Miksi halusit tai haluat perhe-elämää lapsettoman kahden aikuisen parisuhteen sijaan?

Vierailija kirjoitti:

Koska niin kuului tehdä. Hankitaan kumppani, perustetaan perhe. En mä koskaan edes miettinyt, onko se sitä, mitä minä varsinaisesti haluan.

Kiitos rehellisydestäsi.

Miksi haluta parisuhde, jos ei halua perhettä? Olisin ollut mieluummin yksin, jos en olisi halunnut lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.

Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)

Tuossahan oli jo vastaus. Pitääkö sinulle luritella jotain geenien jatkumisesta, jos syynä on vain halu saada lapsia?

Kysymykseni pointti on se, että haluan tietää, mitä annettavaa perhe-elämällä on kahden aikuisen parisuhteeseen verrattuna. Vai pitäisikö tätä vastasta tulkita niin, että oikeasti perhe-elämä ei ole mitenkään toivottavampi, mutta se on vain otettava vastaan, jos lapsia haluaa?

Edelleen halusin perheen. Halusin elää sitä lapsiperhe-elämää. Halusin omia lapsia elämään kanssamme. Mitä annettavaa kanarialinnulla on sinulle, jos et ole koskaan kiinnostunut sellaisista? Kysymys on vain niin outo. Tiesin millaisia lapset ovat. Halusin heidät elämääni. Haluan tehdä asioita joita tehdään lasten kanssa ja nauttia heidän seurastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma perhe yksinkertaisesti on tosi kiva asia. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee.  Ystävät/kaverit eivät heitä ikinä korvaa.

Mikä perhe-elämässä on kivaa? Mitkä ovat ne omat perheen antamat jutut, joita ystävät ja puoliso eivät korvaa, ja jotka ovat kaikkien uhrauksien arvoisia?

Eri

Mitä uhrauksia tarkoitat? Itse en koe tehneeni uhrauksia saadessani lapsen vaan koen saaneeni elämääni lisää.

Tosi outo ajatus mulle, miten lapsi/lapset voisivat pilata parisuhteen. Siinähän tulee yksi todella vahvasti yhdistävä asia lisää.

Tosin mun täytyy myöntää, että parisuhteeni alkoi työpaikalta. Miehellä ja mulla oli yhteinen vastuualue, jota totuimme hoitamaan päivystysluonteisesti kahdestaan. Kun toista väsytti, toinen venyi. Tämä roolitus on säilynyt sittenkin, kun meistä on tullut rakastavaiset, kun lapsia ja kotitöitä on kertynyt. Aina on porukalla mietitty, että mitä pitää nyt tehdä ja mitä jättää tekemättä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.

Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)

Tuossahan oli jo vastaus. Pitääkö sinulle luritella jotain geenien jatkumisesta, jos syynä on vain halu saada lapsia?

Kysymykseni pointti on se, että haluan tietää, mitä annettavaa perhe-elämällä on kahden aikuisen parisuhteeseen verrattuna. Vai pitäisikö tätä vastasta tulkita niin, että oikeasti perhe-elämä ei ole mitenkään toivottavampi, mutta se on vain otettava vastaan, jos lapsia haluaa?

Mieti vaikka sitä, miksi jotkut haluavat koiran. Pieni pentu valvottaa ja sotkee, sitä pitää kouluttaa ja ulkoiluttaa, käyttää eläinlääkärissä, ostaa erikoissapuskoja ja maksaa itsensä kipeäksi. Joka ikinen päivä koiraa pitää lenkittää aamuvarhaisella, päivällä ja iltamyöhään. Minnekään ei pääse, jos ei hommaa koiralle hoitopaikkaa. Tuota samaa kestää 20 vuotta. Minulle tuo olisi painajaista, joku toinen näkee mielikuvissaan häntää heiluttavan iloisen koiran, joka tulee ovelle vastaan kotiinpalaajaa. Sinä näet lapsissa vain kaikkea negatiivista ja vaivaa.

Niin, ja kysymykseni kuuluikin, mitä myönteistä annettavaa lapsiperhe-elämällä on elämäntapana verrattuna kahden aikuisen parisuhteeseen. Jos olisi kysynyt samaa koiran omistamisesta, luulen, että koiraihmisiltä olisi tullut jo kymmenen syytä, miksi koirataloudessa on antoisampaa kuin koirattomassa. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.

Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)

Tuossahan oli jo vastaus. Pitääkö sinulle luritella jotain geenien jatkumisesta, jos syynä on vain halu saada lapsia?

Kysymykseni pointti on se, että haluan tietää, mitä annettavaa perhe-elämällä on kahden aikuisen parisuhteeseen verrattuna. Vai pitäisikö tätä vastasta tulkita niin, että oikeasti perhe-elämä ei ole mitenkään toivottavampi, mutta se on vain otettava vastaan, jos lapsia haluaa?

Mieti vaikka sitä, miksi jotkut haluavat koiran. Pieni pentu valvottaa ja sotkee, sitä pitää kouluttaa ja ulkoiluttaa, käyttää eläinlääkärissä, ostaa erikoissapuskoja ja maksaa itsensä kipeäksi. Joka ikinen päivä koiraa pitää lenkittää aamuvarhaisella, päivällä ja iltamyöhään. Minnekään ei pääse, jos ei hommaa koiralle hoitopaikkaa. Tuota samaa kestää 20 vuotta. Minulle tuo olisi painajaista, joku toinen näkee mielikuvissaan häntää heiluttavan iloisen koiran, joka tulee ovelle vastaan kotiinpalaajaa. Sinä näet lapsissa vain kaikkea negatiivista ja vaivaa.

Niin, ja kysymykseni kuuluikin, mitä myönteistä annettavaa lapsiperhe-elämällä on elämäntapana verrattuna kahden aikuisen parisuhteeseen. Jos olisi kysynyt samaa koiran omistamisesta, luulen, että koiraihmisiltä olisi tullut jo kymmenen syytä, miksi koirataloudessa on antoisampaa kuin koirattomassa. :)

Ei mitään myönteistä, jos et pidä lasten seurasta. Paljon, jos pidät.

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikea kysymys. Vähän sama kuin pitäisi selittää miksi pitää makeasta :) itse koin haluavani lapsen, koin vauvakuumetta ja halusin oman jälkeläisen. Ei siihen mitään järjellistä selitystä ole, päätös perustui tunteeseen jonka onneksi mieheni koki myös.

Oliko sinulle siis lapsiperhe-elämä lähinnä seurausta siitä, että halusit lapsen? Et miettinyt lapsettomana, että tuollainen elämäntapa näyttää tosi kivalta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse odotan että teinimme kasvaa. Vapaaauuus!! Näin kärjistetysti :D

Ja tää oli hyvä syy hankkia lapsia? Vapaus sulla olisi ollut ilman lapsiakin. 😁

Lapsi on kohta kasvatettu. Nyt odotan "lapsetonta" elämää juuri siitä syystä että on rämmitty läpi uhma-ja teini-ikien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.

Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)

Tuossahan oli jo vastaus. Pitääkö sinulle luritella jotain geenien jatkumisesta, jos syynä on vain halu saada lapsia?

Kysymykseni pointti on se, että haluan tietää, mitä annettavaa perhe-elämällä on kahden aikuisen parisuhteeseen verrattuna. Vai pitäisikö tätä vastasta tulkita niin, että oikeasti perhe-elämä ei ole mitenkään toivottavampi, mutta se on vain otettava vastaan, jos lapsia haluaa?

Mieti vaikka sitä, miksi jotkut haluavat koiran. Pieni pentu valvottaa ja sotkee, sitä pitää kouluttaa ja ulkoiluttaa, käyttää eläinlääkärissä, ostaa erikoissapuskoja ja maksaa itsensä kipeäksi. Joka ikinen päivä koiraa pitää lenkittää aamuvarhaisella, päivällä ja iltamyöhään. Minnekään ei pääse, jos ei hommaa koiralle hoitopaikkaa. Tuota samaa kestää 20 vuotta. Minulle tuo olisi painajaista, joku toinen näkee mielikuvissaan häntää heiluttavan iloisen koiran, joka tulee ovelle vastaan kotiinpalaajaa. Sinä näet lapsissa vain kaikkea negatiivista ja vaivaa.

Niin, ja kysymykseni kuuluikin, mitä myönteistä annettavaa lapsiperhe-elämällä on elämäntapana verrattuna kahden aikuisen parisuhteeseen. Jos olisi kysynyt samaa koiran omistamisesta, luulen, että koiraihmisiltä olisi tullut jo kymmenen syytä, miksi koirataloudessa on antoisampaa kuin koirattomassa. :)

Ei mitään myönteistä, jos et pidä lasten seurasta. Paljon, jos pidät.

Mitä se "paljon" pitää sisällään?

Bimbojen biologinen kello. Järkeä ei silloin käytetä. Jos ei olisi biologista pakkoa, kukaan ei hankkisi lapsia!

Vierailija kirjoitti:

Sitä otsekin ihmettelen.

Olimme naimisissa 10 vuotta ennen esikoista. Lapset olivat "ehkä sitten joskus". Sitten täytin 30 ja aloin miettimään, että mitä jos jää luu käteen, jos tätä pitkitän.

Väitän, että meidän avioliiton alamäki alkoi lapsista. No, ei se suoranainen syy ollut, mutta luulen, että yksi riippa enemmän. Avioliittoa kesti vielä toiset 10 vuotta.

Nyt olen toista kertaa naimisissa. Miehelläkin on lapsia. Yhteisiä meille ei tule, ei, vaikka olisin nuorempi. Tätä parisuhdetta ei lisälapsilla pilata.

Ja niin. Mies on myös aitä mieltä, että lapset pilaavat parisuhteen.

Sammoo mieltä

Vierailija kirjoitti:

Bimbojen biologinen kello. Järkeä ei silloin käytetä. Jos ei olisi biologista pakkoa, kukaan ei hankkisi lapsia!

Se on ainakin varma, että jos kukaan ei hankkisi lapsia, ei sitä järkeä silloinkaan käyttäisi pitemmällä tähtäimellä kukaan.

Miksi muuten luulette, että tähän kysymykseen vaikuttaa olevan niin vaikea vastata?

Itse parisuhdeihmisenä keksisin heti kaksikymmentä syytä, miksi parisuhteessa on parempaa kuin sinkkuna, mutta vanhempien tuntuu olevan kovin vaikea artikuloida, miksi perhe-elämä on parempaa kuin kahden aikuisen suhde.

Lapseton elämä on vaan tylsempää. Helpompaa ehkä, mutta kyllä ne lapset tuo elämään ihan uutta sisältöä. Me ehdittiin miehen kanssa elää lapsetonta elämää 7 vuotta, matkusteltiin jne. Kun lapset vähän kasvaa, näytetään heillekin maailmaa. Ei ole mitään ihanampaa kuin pienet kädet kaulan ympärillä halimassa äitiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella vaikea kysymys. Vähän sama kuin pitäisi selittää miksi pitää makeasta :) itse koin haluavani lapsen, koin vauvakuumetta ja halusin oman jälkeläisen. Ei siihen mitään järjellistä selitystä ole, päätös perustui tunteeseen jonka onneksi mieheni koki myös.

Oliko sinulle siis lapsiperhe-elämä lähinnä seurausta siitä, että halusit lapsen? Et miettinyt lapsettomana, että tuollainen elämäntapa näyttää tosi kivalta?

Kyllä, tahtomattaan ei onneksi tarvitse lapsia tehdä.

En oikeastaan pitänyt lapsista ennen omaa lasta, ja nykyäänkin pidän vain harvoista. En koskaan ajatellut katsoessani lapsiperheitä että "tuota minäkin haluan", halusin vain omanlaiseni elämän. Monesti ajattelin tuttavaperheitä katsoessani, että "tuota en ainakaan halua, tuon tekisin toisin".

Elämmekin omanlaista perhearkea, jokainen perhehän on kuitenkin erilainen, aivan kuten jokainen lapseton parisuhdekin.

Omat lapset on kivoja ja niitä rakastaa koko sydämestään. Vanhemmuuden kokemus yhdistää myös muiden aikuisten kanssa ja auttaa ymmärtämään muita ihmisiä paremmin. On myös älyttömän mullistava kokemus, kun omassa kehossa kasvaa toinen ihminen.

Minulla ei vielä ole lapsia, mutta haluan ainakin yhden. Elämäni on varsin hyvää nykyisessä parisuhteessa ja jos olen rehellinen, en usko, että lapsen saaminen on parisuhteelle mikään hyvä asia. Lähinnä se on haaste, joka täytyy kohdata, jos haluaa kokea äitiyden tai isyyden.

Olen asian suhteen utelias ja uskon, että jäisin loppuelämäkseni miettimään, millaista elämäni olisi ollut äitinä, jos en sitä hyppäystä tuntemattomaan tee. Elämässä tehdyt virheetkin on helpompi sietää, kun ne johtuvat uskalluksesta eivätkä pelkästä ajautumisesta johonkin tilanteeseen. Haluan kokea, mitä tunnen omaa lastani kohtaan. Haluan tietää, miltä tuntuu olla raskaana ja synnyttää. Ja etenkin haluan seurata, millainen persoona mieheni ja minun geneettisestä yhdistelmästä tulee. Mikä häntä naurattaa ja millaiset asiat kiinnostaa.

Ymmärrän kuitenkin täysin ihmisiä, jotka eivät halua vanhemmaksi ja sekin on ihan ok. Miksi tehdä lapsia, jos vanhemmuus ei kiinnosta.

Minulle ja miehelleni oli vain itsestäänselvää että haluamme lapsia. Eikä meillä ollut mitään ruusunpunaisia unelmia lapsiperhe-elämästä kuitenkaan. Olimme kaksin 5 vuotta ja sitten iski vauvakuume. Ihan helposti ei homma hoitunut mutta meillä on 2 tervettä ja ihanaa lasta. 

Vauva-ja pikkulapsiaika oli parasta aikaa elämässä. Teini-ikä on haastavaa.

Tyttö on jo muuttanut omilleen ja kotona asuu enää poika 16v.

Pian olemme taas kaksin ja se tuntuu vaihteeksi kivalta. Ihanaa kun on perhe. Toivottavasti saamme joskus lapsenlapsia. Minulle ei olisi riittänyt pelkkä mies ja parisuhde...haluan kaiken ja vielä vähän enemmän. Koko elämän kirjo!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.

Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)

Tuossahan oli jo vastaus. Pitääkö sinulle luritella jotain geenien jatkumisesta, jos syynä on vain halu saada lapsia?

Kysymykseni pointti on se, että haluan tietää, mitä annettavaa perhe-elämällä on kahden aikuisen parisuhteeseen verrattuna. Vai pitäisikö tätä vastasta tulkita niin, että oikeasti perhe-elämä ei ole mitenkään toivottavampi, mutta se on vain otettava vastaan, jos lapsia haluaa?

Mieti vaikka sitä, miksi jotkut haluavat koiran. Pieni pentu valvottaa ja sotkee, sitä pitää kouluttaa ja ulkoiluttaa, käyttää eläinlääkärissä, ostaa erikoissapuskoja ja maksaa itsensä kipeäksi. Joka ikinen päivä koiraa pitää lenkittää aamuvarhaisella, päivällä ja iltamyöhään. Minnekään ei pääse, jos ei hommaa koiralle hoitopaikkaa. Tuota samaa kestää 20 vuotta. Minulle tuo olisi painajaista, joku toinen näkee mielikuvissaan häntää heiluttavan iloisen koiran, joka tulee ovelle vastaan kotiinpalaajaa. Sinä näet lapsissa vain kaikkea negatiivista ja vaivaa.

Niin, ja kysymykseni kuuluikin, mitä myönteistä annettavaa lapsiperhe-elämällä on elämäntapana verrattuna kahden aikuisen parisuhteeseen. Jos olisi kysynyt samaa koiran omistamisesta, luulen, että koiraihmisiltä olisi tullut jo kymmenen syytä, miksi koirataloudessa on antoisampaa kuin koirattomassa. :)

Ei mitään myönteistä, jos et pidä lasten seurasta. Paljon, jos pidät.

Mitä se "paljon" pitää sisällään?

en tiedä voiko sitä pilkkoa noin. Nautin heidän seurastaan, heidän tahattomasta hauskuudesta ja huumorista. Kehitystä on mielenkiintoista seurata. Lasten kanssa pääsee vähän pakittamaan tästä tosikkojen maailmasta takaisin siihen millainen maailma oli kun itsekkin oli lapsi. Hauska ja jännittävä. Siihen pääsee mukaan.