Lue keskustelun säännöt.
Vauva 2kk ja mies edelleen pettynyt toimintaani synnytyksessä
22.08.2017 |
Mies olisi halunnut vauvan syntyvän veteen, mutta se ei ollut mahdollista koska minulla oli joku bakteeritesti positiivinen ja sain ab-tipan. Mies myös toivoi etten ottaisi epiduraalia tai muuta lääkettä, etteivät ne vaikuttaisi vauvaan ! Kas kun ei vaatinut kotisynnytystä...
Koko raskaus oli muutenkin vaikea, olin niin väsynyt että nukuin suunnilleen vessanpytylle ja jalkani turposivat. Neuvolakäynneillä olin niin pihalla, etten jälkeenpäin ollut muistaa mistä oli puhuttu. Tuntuu, että petin miehen jo tuolloin kun en ollut hehkuva kaunis odottaja, vaan uupunut ja turvonnut haamu. Mies olisi halunnut kuvaajan ottavan meistä kuvia niin , että meillä on miehen kanssa vain alushousut ja nämä taideteokset olisi tietenkin laitettu seinälle! En ensin suostunut, lopulta kuitenkin annoin periksi sillä ehdolla että meillä on vaatteet. Kuvaaja tuli kotiin ja mies oli innoissaan, mutta minua väsytti ja pieretti. Toinen koettaa pussailla herkkänä mahaani ja minä kaasutan ja haukottelen. Taidetta!
Mies juoksi luontaistuotekaupassa ja raahasi minulle kaikenmaailman valmisteita väsymykseen ja muuhun, eipä niistä ollut apuja kuten ei rautatableteistakaan sillä hemppa oli hyvä. Olin vain väsynyt.
Ja sitten synnytys..! Mies koetti hyräillä jotain ja näyttää miten hengitetään, kunnes huusin että " turpa kiinni!" noin 15 min siitä, kun olin päässyt saliin kiljuin epiduraalia mistä mies ei pitänyt lainkaan, oli sitä mieltä että selkähieronnan ja taustalla soivan musiikin olisi pitänyt auttaa. Ja siitä epiduraalista mies murjottaa vieläkin ! .
Kun kaverin vaimo on kuulemma pukannut kaksi lasta luomuna ulos ja lähtenyt vielä samana päivänä sairaalasta! Varmaan perkele leiponut pullatkin samantien ja pessyt lattiat. Tämän ihmenaisen takia
mies ilmeisesti kuvitteli, että kävelen hymyillen ja laulaen synnytyssaliin ja ponnistan ääntäkään päästämättä vauvan ulos ! Voi perk.. en muuta sanoa. Olen tosissani miettinyt eroamista, sen verran tämä nyt hiertää välejä. Vaikka mitä muuta nyt voisi odottaa ihmiseltä, joka kokeilee päänsärkyyn ensin juoksulenkkiä ja sitten saunaa ja teekupillista ennenkuin nöyrtyy ottamaan Buranan. Kuka käski ottaa mieheksi tuollaisen vi""n hipin ? Kikkelis kokkelis, mitäs läksit..
Kommentit (88)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuukauden päästä pääsette tappelemaan siitä, annetaanko lapselle rokotuksia. Onnea vaan. Arvaan, että miehellä on myös painavaa sanottavaa aiihen, miten vauvaa hoidetaan, vaikkei hän itse vauvaa hoidakaan. Täysimettää pitää ja soseet tehdä itse, siis sinun tietty. Kotona pitää hoitaa sinne kolmevuotiaaksi, siis sinun. En jaksais. Näyttäisin ovea.
Miten sellaisessa tilanteessa toimitaan jos avioparilla on lapsestaan yhteishuoltajuus ja toinen ehdottomasti haluaa rokottaa ja toinen on näitä "isorokko paranee seisomalla kuun valossa"- hörhöjä..? Mitä terkat menettelevät tuossa tilanteessa? Kumpi huoltajista päättää?
Eräässä perheessä äiti oli/on rokotusvastainen. Lapsia ei rokotettu. Ennen pitkää tuli ero, ja isästä tuli lähivanhempi. Lapset olivat kouluikäisiä, ja edelleen rokottamatta. Isä vei heidät ensitöikseen terveyskeskukseen rokotettaviksi, äidiltä lupaa kysymättä. En tiedä, oliko yhteishuoltajuus, mutta ainakin silloin oli, kun vielä yhdessä asuivat, ja äiti yksin päätti, ettei rokoteta.
Ap.n kirjoitus pisti sen verran mielikuvituksen liikkeelle miehestä "ihme hiippaajana" synnytyssalissa hyräilemässä ja hieromassa että repesin.
Sitten kommenttiin johon piti tarttua...
Vierailija kirjoitti:
Täällä sitä inistään synnytyksestä niin kuin se olisi jotenkin luonnoton tai vaarallinen tapahtuma..
Luonnoton ei, vaarallinen kyllä. Mikään synnytys ei ole täysin riskitön.
Vierailija kirjoitti:
Nykylääketiede vain tehnyt siitäkin niin hemmetin vaikeaa ja mammat rivissä määkii, mää mää!
Päinvastoin. Nykylääketiede on tehnyt synnyttämisestä osaksi helpompaa ja ennen kaikkea vähentänyt merkittävästi sekä vastasyntyneen että synnyttäjän kuolleisuusriskiä, kuten myös muita synnytykseen liittyviä komplikaatioriskejä.
Vierailija kirjoitti:
Ja kyllä, olen synnyttänyt. Luonnollinen ihana avustamaton kotisynnytyksen kesti 2 vuorokautta, täysin terve on minunkin lapseni. Elän ja synnytin niin kuin luonto on tarkoittanut, ja siksi mitään repeytymiä tai ongelmia ei tullutkaan. Mä olisin kiitollinen sinuna miehestä joka VÄLITTÄÄ!
Hienoa että synnytyksesi oli nähtävästi ongelmaton ja sellainen jota olit toivonut.
"Luonto" ei tarkoita itsessään parempaa vaihtoehtoa. Susilauman ja yksinäisen lapsen kohtaamisessa on hyvin luonnollista että lapsi päätyy susien ruuaksi, joten pidän kuitenkin parempana vaihtoehtona nykyistä epäluonnollista tilannetta jossa susien ja lasten yhteentörmäys estetään mahdollisimman tehokkaasti. Sama koskee myös synnytystä jossa kehittynyt lääketiede ja nykyiset synnytyssalit mahdollistavat paremmat puitteet toimia, jos synnytyksessä esiintyy komplikaatioita, kuin mitkä ovat kehittyneet luonnostaan.
Jokainen synnyttäjä tekee toki päätöksensä omista lähtökohdistaan.
Hyi. Tulee mieleen eksä, joka jotenkin kajahti lapsen myötä hulluksi konrtollifriikiksi ja piinasi mua koko vauvavuoden, kunnes otin eron. Hän yritti kontrolloida ja kytätä mun syömistä, nukkumista, imettämistä, vauvan kanssa olemista... hyvä ettei puuttunut paskalla käymiseen ja hengittämiseen. Ai niin, puuttuikin. Oli parin minuutin päästä oven takana huohottamassa et minä kestää ja lapsi tarvitsisi nyt mua juuri sillä sekunnilla.(Itse esitti kädetöntä, mun piti olla täydellinen äitihahmo. Oikeuksia hänellä toki lapseen oli lähes rajattomasti isyyden takia, vaikka mun olis pitänyt täydellisenä äitinä kaikki hoitaa.)
Pakene jos oireet jatkuu!
Kadun että siedin tätä sen vuoden, stressasin ja olin rikki tämän idiootin takia.
Mäkin saatan joskus kokeilla päänsärkyyn lenkkiä, koska usein se auttaa. Kuukautiskipuihi myös.
Siis lieviin, ei voimakkaisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on valitettavan yleistä, että jompi kumpi vanhempi päättää etukäteen miten raskausajan, synnytyksen tai vauva-ajan tulee mennä. Ja sitten tulee kriisi, kun elämä ei kuljekaan täydellisten haavekuvien mukaan tai toisella on erilainen ajatus siitä miten lasta hoidetaan/kasvatetaan. Näitä löytyy niin miehistä kuin naisistakin.
Joo, näitä löytyy kummastakin sukupuolesta, mutta selvästi enemmän naisista. Yleensä naisilla on sellainen tietty kaava mielessä jo ensimmäisen lapsen kanssa joka on kuultu äidiltä, mummolta, isosiskolta ja taas äidiltä. Miehen sana verrattuna näihin kaikkiin verrattuna on toissijaista.
Tai sitten ei ole. Nainenkin voi olla ensimmäisen lapsen kanssa täysin hukassa, kun raskausaikana tulee varoituksia milloin mistäkin. Teki niin tai näin, niin lapselle tulee myöhemmin sairauksia ja vaurioita. Oli vauvalla mitä vaivaa tahansa, niin nainenhan siitä joutuu tilille. Jos mies on rento iskä, joka ei pingota vaan hoitaa hommat omalla tavallaan, niin nainen saa kuitenkin moitteet, jos vauvan peppu on punainen ja kipeä, koska kakkavaippaa ei ole vaihdettu ajoissa tai vauvalle ei iskä ole muistanut antaa d-vitamiinia. Nainen joutuu tuossakin lohduttamaan itkevää vauvaa ja tekemään kaiken, että lapsen iho paranisi. Kun ei se sitä iskää huoleta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvähän sitä on neuvoa kun ei itse synnytä!Tosi urpo äijä!
Eli meinaat että synnytys on niin ainutlaatuinen asia, että lapsen isällä ei ole mitään sanomista siihen liittyviin asioihin? Että se on vaan äiti joka päättää kaikesta? Just just...
Ja sitten naristaan myöhemmin että mies ei osallistu lasten hoitoon yms. vaikka lapset on yhdessä tehty.
No eiköhän se kuule ole äiti, joka siinä synnyttää ja jonka sisukset repeää kappaleiksi? Mies voi pelata sen ajan vaikka kännykällä pokeria. Siinä vaiheessa kun mies on itse raskaana niin päättäköön itse epiduraaleista.
Suomessa on hirveän yleistä puhua lapsen syntymästä lähinnä äidin synnytyskokemuksena. Vaikka koko homman tärkein asia on se lapsen syntyminen ja mahdollisimman hyvin voiden. Ne äidin kipuilut yms. on kuitenkin aika pieni juttu siihen verrattuna miten suuresta asiasta on kyse lapsen kannalta, kun koko elämä on hyvin kriittisessä vaiheessa. Tämän takia syntymään liittyvät asiat pitäisi olla myös isän päätettävissä, eikä vain äidin omiessa kaiken päätösvallan.
Ei äiti todellakaan saa Suomessa kaikkea päätösvaltaa itselleen vaan hoitohenkilökunta ottaa ohjat käsiinsä jos alkaa näyttää siltä että vauvalle tai äidille on käymässä huonosti. Esim. kipulääkkeettömästä ammesynnytyksestä haaveileva voikin joutua yllättäen sektioon ja jossain tietyssä asennossa ponnistava voidaan ohjata toiseen asentoon. Lapsen isä taas on synnytykseen täysin ulkopuolinen joten se ei tarvitse mitään päätäntävaltaa.
Jospa nyt oltaisiin tyytyväisiä siihen, että Suomessa ei juurikaan kuolla synnytyksiin, kuten joskus aikaisemmin ollaan kuoltu. Eli ne äidin "kipuilut" ei ole mikään pikku juttu. Kyllä se äidinkin elämä voi olla kriittisessä vaiheessa. Ja ennen vanhaan miehet eivät todellakaan olleet synnytyssaleissa vaan jossain ihan muualla. Kun itse olen ollut lapsiani synnyttämässä, niin isän ainoa tehtävä oli seuran pito. Hoitohenkilökunta onneksi päättää kuinka edetään.
Tylsä provo. Muutama tyhjä lause vähemmän, niin olisi toiminut. Provonakin. Turhan lennokasta.