Jos et olisi neitsyt ja mies haluaisi odottaa seksiä hääyöhön asti, suostuisitko?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, että en jaksaisi odottaa, mutta en pysty kuvittelemaan meneväni naimisiin henkilön kanssa, jonka kanssa en koskaan vielä olisi harrastanut seksiä. Naimisiinmeno olisi minulle iso sitoumus ja haluaisin silloin jo tuntea tulevan puolisoni läpikotaisin (siis niin hyvin kuin toisen nyt voi tuntea). Mielestäni siihen tutustumiseen kuuluu myös tuo seksuaalisuus. Eihän täysin kokematon voi tietää, mistä pitää ja mitä haluaa. Mitäs jos vuoden naimisissaolon jälkeen huomattaisiin, ettei halut yhtään kohtaa? Mielummin siis tutustuisin siihenkin puoleen ennen päätöstä olla yhdessä koko loppuelämä (oletan, että noin uskonnollisella se tarkoittaisi sitäkin).

No toisille se seksi voi olla iso sitoumus!

Itse en käsitä miten ne halut eivät kohtaisi? Eikö kaikki muukin laiteta kohtaamaan, jos meinataan yhdessä olla?

No ajatellaan vaikka että toiselle suuseksi on tärkeä osa tyydyttävää seksielämää, mutta hänen kumppaninsa mielestä se on kuvottavaa ja oksettavaa. Kerrotko konkreettisia keinoja, kuinka tällainen pari neuvosi mukaan vain laittaa halunsa kohtaamaan siten, että kumpikaan ei koe jäävänsä paitsi mistään tärkeästä tai koe joutuvansa painostettuna suostumaan johonkin sellaiseen, mitä hän pitää vastenmielisenä? Kuinka tällainen pari laittaa halunsa kohtaamaan niin, että yhteinen seksielämä on nautinnollista ja tyydyttävää pitkällä tähtäimellä, eikä ainoastaan siten, että kyllä mä nyt jonkun aikaa kestän ilman tätä puuttuvaa palasta, koska olen rakastunut. Entä sitten kun huuma haihtuu ja arjen rakkauskin kohtaa kolhuja ruuhkavuosien kriiseissä? Entä sitten kun tulee ongelmia tai kuivia kausia, väsymystä ja uupumusta, kun rakkaus vaatii työtä ja tahtoa pysyäkseen hengissä? Kuinka kaiken tällaisen keskellä sitten riittää se, ettei seksuaalisestikaan koskaan saa puolisoltaan jotain, mikä itselleen olisi erittäin tärkeää? Miten ne halut laitetaan kohtaamaan, että se riittää loppuelämäksi ilman katkeruutta ja jäytävää osattomuuden tunnetta, jos halut alunperin poikkeavat toisistaan merkityksillisillä osa-alueilla?

No pitäähän näistä asioista puhua parisuhteen aikana, vaikka seksiä ei vielä harrastettaisi. Jos toisen mielestä suuseksi on ehdoton no-no, niin ei sitten varmaan parisuhteeseen kannata jäädä. Pitkälti hyvässä seksielämässä on kuitenkin kyse siitä, että rakastaa, kunnioittaa ja toivoo toisen parasta ja on valmis opettelemaan uusia asioita. Nämä ominaisuudet hyvin pitkälti selviävät jo ennen avioliittoa.

t. avioliittoon asti odottanut ja tyytyväinen seksielämäänsä

Mutta miten näistä puhutaan, jos kumpikin tai toinen on neitsyt? Monet kuitenkin oppivat tuntemaan oman seksuaalisen itsensä vasta seksin harrastamisen myötä. Voihan olla, että vasta kokeiltuaan monenlaista toinen tajuaa, että saa orgasmin ainoastaan suuseksistä. Ja vastaavasti toinen voi vasta kokeiltuaan huomata, että kokee suuseksin antamisen oikeastaan todella vastenmieliseksi.

Olen eri, jolta kysyit, mutta avioliittoon odottanut.

Asioista puhutaan ihan avaamalla suu ja muodostamalla lauseita esim. Minä haaveilen suukseksistä...Haluan kokeilla xxxx, haluan harrastaa monta kertaa viikossa seksiä, Oletko ajatellut harrastavasi seksiä x paikassa/asennossa.

Ei se oo yhtään sen kummenpaa. Oon törmännyt ystävien parissa siihen, ettei seksistä puhuta, vaikka sitä harrastetaan (seurustelu/avo/yhden yön). Kaikki naiset eivät edes kerro aina miehelle, jos eivät ole saaneet orgasmia. Se taas on mun mielestä käsittämätöntä. Meille on itsestään selvää puhua asioista, myös seksistä, seurusteluaikoina. Ja on ollut helppoa puhua seksistä sitten avioliitossa. Ja kun on tullut vastaan jotain, mistä toinen pitää ja toinen ei, ollaan aina yhdessä löydetty ratkaisu, joka miellyttää molempia. Ehkä meille seurusteluaika opetti asioista puhumista, niin ei ole suuria yllätyksiä tullut toisessa (vaikka elämä on tuonut).

Ei nuo vastenmielisyydet ja eri halut ole ongelmia suhteessa, jossa molemmat rakastavat ja arvostavat toistaan ja pystyvät puhumaan ja yhdessä löytämään sopivan ratkaisun. 

En tiennyt ennen kokeilua että en voisi olla suhteessa jossa en saa tai pääse antamaan suuseksiä. Eihän sitä tunnetta voi yksinään kokeilla. Myöskin lempiasentoa on vaikea arvailla kun ei tiedä miltä vehje tuntuu sisällä tietyssä asennossa. En esimerkiksi tiennyt että takaapäin sattuu. Seksin omakohtainen kokeminen vaikutti jopa pornomakuuni, koska se oli niin erilaista kuin luulin.

Kerrotko esimerkin sellaisesta seksin muodosta josta toinen teistä arveli tarvitsevansa ja toinen arveli inhoavansa ja mikä se kompromissi oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, että en jaksaisi odottaa, mutta en pysty kuvittelemaan meneväni naimisiin henkilön kanssa, jonka kanssa en koskaan vielä olisi harrastanut seksiä. Naimisiinmeno olisi minulle iso sitoumus ja haluaisin silloin jo tuntea tulevan puolisoni läpikotaisin (siis niin hyvin kuin toisen nyt voi tuntea). Mielestäni siihen tutustumiseen kuuluu myös tuo seksuaalisuus. Eihän täysin kokematon voi tietää, mistä pitää ja mitä haluaa. Mitäs jos vuoden naimisissaolon jälkeen huomattaisiin, ettei halut yhtään kohtaa? Mielummin siis tutustuisin siihenkin puoleen ennen päätöstä olla yhdessä koko loppuelämä (oletan, että noin uskonnollisella se tarkoittaisi sitäkin).

No toisille se seksi voi olla iso sitoumus!

Itse en käsitä miten ne halut eivät kohtaisi? Eikö kaikki muukin laiteta kohtaamaan, jos meinataan yhdessä olla?

No ajatellaan vaikka että toiselle suuseksi on tärkeä osa tyydyttävää seksielämää, mutta hänen kumppaninsa mielestä se on kuvottavaa ja oksettavaa. Kerrotko konkreettisia keinoja, kuinka tällainen pari neuvosi mukaan vain laittaa halunsa kohtaamaan siten, että kumpikaan ei koe jäävänsä paitsi mistään tärkeästä tai koe joutuvansa painostettuna suostumaan johonkin sellaiseen, mitä hän pitää vastenmielisenä? Kuinka tällainen pari laittaa halunsa kohtaamaan niin, että yhteinen seksielämä on nautinnollista ja tyydyttävää pitkällä tähtäimellä, eikä ainoastaan siten, että kyllä mä nyt jonkun aikaa kestän ilman tätä puuttuvaa palasta, koska olen rakastunut. Entä sitten kun huuma haihtuu ja arjen rakkauskin kohtaa kolhuja ruuhkavuosien kriiseissä? Entä sitten kun tulee ongelmia tai kuivia kausia, väsymystä ja uupumusta, kun rakkaus vaatii työtä ja tahtoa pysyäkseen hengissä? Kuinka kaiken tällaisen keskellä sitten riittää se, ettei seksuaalisestikaan koskaan saa puolisoltaan jotain, mikä itselleen olisi erittäin tärkeää? Miten ne halut laitetaan kohtaamaan, että se riittää loppuelämäksi ilman katkeruutta ja jäytävää osattomuuden tunnetta, jos halut alunperin poikkeavat toisistaan merkityksillisillä osa-alueilla?

No pitäähän näistä asioista puhua parisuhteen aikana, vaikka seksiä ei vielä harrastettaisi. Jos toisen mielestä suuseksi on ehdoton no-no, niin ei sitten varmaan parisuhteeseen kannata jäädä. Pitkälti hyvässä seksielämässä on kuitenkin kyse siitä, että rakastaa, kunnioittaa ja toivoo toisen parasta ja on valmis opettelemaan uusia asioita. Nämä ominaisuudet hyvin pitkälti selviävät jo ennen avioliittoa.

t. avioliittoon asti odottanut ja tyytyväinen seksielämäänsä

Mutta miten näistä puhutaan, jos kumpikin tai toinen on neitsyt? Monet kuitenkin oppivat tuntemaan oman seksuaalisen itsensä vasta seksin harrastamisen myötä. Voihan olla, että vasta kokeiltuaan monenlaista toinen tajuaa, että saa orgasmin ainoastaan suuseksistä. Ja vastaavasti toinen voi vasta kokeiltuaan huomata, että kokee suuseksin antamisen oikeastaan todella vastenmieliseksi.

Olen eri, jolta kysyit, mutta avioliittoon odottanut.

Asioista puhutaan ihan avaamalla suu ja muodostamalla lauseita esim. Minä haaveilen suukseksistä...Haluan kokeilla xxxx, haluan harrastaa monta kertaa viikossa seksiä, Oletko ajatellut harrastavasi seksiä x paikassa/asennossa.

Ei se oo yhtään sen kummenpaa. Oon törmännyt ystävien parissa siihen, ettei seksistä puhuta, vaikka sitä harrastetaan (seurustelu/avo/yhden yön). Kaikki naiset eivät edes kerro aina miehelle, jos eivät ole saaneet orgasmia. Se taas on mun mielestä käsittämätöntä. Meille on itsestään selvää puhua asioista, myös seksistä, seurusteluaikoina. Ja on ollut helppoa puhua seksistä sitten avioliitossa. Ja kun on tullut vastaan jotain, mistä toinen pitää ja toinen ei, ollaan aina yhdessä löydetty ratkaisu, joka miellyttää molempia. Ehkä meille seurusteluaika opetti asioista puhumista, niin ei ole suuria yllätyksiä tullut toisessa (vaikka elämä on tuonut).

Ei nuo vastenmielisyydet ja eri halut ole ongelmia suhteessa, jossa molemmat rakastavat ja arvostavat toistaan ja pystyvät puhumaan ja yhdessä löytämään sopivan ratkaisun. 

En tiennyt ennen kokeilua että en voisi olla suhteessa jossa en saa tai pääse antamaan suuseksiä. Eihän sitä tunnetta voi yksinään kokeilla. Myöskin lempiasentoa on vaikea arvailla kun ei tiedä miltä vehje tuntuu sisällä tietyssä asennossa. En esimerkiksi tiennyt että takaapäin sattuu. Seksin omakohtainen kokeminen vaikutti jopa pornomakuuni, koska se oli niin erilaista kuin luulin.

Kerrotko esimerkin sellaisesta seksin muodosta josta toinen teistä arveli tarvitsevansa ja toinen arveli inhoavansa ja mikä se kompromissi oli?

Et sinä ole valmis suhteeseen, jos suuseksi on tärkeämpää kuin suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse ei ole siitä, että en jaksaisi odottaa, mutta en pysty kuvittelemaan meneväni naimisiin henkilön kanssa, jonka kanssa en koskaan vielä olisi harrastanut seksiä. Naimisiinmeno olisi minulle iso sitoumus ja haluaisin silloin jo tuntea tulevan puolisoni läpikotaisin (siis niin hyvin kuin toisen nyt voi tuntea). Mielestäni siihen tutustumiseen kuuluu myös tuo seksuaalisuus. Eihän täysin kokematon voi tietää, mistä pitää ja mitä haluaa. Mitäs jos vuoden naimisissaolon jälkeen huomattaisiin, ettei halut yhtään kohtaa? Mielummin siis tutustuisin siihenkin puoleen ennen päätöstä olla yhdessä koko loppuelämä (oletan, että noin uskonnollisella se tarkoittaisi sitäkin).

No toisille se seksi voi olla iso sitoumus!

Itse en käsitä miten ne halut eivät kohtaisi? Eikö kaikki muukin laiteta kohtaamaan, jos meinataan yhdessä olla?

No ajatellaan vaikka että toiselle suuseksi on tärkeä osa tyydyttävää seksielämää, mutta hänen kumppaninsa mielestä se on kuvottavaa ja oksettavaa. Kerrotko konkreettisia keinoja, kuinka tällainen pari neuvosi mukaan vain laittaa halunsa kohtaamaan siten, että kumpikaan ei koe jäävänsä paitsi mistään tärkeästä tai koe joutuvansa painostettuna suostumaan johonkin sellaiseen, mitä hän pitää vastenmielisenä? Kuinka tällainen pari laittaa halunsa kohtaamaan niin, että yhteinen seksielämä on nautinnollista ja tyydyttävää pitkällä tähtäimellä, eikä ainoastaan siten, että kyllä mä nyt jonkun aikaa kestän ilman tätä puuttuvaa palasta, koska olen rakastunut. Entä sitten kun huuma haihtuu ja arjen rakkauskin kohtaa kolhuja ruuhkavuosien kriiseissä? Entä sitten kun tulee ongelmia tai kuivia kausia, väsymystä ja uupumusta, kun rakkaus vaatii työtä ja tahtoa pysyäkseen hengissä? Kuinka kaiken tällaisen keskellä sitten riittää se, ettei seksuaalisestikaan koskaan saa puolisoltaan jotain, mikä itselleen olisi erittäin tärkeää? Miten ne halut laitetaan kohtaamaan, että se riittää loppuelämäksi ilman katkeruutta ja jäytävää osattomuuden tunnetta, jos halut alunperin poikkeavat toisistaan merkityksillisillä osa-alueilla?

No pitäähän näistä asioista puhua parisuhteen aikana, vaikka seksiä ei vielä harrastettaisi. Jos toisen mielestä suuseksi on ehdoton no-no, niin ei sitten varmaan parisuhteeseen kannata jäädä. Pitkälti hyvässä seksielämässä on kuitenkin kyse siitä, että rakastaa, kunnioittaa ja toivoo toisen parasta ja on valmis opettelemaan uusia asioita. Nämä ominaisuudet hyvin pitkälti selviävät jo ennen avioliittoa.

t. avioliittoon asti odottanut ja tyytyväinen seksielämäänsä

Mutta miten näistä puhutaan, jos kumpikin tai toinen on neitsyt? Monet kuitenkin oppivat tuntemaan oman seksuaalisen itsensä vasta seksin harrastamisen myötä. Voihan olla, että vasta kokeiltuaan monenlaista toinen tajuaa, että saa orgasmin ainoastaan suuseksistä. Ja vastaavasti toinen voi vasta kokeiltuaan huomata, että kokee suuseksin antamisen oikeastaan todella vastenmieliseksi.

Olen eri, jolta kysyit, mutta avioliittoon odottanut.

Asioista puhutaan ihan avaamalla suu ja muodostamalla lauseita esim. Minä haaveilen suukseksistä...Haluan kokeilla xxxx, haluan harrastaa monta kertaa viikossa seksiä, Oletko ajatellut harrastavasi seksiä x paikassa/asennossa.

Ei se oo yhtään sen kummenpaa. Oon törmännyt ystävien parissa siihen, ettei seksistä puhuta, vaikka sitä harrastetaan (seurustelu/avo/yhden yön). Kaikki naiset eivät edes kerro aina miehelle, jos eivät ole saaneet orgasmia. Se taas on mun mielestä käsittämätöntä. Meille on itsestään selvää puhua asioista, myös seksistä, seurusteluaikoina. Ja on ollut helppoa puhua seksistä sitten avioliitossa. Ja kun on tullut vastaan jotain, mistä toinen pitää ja toinen ei, ollaan aina yhdessä löydetty ratkaisu, joka miellyttää molempia. Ehkä meille seurusteluaika opetti asioista puhumista, niin ei ole suuria yllätyksiä tullut toisessa (vaikka elämä on tuonut).

Ei nuo vastenmielisyydet ja eri halut ole ongelmia suhteessa, jossa molemmat rakastavat ja arvostavat toistaan ja pystyvät puhumaan ja yhdessä löytämään sopivan ratkaisun. 

En tiennyt ennen kokeilua että en voisi olla suhteessa jossa en saa tai pääse antamaan suuseksiä. Eihän sitä tunnetta voi yksinään kokeilla. Myöskin lempiasentoa on vaikea arvailla kun ei tiedä miltä vehje tuntuu sisällä tietyssä asennossa. En esimerkiksi tiennyt että takaapäin sattuu. Seksin omakohtainen kokeminen vaikutti jopa pornomakuuni, koska se oli niin erilaista kuin luulin.

Kerrotko esimerkin sellaisesta seksin muodosta josta toinen teistä arveli tarvitsevansa ja toinen arveli inhoavansa ja mikä se kompromissi oli?

Suuseksi oli meillä sellainen. Ei oo ollu mitään ongelmaa asian suhteen avioliitossa. Alussa sitä annoin, koska halusin toisen nauttivan ja antaisi edelleenkin, jos toinen haluaisi. Ei kuitenkaan joka seksikerta harrastettu suuseksiä, vaan mieheni jousti myös siinä. Yllätyksenä oli se, että yhdyntä sattui muhun, jollei lämmitellyt mua kunnolla. Vasta synnytyksen jälkeen on voitu panna kovaa, enkä oo ikinä poikkipuolista sanaa oo kuullut mieheltäni niinä aikoinakaan.

Mitä noihin asentoihin tulee, niin mikä ongelma niistä ees voi tulla? Me ollaan niistä puhuttu, mikä tuntuu hyvältä ja missä asennossa haluaa milloinkin olla. Molempien toiveita toteutetaan yhdessä. Jos mua aikoinaan jossakin asennossa sattui, niin ei oltu siinä. Jos jokin kiihoitti erityisesti mua tai miestäni niin vuorotellen jos oli eri suosikkiasennot.

Vuosikymmenten aikana on seksielämä vaihdellut paljon ja kehittynyt. Aika harva varmaan vain yhdessä asennossa koko elämänsä haluaa olla tai yhdellä tapaa harrastaa seksiä. Edelleenkin pitkän avioliiton salaisuus ei ole se, että molemmat tykkäävät suuseksistä tai tietystä asennosta, vaan toisen rakastaminen ja halu tehdä päätökset yhteisen edun mukaan. Se, että huolehtii toisen ja omasta nautinnosta, ja kun tämä asenne on molemminpuolista, niin ollaan jo pitkällä seksin suhteen. Meillä ei oo kummankaan tarvinnut ikinä jäädä ilman orgasmia ja nautintoa.

Tuossa seksin odottamisessa on myös se ongelma, että koska sitä seksiä ei malteta odottaa paukastaan naimisiin melkein saman tien kun on tavattu. Ei siinä oikeasti uskovaisten kesken rauhassa tutustuta toiseen, puhella seksifantasioista ja oteta selvää sielujen syvyyksistä. Todellisuudessa se menee niin että äkkiä naimisiin että päästään panemaan. Tuurilla ne laivatkin seilaa ja jos tuli nyt hutivalinta niin turha valittaa, Jumalan tahto ja rukoilisit enemmän.

Kun siis en ole neitsyt, niin ei kävisi. Seksi on suurin asia, joka erottaa parisuhteen ystävyyssuhteesta. En pysty enää samaistumaan siihen että olisin neitsyt, mutta en toisaalta silloinkaan halunnut odottaa avioliittoon, joten...