Lue keskustelun säännöt.
Sarjojen aiheuttama valtava ahdistus ja parisuhde
18.08.2017 |
Ongelma ei ole sarjat, vaan suhtautumiseni niihin. Tuntuu, että parisuhde kaatuu tähän. Sarjojen katselu aiheuttaa minulle valtavaa ahdistusta ja kuristavan tunteen kurkkuun, ja oletan sen johtuvan jatkuvasti seksistä ja alastomuuden seksualisoinnista. Siitä, että alastomuutta ei kuvata normaalilla tavalla. En keksi muutakaan mikä niissä voisi aiheuttaa tämän tunteen. Kaikki alastonkohtaukset aiheuttavat todella pahan olon henkisesti ja fyysisesti. Parisuhteen toinen osapuoli tykkäisi katsoa sarjoja ja katsookin, mutta minua ahdistaa se ihan suunnattomasti.
Mitä ihmettä voin tehdä, aamusta iltaan tunnen kamalaa ahdistusta tämän takia ja tuntuu että elämä olisi täydellistä ilman tätä ongelmaa. Mikä minua vaivaa ja mitä voin tehdä? En kestä tätä oloa ja tämän vaivan aiheuttamia riitoja. Riitoja tulee kun katson/toinen katsoo sarjoja ja itselleni tulee tämä kamala olo, sen seurauksena olen koko ajan ärsyyntyneellä ja pahalla tuulella, alan puhua provosoivasti ja olen vaikea.
Kommentit (60)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis mitä? Mitä ihmeen sarjoja? Miksi katsot jotain, mikä aiheuttaa ahdistusta?
Miksi sinun niitä täytyy katsoa? Minulle käy noin jos katson sodasta kertovia ohjelmia. Mies kyllä niitä katsoo ja niistä tykkää mutta ei minun niitä tarvitse katsoa.
Tee jotain muuta kun mies katsoo noita sarjoja, ei kukaan pakota sinua niitä katsomaan.
Millainen on sinun suhteesi omaan alastomuuteesi ja omaan kehoosi? Mikä niissä muiden alastomissa kehoissa ahdistaa? Se, että niitä on vai se, että kumppanisi näkee niitä? Sanot ahdistuvasi seksualisoinnista; millainen on teidän seksielämänne, onko se tarpeeksi vapautunutta, koetko itse olevasi seksuaalinen olento?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kuulostaa niin hurjalta että suosittelen jo ammattiavun hankkimista.
Puhutko pornosta, vai miten ihmeessä puhut sarjoista seksin ja alastomuuden synonyyminä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sitä teenkin ja siihen myös puran sarjoista aiheutunutta ahdistusta, aggressiota ja pahaa oloa. Vaikken itse katsoisi, tuntuu inhottavalta kun toinen sitä tekee vaikken olisi edes paikalla. Tottakai tiedän ettei sen pitäisi haitata millään tavalla, enkä todellakaan kiellä tekemästä mitään normaaleja asioita enkä edes haluaisi hänen lopettavan, en vain tiedä mistä tämä käsittämättömän hirveä olo itselleni tulee jos edes toinen katsoo. Sille haluaisin tehdä jotain, en keksi mitään keinoa ja olen hukassa tämän suhteen. Olisi ihana suhtautua asiaan normaalisti, en tiedä miksen voi tai miten voisin edes opetella tai työstää tätä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä teenkin ja siihen myös puran sarjoista aiheutunutta ahdistusta, aggressiota ja pahaa oloa. Vaikken itse katsoisi, tuntuu inhottavalta kun toinen sitä tekee vaikken olisi edes paikalla. Tottakai tiedän ettei sen pitäisi haitata millään tavalla, enkä todellakaan kiellä tekemästä mitään normaaleja asioita enkä edes haluaisi hänen lopettavan, en vain tiedä mistä tämä käsittämättömän hirveä olo itselleni tulee jos edes toinen katsoo. Sille haluaisin tehdä jotain, en keksi mitään keinoa ja olen hukassa tämän suhteen. Olisi ihana suhtautua asiaan normaalisti, en tiedä miksen voi tai miten voisin edes opetella tai työstää tätä.
Hakeudu psykoterapeutille, ne osaa neuvoa ja työstää ongelmia. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sitä teenkin ja siihen myös puran sarjoista aiheutunutta ahdistusta, aggressiota ja pahaa oloa. Vaikken itse katsoisi, tuntuu inhottavalta kun toinen sitä tekee vaikken olisi edes paikalla. Tottakai tiedän ettei sen pitäisi haitata millään tavalla, enkä todellakaan kiellä tekemästä mitään normaaleja asioita enkä edes haluaisi hänen lopettavan, en vain tiedä mistä tämä käsittämättömän hirveä olo itselleni tulee jos edes toinen katsoo. Sille haluaisin tehdä jotain, en keksi mitään keinoa ja olen hukassa tämän suhteen. Olisi ihana suhtautua asiaan normaalisti, en tiedä miksen voi tai miten voisin edes opetella tai työstää tätä.
Käytätkö hormonaalista ehkäisyä? Lopeta ensimmäiseksi se. Sen jälkeen näet, riittääkö se selkiyttämään pääsi vai onko tarpeen hakea myös psykologista apua.
Vierailija kirjoitti:
Sitä teenkin ja siihen myös puran sarjoista aiheutunutta ahdistusta, aggressiota ja pahaa oloa. Vaikken itse katsoisi, tuntuu inhottavalta kun toinen sitä tekee vaikken olisi edes paikalla. Tottakai tiedän ettei sen pitäisi haitata millään tavalla, enkä todellakaan kiellä tekemästä mitään normaaleja asioita enkä edes haluaisi hänen lopettavan, en vain tiedä mistä tämä käsittämättömän hirveä olo itselleni tulee jos edes toinen katsoo. Sille haluaisin tehdä jotain, en keksi mitään keinoa ja olen hukassa tämän suhteen. Olisi ihana suhtautua asiaan normaalisti, en tiedä miksen voi tai miten voisin edes opetella tai työstää tätä.
Lääkäriin mars! Ei ole normaalia purkaa oman pään sisällä olevia sairaita fiksaatioita muihin. Älä katso enää mitään sarjoja, lue mielummin vaikka kirjoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Millainen on sinun suhteesi omaan alastomuuteesi ja omaan kehoosi? Mikä niissä muiden alastomissa kehoissa ahdistaa? Se, että niitä on vai se, että kumppanisi näkee niitä? Sanot ahdistuvasi seksualisoinnista; millainen on teidän seksielämänne, onko se tarpeeksi vapautunutta, koetko itse olevasi seksuaalinen olento? "
Tätäkin olen miettinyt. Seksielämä toimii hyvin, tosin sitä saisi olla enemmän. Tämänkin joskus ajattelen niin, että hän saa sarjoista jo jotain tyydytystä itselleen ettei hän tarvitse enää minua mihinkään. En tiedä tarkalleen mikä ahdistaa, se ainakin että sitä on jatkuvasti ja liikaa joka paikassa. Eikä mitään normaalia alastomuutta, vaan se turha mässäily joka paikassa.
Sen tiedän että itseni suhteen olen epävarma ja olen luonteeltani täydellisyyttä tavoitteleva, nyt kun mietin niin sekin ahdistaa että toinen katsoo muokattuja ja tietokoneella tehtyjä täydellisiä ihmisiä, itse en ole ja itsestäni löydän vain vikoja.
Vierailija kirjoitti:
😂😂😂😂
Oli aihe mikä hyvänsä, nämä nauruitkuhymiöitä viljelevät äityliläskit vituttaa joka kerta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ammattiavun tarpeessa. Tuo ei ole millään tavalla normaalia.
Suosittelen oikeasti hyvää ja kallista terapeuttia.
Et ole ainoa, joka tuntee tuolla tavalla.
Minä koen asian aivan samalla tavalla. Mukava onkin kuulla, ettei itse ole asian kanssa täysin yksin ja ainoa, joka kärsii. Itse en ainakaan tällaista asiaa kerro muille.
Kurjaa tietysti, että sinulla on sama "vaiva", sillä tiedän miten äärettömän pahalta nämä asiat tuntuvat. Ehkä myös sinua helpottaa tietää, ettet ole ainoa ja "täysin epänormaali".
Niin moni ehdottaa lääkäriä, psykoterapeuttia tms. Olisin valmis tekemään tälle mitä tahansa että pystyisin ajattelemaan normaalisti ja valmis menemään mihin tahansa kunhan saisin tämän asian kuntoon. Mutta oletteko tosissanne että minut otettaisiin lääkärissä tms tosissaan, tai että saisin tällaisen syyn takia aikaa ylipäätään mihinkään? Minulla on tuttava, jolla on pahoja vaikeuksia ja itsetuhoisia ajatuksia, väkivaltaisuutta jne, eikä hän saa apua/aikaa mihinkään vaikka on vaarallinen itselleen ja muille. Minun ainoa syyni on "sarjojen aiheuttava ahdistus" niin millä perustein minä saisin apua, minullehan naurettaisiin vain ja käskettäisiin pois. :D
Onko tätä jotenkin mahdollista itse käsitellä tai tehdä jotain, muuttaa ajattelutapaa tms? Uskoisin sen olevan mahdollista jos joku puhuisi järkeä tai jos tietäisin miten ajatella tai työstää tätä. Se ei auta, että hoen itselleni miten naurettavaa ahdistua näin pienestä tai miten turhaa tämä on, joskus se auttaa hetkeksi ja hetken tajuan itse olla ahdistumatta kun hoen että mitä turhia tämmöistä miettimään, mutta ei se silti auta aina/tarpeeksi/psyvästi.
Vierailija kirjoitti:
Niin moni ehdottaa lääkäriä, psykoterapeuttia tms. Olisin valmis tekemään tälle mitä tahansa että pystyisin ajattelemaan normaalisti ja valmis menemään mihin tahansa kunhan saisin tämän asian kuntoon. Mutta oletteko tosissanne että minut otettaisiin lääkärissä tms tosissaan, tai että saisin tällaisen syyn takia aikaa ylipäätään mihinkään? Minulla on tuttava, jolla on pahoja vaikeuksia ja itsetuhoisia ajatuksia, väkivaltaisuutta jne, eikä hän saa apua/aikaa mihinkään vaikka on vaarallinen itselleen ja muille. Minun ainoa syyni on "sarjojen aiheuttava ahdistus" niin millä perustein minä saisin apua, minullehan naurettaisiin vain ja käskettäisiin pois. :D
Onko tätä jotenkin mahdollista itse käsitellä tai tehdä jotain, muuttaa ajattelutapaa tms? Uskoisin sen olevan mahdollista jos joku puhuisi järkeä tai jos tietäisin miten ajatella tai työstää tätä. Se ei auta, että hoen itselleni miten naurettavaa ahdistua näin pienestä tai miten turhaa tämä on, joskus se auttaa hetkeksi ja hetken tajuan itse olla ahdistumatta kun hoen että mitä turhia tämmöistä miettimään, mutta ei se silti auta aina/tarpeeksi/psyvästi.
Kerro nyt ensin, onko sinulla hormonaalinen ehkäisy. Se teki minut juuri tuolla tavalla hulluksi. Kun lopetin sen, niin ongelma poistui. Ei tietenkään välittömästi, mutta jossain vaiheessa huomasin, etten enää ollut sairaalla tavalla mustasukkainen siitä että poikaystäväni näkee kauniita ja alastomia naisia.
Kerrohan nyt selkeästi, mitä tarkoitat sanalla "sarja".
? Älä katso. Tee itsellesi palvelus joka on miljoona kertaa parempi kuin telkun kattominen, painu sykettä nostavalle juoksulenkille. Unohtuu ahdistus.