Lue keskustelun säännöt.
Sarjojen aiheuttama valtava ahdistus ja parisuhde
18.08.2017 |
Ongelma ei ole sarjat, vaan suhtautumiseni niihin. Tuntuu, että parisuhde kaatuu tähän. Sarjojen katselu aiheuttaa minulle valtavaa ahdistusta ja kuristavan tunteen kurkkuun, ja oletan sen johtuvan jatkuvasti seksistä ja alastomuuden seksualisoinnista. Siitä, että alastomuutta ei kuvata normaalilla tavalla. En keksi muutakaan mikä niissä voisi aiheuttaa tämän tunteen. Kaikki alastonkohtaukset aiheuttavat todella pahan olon henkisesti ja fyysisesti. Parisuhteen toinen osapuoli tykkäisi katsoa sarjoja ja katsookin, mutta minua ahdistaa se ihan suunnattomasti.
Mitä ihmettä voin tehdä, aamusta iltaan tunnen kamalaa ahdistusta tämän takia ja tuntuu että elämä olisi täydellistä ilman tätä ongelmaa. Mikä minua vaivaa ja mitä voin tehdä? En kestä tätä oloa ja tämän vaivan aiheuttamia riitoja. Riitoja tulee kun katson/toinen katsoo sarjoja ja itselleni tulee tämä kamala olo, sen seurauksena olen koko ajan ärsyyntyneellä ja pahalla tuulella, alan puhua provosoivasti ja olen vaikea.
Kommentit (60)
Yritän hirveästi ymmärtää, miten sarjoissa esiintyvät vähäpukeiset ihmiset aiheuttavat ahdistusta mutta tosielämässä näin ei ole? Tosielämässä et ole siis yhtään samalla tavalla mustasukkainen tai ahdistunut? Monesti ihmiset myöntävät ongelman itselleenkin vain osittain. Olisin mielelläni antanut jotain neuvoa (nuoruuden?) mustasukkaisuuteen ja itsetunto-ongelmaan, mutta jos oikeasti kyse on vain sarjojen alastomuuden aiheuttamasta ahdistuksesta, en osaa oikein sanoa mitään.
Miten suhtaudut, jos miehesi katsoo pornoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pakko myöntää, että jo tämän keskustelun tekeminen saa oloa paljon kevyemmäksi. Kun saa sanottua edes johonkin näitä ajatuksia ja samalla itsekin tajuaa paremmin miten "turhaa" tämä on kun suurempiakin ongelmia voisi olla. Tämä aihe on sellainen, mitä vain yksin itsekseni mietin, eihän tästä voi muille puhua. Yksin miettiessä alkaa tuntua entistä vaikeammalta.
Minusta ei kuitenkaan kannata vähätellä tätä asiaa, sillä se on oikeasti todellinen ja johtuu varmasti jostakin. Uskon kuitenkin, että jos syitä miettii, voi niitä työstää ja sillä tavalla parantaa omaa oloaan.
Älä ainakaan välitä noista "mene hoitoon"-kommenteista. Jos päätät puhua miehellesi, niin tiedoksesi, että ainakaan minun mieheni ei ole yhtään millään tavalla nauranut, ilkkunut, pilkannut, syyllistänyt tai sanonut että olisin sekopää. Hän on ottanut asian asiana ja varmaan arvostaa, että pystyin jakamaan hänen kanssaan näin henkilökohtaisen asian.
T. Samoin tunteva
Mitä pahaa on kehottaa toista "menemään hoitoon" jos hän selkeästi tarvitsee apua? Miksi sinusta ne kommentit pitäisi jättää huomioimatta? Kukaan tuskin on sulkemassa ap:ta laitokseen tai sitomassa pakkopaitaan. Outo kommentti sinulta.
Olisiko sinulle maailmanloppu jos miehesi jäisi kiinni pornon katselusta?
Vierailija kirjoitti:
Hormonaalinen ehkäisy on turvallinen ja hyvä ehkäisytapa. On ihan turha demonisoida sitä. Ne naiset jotka kuvittelevat sen olevan joku mörkö ja jotka kieltäytyvät siitä, käyttävät toivottavasti sitten naisten kondomia.
no jos nauttii parisuhteesta, jossa toinen ei halua enää lainkaan seksiä mutta itkee ahdistuneena tv-sarjojen seksikohtausten takia, niin silloinhan se on toimiva menetelmä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä teenkin ja siihen myös puran sarjoista aiheutunutta ahdistusta, aggressiota ja pahaa oloa. Vaikken itse katsoisi, tuntuu inhottavalta kun toinen sitä tekee vaikken olisi edes paikalla. Tottakai tiedän ettei sen pitäisi haitata millään tavalla, enkä todellakaan kiellä tekemästä mitään normaaleja asioita enkä edes haluaisi hänen lopettavan, en vain tiedä mistä tämä käsittämättömän hirveä olo itselleni tulee jos edes toinen katsoo. Sille haluaisin tehdä jotain, en keksi mitään keinoa ja olen hukassa tämän suhteen. Olisi ihana suhtautua asiaan normaalisti, en tiedä miksen voi tai miten voisin edes opetella tai työstää tätä.
Mitä sulle on tapahtunut kun et edes pysty suoraan sanomaan mistä sarjoista on kyse? Sä olet ihan lukossa. Selostuksesi on turhan epämääräinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotenkin veikkaan, että ap ei handlaa myöskään miehen pornon katsomista. Tai sitten se on jopa kielletty. Jostain tuo outo epävarmuus kumpuaa.
Kun tuosta pornon katselusta kysytään, jostain syystä ajatuksena ainakaan se ei ahdista tai tunnu yhtään niin pahalta
-Aloittaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minäkään tykkää, että seksiä ja paljasta naisen pintaa pitää kirjoittaa joka ikiseen ohjelmaan ja jaksoonkin. Sopi se siihen sitten tai ei. Jotain kai kertoo sekin, että suosittu pornosivusto sanoi että liikenne hiljenee Game of Throne esitysten aikana.
Luulen, että sua vaivaa aktien epäaitous, asiaankuulumattomuus. Seksiä on vain seksin vuoksi. Ei siksi, että juoni sitä kaipaisi.
Meillä mies tykkää, kun näytetään naisten pussailua yms. Annas olla kun näytetään miesten välillä vastaavaa, kanava menee vaihtoon. Mulle taas sopii kumpikin.
Mutta joo, kyllähän noi sarjat seksikohtauksineen on miehille kirjoitettuja. Kätevää piilopornoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko jollakin vielä antaa neuvoja tähän asiaan liittyen. Olo on ihan sietämättömän vaikea välillä, tarvisin neuvoja miten ajatella siinä tilanteessa tai mitä tehdä.
Siinä vaikeassa olossa joskus olen kokenut helpotusta jos alan ajatella kumppanini huonoja puolia ja negatiivisia asioita hänestä, en tiedä miksi olen kokenut sen lievästi auttavan. Se ei paljoa auta ja vaikka auttaisi ei se olisi ratkaisu mihinkään. En halua tehdä niin. Ehkä yritän sitä tekemällä ajatella ettei hänkään ole täydellinen, ettei minunkaan tarvitse olla tai vaatia sitä itseltäni. Aiheuttaa aivan suunnattomasti kylmiä väreitä se miten sarjoissa kaikki on niin täydellistä, muokattua, keksittyä. Tuntuu, että minunkin pitäisi olla erilainen ja ilman minkäänlaisia vikoja ja muistuttaa tietokoneella muokattua ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jollakin vielä antaa neuvoja tähän asiaan liittyen. Olo on ihan sietämättömän vaikea välillä, tarvisin neuvoja miten ajatella siinä tilanteessa tai mitä tehdä.
Siinä vaikeassa olossa joskus olen kokenut helpotusta jos alan ajatella kumppanini huonoja puolia ja negatiivisia asioita hänestä, en tiedä miksi olen kokenut sen lievästi auttavan. Se ei paljoa auta ja vaikka auttaisi ei se olisi ratkaisu mihinkään. En halua tehdä niin. Ehkä yritän sitä tekemällä ajatella ettei hänkään ole täydellinen, ettei minunkaan tarvitse olla tai vaatia sitä itseltäni. Aiheuttaa aivan suunnattomasti kylmiä väreitä se miten sarjoissa kaikki on niin täydellistä, muokattua, keksittyä. Tuntuu, että minunkin pitäisi olla erilainen ja ilman minkäänlaisia vikoja ja muistuttaa tietokoneella muokattua ihmistä.
Jos nyt koittaisit erottaa todellisuuden fiktiosta. Fiktio on se mitä töllöstä tulee, sen ei pitäis satuttaa ja siitä on ihan turha ottaa kierroksia. Ihan oikeasti!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisiko jollakin vielä antaa neuvoja tähän asiaan liittyen. Olo on ihan sietämättömän vaikea välillä, tarvisin neuvoja miten ajatella siinä tilanteessa tai mitä tehdä.
Siinä vaikeassa olossa joskus olen kokenut helpotusta jos alan ajatella kumppanini huonoja puolia ja negatiivisia asioita hänestä, en tiedä miksi olen kokenut sen lievästi auttavan. Se ei paljoa auta ja vaikka auttaisi ei se olisi ratkaisu mihinkään. En halua tehdä niin. Ehkä yritän sitä tekemällä ajatella ettei hänkään ole täydellinen, ettei minunkaan tarvitse olla tai vaatia sitä itseltäni. Aiheuttaa aivan suunnattomasti kylmiä väreitä se miten sarjoissa kaikki on niin täydellistä, muokattua, keksittyä. Tuntuu, että minunkin pitäisi olla erilainen ja ilman minkäänlaisia vikoja ja muistuttaa tietokoneella muokattua ihmistä.
Siis onko ongelmasi siinä, että kuvittelet poikaystäväsi ajattelevan telkkarissa esiintyvien ihmisten olevan täydellisiä ja että sinunkin tulisi olla enemmän sellainen, vai onko ahdistuksesi ihan omaa alemmuudentunnetta, joka sinulla on, vaikka katsoisit yksinäsi tv:tä? Onko ongelma siis vain suhteessa poikaystävään ja siihen, mitä hän näkee tv:ssä?
Voisin näin alkuun sanoa, että ihan oikeasti, jos poikaystäväsi on kohtalaisen normaalijärkinen ihminen, hän ei ajattele niistä ihmisistä tai tapahtumista tv:ssä yhtään mitään sen kummempaa. Jos taas olet löytänyt juntimman aarteen vierellesi, joka kommentoi ihailevasti kaikkia muita näkemiään naisia, ymmärrän ahdistustasi vähän paremmin.
Onko sinua käytetty lapsena hyväksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No siis, tavallaan asia kuulostaa nyt kovin erikoiselta ja omien korviesi välissä olevalta, että mietin, kannattaako poikaystävää vaivata tällä. Toisaalta jos nyt hänen silmissään kilahdat vaan yhtäkkiä jostakin aivan normaalin tv:n katselun yhteydessä, olisi ehkä kuitenkin aihetta avata hänelle ongelmaa. Jos hän on ymmärtäväinen ja hyvä sinulle muutoinkin, hän varmasti haluaa auttaa sinua tässäkin asiassa. Suurimman työn joudut toki tekemään oman pääsi sisällä. Mutta ehkä keksitte jotain, joka keventäisi tunnelmaa aina kun tällainen ahdistus olisi nostamassa päätään? Heitätte vaikka jotain aivan härskiä läppää tms.
Vierailija kirjoitti:
No siis, tavallaan asia kuulostaa nyt kovin erikoiselta ja omien korviesi välissä olevalta, että mietin, kannattaako poikaystävää vaivata tällä. Toisaalta jos nyt hänen silmissään kilahdat vaan yhtäkkiä jostakin aivan normaalin tv:n katselun yhteydessä, olisi ehkä kuitenkin aihetta avata hänelle ongelmaa. Jos hän on ymmärtäväinen ja hyvä sinulle muutoinkin, hän varmasti haluaa auttaa sinua tässäkin asiassa. Suurimman työn joudut toki tekemään oman pääsi sisällä. Mutta ehkä keksitte jotain, joka keventäisi tunnelmaa aina kun tällainen ahdistus olisi nostamassa päätään? Heitätte vaikka jotain aivan härskiä läppää tms.
Niin ja oikeasti, vaikka kuinka hävettäisi puhua tästä miehelle, useimmiten ne "möröt" tuppaavat pienenemään kun niistä on puhuttu ääneen. Ei ole reilua toiselle, että kilahdetaan syyttä suotta.
"Siis onko ongelmasi siinä, että kuvittelet poikaystäväsi ajattelevan telkkarissa esiintyvien ihmisten olevan täydellisiä ja että sinunkin tulisi olla enemmän sellainen, vai onko ahdistuksesi ihan omaa alemmuudentunnetta, joka sinulla on, vaikka katsoisit yksinäsi tv:tä? Onko ongelma siis vain suhteessa poikaystävään ja siihen, mitä hän näkee tv:ssä?"
Molemmat, myös jos katson yksinäni. Eikä tämä liity pelkästään aina ja joka kerta edes sarjoihin liittyvään seksiin ja alastomuuteen, vaan niihin liittymättömätkin keksityt asiat inhottavat. Tosi tv-sarjat eivät aiheuta minkäänlaista ahdistusta, eivät vaikka niissä näkyisi kuinka paljon seksiä tai alastomuutta koska ne ovat tavallaan "totta", vaikka nekin ovat lähes aina käsikirjoitettuja ja usein teeskenneltyjä ja näyteltyjä. Inhottaa kaikki keksitty, miksi pitäisi paeta todellisuutta johonkin kuviteltuun sarjojen maailmaan ja olla kiinnostunut jonkun keksimästä todellisuudesta.
Jostain syystä tositv -ohjelmat eivät aiheuta mitään reaktiota suuntaan tai toiseen, mutta eivät ne kiinnosta, että ei niitäkään tule edes katseltua. Ajatus siitä että poikaystävää kiinnostaisi esim. tällaisten ihmisten katsominen ei inhota yhtään, tosin tuskin häntä edes kiinnostaisi. Ei haittaa niin paljon jos on kiinnostunut oikeista ihmisistä, ahdistavaa jos tuijottaa ja on kiinnostunut täysin käsikirjoitetuista ja keksityistä hahmoista.
Olen toisaalta tyytyväinen iteeni tällaisena, mutta toisaalta tuntuu että minunkin pitäisi olla joku vanhan ajan mekkoihin pukeutuva Outlander, Valtiatar tai game of thrones -hahmo. Haluaisin, että kiinnostaisin yhtä paljon mitä kaiken nämä kaiken maailman sarjat kiinnostavat. Kuvittelen ehkä hänen haluavan elää jossain tuollaisessa aivan muussa ajassa kuin tässä (en edes usko sen oikeasti olevan niin) ja se on myös yksi ongelma.
Haluaisiko joku vielä koittaa takoa järkeä päähäni, olisko jollain jotain järkevää sanottavaa?
Kerroit olevasi täydellisyyden tavoittelija ja tämän ongelmasi kohteena on fiktiiviset, erityisesti fantasiasarjat. Voisiko ongelmasi perimmäinen syy olla se, että vaikka mitä tekisit, et pysty muuttumaan fantasiahahmoksi? Koska sellaisia on olemassa vain mielikuvituksessa sekä mielikuvituksen tuotteena syntyneissä kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa? Et saa itsellesi yliluonollisia kykyjä, taikavoimia tms, vaikka miten yrittäisit. Ja tämä aiheuttaa täydellisyyteen pyrkiessäsi sinussa ahdistusta?
Minusta ei kuitenkaan kannata vähätellä tätä asiaa, sillä se on oikeasti todellinen ja johtuu varmasti jostakin. Uskon kuitenkin, että jos syitä miettii, voi niitä työstää ja sillä tavalla parantaa omaa oloaan.
Älä ainakaan välitä noista "mene hoitoon"-kommenteista. Jos päätät puhua miehellesi, niin tiedoksesi, että ainakaan minun mieheni ei ole yhtään millään tavalla nauranut, ilkkunut, pilkannut, syyllistänyt tai sanonut että olisin sekopää. Hän on ottanut asian asiana ja varmaan arvostaa, että pystyin jakamaan hänen kanssaan näin henkilökohtaisen asian.
T. Samoin tunteva