Lue keskustelun säännöt.
Vauva 2kk ja mies edelleen pettynyt toimintaani synnytyksessä
22.08.2017 |
Mies olisi halunnut vauvan syntyvän veteen, mutta se ei ollut mahdollista koska minulla oli joku bakteeritesti positiivinen ja sain ab-tipan. Mies myös toivoi etten ottaisi epiduraalia tai muuta lääkettä, etteivät ne vaikuttaisi vauvaan ! Kas kun ei vaatinut kotisynnytystä...
Koko raskaus oli muutenkin vaikea, olin niin väsynyt että nukuin suunnilleen vessanpytylle ja jalkani turposivat. Neuvolakäynneillä olin niin pihalla, etten jälkeenpäin ollut muistaa mistä oli puhuttu. Tuntuu, että petin miehen jo tuolloin kun en ollut hehkuva kaunis odottaja, vaan uupunut ja turvonnut haamu. Mies olisi halunnut kuvaajan ottavan meistä kuvia niin , että meillä on miehen kanssa vain alushousut ja nämä taideteokset olisi tietenkin laitettu seinälle! En ensin suostunut, lopulta kuitenkin annoin periksi sillä ehdolla että meillä on vaatteet. Kuvaaja tuli kotiin ja mies oli innoissaan, mutta minua väsytti ja pieretti. Toinen koettaa pussailla herkkänä mahaani ja minä kaasutan ja haukottelen. Taidetta!
Mies juoksi luontaistuotekaupassa ja raahasi minulle kaikenmaailman valmisteita väsymykseen ja muuhun, eipä niistä ollut apuja kuten ei rautatableteistakaan sillä hemppa oli hyvä. Olin vain väsynyt.
Ja sitten synnytys..! Mies koetti hyräillä jotain ja näyttää miten hengitetään, kunnes huusin että " turpa kiinni!" noin 15 min siitä, kun olin päässyt saliin kiljuin epiduraalia mistä mies ei pitänyt lainkaan, oli sitä mieltä että selkähieronnan ja taustalla soivan musiikin olisi pitänyt auttaa. Ja siitä epiduraalista mies murjottaa vieläkin ! .
Kun kaverin vaimo on kuulemma pukannut kaksi lasta luomuna ulos ja lähtenyt vielä samana päivänä sairaalasta! Varmaan perkele leiponut pullatkin samantien ja pessyt lattiat. Tämän ihmenaisen takia
mies ilmeisesti kuvitteli, että kävelen hymyillen ja laulaen synnytyssaliin ja ponnistan ääntäkään päästämättä vauvan ulos ! Voi perk.. en muuta sanoa. Olen tosissani miettinyt eroamista, sen verran tämä nyt hiertää välejä. Vaikka mitä muuta nyt voisi odottaa ihmiseltä, joka kokeilee päänsärkyyn ensin juoksulenkkiä ja sitten saunaa ja teekupillista ennenkuin nöyrtyy ottamaan Buranan. Kuka käski ottaa mieheksi tuollaisen vi""n hipin ? Kikkelis kokkelis, mitäs läksit..
Kommentit (88)
Vierailija kirjoitti:
vaikka moni huutelee provoa niin olen useamman kätilön ja myös äitini tutuilta kuullut, että nainen on esim alustavasti toivonut pärjäävänsä kipulääkkeittä mahdollisimman pitkälle. Kun ei ole jaksanut, mies on yrittänyt estellä epiduraalin antamista ja vaatinut ettei sitä saa antaa jne. Kyllä näitä oikeasti on! Samoin moni mies on aivan hysteerinen vaimonsa painosta ja lihomisesta ja monihan menettää kiinnotuksensa seksiin kun vaimo "Lihoo" = on raskaana. Näitä miehiä on paljon! Moni myös pettää raskaana olevaa vaimoaan. Jos tämä on totta niin mies on niin idiootti että toteaisin hänelle että asia ei kuulu hänelle ja et kuuntele enää kertaakaan mitään keskustelua aiheesta. Jos tarvetta keskusteluun vielä on niin suosittele ammattilaista.
Tunnen myös tapauksen jossa lapsi saatiin monen tunnin tuskan jälkeen ulos imukupilla ja silloin ei miestä lapsi kiinnostanut vaan ensimmäisenä kysyy kätilöltä missä kunnossa vaimon römpsä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän sitä on neuvoa kun ei itse synnytä!Tosi urpo äijä!
Eli meinaat että synnytys on niin ainutlaatuinen asia, että lapsen isällä ei ole mitään sanomista siihen liittyviin asioihin? Että se on vaan äiti joka päättää kaikesta? Just just...
Ja sitten naristaan myöhemmin että mies ei osallistu lasten hoitoon yms. vaikka lapset on yhdessä tehty.
No eiköhän se kuule ole äiti, joka siinä synnyttää ja jonka sisukset repeää kappaleiksi? Mies voi pelata sen ajan vaikka kännykällä pokeria. Siinä vaiheessa kun mies on itse raskaana niin päättäköön itse epiduraaleista.
Suomessa on hirveän yleistä puhua lapsen syntymästä lähinnä äidin synnytyskokemuksena. Vaikka koko homman tärkein asia on se lapsen syntyminen ja mahdollisimman hyvin voiden. Ne äidin kipuilut yms. on kuitenkin aika pieni juttu siihen verrattuna miten suuresta asiasta on kyse lapsen kannalta, kun koko elämä on hyvin kriittisessä vaiheessa. Tämän takia syntymään liittyvät asiat pitäisi olla myös isän päätettävissä, eikä vain äidin omiessa kaiken päätösvallan.
Ei äiti todellakaan saa Suomessa kaikkea päätösvaltaa itselleen vaan hoitohenkilökunta ottaa ohjat käsiinsä jos alkaa näyttää siltä että vauvalle tai äidille on käymässä huonosti. Esim. kipulääkkeettömästä ammesynnytyksestä haaveileva voikin joutua yllättäen sektioon ja jossain tietyssä asennossa ponnistava voidaan ohjata toiseen asentoon. Lapsen isä taas on synnytykseen täysin ulkopuolinen joten se ei tarvitse mitään päätäntävaltaa.
Kyse on lapsen isästä joten hänellä tulisi olla ihan samanlaiset päätös oikeudet lapsea koskeviin merkittäviin asioihin kuin äidilläkin. Ja tuo synnytys on lapsen elämässä hyvin merkittävä kohta. Lääketieteellisellä henkilökunnalla on tietysti oma päätösvaltansa, mutta lapsen vanhemmilla pitäisi olla keskenään yhtälainen sananvalta. Sitä äidin "kokemusta" on ihan turha korostaa, kun oleellinen on syntyvä lapsi.
Nyt sulta unohtui sellainen pikkuseikka että se syntyvä lapsi on sen äidin kropan sisällä.
Ja syntyvästä lapsesta huolimatta sillä äidillä on määräysvalta kroppaansa. Ei isällä.
Epiduraali tai ei kyllä vaikuttaa vauvaan, mutta veikkaan että paljon enemmän vaikuttaisi se jos täysvaltaisen aikuisen ihmisen määräysvalta omaan kehoonsa kyseenalaistettaisiin siten kuin sinä kirjoituksessasi teet: äidin ja lapsen suhteelle voi olla peräti elämänmittainen ongelma jos iskä hyökkää synnytyksessä määräämään miten äidin kehoa tulee synnytyksen aikana kohdella.
Jos mies vertaa kaverin vaimoon, niin sano, että kaverin vaimolla oli varmaan parempi mies tukena ja siksi hän onnellisesti onnistuu kaikessa. Sulla taas on itsekäs kuspää miehenä.
Kyllä kahdessa kuukaudessa pitäisi päästä asian yli, eikä jankata. Keskittyisi vauvaan ja unohtaisi synnytyksen. Imetätkö? Tietääkö mies että vauva juo stressimaitoa, kun kiusaa sinua ja sinä stressaat? Mies pilaa vauvan onnellisen kehityksen.
Todella hyvin kirjoitettu tarina, lisää näitä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Synnytyssaleihin pitäisi saada sellaiset "miehet, pää kiinni" -kyltit ja säännönrikkojat voisi kätilö raahata ulos.
Yksinkertaisempaa olisi kieltää miesten pääsy synnytyssaliin. Ennenkin on selvitty ilman miehiä, jopa paremmin kuin nyt , kun miehet siinä toljottavat haittana. t. kätilö
Vierailija kirjoitti:
Ollaan naiset kaikki niin erilaisia. Itse toivon kotisynnytystä, mutta mies ei anna synnyttää kotona, on kuulemma liian isot riskit. Uudelleensynnyttäjänä ei oo yhtään isommat ku sairaalassakaan. Lisäksi asutaan sairaalan lähellä, joten sinne kyllä pääsee hyvin nopeasti, jos tarve tulee. No, kaverit sanoo että mun keho, mä synnytän ja siksi myös päätän yksin miten tehdään. Mut haluan että päätös on yhteinen, sillä tarvitsisin hänen täyden tukensa lääkkeettömässä kivunlievityksessä. Päädyimme käymään erilaisissa yksityisissä synnytysvalmennuksissa harjoittelemassa lääkkeetöntä kivunlievitystä. Minulla on paljon vaikeita supistuksia ja joka kerta supistuksen tullessa mies harjoittelee kanssani näitä kivunlievitystapoja. Jotka muuten toimivat tosi hyvin oikein tehtyinä. Eli vaikka sairaalaan ollaankin menossa, niin mahdollisimman pitkälle yritetään pärjätä ilman lääkkeellistä kivunlievitystä.
Ällöttävää idiotismia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni on vain fiksua ettei päänsärkyä lääkitä lääkkeillä. Ja hienoa että miehesi on kannustanut lääkkeettömään synnytykseen.
Päätös on kuitenkin aina äidin.
T. Itsekin epiduraaliin sortunut
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyssaleihin pitäisi saada sellaiset "miehet, pää kiinni" -kyltit ja säännönrikkojat voisi kätilö raahata ulos.
Yksinkertaisempaa olisi kieltää miesten pääsy synnytyssaliin. Ennenkin on selvitty ilman miehiä, jopa paremmin kuin nyt , kun miehet siinä toljottavat haittana. t. kätilö
En tiedä millaisia miehet yleisesti siellä ovat, täälläkin on näitä kauhukertomuksia mutta koin että oma mieheni oli tuki minulle silloin. Olen ajattelit että niin toimii normaalisti miehet, eivät ole tiellä vaan siinä vieressä. Auttoi minut suihkuun ja vessaan mm. Olenko pitänyt oman mieheni toimintaa itsestäänselvyytenä vaikka näin ei ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Synnytyssaleihin pitäisi saada sellaiset "miehet, pää kiinni" -kyltit ja säännönrikkojat voisi kätilö raahata ulos.
Yksinkertaisempaa olisi kieltää miesten pääsy synnytyssaliin. Ennenkin on selvitty ilman miehiä, jopa paremmin kuin nyt , kun miehet siinä toljottavat haittana. t. kätilö
Kyllä miehellekin käyttöä on synnytyssalissa: anena, gynenä tai kätilönä.
Vierailija kirjoitti:
Narsistit tekevät tuota.. siis omivat toisen toisen kokemuksen itselleen kokonaan,niim että toisen mullistavassa kokemuksessa onkin kyse vain siitä että hän pääsee toteuttamaan halujaan. He myös painostavat ihmistä johonkin kun hän on psyykkisesti ja fyysisesti herkimmillään.
En väitä että miehesi on narsisti, mutta ihan vaan sanon, jotta ymmärrät ettei miehesi käytös ole ok tai normaaliakaan. Synnytyksessä ja raskaudessa on kyse äidistä ja vauvasta. Normaalin, hyväitsetuntoisen, miehen on helppo sietää tämä. Ei ole normaalia painostaa puolisoa tietynlaiseen synnytystapaan yms, se ei kuulu kuin terveydenhoitohenkilökunnalle ja synnyttäjällä. Miehesi ei kuulosta tuon perusteella henkisesti terveeltä.
Hyvin sanottu. Varsinkin raskaus ja lapsi ovat sellaisia asioita, jotka monet narsistiset miehet tykkäävät "omia" itselleen.
Seurustelin hyvin nuorena muutaman kuukauden ajan tällaisen miehen kanssa. Alusta saakka jauhoi lapsista ja siitä, millaista on sitten, kun minä "kannan hänen lastaan". Uhkaili mukamas leikillään sabotoida ehkäisyäni ja intti, että minun pitää ottaa hänen sukunimensä ennen lapsen syntymää, jotta me olisimme oikea perhe. Viimeinen niitti oli se, kun alkoi romantisoida raiskauksesta alkunsa saaneita raskauksia (!!!)
Nostin kytkintä tuon jälkeen hyvin nopeasti. En tiedä, onko sittemmin yhtään toennut vai onko kenties saanut jonkun epäonnisen nalkkiin tässä vuosien varrella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuukauden päästä pääsette tappelemaan siitä, annetaanko lapselle rokotuksia. Onnea vaan. Arvaan, että miehellä on myös painavaa sanottavaa aiihen, miten vauvaa hoidetaan, vaikkei hän itse vauvaa hoidakaan. Täysimettää pitää ja soseet tehdä itse, siis sinun tietty. Kotona pitää hoitaa sinne kolmevuotiaaksi, siis sinun. En jaksais. Näyttäisin ovea.
Miten sellaisessa tilanteessa toimitaan jos avioparilla on lapsestaan yhteishuoltajuus ja toinen ehdottomasti haluaa rokottaa ja toinen on näitä "isorokko paranee seisomalla kuun valossa"- hörhöjä..? Mitä terkat menettelevät tuossa tilanteessa? Kumpi huoltajista päättää?
Voimakas ohjailu ja omien elämäntapojen "syöttäminen" vaikuttaa narsismilta. Sitä on eritasoista mutta yhtä kaikki, toinen osapuoli "hajoaa" ja ihmettelee toisen epärealistisilta / epäloogiselta kuulostavia vaatimuksia tai "johdatteluja" tekemään haluamaansa. Lue "Naimisissa narsistin kanssa"-kirja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin kummeli sketsistä :D Totta hän teki salissa Silakat ja neuvoi "purrrista perseeellä" :D :D
Tuo on valitettavan yleistä, että jompi kumpi vanhempi päättää etukäteen miten raskausajan, synnytyksen tai vauva-ajan tulee mennä. Ja sitten tulee kriisi, kun elämä ei kuljekaan täydellisten haavekuvien mukaan tai toisella on erilainen ajatus siitä miten lasta hoidetaan/kasvatetaan. Näitä löytyy niin miehistä kuin naisistakin.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on valitettavan yleistä, että jompi kumpi vanhempi päättää etukäteen miten raskausajan, synnytyksen tai vauva-ajan tulee mennä. Ja sitten tulee kriisi, kun elämä ei kuljekaan täydellisten haavekuvien mukaan tai toisella on erilainen ajatus siitä miten lasta hoidetaan/kasvatetaan. Näitä löytyy niin miehistä kuin naisistakin.
Joo, näitä löytyy kummastakin sukupuolesta, mutta selvästi enemmän naisista. Yleensä naisilla on sellainen tietty kaava mielessä jo ensimmäisen lapsen kanssa joka on kuultu äidiltä, mummolta, isosiskolta ja taas äidiltä. Miehen sana verrattuna näihin kaikkiin verrattuna on toissijaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän sitä on neuvoa kun ei itse synnytä!Tosi urpo äijä!
Eli meinaat että synnytys on niin ainutlaatuinen asia, että lapsen isällä ei ole mitään sanomista siihen liittyviin asioihin? Että se on vaan äiti joka päättää kaikesta? Just just...
Ja sitten naristaan myöhemmin että mies ei osallistu lasten hoitoon yms. vaikka lapset on yhdessä tehty.
Synnytys on ainutlaatuinen asia ja nainenhan sen lapsen synnyttää. Jokainen synnytys on erilainen. Eikä se mene niin kuin toivoisi tai tahtoisi nappia painamalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukauden päästä pääsette tappelemaan siitä, annetaanko lapselle rokotuksia. Onnea vaan. Arvaan, että miehellä on myös painavaa sanottavaa aiihen, miten vauvaa hoidetaan, vaikkei hän itse vauvaa hoidakaan. Täysimettää pitää ja soseet tehdä itse, siis sinun tietty. Kotona pitää hoitaa sinne kolmevuotiaaksi, siis sinun. En jaksais. Näyttäisin ovea.
Miten sellaisessa tilanteessa toimitaan jos avioparilla on lapsestaan yhteishuoltajuus ja toinen ehdottomasti haluaa rokottaa ja toinen on näitä "isorokko paranee seisomalla kuun valossa"- hörhöjä..? Mitä terkat menettelevät tuossa tilanteessa? Kumpi huoltajista päättää?
No käytännössä hiton hankala tilanne, mutta noin niin kuin periaatteessa nuo asiat pitäisi ratkaista lääketieteen näkökulmasta =rokotukset, lääketieteellisesti perusteltu hoito jne.
Mutta ap:n tilanteessa ei ollut kyse lääketiede vs. huuhaa -asetelmasta. Jos ap olisi väkisin halunnut synnyttää yksin erämaassa, ja lapsen isä olisi halunnut, että synnytyksessä olisi edes kätilö paikalla, niin olisin ko. isän puolella. Ap:n mies sen sijaan on narsistinen idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä inistään synnytyksestä niin kuin se olisi jotenkin luonnoton tai vaarallinen tapahtuma.. Nykylääketiede vain tehnyt siitäkin niin hemmetin vaikeaa ja mammat rivissä määkii, mää mää!
Ja kyllä, olen synnyttänyt. Luonnollinen ihana avustamaton kotisynnytyksen kesti 2 vuorokautta, täysin terve on minunkin lapseni. Elän ja synnytin niin kuin luonto on tarkoittanut, ja siksi mitään repeytymiä tai ongelmia ei tullutkaan. Mä olisin kiitollinen sinuna miehestä joka VÄLITTÄÄ!
Mutta provohan tämä valitettavasti taitaa olla, saatte taas rauhassa haukkua "hippejä"..
Hyvä, että itselläsi meni hyvin. Oma esikoiseni oli 4,6 kg ja 54 cm. Jouduttiin käynnistämään, koska oli niin isokokoinen. Silti meinasi jäädä hartioistaan kiinni. Onneksi syntyi sairaalassa terveenä. Onneksi oma mieheni ei ole tuollainen.
vaikka moni huutelee provoa niin olen useamman kätilön ja myös äitini tutuilta kuullut, että nainen on esim alustavasti toivonut pärjäävänsä kipulääkkeittä mahdollisimman pitkälle. Kun ei ole jaksanut, mies on yrittänyt estellä epiduraalin antamista ja vaatinut ettei sitä saa antaa jne. Kyllä näitä oikeasti on! Samoin moni mies on aivan hysteerinen vaimonsa painosta ja lihomisesta ja monihan menettää kiinnotuksensa seksiin kun vaimo "Lihoo" = on raskaana. Näitä miehiä on paljon! Moni myös pettää raskaana olevaa vaimoaan. Jos tämä on totta niin mies on niin idiootti että toteaisin hänelle että asia ei kuulu hänelle ja et kuuntele enää kertaakaan mitään keskustelua aiheesta. Jos tarvetta keskusteluun vielä on niin suosittele ammattilaista.