Adoptoikaa lapsia älkääkä ajatelko vain itsekkäästi omien geenienne levittämistä
Maailmassa on paljon lapsia, jotka biologiset vanhemmat ovat hylänneet. He kaipaavat äidin ja isän syliä ja rakkautta. Miksi ette haluaisi antaa näille lapsille kotia ja olla heille rakastavat vanhemmat? Vetoan sydämenne hyvyyteen, miettikää ensin lasta. Miksi omien geenien levittäminen menee kaiken ohi? Itse aion adoptoida lapsia heti kun se on mahdollista. Ihan oikeasti, miettikää sydämellänne älkääkä toimiko vain viettienne ohjaamana! En sano pahalla vaan sydämeni hyvyydestä.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viimeinen asia, minkä tekisin on ulkomailta adoptointi. Kyllähän sellainen pieni käärö sulattaa kaikkien sydämet, mutta tulee esksri ja päiväkoti ja koko nuoruus. Ei ole helppoa, ei. Tunnen useamman ison adoptiolapsen. Voi, kun eivät olisi joutuneet tänne! Itsekkyyttä jos mikä repiä lapsi tänne. Enemmän vielä itsekästä, kuin "levittää geenejä".
"Tulee eskari ja päiväkoti ja koko nuoruus." Mitä pahaa niissä on?
Niinpä, ei tule moni ajatelleeksi, tai ei tiedä. Itse tunnen useamman nuoren tai nuoren aikuisen adoptoidun. He ovat adoptoitu pienenä. Kovin on raakaa elämä, kun lapsen silmät eskarissa viimeistään avautuu siihen, kuinka erilainen onkaan. Uhan pienenä vanhempien hoivissa monet ihastelevat ja paapovat söpöä usein tummaa pikkuista. Sitten tulee raju ymmärrys: olen erilainen! Näillä lapsilla on tiedossa ollut kyllä adoptio, mutta täysi totuus iskee! Rikki on mennyt paljon pienenä nyt hajoaa paljon lisää. Esim. Näillä tuntemillani on paljon isoja nuoruuden häiriöitä tästä kaikesta johtuen.
Ei ole kivaa, kun nuorelle aikuiselle jatkuvasti huudellaan kadulla, syljetään ratikassa ym. Nämä näin esimerkkeinä.
Lapsi tosiaan kasvaa, ei pysy kotona valvonnassa ja helliteltävänä aina. Vastaan tulee vaikka mitä.
Kyllä se nykyinen omaan maahan adoptointi on parempi.
Minulla on lapsena adoptoitu ystävä, joka usein ihmettelee tämäntyyppisiä ennakkoluuloja. Hänen kokemuksensa on nimenomaan se, että hän on ollut vanhemmilleen hyvin toivottu, tervetullut ja rakastettu. Hän ei muista biologisia vanhempiaan, eikä häntä kiinnosta kaivella asiaa sen enempää, sillä hänelle ainoa oikea perhe on hänen oma, rakas perheensä. Eikä hänen mielenterveydessään ole ikinä ollut mitään huomautettavaa.
Adoptiolapsia tulee tietenkin monista eri olosuhteista ja monen ikäisenä, mutta on ihan tuulesta temmattua väittää, että heillä olisi säännöstään sen suurempia henkisiä ruhjeita.