädä rauhaan, koska mä teen ihan vain työtäni, en ole sinusta henkilökohtaisesti kiinnostunut. Joten jos sulle on parempi, että katselet, niin osuuteni on hoidettu. Mutta meillä ei onneksi olekaan (ainakaan vielä) painostettu väkisin palvelemaan kaikkia, en tiedä onko jossain toimittu niin.
Koska lääkelakihan velvoittaa varmistumaan siitä, että asiakas on selvillä ostamansa lääkkeen oikeasta ja turvallisesta käytöstä, sen takia siellä hyllyjenkin välissä koitetaan katsoa, ettei asiakkaa ihan omin päin ostaisi lääkkeitä. Näin se vaan menee, valittakaa päättäjille, jos sellainen häiritsee.
Jos koette vaivanne liian intiimiksi, niin sillehän ei apteekki oikein voi mitään. Meillä en ole ainakaan havainnut tällaista juuri koskaan.Pakko kysyä, mikä lääke on käsivoide, perusvoide, luomiväri, kuumemittari, laastari, lemmikkien lisäravinne? Ehkä lähinnä lääkettä tuo lisäravinne, mutta osaan lukea annosteluohjeen itse ja sen sopiiko se mille eläimille.
Eikö olisi fiksumpaa kassalla neuvoa jos olen valinnut buranaa, tai jos kysyn neuvoa. Ja jättää "kiitos, mutta katselen vain" asiakkaat rauhaan.
Moni ostaa (tai paremminkin ostaisi) apteekista muutakin kun lääkkeitä jos vaan rauhassa saisi valita.Vastauksena, että emmehän me tiedä, kun olet siellä apteekissa, että kuuluuko hankintalistallesi jokin lääke. Vai, mistä sen voisi nähdä, ihan ystävällisesti kysyen.
Jos mä seison kosmetiikkahyllyn edessä ja sanon että katselen vaan. Tai sanon, että en tarvitse apua, en etsi mitään erityistä.
Jos kuitenkin satun valitsemaan jonkun lääkkeen, eikö siitä voi kassalla kysyä mihin tarkoitukseen se on tai onko tuttu tuote.
Tuohon viimeiseen lauseeseen: ei, koska apteekin kassa ei lääkkeistä välttämättä tiedä sen enempää kuin vaikkapa Prisman kassa. He ovat teknistä henkilökuntaa, joilla ei edes ole oikeutta neuvoa lääkkeitä koskevissa asioissa. Ja hyvä niin; sehän tässä vielä puuttuisi, että asiakas, joka vain nopeasti haluaa maksaa laastaripakettinsa, joutuisi jonottamaan sen takia että joku haluaa kassalta neuvontaa parasetamolin enimmäisannoksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, joiden mielestä farmaseutit ovat vain häiriöksi itsehoitopuolella, tuleeko teille minkäänlaista tilannetta mieleen jossa farmaseutin osaamista itsehoidossa tarvittaisiin? Jos ei omalle kohdallenne, ajatelkaa esimerkiksi iäkkäitä, jotka edustavat suurelta osin apteekin asiakaskuntaa.
Eikö täällä ole moneen kertaan todettu, että asiakas kyllä kysyy jos tarvitsee neuvoa, ja sekin on ihan ok että kysytään että "tarvitsetteko apua", mutta jos siihen vastaa, että "ei kiitos, minä vaan katselen", niin miksi silloin ei voi antaa katsella rauhassa, eikä jäädä kytikselle metrin päähän, tai vastata "niin minkälaista".
Mä kysyn useinkin jos tarvitsen kysyä, mutta haluaisin myös vapaasti kierrellä ja katsella.
On monesti ärsyttänyt kun ei saa rauhassa katsella vaikka valikoimat on lisääntyneet.
Yksi ostos ja kassalle.
Vierailija kirjoitti:
Alunapuikon? Mihin sitä käytetään?
Niitä oli aiemmin apteekeissa myynnissä ja niitä käytetään verenvuodon pysäyttämiseen parranajossa syntyneestä pienestä haavasta. Kirvelee hieman, vuoto pysähtyy heti ja valkean kalkkimaisen jäljen voi pyyhkiä hetken päästä pois. Ehdottoman tarpeellinen kenelle tahansa joka ajaa partahöylällä tai veitsellä. Voisi olla myös hyödyllinen naisille jotka ajelevat karvojaan :)
https://www.trendhim.fi/aluna-puikko-parranajoon-p.html
Todella harmi, ettei niitä tahdo löytyä kuin parturitarvikkeiden erikoismyymälöistä ja verkon kautta nykyisin. Aiemmin, vielä -90 luvulla, niitä sai helposti apteekista. Minulla on nyt Amazon UK:sta ostettu "alun block" nimellä löytyvä parturiliikkeeseen tarkoitettu pienen saippuapalan kokoinen palanen,.
Puikko kuluu hitasti ja kestää kauan, jos sitä ei pudota lattialle. Lattialle pudottuaan se menee lähes varmasti rikki, joskus on helpompi vain ostaa uusi puikko kuin kikkailla sen jämän kanssa.
Kyllä se reseptipuolikin aika surkea on ainakin Turun yhdessä apteekissa missä asioin, kun on lähin. Pieni puolen metrin väliseinä asiakkaiden välissä ja numerolappulaiset istuu selän takana. Ei siinäkään yksityisyydensuoja kauheasti jää peittoon. Hyvin kuulee, kun odottaa omaa vuoroaan, että mitä lääkettä porukat hakee ja mihin vaivaan.
Ostan apteekista nykyään vain välttämättömimmät. Olisi kiva joskus katsella rauhassa esim. apteekkien ihonhoitotuotteita mutta en kestä tuota myyjien ahdistelua. Suoraan särkylääkehyllylle ja äkkiä kassalle.