Sarjojen aiheuttama valtava ahdistus ja parisuhde

"Et ole ainoa, joka tuntee tuolla tavalla.

Minä koen asian aivan samalla tavalla. Mukava onkin kuulla, ettei itse ole asian kanssa täysin yksin ja ainoa, joka kärsii. Itse en ainakaan tällaista asiaa kerro muille.

Kurjaa tietysti, että sinulla on sama "vaiva", sillä tiedän miten äärettömän pahalta nämä asiat tuntuvat. Ehkä myös sinua helpottaa tietää, ettet ole ainoa ja "täysin epänormaali"."

Helpottavaa tietää että on muitakin jotka kärsivät tästä. Tämä on niin nolo ongelma, ettei tästä edes voi kertoa kenellekään ja se pahentaa oloa kun ei voi puhua ja yksinään miettii asiaa. Kun koko ajan tietää itsekin miten naurettavaa tämä oma käytös ja ajattelutapa  on, mille ei kuitenkaan voi oikein mitään. Tämä on myös sellainen ongelma, josta ei löydy mitään tietoa, apua tai vinkkejä, vaikka kuinka googlettaisi, vaikka yleensä melkein mihin tahansa vaivaan löytyy netistä vinkkejä, kokemuksia tai "vertaistukea". Koska tiedän itsekin miten outoa tämmöiset tuntemukset on ja että vika on vain minussa eikä toisen sarjojen katselussa, en oikein viitsi puhua tästä puolisolle. Hän sitten ihmettelee miksi olen milloinkin surullinen tai pahalla tuulella, vaikka aina se on joka kerta tämä sama syy ja se herijastuu minulla sitten kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Välillä on helpompia ja välillä vaikeampia aikoja, en tiedä johtuuko sitten kuukauden ajasta vai mistä ihmeestä. 

Vierailija kirjoitti:

"Et ole ainoa, joka tuntee tuolla tavalla.

Minä koen asian aivan samalla tavalla. Mukava onkin kuulla, ettei itse ole asian kanssa täysin yksin ja ainoa, joka kärsii. Itse en ainakaan tällaista asiaa kerro muille.

Kurjaa tietysti, että sinulla on sama "vaiva", sillä tiedän miten äärettömän pahalta nämä asiat tuntuvat. Ehkä myös sinua helpottaa tietää, ettet ole ainoa ja "täysin epänormaali"."

Helpottavaa tietää että on muitakin jotka kärsivät tästä. Tämä on niin nolo ongelma, ettei tästä edes voi kertoa kenellekään ja se pahentaa oloa kun ei voi puhua ja yksinään miettii asiaa. Kun koko ajan tietää itsekin miten naurettavaa tämä oma käytös ja ajattelutapa  on, mille ei kuitenkaan voi oikein mitään. Tämä on myös sellainen ongelma, josta ei löydy mitään tietoa, apua tai vinkkejä, vaikka kuinka googlettaisi, vaikka yleensä melkein mihin tahansa vaivaan löytyy netistä vinkkejä, kokemuksia tai "vertaistukea". Koska tiedän itsekin miten outoa tämmöiset tuntemukset on ja että vika on vain minussa eikä toisen sarjojen katselussa, en oikein viitsi puhua tästä puolisolle. Hän sitten ihmettelee miksi olen milloinkin surullinen tai pahalla tuulella, vaikka aina se on joka kerta tämä sama syy ja se herijastuu minulla sitten kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Välillä on helpompia ja välillä vaikeampia aikoja, en tiedä johtuuko sitten kuukauden ajasta vai mistä ihmeestä. 

Miksi et saa sanottua syötkö pillereitä tai onko sinulla kierukka?

Vierailija kirjoitti:

Niin moni ehdottaa lääkäriä, psykoterapeuttia tms. Olisin valmis tekemään tälle mitä tahansa että pystyisin ajattelemaan normaalisti ja valmis menemään mihin tahansa kunhan saisin tämän asian kuntoon. Mutta oletteko tosissanne että minut otettaisiin lääkärissä tms tosissaan, tai että saisin tällaisen syyn takia aikaa ylipäätään mihinkään? Minulla on tuttava, jolla on pahoja vaikeuksia ja itsetuhoisia ajatuksia, väkivaltaisuutta jne, eikä hän saa apua/aikaa mihinkään vaikka on vaarallinen itselleen ja muille. Minun ainoa syyni on "sarjojen aiheuttava ahdistus" niin millä perustein minä saisin apua, minullehan naurettaisiin vain ja käskettäisiin pois. :D 

Onko tätä jotenkin mahdollista itse käsitellä tai tehdä jotain, muuttaa ajattelutapaa tms? Uskoisin sen olevan mahdollista jos joku puhuisi järkeä tai jos tietäisin miten ajatella tai työstää tätä. Se ei auta, että hoen itselleni miten naurettavaa ahdistua näin pienestä tai miten turhaa tämä on, joskus se auttaa hetkeksi ja hetken tajuan itse olla ahdistumatta kun hoen että mitä turhia tämmöistä miettimään, mutta  ei se silti auta aina/tarpeeksi/psyvästi. 

Vie tämä teksti terapeutille ja lupaan etteivät naura sua pihalle vaan ottavat tosissaan! Sä tarvitset oikeesti apua.

Siis jos sinä tai sun mies katsotte vaikka Dexteriä tai Housea niin sinä ahdistut niin että olisit valmis lataamoon??

Hormonaalinen ehkäisy ollut käytössä vusoikaudet ja koko sen ajan sama asia aiheuttanut ahdistusta, aikaa ennen hormonaalista ehkäisyä en muista. Vaikea uskoa sen lopettamisen lopettavan myös ongelman mutta todellakin sen tekisin jos ongelma poistuisi. Tosin turhaan en viitsisi testata ja aloittaa uudestaan. 

Sarjoilla tosiaan tarkoitan melkolailla mitä tahansa sarjoja ja elokuvia, missä sitä alastomuutta on. Vaikea keksiä mitään missä sitä ei jollain muotoa olisi, joissakin enemmän ja josisakin vähemmän mutta lähes kaikessa sitä on. Joka elokuvassa. Yleareena, Netflix ja Hbo, harvassa varmasti missä ei ole kun sehän on se peruselementti mikä täytyy aina olla mukana. Aina telkkarin avatessa sieltä varmasti tulee heti joku alastonkohtaus. Sarjoista vastenmielisimpiä game of thronesit ja vastaavat, mutta myös naisille suunnatut Outlanderit ja muut ovat yhtä epämiellyttäviä. 

 Helposti tosiaan voisi kuvitella että oman seksuaalisuuden kanssa olisi jotenki estynyt tai ongelmia ja tämä johtuisi siitä, mutta siitä en usko millään lailla johtuvan. Koen olevani ihan sinut oman seksuaalisuuteni ja normaalielämässä olevan alastomuuden kanssa, myöskään oikeassa elämässä näkemäni alastomat ihmiset eivät todellakaan häiritse mitenkään vaan ohjelmissa oleva väritetty, muokattu, tekemällä tehty,  yliseksualisoitu ja ainainen korostettu alastomuus. 

Siis oletko mustasukkainen naisista joita sarjoissa on, ja ahdistaa kun mies katsoo vähäpukeisia naisia?

Hormonaalinen ehkäisy on turvallinen ja hyvä ehkäisytapa. On ihan turha demonisoida sitä. Ne naiset jotka kuvittelevat sen olevan joku mörkö ja jotka kieltäytyvät siitä, käyttävät toivottavasti sitten naisten kondomia.

"Siis oletko mustasukkainen naisista joita sarjoissa on, ja ahdistaa kun mies katsoo vähäpukeisia naisia?"

En osaa sanoa, ehkä olen, koska koen itse olevani epätäydellinen ja vaadin itseltäni täydellisyyttä. Se tosin ei selitä sitä miksi nämä samat tuntemukset tulevat jos esim. katson itse jotain mitä tahansa ilman miestä. Tosin ehkä ei tunnu yhtä pahalta nyt kun mietin, ehkä. 

Sinua siis ahdistaa nähdä ulkoisesti täydellisiä naisia, koska et omasta mielestäsi ole yhtä hyvännäköinen ja koet alemmuutta, sekä että kun mies näkee näitä naisia niin myös hän näkee sinut huonompana kuin nuo naiset.

Vierailija kirjoitti:

"Et ole ainoa, joka tuntee tuolla tavalla.

Minä koen asian aivan samalla tavalla. Mukava onkin kuulla, ettei itse ole asian kanssa täysin yksin ja ainoa, joka kärsii. Itse en ainakaan tällaista asiaa kerro muille.

Kurjaa tietysti, että sinulla on sama "vaiva", sillä tiedän miten äärettömän pahalta nämä asiat tuntuvat. Ehkä myös sinua helpottaa tietää, ettet ole ainoa ja "täysin epänormaali"."

Helpottavaa tietää että on muitakin jotka kärsivät tästä. Tämä on niin nolo ongelma, ettei tästä edes voi kertoa kenellekään ja se pahentaa oloa kun ei voi puhua ja yksinään miettii asiaa. Kun koko ajan tietää itsekin miten naurettavaa tämä oma käytös ja ajattelutapa  on, mille ei kuitenkaan voi oikein mitään. Tämä on myös sellainen ongelma, josta ei löydy mitään tietoa, apua tai vinkkejä, vaikka kuinka googlettaisi, vaikka yleensä melkein mihin tahansa vaivaan löytyy netistä vinkkejä, kokemuksia tai "vertaistukea". Koska tiedän itsekin miten outoa tämmöiset tuntemukset on ja että vika on vain minussa eikä toisen sarjojen katselussa, en oikein viitsi puhua tästä puolisolle. Hän sitten ihmettelee miksi olen milloinkin surullinen tai pahalla tuulella, vaikka aina se on joka kerta tämä sama syy ja se herijastuu minulla sitten kaikkeen olemiseen ja tekemiseen. Välillä on helpompia ja välillä vaikeampia aikoja, en tiedä johtuuko sitten kuukauden ajasta vai mistä ihmeestä. 

Minuakin tämä asia hävettää todella paljon, se on jotenkin niin henkilökohtainen ja siihen liittyy paljon asioita ja syviä tunteita. Olen kuitenkin ajatellut asiaa todella paljon ja ei siinä oikeasti ole mitään noloa. Vaikka siltä aina tuntuukin.

Olen keksinyt monia syitä tähän nykyiseen omaan tilanteeseeni ja yritän aina hieman jotakin osa-aluetta kehittää, jotta asia ei tuntuisi ihan niin pahalta. Jätän kyllä myös väliin / vältän tiettyjä tilanteita tarkoituksella, jos on sellainen olotila etten vaan millään sillä hetkellä kestä.

Suosittelisin miettimään, että kannattaisiko miehelle puhua asiasta. Tiedän, että se on vaikeaa ja hävettää älyttömästi. Itse olen muutaman kerran varovasti miehelleni asiasta puhunut ja hän huomioi useimmiten minua hienosti asian suhteen. Jotenkin hän siis ymmärtää pahaa oloani, vaikka ei tietysti itse voi tietää miltä se tuntuu. Jos et millään kehtaa kasvotusten asiasta sanoa, voisi olla hyvä ajatus kirjoittaa miehelle ja kertoa kuinka herkkä aihe tämä on sinulle.

Mies kenties voisi olla tukenasi asiassa, jos hän tietäisi mistä paha mielesi ja olotilasi sekä siitä seuraava käytös johtuu. Minua ainakin on hieman helpottanut, että mieheni tietää. Vaikka tietysti joudut työn tekemään oman pääsi sisällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

😂😂😂😂

Oli aihe mikä hyvänsä, nämä nauruitkuhymiöitä viljelevät äityliläskit vituttaa joka kerta.

Onks ton hymiön käyttöön painoraja? 😱

Useimmissa ohjelmissa NAINEN on ilman vaatteita, miehet eivät. Minua tämä asetelma suututtaa. Jos sekä mies että nainen ovat vähissä vaatteissa/alastomia ja molemmilla yhtä hyvä kroppa, en ärsyynny lainkaan. Miehet nauttivat tietysti tästä heille edullisesta tilanteesta.

Ei kai auta kuin hyväksyä että miehet katselee mielellään kauniita naisia ja ajattelevat seksuaalisesti heistä, samoin kuin naiset muiden miesten suhteen. Kaikkia tämä ei kuitenkaan häiritse ollenkaan, eli kyseessä lienee itsetunto- ongelmat jos häiritsee, kun oma arvo romahtaa jos parisuhteen toinen osapuoli pitää muidenkin ihmisten ulkonäöstä.

"Sinua siis ahdistaa nähdä ulkoisesti täydellisiä naisia, koska et omasta mielestäsi ole yhtä hyvännäköinen ja koet alemmuutta, sekä että kun mies näkee näitä naisia niin myös hän näkee sinut huonompana kuin nuo naiset."

Tämähän se kuulostaisi järkevältä, mutta en esimerkiksi hetkeäkään ajattele että hän näkisi minua huonompana. Eihän todellisuutta ja keksittyä todellisuutta voi edes vertailla. 

Ahdistaako sua alastomat miehet tv:ssä? Entäs sinua rumemmat tai lihavemmat naiset? Entäs vaikka uimarannalla jos joku todellinen kaunotar tulisi sinun ja miehesi viereen bikineissä? Tuo että vaadit itseltäsi täydellisyyttä kuulostaa vähän siltä ettet pysty hyväksymään että miehesi katselee sinua kauniimpia naisia ainakin telkkarista ja rageet siitä. Kyllä sun kannattais yrittää ammattiapua koska toi varjostaa sun elämää noin paljon. Eikä toi ongelma häviä itsestään mihinkään vaan sun ajatusmaailman on muututtava. Oletko kovin nuori?

Vierailija kirjoitti:

Ongelma ei ole sarjat, vaan suhtautumiseni niihin. Tuntuu, että parisuhde kaatuu tähän. Sarjojen katselu aiheuttaa minulle valtavaa ahdistusta ja kuristavan tunteen kurkkuun, ja oletan sen johtuvan jatkuvasti seksistä ja alastomuuden seksualisoinnista. Siitä, että alastomuutta ei kuvata normaalilla tavalla. En keksi muutakaan mikä niissä voisi aiheuttaa tämän tunteen. Kaikki alastonkohtaukset aiheuttavat todella pahan olon henkisesti ja fyysisesti. Parisuhteen toinen osapuoli tykkäisi katsoa sarjoja ja katsookin, mutta minua ahdistaa se ihan suunnattomasti.

Mitä ihmettä voin tehdä, aamusta iltaan tunnen kamalaa ahdistusta tämän takia ja tuntuu että elämä olisi täydellistä ilman tätä ongelmaa. Mikä minua vaivaa ja mitä voin tehdä? En kestä tätä oloa ja tämän vaivan aiheuttamia riitoja. Riitoja tulee kun katson/toinen katsoo sarjoja ja itselleni tulee tämä kamala olo, sen seurauksena olen koko ajan ärsyyntyneellä ja pahalla tuulella, alan puhua provosoivasti ja olen vaikea.

Tuo kielii mt-ongelmasta tai jos on "pakko" katsoa sarjoja joista tuntee ahdistusta vaikka tuntee ahdistusta. Lopeta sarjojen katseleminen ja miehellesi äyskiminen ja hakeudu lekuriin selvittämään lapsuusajan traumasi . Miehes on täysin syytön sun ongelmaasi!

Lopeta niiden katsominen!

..ttu mitä sontaa taas...

"Ahdistaako sua alastomat miehet tv:ssä? Entäs sinua rumemmat tai lihavemmat naiset? Entäs vaikka uimarannalla jos joku todellinen kaunotar tulisi sinun ja miehesi viereen bikineissä? Tuo että vaadit itseltäsi täydellisyyttä kuulostaa vähän siltä ettet pysty hyväksymään että miehesi katselee sinua kauniimpia naisia ainakin telkkarista ja rageet siitä. Kyllä sun kannattais yrittää ammattiapua koska toi varjostaa sun elämää noin paljon. Eikä toi ongelma häviä itsestään mihinkään vaan sun ajatusmaailman on muututtava. Oletko kovin nuori?"

En näe syytä miksi niitä alastomia miehiäkään tarvitsisi olla, eivät ne tuo lisäarvoa  tai en erityisemmin nauti niistä. Tässä asiassa ei ole väliä painolla tai ulkonäöllä, enkä halua määritellä ketään itseäni kauniimmaksi/rumemmaksi/lihavemmaksi.  Haluan olla itse täydellinen itselleni vertaamatta itseä muihin ja olla tyytyväinen itseeni ja olevani myöskin paras mahdollisin kumppanilleni. Tämä minun ajattelutapa asioista ei sitä edistä. Ja siinäpähän tulisi viereen bikineissä kuka hyvänsä. :D Ongelma on sarjat, ei tässä todellisessa elämässä tapahtuvat ihmiset. 

Mikä niissä vähäpukeisissa naisissa sitten ahdistaa, katson paljon kaikenlaisia sarjoja eikä suurimmassa osassa kyllä mitään seksiä hirveästi ole. Onko sinulla menneisyydessä tapahtunut jotain ikävää seksiasioissa?

Pakko myöntää, että jo tämän keskustelun tekeminen saa oloa paljon kevyemmäksi. Kun saa sanottua edes johonkin näitä ajatuksia ja samalla itsekin tajuaa paremmin miten "turhaa" tämä on kun suurempiakin ongelmia voisi olla. Tämä aihe on sellainen, mitä vain yksin itsekseni mietin, eihän tästä voi muille puhua. Yksin miettiessä alkaa tuntua entistä vaikeammalta.