Miksi halusit tai haluat perhe-elämää lapsettoman kahden aikuisen parisuhteen sijaan?
Kiinnostaisi tietää, mikä tuossa oikein ihmisiä viehättää.
Ja ennen kuin kuin kukaan ehtii kommentoimaan: minulla oli kiva lapsuus, mutta en näe lapsiperheen elämässä mitään sellaista, mikä saisi minut haluamaan sitä aikuisen roolissa. :)
Kommentit (234)
Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.
Jaa ei ole ikinä tullut mieleen että pitäisi perustella omia elämänvalintoja. En tiedä edes miksi opiskelin alaa jolla olen. Ihan sama olen onnellinen omassa elämässäni.
Vierailija kirjoitti:
Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.
Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)
Vauvakuume. Nyt on jo teini ja samoin kuin eka, odotan että muuttaa pian pois.
Vierailija kirjoitti:
Itse odotan että teinimme kasvaa. Vapaaauuus!! Näin kärjistetysti :D
Ja tää oli hyvä syy hankkia lapsia? Vapaus sulla olisi ollut ilman lapsiakin. 😁
Lapsi on pieni vain hetken ja kasvaa ja kehittyy muutenkin nopeasti. Ei sitä huomaakaan, kun on taas puolison kanssa kaksin. Lapset on mukava juttu elämässä vaikka olisivat muuttaneetkin pois kotoa.
Oma perhe yksinkertaisesti on tosi kiva asia. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee. Ystävät/kaverit eivät heitä ikinä korvaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaa ei ole ikinä tullut mieleen että pitäisi perustella omia elämänvalintoja. En tiedä edes miksi opiskelin alaa jolla olen. Ihan sama olen onnellinen omassa elämässäni.
Ymmärrän, että kaikilla ei ole itsetuntemus sillä tasolla, että omien elämänvalintojen syiden avaaminen tuntuisi luentevalta. Ajattelin nyt kysyä kuitenkin, koska todennäköisesti joku osaa tätä ymmärrettävästi avata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.
Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)
Tuossahan oli jo vastaus. Pitääkö sinulle luritella jotain geenien jatkumisesta, jos syynä on vain halu saada lapsia?
Vierailija kirjoitti:
Oma perhe yksinkertaisesti on tosi kiva asia. Mitä vanhemmiksi lapset tulevat, sitä kivempia heistä tulee. Ystävät/kaverit eivät heitä ikinä korvaa.
Mikä perhe-elämässä on kivaa? Mitkä ovat ne omat perheen antamat jutut, joita ystävät ja puoliso eivät korvaa, ja jotka ovat kaikkien uhrauksien arvoisia?
Miksi pitäisi perustella miksi haluaa lapsia? Niitä vaan haluaa. Tulee fiilis, että olis kivaa jos olis lapsia. Ja sitten ryhtyy tuumasta toimeen.
Samasta syystä, miksi elin kommuuneissa koko nuoruuteni. The more the merrier! Ihmissuhteita, jotka menevät heittämällä ystävyyssuhteiden ohi. Fiksuja, empaattisia, hauskoja tyyppejä, jotka elävät hetken meidän kanssamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.
Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)
Tuossahan oli jo vastaus. Pitääkö sinulle luritella jotain geenien jatkumisesta, jos syynä on vain halu saada lapsia?
Kysymykseni pointti on se, että haluan tietää, mitä annettavaa perhe-elämällä on kahden aikuisen parisuhteeseen verrattuna. Vai pitäisikö tätä vastasta tulkita niin, että oikeasti perhe-elämä ei ole mitenkään toivottavampi, mutta se on vain otettava vastaan, jos lapsia haluaa?
Koska niin kuului tehdä. Hankitaan kumppani, perustetaan perhe. En mä koskaan edes miettinyt, onko se sitä, mitä minä varsinaisesti haluan.
Sitä otsekin ihmettelen.
Olimme naimisissa 10 vuotta ennen esikoista. Lapset olivat "ehkä sitten joskus". Sitten täytin 30 ja aloin miettimään, että mitä jos jää luu käteen, jos tätä pitkitän.
Väitän, että meidän avioliiton alamäki alkoi lapsista. No, ei se suoranainen syy ollut, mutta luulen, että yksi riippa enemmän. Avioliittoa kesti vielä toiset 10 vuotta.
Nyt olen toista kertaa naimisissa. Miehelläkin on lapsia. Yhteisiä meille ei tule, ei, vaikka olisin nuorempi. Tätä parisuhdetta ei lisälapsilla pilata.
Ja niin. Mies on myös aitä mieltä, että lapset pilaavat parisuhteen.
Tuskin minulla olisi parisuhdetta, jos ei olisi lasta.
Mies saa tässä nyt olla, koska hän on isä ja häntä tarvitaan perheessä. Hänellä on oma roolinsa ja minulla omani . Tuskin olemme yhdessä, kun poika on aikuinen. Eihän meillä ole muuta yhteistä kuin lapsi.
Todella vaikea kysymys. Vähän sama kuin pitäisi selittää miksi pitää makeasta :) itse koin haluavani lapsen, koin vauvakuumetta ja halusin oman jälkeläisen. Ei siihen mitään järjellistä selitystä ole, päätös perustui tunteeseen jonka onneksi mieheni koki myös.
Tuntui, että oli vielä rakkautta jaettavaksi. Todellisuus ylitti odotukseni. Ei tätä vaan pystynyt kuvittelemaan ennen kuin koki. Kymmenen vuotta jo ihmetellyt oman lapsen ihanuutta :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Halusin oman perheen. Kahdestaan eläminen oli kivaa sekin, mutta halusin vielä enemmän.
Hyvä, olet ihan oikein oivaltanut, että tämä kysymys koskee sinua. Nyt sinun tarvitsee vain vastata kysymykseen. :)
Tuossahan oli jo vastaus. Pitääkö sinulle luritella jotain geenien jatkumisesta, jos syynä on vain halu saada lapsia?
Kysymykseni pointti on se, että haluan tietää, mitä annettavaa perhe-elämällä on kahden aikuisen parisuhteeseen verrattuna. Vai pitäisikö tätä vastasta tulkita niin, että oikeasti perhe-elämä ei ole mitenkään toivottavampi, mutta se on vain otettava vastaan, jos lapsia haluaa?
Mieti vaikka sitä, miksi jotkut haluavat koiran. Pieni pentu valvottaa ja sotkee, sitä pitää kouluttaa ja ulkoiluttaa, käyttää eläinlääkärissä, ostaa erikoissapuskoja ja maksaa itsensä kipeäksi. Joka ikinen päivä koiraa pitää lenkittää aamuvarhaisella, päivällä ja iltamyöhään. Minnekään ei pääse, jos ei hommaa koiralle hoitopaikkaa. Tuota samaa kestää 20 vuotta. Minulle tuo olisi painajaista, joku toinen näkee mielikuvissaan häntää heiluttavan iloisen koiran, joka tulee ovelle vastaan kotiinpalaajaa. Sinä näet lapsissa vain kaikkea negatiivista ja vaivaa.
Itse odotan että teinimme kasvaa. Vapaaauuus!! Näin kärjistetysti :D