Lue keskustelun säännöt.
Miksi halusit tai haluat perhe-elämää lapsettoman kahden aikuisen parisuhteen sijaan?
25.08.2017 |
Kiinnostaisi tietää, mikä tuossa oikein ihmisiä viehättää.
Ja ennen kuin kuin kukaan ehtii kommentoimaan: minulla oli kiva lapsuus, mutta en näe lapsiperheen elämässä mitään sellaista, mikä saisi minut haluamaan sitä aikuisen roolissa. :)
Kommentit (234)
No ei tarvikkaan jos et kerta halua niin miksi kirjoitit yhtään mitään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toi lainaus ei toimi enkä tiedä toimiiko vastauskaan mutta tää oli sille joka sanoi miksi pitäisi perustella eka sivulla.
Halusin perheen rakastamani miehen kanssa ja hän minun kanssani. Nyt lapset aikuisia ja ollaan kahden aikuisen parisuhteessa. Eli saatiin sekä perhe ja parisuhde
Ymmärrätkö sinä uuvatti että lapset ovat elämän tarkoitus.
Jos ei kukaan tekisi lapsia, niin me yksinkertaisesti kuolisimme sukupuuttoon 100v sisällä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Biologinen kello alkoi tikittää ja vauvakuume iski, kun reilu kolmekymppisenä vaimona aloimme pohtimaan mieheni kanssa lasten tekoa. Olimme eläneet railakkaan nuoruuden, koulut käyty, töissä tienattu pesämunaa jo hyvä tovi ja humputelleet omissa harrastuksissa kyllästymiseen asti. Alkoi tuntua siltä, että olisi mukavaa perustaa perhe, joten toivotimmen lapsen tai pari tervetulleeksi.
Vierailija kirjoitti:
Koska osaan katsoa asioita pidemmälle.
Rakkaus. Ei ole sama asia puolison kanssa.
Koska osaat katsoa asioita pidemmälle kerrohan, millaisessa maailmassa jälkeläisesi joutuvat elämään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin lapsettomana tää ketju oli tosi mielenkiintoista luettavaa! Ja kiitos että suurin osa kertoi ihan nälvimättä ajatuksiaan, oli virkistävää.
Aloitus oli tietysti suoraan verrannollinen siihen, että lapsettomuuden valinneilta tiukataan monessa mutkassa perusteluja. Yleensä vastaan niihin että ei ollut sydämen paloa vanhemmuuteen, ei sitä vaan muuten voi selittää. Tätä ketjua lukiessa tuli moneen kertaan vastaan että oli vaan sellainen sisäinen polte, ei sitä voi muuten selittää. Voi kun päästäisiin rauhaan siitä, että molemmat ratkaisut ovat sisäsyntyisiä, ei niille ole eikä tarvitse olla sanoiksi puettavia perusteita.
Toinen ajatus, joka lukiessa nousi mieleen, oli se itsekkääksi syyttely, jota lapsettomuuden valinnut kuulee uupumiseen asti. Tietenkin olen itsekäs! Ei näitä päätöksiä kuulukaan tehdä muilla perusteilla. Ja tässä ketjussa huomasi hyvin, että ihan samanlaisia itsekkäitä syitä on perheen perustamiseen. Minä halusin, minä kaipasin, minun rakkauden kokemukseni, minun muistoni Enkä siis moiti, näin sen kuuluu ollakin. Lapsia ei pidä yrittää veronmaksajiksi valtiolle tai lapsenlapsiksi isovanhempiaan varten.
Vielä heille, jotka ihmettelivät, miksi henkilökohtaisia ratkaisujaan pitäisi muka perustella - nii-in, eikö olekin outoa. Itse tuskailen asian kanssa viikottain, kun tivataan että miksi kohtuni seisoo tyhjillään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olimme miehen kanssa yhdessä 10 vuotta. Suhteeseen vain tuli tilaa. Ehkä vaihtelunhalua. Osin myös kyse oli siitä, etten halunnut katua jälkeenpäin.
Se oli ihan luonnollista, että lapsia meille tulee. Ei sitä mietitty joka kantilta. Siinähän nuo sitten olivat 20 vuotta. Nyt on taas "lapseton" parisuhde. Meillä alkoi uusi kuherruskuukausi, kun jäimme kahden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vahingossa ajelehdin jumiin perhe-elämään. Ei tämä mikään tietoinen päätös eikä tavoite ollut.
Vierailija kirjoitti:
Tässä perusteluita siihen, miksi halusin lapsiperhe-elämää kahden aikuisen parisuhteen sijaan:
- Omien geenien jatkumisen näkeminen tuntui valtavan kiehtovalta.
- Geenieni yhdistäminen itselle rakkaan ihmisen kanssa tuntui sekin valtavan kiehtovalta. Halusin myös nähdä, millaisia lapsistamme tulisi. Mitä piirteitä he perisivät meiltä.
- Halusin elämäni jatkuvan itseni jälkeen täällä maapallolla.
- Halusin lisää rakkaita, omia ihmisiä ympärilleni.
- Halusin turvata yhteiskunnan jatkuvuuden.
- Halusin siirtää tietoja, taitoja ja perheen osaamista uudelle sukupolvelle.
- Uskoin, että lapsillani olisi annettavaa tälle maailmalle, joten halusin tuoda heidät maailmaan.
Nämä tulivat mieleen. Mikään ei liity lapsiperhe-elämään suoraan, vaan lasten saamiseen. Lapsiperhe-elämäkin on kyllä kivaa. Kivaa oli myös elo pelkästään puolison kanssa. Tällä hetkellä on mahtava t
Geenien ja elämän jatkuminen maapallolla on aika tilapäinen motiivi, kun 100% varmuudella aikanaan maapallon biosfääri kärventyy pois ja kaikki sukulinjat loppuvat tyhjiin.
Eikö tarve lisääntyä ole ihmiseen vahvasti sisäänrakennettu?
Jos ei olisi, olisimme kuolleet sukupuuttoon aikoja sitten.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tarve lisääntyä ole ihmiseen vahvasti sisäänrakennettu?
Jos ei olisi, olisimme kuolleet sukupuuttoon aikoja sitten.
Ei.
Ihminen on funtsinut lisääntymistä tietoisesti vasta silmänräpäyksen ajan, eli siitä asti kun ehkäisy tuli länsimaissa yleisesti kaikkien saataville. Siihen asti lisääntymiseen ei tarvittu muuta kuin panetus. Lapsia tuli, haluttiin tai ei. Kuten muuallakin eläinkunnassa. Ja monessa osassa maailmaa näin on ikävä kyllä edelleen.
Vierailija kirjoitti:
Halusin perheen. Halusin myös uusia kokemuksia: olimme eläneet sitä lapsettoman pariskunnan elämää jonkin aikaa ja tuntui siltä, että seuraava vaihe olisi nyt edessä.
Tämä
Perhe ja lapset tuovat sisältöä elämään, ei tule tylsiä hetkiä. Vaikka ruuhkavuodet ovat rankkoja, niin jokainen hankala kokemus ja haaste kasvattaa ja opettaa, kun siitä selviää. Kriisitilanteissa sitä vasta selviää millainen ihminen sitä oikeastaan onkaan. Samalla kun tulee huomanneeksi niitä huonoja puoliaan niin tulee kehitettyä itseään samalla.
Haluan kokea perheenä olon, en lapsena sitä kokenut niin haluan sen itselleni. Olen huomannut että lapsettomat aikuisetkin priorisoivat lapsuudenperheensä ja sisarensa kavereiden edelle, eli jotain siinä perheessä on, että on tärkeämpää kuin ne kaverit.
Ikäiseni (40+) ystävät tekevät omien vanhempiensa kanssa asioita, haluan ainakin mahdollisuuden kokea tämän aikuisten lapsieni kanssa.
Lapsiperheenä kuuluu myös yhteisöön eri lailla. Ja parisuhden voi kestää 40 vuotta, voi siitä osan aikaa elää niin, että lasten tarpeet menevät edelle.
Pitää olla myös realistinen, puoliso voi lähteä tai kuolla milloin vaan, sitten olet yksin.
Olen 59 vuotias mies, kolmen jo aikuisen lapsen isä. Mielestäni tässä kommentissa oli paljon hyviä syitä lasten hankintaan. En olisi voinut kuvitella elämää ilman lapsia.