Lue keskustelun säännöt.
Miksi jotkut ihmiset ärsyyntyvät iloisista ihmisistä?
12.05.2022 |
Olen monesti huomannut, kuinka erilaisissa tilanteissa iloiset ihmiset tuntuvat käyvän joidenkin hermoille. Näille hermostujille muiden iloisuus on sietämätöntä ja he eivät myöskään osaa peittää ärsytystään, vaan saattavat tiuskia menemään tai pitää iloista ihmistä ärsyttävänä. Olen kohdannut tätä toisinaan myös itse, ts. mikäli on ollut hyvä päivä ja on mukava fiilis, löytyy ryhmästä aina vähintään se yksi henkilö, joka katsoo asiakseen murista.
Tässä pätee varmasti hyvin myös sanonta "kel onni on, se onnen kätketöön". Mutta todella kurjaa tällainen. Oletteko koskaan kiinnitäneet huomiota samaan?
Kommentit (19)
Katkeruus, kateus, paha olo jne....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huomannut saman, en välitä. Kikatan vaan menemään jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus, kateus, paha olo jne....
Miksi heille pitää sitten oikein vielä tieten tahtoen aiheuttaa lisää pahaa oloa ja hieroa omaa onnea naamaan?
Mun työpaikalla se iloisin henkilö peittää tyhmyytensä sen jatkuvan hölpöttämisen ja nauramisen alle.
Olen huomannut, että suurin osa näistä "iloisista" ihmisistä eivät ole aitoja. Ovat vaan tekopirteitä teeskentelijöitä jotka yrittävät esittää, että heillä on kaikki hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus, kateus, paha olo jne....
Miksi heille pitää sitten oikein vielä tieten tahtoen aiheuttaa lisää pahaa oloa ja hieroa omaa onnea naamaan?
Eos.
no sama, kuin että rauhallisista ja hiljaisista ihmisistä aina ärsyynnytään, ja sitten on tylsä ja perästä vedettävä, vaikka ei olisi yhtään perästä vedettävä, vaan ihan vain tyytyväinen siinä ollessa vaan.
Ei tartte välittää kyllä minä osaan itse kotiin ja vaikka kirjastoon
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko itse todella iloinen ja onnellinen? Tuo sinun purkautumisesi kertoo kyllä jostain ihan muusta.
Onko tämä se sama aloittaja kuin eilinen "miksi ihmiset ärsyyntyvät toisten isoista taloista"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu mikä mieliala sillä toisella on vai onko ikitotinen. Jos toinen olisi surullinen, peloissaan tai järkyttynyt, iloinen ihminen voi olla ahdistava?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, enkä välitä. Ankeuttajat on mulle kuin ilmaa. Tai joskus kyllä hymyilen heille vielä enemmän kuin muille ja huikkaan jonkun kohteliaisuuden, tyylin onpa nätti paita. Jäävät sitten toljottamaan perään.
Mitäpä noista. Mun hyvätuulisuus yleensä tarttuu ja jää mieleen. Tuli yksi päivä eräs vuosia sitten eläkkeelle jäänyt työntekijä vastaan kadulla ja sanoi, että välillä olen tullut mieleen ja se miten kiva olen. Ai että, tulin vielä paremmalle tuulelle.
Että ankeuttaja. Ole mikä olet. Ei haittaa, paitsi ehkä itseäsi.
Jotkut ihmiset oikeasti ovat luonnostaan hymyileväisempiä kuin toiset. Yleensä aidosti iloisilla ja positiivisilla on elämänfilosofiat on kohdillaan. Ehkä elämässä on käynyt aiemmin jotain sellaista kurjaa / opettavaista, että tyhjänpäiväiset "pikkujutut" ei enää tunnu missään. Elämä ei ehkä ole ollut aina helppoa, joten osataan arvostaa sitä mitä on nyt. Tiedän joitain ihmisiä, jotka ovat valoisia, eivät mitään tyhjännaurajia - ne on asia erikseen. Valoisat tyypit voivat hyvin kehossaan ja elämässään - sellainen sädehteminen käy joskus ärsyttämään ihmisiä. On kuin heillä olisi jokin salaisuus, jota eivät suostu paljastamaan. Sekös uteliaita ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyttäviä, huomionhakuisia tiedän erään kassalla toimivan. Nauraa niin, että koko kauppa raikuu ja usein. Onko sekään nyt ok. Mielestäni se ei aitoa vaan huomionhakua. Sensijaan eräs naisjulkkis jo kypsä nainen on aidosti naurava ja ei teeskentele.
Sen aitouden vain aistii, huomaa.
Olin aiemmin samassa työpaikassa tällaisen iloisen ja onnellisen "tekopirteän" ihmisen kanssa, oli muuten nainen. Aina haukkui meikäläistä miksi olen niin introvertti enkä koskaan juttele ja naura jatkuvasti. Hän itse ei osannut keskittyä ollenkaan töihinsä ja haukkui aina muitakin työntekijöitä. Hänet sitten siirrettiinkin muihin hommiin. Sain myöhemmin kuulla, että hänelle oli tullut avioero, en tiedä onko vielä samassa työpaikassa mutta oli kertakaikkiaan rasittava ihminen.
Toiset voivat tulkita iloisuuden esittämiseksi tai huomion hakemiseksi. Iloisen ihmisen helposti saamasta huomiosta voidaan olla kateellisia, koska se huomio on pois siltä hiljaisemmalta/ujommalta ihmiseltä.
Masentunut henkilö taas voi kokea toisen ilon ahdistavana ja vaikeana kestää. Itse olen luonteeltani peruspositiivinen ja herkästi hymyilevä/naurava ihminen, mutta masennusjaksoina ns. tavallisten ihmisten seura tuntuu pahalta. Jopa oman lapsen normaali iloisuus vain ahdisti, kun ei kyennyt sitä iloa tuntemaan.
Sitten on vielä ihmisiä, jotka pitää positiivisia ja sosiaalisia ihmisiä vähän alempiarvoisina ja tyhmempinä, koska "oikeasti fiksut" ihmiset on tietenkin niitä hiljaisia ja vakavia introverttejä vakavine tärkeine ajatuksineen.
Itse olen sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkia. Tiedän oman energiani olevan toisille ihmisille liikaa enkä odota kaikkien pitävän musta. Ymmärrän kyllä, mikä mussa toisia ihmisiä ärsyttää. Keskityn lähinnä niihin ihmisiin, joihin mun ilo tarttuu ja jotka mun seurasta ilahtuvat. Mörököllit saa olla mörököllejä keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Toiset voivat tulkita iloisuuden esittämiseksi tai huomion hakemiseksi. Iloisen ihmisen helposti saamasta huomiosta voidaan olla kateellisia, koska se huomio on pois siltä hiljaisemmalta/ujommalta ihmiseltä.
Masentunut henkilö taas voi kokea toisen ilon ahdistavana ja vaikeana kestää. Itse olen luonteeltani peruspositiivinen ja herkästi hymyilevä/naurava ihminen, mutta masennusjaksoina ns. tavallisten ihmisten seura tuntuu pahalta. Jopa oman lapsen normaali iloisuus vain ahdisti, kun ei kyennyt sitä iloa tuntemaan.
Sitten on vielä ihmisiä, jotka pitää positiivisia ja sosiaalisia ihmisiä vähän alempiarvoisina ja tyhmempinä, koska "oikeasti fiksut" ihmiset on tietenkin niitä hiljaisia ja vakavia introverttejä vakavine tärkeine ajatuksineen.
Itse olen sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkia. Tiedän oman energiani olevan toisille ihmisille liikaa enkä odota kaikkien pitävän musta. Ymmärrän kyllä, mikä mussa toisia ihmisiä ärsyttää. Keskityn lähinnä niihin ihmisiin, joihin mun ilo tarttuu ja jotka mun seurasta ilahtuvat. Mörököllit saa olla mörököllejä keskenään.
Lisään vielä, että sellanen jenkkityylinen tekopirteys sitten asia erikseen, sellaista esittämistä on raskasta seurata vierestä. Kaikki ei kuitenkaan erota tekopirteyttä ja aitoa iloisuutta toisistaan, jolloin se tulkitaan juurikin esittämiseksi ja/tai huomionhauksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katkeruus, kateus, paha olo jne....
Miksi heille pitää sitten oikein vielä tieten tahtoen aiheuttaa lisää pahaa oloa ja hieroa omaa onnea naamaan?
Saanko kysyä, että miksi katkera ja elämäänsä pettynyt ihminen saa myrkyttää ilmapiiriä ja hieroa sitä pahaa oloaan muiden naamaan? Miks se on ok?
Noin yleisesti ottaen niin voin sanoa, että myös iloisilla ihmisillä on huonoja päiviä. Tuolloin saa kuulla, että "hyvä nähdä, että sullakin on huonoja päiviä". Iloiset ihmiset eivät useinkaan saa samanlaista empaattisia tukea pahaan päivään kuin muut ihmiset, paitsi muilta iloisilta ihmisiltä. Usein iloiset ihniset ovat myös empaattisia ja haluavat parhaansa mukaan myös piristää muita ihmisiä. Heillä saattaa olla myös miellyttämisen tarve ja he usein tiedostavat oman roolinsa työilmapiirissä, minkä vuoksi he haluavat olla aiheuttamatta mahdollisimman vähän muille ongelmia. Se usein myös kaataa nämä ihmiset, koska heidän pahaa oloaan pidetään hyvänä asiana ja siten he eivät saa vastaavaa tukea kuin muut.
Tietynlaisen kiltteyden ja iloisuuden vastapainona joutuu opettelemaan rajansa. Sanoa erikseen jämäkästi milloin ne rajat on ylitetty. Muutoin saattaa menettää ilosuutensa hyvin pitkäksi aikaa...
iloisuuttaan ei kannata kadottaa vain sen vuoksi, että muilla on paha olla. Tsempatkaa toisianne sen iloisen työkaverin kanssa huojen päivien yli. Hän ymmärtää sinua.
Kateus, koska omassa elämässä menee päin persettä?