Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Kuinka tukisin tytärtäni kaveriasioissa?
Mikä neuvoksi?
23.08.2017 |
Siinäpä tuhannen taalan kysymys. Jouduimme vaihtamaan 2 vuotta sitten paikkakuntaa. Tyttöni meni silloin toiselle luokalle, eli on nyt neljännellä.
Alkuun tuntui, että hyvin pääsi luokkaan mukaan ja sai kavereita mutta joutuikin kiusatuksi ja kolmanneksi pyöräksi kahden "bestiksen" porukkaan. Eli välillä nämä tytöt olivat muka kavereita ja pyysivät kaikkeen mukaan ja sitten yhtäkkiä sulkivatkin kaikesta pois ja kiusasivat. Tätä soutamista ja huopaamista on jatkunut edelleen mutta onneksi tyttö on harrastuksestaan saanut uusia kavereita. Harmi vaan, kun yksikään ei ole samalla luokalla.
Olen huolissani, koska olen huomannut ettei tytärtäni juurikaan koskaan kukaan kysy. Se on 99% aina tyttäreni, joka soittelee kavereilleen voisiko olla. Näistä harrastuskavereista osa asuu samassa naapurustossa, joten he tietysti helpoiten leikkivät keskenään. En siis uskokaan, että aina olisi mitenkään tahallista jättää pois, tyttäreni ei vaan tule kenenkään mieleen.... se on aika surullista.
Tänään tyttö sanoi koulusta tultuaan, että hänestä tuntuu kuin ei kuuluisi sinne, siihen luokkaan. Että olo on todella ulkopuolinen.
Minulla on olo, että olen (olemme) kasvattanut hänet jotenkin väärin. Aina on painotettu reiluutta, rehellisyyttä ja että ei pidä lähteä mukaan jos tulee sellainen olo että ollaan tekemässä typeryyksiä. Koulumaailma on todella paljon kovempi ja raa'empi kuin 25 vuotta sitten itse ollessani ala-asteella.
Tyttöni ottaa todella raskaasti kaiken epäreiluuden, kohdistuipa se häneen itseensä tai johonkin toiseen. Yltiörehellisyydestään hän saa sitten itse kärsiä. Hänestä on tullut välillä aika surumielinen vaikka kotona onkin ilopilleri ja silloin kun joku kaveri on.
Olisimme varmasti voineet tehdä monia asioita toisin. Mutta mitä osaisin tulevaisuudessa tehdä? Meille on aina kaverit olleet tervetulleita, yökyläänkin ja varmaan ollaan ihan mukavia aikuisia. Tyttärestäni en tiedä, onko hänessä sitten jokin piirre mikä ärsyttää ikätovereita. Koska kavereiden saanti on ollut näin nihkeää, hänestä on alkanut ehkä tulla sellainen "väritön", eli ei uskalla olla oikein mitään mieltä mistään ettei vaan menettäisi kaveria. Voi olla, että sitten takertuu liiaksi, en tiedä.
Olen aina painottanut, että ihmiset ovat erilaisia ja kukaan ei ole toista parempi. Olen koettanut kannustaa olemaan vain oma itsensä, että varmasti kavereita löytyy. Mutta kun ei vaan tahdo löytyä. Tyttöni on tosi herkkä (olen itsekin kyllä) ja pelkään että hän vaikka suorastaan masentuu.
On sydäntäsärkevää, kun hän joskus soittaa kaikki kaverit läpi ja kukaan ei voi olla, kun on jo jonkun toisen kanssa.
Mitähän voisin tehdä muuta kuin katsoa vierestä? Opettajilla ei ole aikaa tällaisiin eikä toisista vanhemmistakaan hirveästi ole apua, kun ei kukaan ole varsinaisesti tehnyt mitään väärää. Toivoisin vain, että tyttäreni olisi elämässään jotenkin "näkyvämpi", että edes joku muistaisi hänetkin.
Kommentit (51)
Meillä on ollut parikin kaveria, jotka ei halua muuta tehdäkään kuin olla puhelimella, pelata yms. Jos ovat ulkona, muut leikkivät ja yksi istuu maassa pelaamassa...
Mun mielestä jotkut lapset ovat peliriippuvaisia ja jos pitää tehdä jotain muuta, kiukuttelevat ja valittavat koko ajan.
Ai joo, se sama lapsi, josta kerroin on ainoa lapsen kavereista, joka yökkii ruokapöydässä, kun syö meidän kanssamme. Kun mun lapsi on siellä, ei saa koskaan mitään syötävää. Eivät he kyllä itsekään taida siellä syödä, vaikka lapset leikkivät pitkään. Ei ihme, jos alkaa kiukuttaa. Mutta toinen on selvästi vahvatahtoisempi, dramaattisempi eikä ole oppinut oikein käyttäytymään. Siinä toinen jää helposti alakynteen ja lähtee nälissään kotiin.
Ärsyttää, sanon suoraan. - 40 -
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun mun lapsi on siellä, ei saa koskaan mitään syötävää. Eivät he kyllä itsekään taida siellä syödä, vaikka lapset leikkivät pitkään.-
Mun lapsella loppui kyläily tuollaisessa paikassa, nälissään on kurja olla. Välimatkaa kuitenkin miltei 5 km niin ei oikein voi välillä käydä kotonakaan syömässä. Tuo kaveri saisi käydä meillä (ja saisi myös syödä) mutta ongelmana on sekin ettei häntä koskaan kuskata, me joutuisimme aina hoitamaan hakemiset ja viemiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tässä.
Nytpä sattui sellainen esimerkkitapaus näihin kaveriasioihin liittyen. Tyttäreni ei ollut tänään koulussa, koska on kipeänä. Kukaan, ei kukaan, ei viitsinyt tuoda hänelle läksyjä. Yksi kauempana asuva luokkatoveri nyt sitten kertoi, että muut olivat vaan sanoneet ettei kukaan asu tyttäreni (siis meidän) lähellä :(
Tämä ei nimittäin pidä paikkaansa. Kuitenkin oma tyttöni on mielellään vienyt läksyjä, jos joku on ollut poissa.
Ongelma on nyt, että läksykirjat ovat siellä koulussa.En ymmärrä. Tuntuu vaan kurjalta tytön puolesta. Vaikka kuinka yritän lieventää asian merkitystä niin onhan se lapselle surullinen juttu, kun kukaan ei viitsinyt moista asiaa hänen hyväkseen tehdä. :(
Nyt hyvänen aika! Alat kuulostaa ihan marttyyrilta. Ei nykykersat 'tuo' mitään läksyjä, hyvä kun jaksavat pelikoneelle nousta :D Läksyt lähetetään Whatsappilla jos jollain. Onko sinua syrjitty lapsena? Tuntuu että sinulla on oma trauma asiasta?
LäksyKIRJOJA on vähän vaikea lähettää puhelimitse.
hah, ei tästä tarvitse saivarrella. Tai uhriutua niin kuin ap tuntuu tässä ketjussa valitettavasti tekevän :( Läksyt voi sitten terveenä kuroa kiinni, ei se oli niin vakavaa.. Ja ei lapset todellakaan tule ajatelleeksi että 'vienpä kirjat Maijalle kun se on kipeä'
Kyllä se on paikkakunnastakin kiinni. Jossain vaan ollaan niin juntti-suomi-metsäläisiä, katsokaa vanhempia ei omena kauas puusta putoa.
Vierailija kirjoitti:
On vain erilaisia. Ei vanhemmat voi kovastikkaan auttaa vaan lapset hakeutuu seuraan jossa on helppo olla, leikit sujuu ja yhdessä on mukavaa. Siihen ei vanhempien tekemiset paljon auta. Ikä auttaa, eli vaikka ei nyt ole kavereita niitä voi tulla ja tuleekin myöhemmin, vaikka nyt olis suosittu tilanne muuttuu nopeastikkin. Ihmisen elämä on semmoista, aina ei ole lähellä ihmisiä joiden kanssa natsaa. Henkilökemiat vaikuttaa aikuisilla mutta vielä enemmän lapsilla kun sos taidot vielä heikommat. Ei lapset osaa eritellä miksi joku on kiva ja joku ei. Se vain on niin
Meillä yläasteella suosittuja ovat ne, jotka istuvat viikonloppuisin leikkipuistossa sidukka toisessa ja rööki toisessa kädessä. Kyllä se siitä sitten lähtee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai siellä koulussa on muitakin hiljaisia ja "näkymättömiä" lapsia? Miksei ap:n tyttö voi yrittää tutustua näihin, voisi ehkä todennäköisemmin löytää omantyylistä seuraa kuin nuo juoruilevat teinilissut?
En lukenut koko ketjua vielä, sori jos tämä on jo mainittu. Voisitko, AP, tutustua itse luokkakavereiden vanhempiin? Sitä kautta, kun perheet tulevat tutuiksi toisilleen on lastenkin helpompi olla toistensa kanssa. Tätä kautta olisi helpompaa aina soitella myös sinun tyttärellesi, tai ainakin vanhemmat myös tietävät olemassaolonne, ja kehottavat omia lapsiaan muistamaan kutsua myös sinun lapsesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minusta vanhemman pitää vähän puuttua jos lapsi ei saa kavereita. Patistella kysymään numeroa, menemään ulos kun siellä on muitakin lapsia jne. Meillä on ekaluokkalainen poika, sellainen mietiskelijätyyppi joka viihtyy oikein hyvin yksinkin. Kuitenkin joskus olisi kiva olla kavereiden kanssa, mutta kaverit ei muista sitä poikaa joka on kyllä leikeissä hauska mutta monesti kuljeskelee yksinään pitkin pihaa. On pitänyt sitten vähän junailla pojalle seuraa, kun ei itse osaa, hyväksyy vain tyynesti sen ettei kavereita ole. Hyvin on kyllä lähtenyt menemään sitten, mutta ilman minun apuani tuskin olisi. En voi vain tuupata lasta kouluun ja ajatella että pitäköön huolen itsestään.
Partio on muuten hyvä harrastus, siellä painotetaan reiluutta ja että kaikki otetaan mukaan. Leireillä saa varmasti kavereita.
Samaa mieltä kanssasi, mutta aloittajan tilannehan ei ollut tuo. Aloittajan lapsi on aktiivinen ja aloitteellinen. Myöskään partio ei tässä tapauksessa auta. Juuri siksi, että siellä opetetaan ottamaan kaikki mukaan. Aloittaja kuitenkin toivoisi lapselleen bestistä, joka on taas täysin päinvastainen asia kuin kaikkien ottaminen mukaan.
Ap tässä. Olet ymmärtänyt väärin. En toivo tytölleni bestistä, vaan _edes_ yhtä ystävää. Siinä on aika merkittävä ero.
Joku kirjoitti, että näen vikoja vain muissa enkä omassani, niin tähän mielestäni otin kantaa jo aloituksessani, että ehkä olemme kasvattaneet jotenkin väärin (siis sellaiseksi ettei helposti saa kavereita) ja ettei hän varmasti ole täydellinen. Tämä tyttö, joka puhuu näitä laihuusjuttuja jne. on toinen heistä jotka järjestelmällisesti tytärtäni myös kiusasivat ja ihan myönsivät omaksi huvikseen suunnitelleen tämän asian, eli tyttäreni kiusaamisen.
Lapseni ei ole täydellinen mutta mitään viitteitä ei ole siitä, että kiusaisi ketään koulussa tai muuallakaan. Ainakaan ei kukaan ole ollut yhteyksissä.
En odota mitään prinsessakohtelua tietenkään, kunhan olen miettinyt voinko ylipäätään mitenkään tukea lasta, joka itkee kun ei kelpaa kaveriksi.Ja kyllä tällä paikkakunnalla on ihan yleistä tuoda ne läksytkin. Whatsapp ei paljoa auta, kun tarvittavat kirjat on koulussa :-)
Jälleen kerran kehotan sinua arvioimaan tytärtäsi lapsen eikä aikuisen näkökulmasta. Onko tyttäressäsi jotain, mikä saattaa ärsyttää muita lapsia? Onko hän näsäviisas, besserwisser, "olen aina oikeassa" -tyyppi tms? Onko hän leikeissä määräilijä tai perässävedettävä? Mitä - ja taas kerran lapsen eikä aikuisen näkökulmasta katsottuna - ominaisuuksia hänessä on, joiden vuoksi joku haluaisi ystävystyä hänen kanssaan?
Minusta ainut asia, jonka vanhempi voi tehdä, on tarjota eri ympäristöjä lapselle joista hän voisi löytää ennen pitkää ystäviä. Harrastuksia ym. Perus sosiaaliset taidot tietysti ja hyvä mielikuvitus auttavat, näitä voi harjoitella.
Pääasia, ettei painosta vaan vaikkapa kertoo, että suurimmalla osalla lapsista tulee välillä aikoja jolloin tuntuu että on ulkopuolinen ja se kuuluu ihmisen elämään ja on ok. Näin lapsikaan ei stressaa asiasta enempää ja pahimmassa tapauksessa hankaloita sen vuoksi ystävystymistä.
Minullakaan ei lapsena ollut bestiksiä, oikeastaan tytöt olivat minua kohtaan vähän raadollisia. Viihdyinkin enemmän poikaseurassa, pelasimme pihapelejä ja jalkapalloa, teimme majoja puuhun jne. On kyllä hankalaa, jos asutte ympäristössä jossa on vain vähänlaisesti lapsia..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta ainut asia, jonka vanhempi voi tehdä, on tarjota eri ympäristöjä lapselle joista hän voisi löytää ennen pitkää ystäviä. Harrastuksia ym. Perus sosiaaliset taidot tietysti ja hyvä mielikuvitus auttavat, näitä voi harjoitella.
Pääasia, ettei painosta vaan vaikkapa kertoo, että suurimmalla osalla lapsista tulee välillä aikoja jolloin tuntuu että on ulkopuolinen ja se kuuluu ihmisen elämään ja on ok. Näin lapsikaan ei stressaa asiasta enempää ja pahimmassa tapauksessa hankaloita sen vuoksi ystävystymistä.
Minullakaan ei lapsena ollut bestiksiä, oikeastaan tytöt olivat minua kohtaan vähän raadollisia. Viihdyinkin enemmän poikaseurassa, pelasimme pihapelejä ja jalkapalloa, teimme majoja puuhun jne. On kyllä hankalaa, jos asutte ympäristössä jossa on vain vähänlaisesti lapsia..
Näin juuri. Ja tuohon nimenomaan tähtäsin kommentissani nro 49 eli tunnistaa lapsesta ne ominaisuudet, joiden vuoksi joku haluaisi häneen ystävystyä. Sen jälkeen voi miettiä, mitä ovat ne paikat, joissa lapsi todennäköisimmin voi tavata sellaisia lapsia, jotka ystävässä arvostavat juuri näitä ominaisuuksia. Minä en ollut lapsena tipan tippaa liikunnallinen, joten olisi ollut vain ajan haaskausta yrittää löytää uusia ystäviä urheiluseuroista.
Alue: Aihe vapaa
Mun lapsella on myös kaveri joka saattaa kesken leikkien ruveta katsomaan youtube-videoita jos seuraamansa tubettaja on julkaissut jotain uutta tai alkaa pelata tai chattailla muiden kanssa. Ei tuollaista kaveria jaksa kovin pitkään. Vanhemmatkin voisivat vähän opastaa että jos kaveri on käymässä niin silloin puuhataan yhdessä ja laitetaan vaikka puhelimet kokonaan sivuun.