Onko haastattelu mennyt huonosti ja olet silti saanut paikan?

Työhaastattelusta siis kyse

Ekan työpaikkani sain aikanaan niin, että haastattelussa mielestäni olin umpisurkea, mutta kuitenkin työnantaja soitti melkein heti perään ja tarjosi töitä.

En ollut uskoa sitä todeksi. Onneksi pääsin silloin jo työelämään kiinni, kun olin nuori. Sen jälkeen eteneminen on ollut helppoa.

Nykyään puhutaan vaan "hyvistä tyypeistä" jne mutta itse kyllä sain paikan ihan osaamisella ja työkokemuksella. Osoittaahan se työkokemus nyt että olet kelvannut muuallekkin ja pakkohan sieltä on taitoja tarttua mukaan. Kyllä rekryihmiset sen tietää. Jos siiis CV kunnossa sulla kunnossa niin en heittäisi toivoa vielä :)

Vierailija kirjoitti:

Ekan työpaikkani sain aikanaan niin, että haastattelussa mielestäni olin umpisurkea, mutta kuitenkin työnantaja soitti melkein heti perään ja tarjosi töitä.

En ollut uskoa sitä todeksi. Onneksi pääsin silloin jo työelämään kiinni, kun olin nuori. Sen jälkeen eteneminen on ollut helppoa.

Sama kokemus! Kuin mun kirjoittama :)

Vierailija kirjoitti:

Ekan työpaikkani sain aikanaan niin, että haastattelussa mielestäni olin umpisurkea, mutta kuitenkin työnantaja soitti melkein heti perään ja tarjosi töitä.

En ollut uskoa sitä todeksi. Onneksi pääsin silloin jo työelämään kiinni, kun olin nuori. Sen jälkeen eteneminen on ollut helppoa.

He sanoivat että haastattelevat vielä lopputkin hakijat, onkohan tämä huono merkki? Onko hyvät ensin ja huonot jälkeen vai toisinpäin? :S

Minä olin kerran haastattelussa, josta jäi käteen todella, todella ynseä olo. Haastattelijat eivät tuntuneet tykkäävän yhtään, eivätkä mistään. Ja tuntui siltä, että vastauksetkin olivat lähinnä epämääräistä ympäripyöreää sohellusta. Tämä oli erään huipputason kilpaillun tutkimusrahoituksen haun short list vaiheen haastattelu. Olin ihan varma, että paljon pahemmin ei voisi pieleen mennä.

Mulle jälkeenpäin kerrottiin, että ne olivat tuolloin käytännössä jo päättäneet antaa rahoituksen minulle. Ynseilivät varmaan pelkkää väsymystään tai sitten ne panivat kärkihakijat tarkoituksella mahdollisimman koville.

Muttta yleensä huono fiilis haastattelussa on kyllä huono merkki. Ei kannata jäädä tähän vellomaan, vaan mennä eteenpäin, tehdä seuraava hakemus ja valmistautua seuraavaan haastatteluun hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Minä olin kerran haastattelussa, josta jäi käteen todella, todella ynseä olo. Haastattelijat eivät tuntuneet tykkäävän yhtään, eivätkä mistään. Ja tuntui siltä, että vastauksetkin olivat lähinnä epämääräistä ympäripyöreää sohellusta. Tämä oli erään huipputason kilpaillun tutkimusrahoituksen haun short list vaiheen haastattelu. Olin ihan varma, että paljon pahemmin ei voisi pieleen mennä.

Mulle jälkeenpäin kerrottiin, että ne olivat tuolloin käytännössä jo päättäneet antaa rahoituksen minulle. Ynseilivät varmaan pelkkää väsymystään tai sitten ne panivat kärkihakijat tarkoituksella mahdollisimman koville.

Muttta yleensä huono fiilis haastattelussa on kyllä huono merkki. Ei kannata jäädä tähän vellomaan, vaan mennä eteenpäin, tehdä seuraava hakemus ja valmistautua seuraavaan haastatteluun hyvin.

Näin kai on tehtävä. Pahinta tässä on vain tämä odotus. Jatkuva odotus ja jännitys. Ei tämän jännityksen jälkeen ole enää edes työkykyinen :D 😳

Ne omasta mielestäsi 'huonot' vastaukset saattavat olla juuri niitä mitä halusivatkin kuulla. Odota vielä jonkun aikaa rauhassa :)

Todellakin! Olin hakenut tähän taloon töihin vähän aiemmin pääsemättä edes haastatteluun. Muutaman viikon päästä soitettiin että kiinnostaisko työt ja tuletko haastatteluun. No vartissa en ehtinyt valmistautua, kun niin nopeella aikataululla piti lähteä. Olivat pulassa kun yksi oli sairastunut ja tarvitsivat heti jonkun tilalle. Vartin juttelun jälkeen, kysyttiin miksi minut pitäisi palkata. Sanoin että mulla on tuota kokemusta alalta vuosikausia.  Siinäpä se, pomo tulosti työsopimuksen joka käytiin pikaisesti läpi ja allekirjoitin ja vartti myöhemmin olin työpisteellä. Lyhyt pätkä joka on nyt jatkunut 4 kertaa eli pieleen meni haastattelu mutta töitä sain ja ovat ilmeisen tyytyväisiä kun paiskin töitä kuin suomenhevonen. No  työ on ihan perus suorittavaa työtä , ei mitään asiantuntijatyötä, joten näin voi käydä, kun ovat pulassa :)

Ei hirveästi ole vastauksia :D eli aika harvinaista vissiin

Itse menin kerran (17v) t-paidassa ja shortseissa haastatteluun kun en oikeen tiennyt työelämästä mitään. Olin oma itseni ja vastasin ensimmäisen asian mikä tuli mieleen. Pääsin :D vilpittömyydelläkin voi hurmata.

No kyllä! En ollut ensin edes menossa koko haastatteluun, koska olin loppusuoralla raskautta. Olin ollut ihan hetken aikaa samassa talossa aiemmin töissä, sieltä yksi silloinen työkaveri soitti että mene nyt ihmeessä edes haastatteluun, menin sitten ihan lonkalta mutta vastaukseni olivat ilmeisen raskausdementiaisia "en tiiä, öö en osaa sanoa, en ymmärrä kysymystä" ja lähdin itsekseni naureskellen sieltä pois että ei mennyt ihan putkeen nyt tämä. Niin vaan kävi että soittivat että sain paikan ja tulen sitten kunhan hoitovapaalta haluan. Oli aika lottovoittajatunnelma kyllä! Toki tässä asiassa painoi että olin jollain tavalla talossa tuttu, mutta silti ihmettelen tuuriani, kivahan se kun sai rauhassa olla kotona kun tiesi että on sitten vakituinen työpaikka odottamassa. Mutta joo, haastattelu meni TODELLA huonosti!

Vierailija kirjoitti:

No kyllä! En ollut ensin edes menossa koko haastatteluun, koska olin loppusuoralla raskautta. Olin ollut ihan hetken aikaa samassa talossa aiemmin töissä, sieltä yksi silloinen työkaveri soitti että mene nyt ihmeessä edes haastatteluun, menin sitten ihan lonkalta mutta vastaukseni olivat ilmeisen raskausdementiaisia "en tiiä, öö en osaa sanoa, en ymmärrä kysymystä" ja lähdin itsekseni naureskellen sieltä pois että ei mennyt ihan putkeen nyt tämä. Niin vaan kävi että soittivat että sain paikan ja tulen sitten kunhan hoitovapaalta haluan. Oli aika lottovoittajatunnelma kyllä! Toki tässä asiassa painoi että olin jollain tavalla talossa tuttu, mutta silti ihmettelen tuuriani, kivahan se kun sai rauhassa olla kotona kun tiesi että on sitten vakituinen työpaikka odottamassa. Mutta joo, haastattelu meni TODELLA huonosti!

Olipa kiva tarina! Varmasti oli ihana ajatus että työpaikka jo odottaa kunhan vapailta pääsee!

Lisää! Nämä auttaa!

Haastattelu oli aika pitkä ja suurin osa ajasta meni siihen, että firman pomo esitteli yrityksen srategiaa ja muuta yleistä. Itse pääsin ääneen lähinnä kommentoimalla jotain aina väliin tai esittämällä jonkun tarkentavan kysymyksen. Kuuliin myös, että haastateltavia on kaikkiaan 8 ja kaikki muut on miehiä ja minua vanhempia. Haastattelun jälkeen jäi sellainen olo, että olen se kiintiönainen ja kiintiönuori, näppärästi samalla haastattelulla hoitui molemmat kiintiöt.

Yllättäen pomo soitti seuraavalla viikolla ja tarjosi työpaikkaa. 10 vuotta olen tässä firmassa ollut ja sen aikana tehnyt pari lasta (eli osa ajasta äitiyslomilla ja hoitovapailla). En tiedä onko pomo ollut tyytyväinen valintaansa, mutta hän on eläkkeellä ja minä töissä (tänään vapaapäivä, siksi ehtii roikkua netissä)

Itse olen haastatellu ihmisiä työpaikalleni useampaan otteeseen. En ole vaikuttunut itsevarmuutta tihkuvista ihmisistä jotka liiottelevat osaamistaan, jalat maassa-asenne on parempi, tietenkin positiivisella asenteella varustettuna (valmis kokeilemaan, tekemään jne). Kerran palkkasin meille IT-puolelle ihmisen joka jännitti ihan hirveästi haastattelussa. Myönsi sen suoraan ja sanoi, että tehtävään kuuluva IT-koulutus on hänestä vähän pelottavan tuntuista. Oli rehellinen ja kivanluontoinen ja omasi oikeanlaista osaamista. Nyt ollut tykätty työntekijä 10 v ja ne koulutuksetkin menee rutiinilla ;)

Sekoilin haastattelussa ja sain silti paikan.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelu oli aika pitkä ja suurin osa ajasta meni siihen, että firman pomo esitteli yrityksen srategiaa ja muuta yleistä. Itse pääsin ääneen lähinnä kommentoimalla jotain aina väliin tai esittämällä jonkun tarkentavan kysymyksen. Kuuliin myös, että haastateltavia on kaikkiaan 8 ja kaikki muut on miehiä ja minua vanhempia. Haastattelun jälkeen jäi sellainen olo, että olen se kiintiönainen ja kiintiönuori, näppärästi samalla haastattelulla hoitui molemmat kiintiöt.

Yllättäen pomo soitti seuraavalla viikolla ja tarjosi työpaikkaa. 10 vuotta olen tässä firmassa ollut ja sen aikana tehnyt pari lasta (eli osa ajasta äitiyslomilla ja hoitovapailla). En tiedä onko pomo ollut tyytyväinen valintaansa, mutta hän on eläkkeellä ja minä töissä (tänään vapaapäivä, siksi ehtii roikkua netissä)

Yleensä olen saanut ilmoituksen heti haastattelussa tai seuraavana päivänä että saanko työpaikan. Nyt kun mitään ei ole kuulunut niin olen paniikissa :s muistaakohan ne mua edes viikon päästä? Pitääkö sinne laittaa sähköpostilla joku kiitosviesti?

Mä olen tosi ujo enkä pärjää haastatteluissa. Silti olen aina saanut paikan. Itsekin palkkaisin ujon. Työaika ei ainakaan mene juoruamisessa.

Ei mennyt ihan putkeen omasta mielestäni työhaastattelu aikanaan, mutta sain silti työpaikan. Käskivät odottamaan haastatteluhuoneen ulkopuolella ja tulivat sitten kertomaan, että voit aloittaa työt srv. kuukauden alusta. Lähinnä koin mokanneeni, kun kieli vaihtui englanniksi. En ollut varautunut.