Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?
Nyt ihmetyttää.
Nimittäin tämä omituinen nykyajan tapailukulttuuri. Ei voida sanoa että seurustellaan vaan kierrellään asiaa lievemmällä "tapailu"-sanalla?
Miksi? Onko se seurustelu jotenkin liian sitovaa ja konkreettista? Parempi vaan "tapailla" jos sattuukin tulemaan parempi vastaan jonka kanssa haluaisikin sitten ihan oikeasti seurustella?
Eikö tällaisia tapailukavereita jotenkin töki tuntea olevansa seurusteluun kelpaamaton?
Kommentit (501)
Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!
Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tapailu oli aikaisemmin tutustumista johonkin kiinnostavaan henkilöön. Tämä jatkui sitten seurusteluna.
Nykyään tapaillaan useita henkilöitä limittäin. Tämä on mielestäni todella outoa ja loukkaavaakin. Ainakin minä menisin tapaamaan henkilöä sillä mielellä, että hän on myös kiinnostunut minusta. Onko tuo merkki siitä, että henkilöllä ei ole haluakaan sitoutua?
Tapailu voi tarkoittaa myös sitä, että harrastetaan irtoseksiä toistuvasti useiden henkilöiden kanssa. Mielestäni tuo on puistattavaa.
Miksi odotat, että olisit ainoa kiinnostuksen kohde ihmiselle, joka ei edes tunne sinua? Tätä jaksan aina kummastella. Kyllä se oikea kiinnostus syntyy vasta tutustuessa eikä jostain tinderprofiilista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.
Kyllä se minua ainakin hiertää, jos kyseisestä toimintatavasta tulee normi ja sitoutumista haluavan asema heikentyy, kun aina on saatavilla niitä kevytsuhteita.
Sun kannattaa Tinderin sijasta hakea Ensitreffit alttarilla -ohjlemaan. Kevytsuhteita oli olemassa jo 80-luvulla ja Stevie Wonder teki yhden hittibiisinsäkin Part time lover. Nykyisin vaan potentiaalisia deittikumppaneita löytyy Tinderin ja vastaavien kautta paljon enemmän kuin ennen kaupungin baareista.
Tosiasia on, että vaikka suuri osa edelleenkin haluaa jossain vaiheessa elämäänsä parisuhteen, osa ei halua. Ei halua joko nyt tai ei ollenkaan. Puoliso, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja ei ole enää läheskään kaikkien unelma. Moni pystyy toteuttamaan oman elämänsä unelmat (kuten asumismuodon, työpaikan, harrastukset, matkustelun, sosiaaliset suhteet, auton, lemmikit jne) ilman puolisoakin. Ja osalle heistä riittää varsin hyvin "part time lover" eli joku, jonka kanssa silloin tällöin voi harrastaa seksiä, jos siltä tuntuu.
Ohiksena sanon että kiitos korvamadosta 🎵😀
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käsityksen mukaan tapailu on kirjaimellisesti sitä, että tavataan. Se ei ole seurustelua, koska ei tunneta vielä hyvin. Ei voi olla varma mitä tuo toinen on minusta mieltä, haluaako se edes nähdä toista tai kolmattakaan kertaa. Tai halunko itse olla tuollaisen ihmisen kanssa.
Sitten jos tapailu jatkuu, käydään sellainen keskustelu, jossa mietitään yhdessä sellaisia asioita kuten "Mikä tää meidän juttu on" ja "Mitä sinä elämältäsi, ja esim. minulta haet". Tämä keskustelu määrittelee sen, tuleeko tapailusta parisuhde. Aina ei tule, eikä se ole kauheata. (Kaikkihan eivät tähtää parisuhteeseen.)
Miksi ihmeessä ihminen joka ei tähtää parisuhteeseen edes tapailee ketään?
Koska se on kivaa ja tuntuu tärkeältä?
Miksi tapailu olisi kivaa tai tärkeää, jos ei edes halua parisuhteeseen eikä parisuhdetta? Eikö tapailun idea ole tutustua ihmiseen johon voi sitoutua? Eikö se ole koko tapailun päämäärä, löytää se oikea?
Miksi edes tapailla jos ei halua löytää sitä oikeaa ja sitoutua?
Tapailu tuo vaihtelua arkeen. Parisuhde taas olisi osa arkea eikä vaihtelua. Vähän sama kuin kysyisit, miksi matkustella ulkomaille eikä muuttaa kokonaan ulkomaille.
Minä en ikinä haluaisi olla jollekulle vain vaihtelua arkeen. Enkä ole mikään vanha kurppa. Olen 23.
Eihän sun tarvitsekaan olla . Mulle deittailu sopii oikein hyvin.
Tiedän hyvin, että ei tarvitse. Onneksi. Kuulostaa jotenkin huonoitsetuntoisten hommalta. Seurustelen rakastamani ihmisen kanssa. En oikein ymmärrä, miksi kukaan tyytyisi vähempään kuin sellaiseen, joka tykkää niin paljon, että haluaa olla seurassasi joka hetki. Koska olet mahtava. Paras. Ja hän on sitä sinulle. Ei se tarkoita, että tukahdutatte toisenne. Enemmänkin se tarkoittaa sitä, että molemmille toisen persoonallisuus kolahtaa niin hyvin, etteivät muut ihmiset tunnu sen rinnalla enää miltään. Ei tarvitse tapailla muita. Koska toinen riittää. Joko olen onnekkaampi kuin monet täällä keskustelevat ihmiset tai arvostan hyvin erilaisia asioita. Pelkkä seksisuhde kiihottavan ihmisen kanssa tai friends with benefits ovat toki jonkinlaisia ratkaisuja, mutta eivät mitään sen rinnalla, että löytää sen parhaan ja on jollekulle se paras. Ne ovat ihan eri maailmasta olevia asioita. Kai minä sitten vain olen niin vaativa, että haluan vain parasta. Ja kappas, sain. Toki tapailimme ensin pari kuukautta. Tässä merkityksessä ei tapailussa ole mitään, mitä en ymmärrä. Mutta en ikinä voisi hukata aikaani ihmiseen, joka ei halua kanssani oikeastaan kovin paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!
Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo.
Rento asenne lienee yksi tärkeä tekijä tässä. Minä en ikinä kuvittelekaan olevani uudelle tuttavuudelle se ainut kiinnostuksen kohde, eikä se uusi tuttavuus myöskään ole sitä minulle, ennen kuin todellista kiinnostusta / tunnetta syntyy. Siinä vaiheessa tietenkin unohdetaan muut. Ja jos niin ei molemminpuolisesti käy, ei tapailukumppani ollut "se oikea", ja sitten mennään eteenpäin. Ei se ainakaan minun itsetuntoani ole kolauttanut. Ja tällä metodilla olen löytänyt hyviä parisuhteita. On mukavaa tavata uusia ihmisiä ja viettää aikaa, ilman että siihen liittyy valtavia paineita ja odotuksia.
- se entinen kaupunkilaissinkku
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.
Kyllä se minua ainakin hiertää, jos kyseisestä toimintatavasta tulee normi ja sitoutumista haluavan asema heikentyy, kun aina on saatavilla niitä kevytsuhteita.
Sun kannattaa Tinderin sijasta hakea Ensitreffit alttarilla -ohjlemaan. Kevytsuhteita oli olemassa jo 80-luvulla ja Stevie Wonder teki yhden hittibiisinsäkin Part time lover. Nykyisin vaan potentiaalisia deittikumppaneita löytyy Tinderin ja vastaavien kautta paljon enemmän kuin ennen kaupungin baareista.
Tosiasia on, että vaikka suuri osa edelleenkin haluaa jossain vaiheessa elämäänsä parisuhteen, osa ei halua. Ei halua joko nyt tai ei ollenkaan. Puoliso, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja ei ole enää läheskään kaikkien unelma. Moni pystyy toteuttamaan oman elämänsä unelmat (kuten asumismuodon, työpaikan, harrastukset, matkustelun, sosiaaliset suhteet, auton, lemmikit jne) ilman puolisoakin. Ja osalle heistä riittää varsin hyvin "part time lover" eli joku, jonka kanssa silloin tällöin voi harrastaa seksiä, jos siltä tuntuu.
Ohiksena sanon että kiitos korvamadosta 🎵😀
Ole hyvä :D
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!
Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo.
En ymmärrä, mikä ongelma siinä on, että se päätös sitoutumisesta tehdään vasta sitten kun tunnetaan. Eihän kukaan ole sanonutkaan, että sen tapailun kuuluu jatkua ikuisesti. Siinä vaiheessa, kun kumpikaan ei tunne toistaan, ei voi millään olettaa, että olisi toiselle enemmän kuin yksi monista. Minusta pikemminkin kummallista, jos jo ensitreffien jälkeen ollaan valmiita sitoutumaan, vaikka hädin tuskin tiedetään toisen nimi. Siinä tulee kyllä pikemminkin se vaikutelma, että nyt vain äkkiä parisuhteeseen, ihan sama kuka siinä on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä miksi seurustella henkilön kanssa, jos voi tapaillakin? Siinähän joutuisi pahimmillaan jakamaan asuntonsa toisen ihmisen kanssa ja olemaan muutenkin jatkuvasti käytettävissä ja mitä kaikkea nyt "oikeaan" seurusteluun kuuluukin.
Koska jos rakastuu toiseen, haluaa jakaa asuntonsa ja elämänsä hänen kanssaan. Ei ole totta, että tarvitsisi jotenkin olla käytettävissä. Ei sitä koe kumpikaan niin, jos molemmat aidosti ajattelevat toisen olevan paras mahdollinen kumppani ja haluavat toistensa seuraa. Välillä tietenkin ollaan yksin eikä se ole uhka suhteelle. Mutta muut ihmiset eivät kiinnosta. On oikesti ihmisiä, jotka eivät kykene monogamiseen suhteeseen. He eivät koe samanlaista rakkauden ja kiintymyksen tunnetta. Siinä ei ole mitään väärää. Väärin se on vain, jos valehtelee toiselle haluavansa yhteisen tulevaisuuden tämän kanssa saadakseen jotain omaa hyötyä. Monogamisten ihmisten tulisi pariutua keskenään ja siihen kykenemättömien etsiä iloa elämäänsä keskenään. Näin kukaan ei kärsisi tai kokisi vääryyttä tapahtuvan.
tyhmälle naikkoselle miehen perässä raakkuminen jo nuoremmalla iällä on sellaiselle "tapailua", siis perässä ravaaminen ja suun soitto matkan päästä... ja itkut kun kohteensaa puhuukn toisen naisen. kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailusta voi tulla seurustelua, jos kaikki menee hyvin. Tai sitten tapailu vain loppuu.
Ehkä jossain ala-asteen ekaluokalla aletaan "seukata" suoraan nollasta, aikuiset yleensä tykkää tutustua ensin.
Minusta taas se on enempi ala-aste meininkiä että erikseen pitäisi kysyä muutaman viikon treffailun jälkeen että "alaksä olee mun kaa?"
Ööö... missä kukaan on väittänyt että pitäisi kysyä? Yleensä ne tapailut vakavoituu seurusteluksi ihan luonnostaan.
Joku keskusteluhan siinä pitää käydä, että kumpikin tietää jättää pois ne muut seksikumppaninsa.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, älkää antautuko yhdenyön suhteille ei kahdenkaan vaan sitten kun on vakavammasta kyse.
Miksi? Siis miksi en saisi harrastaa seksiä miehen kanssa, joka on tosi hot, mutta ei mitään aviomiesmatskua? Ihan paras seksikokemukseni oli miehen kanssa, josta tiedän vain etunimen. Tapasimme Miami Beachillä, menimme yhteen hotelliin, vietimme siellä nautiskellen koko yön, aamulla kävimme hotellissa aamiaisella ja mies saattoi mut lentokentälle ja palasin Suomeen. Kiihkein ja eroottisesti latautunein yö ikinä. Tämäkin olisi pitänyt jättää kokematta, koska.......?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Ai. Missä yhteydessä tätä toimintaa sitten kutsutaan tapailuksi sen sijaan, että puhuttaisiin ihan vain sinkkuelämästä tai irtoseksistä? Jos jonkun kanssa on vain pari kertaa seksiä, en kyllä kutsuisi tätä miksikään tapailuksi, vaan pariksi seksikerraksi? Jos ne kumppanit kuitenkin koko ajan vaihtuu ja niitä tulee lisää, niin eihän yhden ihmisen kanssa montaa seksi/tapaamiskertaa edes tule.
Tässä puhutaan nyt näköjään ihan erilaisista asioista, kun jotkut puhuvat jatkuvasti vaihtuvista kumppaneista ja kuitenkin samalla puhutaan löyhässä hirressä roikottamisesta ja vuosikausia kestäneestä tiiviistä yhdessäolosta. Miten ne kumppanit siis jatkuvasti vaihtuvat, jos esimerkiksi käytännössä asutaan yhdessä, niin kuin tuolla jossain kommentissa sanottiin?
No eikö tapailu just ole sitä sinkkuelämää kun nimenomaan ei olla, eikä haluta olla, parisuhteessa kenenkään kanssa? Samoin irtoseksi, eikö se just ole sinkkujen tapailua seksin merkeissä? Ei vaihtuvat kumppanit, löysässä hirressä roikottaminen ja vuosikausien yhdessäolokaan ole toisiaan poissulkevia asioita. Päinvastoin, jopa yksi ja sama ihminen voi tehdä noita kaikkia ja jopa samaan aikaan. Ainut mikä näitä kaikkia vaihtuvia termejä yhdistää on seksi. Sitä pitää saada heti ja mahdollisimman monelta, millään muulla ei nykypäivänä näytä olevan mitään merkitystä.
Ei ihmekään että nykyään on mielenterveysongelmia. Hyvin harva voi harrastaa seksiä satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ilman ongelmia. Harmi vain, että ne ongelmat alkavat oireilla vasta vuosien päästä ja vahinko on jo tapahtunut. Tähän kun vielä yhdistää runsaan päihteilyn, niin lopputuloksena on sellainen keitos että sen lusikoimisen jättäisi kokkaaja mielellään väliin.
Ei välttämättä. Ehkä sinun tuttavapiirissäsi sitten näin, mutta kyllä minulle tapaileminen on tutustumista, joka johtaa parisuhteeseen tai sitten ei johda. Lopputulos johtuu siitä tutustumisesta ja yhteensopivuudesta. Ei siitä, ettei haluttaisi sitoutua.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tapailu on sinusta synoyymi seksille. Oletko koskaan ihan vain käynyt treffeillä ihmisen kanssa, jota et tunne entuudestaan? Ymmärrätkö, että et voi tutustua tähän ihmiseen muuten kuin sopimalla hänen kanssaan tapaamisia? Et tiedä hänestä yhtään mitään, joten et voi vielä sitoutua mihinkään seurusteluun. Näin ollen sitä tutustumista kutsutaan tapailuksi, koska se toistuva tapaaminen on oikeastaan ainoa keino tutustua. Seksin ei tarvitse missään vaiheessa liittyä tähän kuvioon.
Sitten on kyllä olemassa näitä, jotka harrastavat seksisuhteita oikein olan takaa, mutta se ei ole kuin yksi versio tapailusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä taas en ymmärrä miksi seurustella henkilön kanssa, jos voi tapaillakin? Siinähän joutuisi pahimmillaan jakamaan asuntonsa toisen ihmisen kanssa ja olemaan muutenkin jatkuvasti käytettävissä ja mitä kaikkea nyt "oikeaan" seurusteluun kuuluukin.
Koska jos rakastuu toiseen, haluaa jakaa asuntonsa ja elämänsä hänen kanssaan. Ei ole totta, että tarvitsisi jotenkin olla käytettävissä. Ei sitä koe kumpikaan niin, jos molemmat aidosti ajattelevat toisen olevan paras mahdollinen kumppani ja haluavat toistensa seuraa. Välillä tietenkin ollaan yksin eikä se ole uhka suhteelle. Mutta muut ihmiset eivät kiinnosta. On oikesti ihmisiä, jotka eivät kykene monogamiseen suhteeseen. He eivät koe samanlaista rakkauden ja kiintymyksen tunnetta. Siinä ei ole mitään väärää. Väärin se on vain, jos valehtelee toiselle haluavansa yhteisen tulevaisuuden tämän kanssa saadakseen jotain omaa hyötyä. Monogamisten ihmisten tulisi pariutua keskenään ja siihen kykenemättömien etsiä iloa elämäänsä keskenään. Näin kukaan ei kärsisi tai kokisi vääryyttä tapahtuvan.
Tapailu ei ole rakastumista. Tapailu on just sitä, että ei olla rakastuneita. Yhdessä on mukavaa ja seksuaalista vetovoimaakin löytyy, mutta ei olla rakastuneita eikä ole tarkoituskaan rakastua. Joskus niin käy, että rakastuu, mutta se ei ole tapailun päätavoite.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.
Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.
Tapailu on lähes aina seksiä. Mies haluaa viimeistään kolmansilla treffeillä päästä koeajamaan naisen. Sen jälkeen mies vasta voi alkaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että olisiko nainen parisuhdemateriaalia. Tutustuminen deittimarkkinoilla tarkoittaa vehkeisiin tutustumista ja panemista. Kolmansien treffien jälkeen mies saattaa todeta, että kiinnostusta ei ole tarpeeksi parisuhteeseen, mutta paneminen voi jatkua. Sitä on tapailu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Ai. Missä yhteydessä tätä toimintaa sitten kutsutaan tapailuksi sen sijaan, että puhuttaisiin ihan vain sinkkuelämästä tai irtoseksistä? Jos jonkun kanssa on vain pari kertaa seksiä, en kyllä kutsuisi tätä miksikään tapailuksi, vaan pariksi seksikerraksi? Jos ne kumppanit kuitenkin koko ajan vaihtuu ja niitä tulee lisää, niin eihän yhden ihmisen kanssa montaa seksi/tapaamiskertaa edes tule.
Tässä puhutaan nyt näköjään ihan erilaisista asioista, kun jotkut puhuvat jatkuvasti vaihtuvista kumppaneista ja kuitenkin samalla puhutaan löyhässä hirressä roikottamisesta ja vuosikausia kestäneestä tiiviistä yhdessäolosta. Miten ne kumppanit siis jatkuvasti vaihtuvat, jos esimerkiksi käytännössä asutaan yhdessä, niin kuin tuolla jossain kommentissa sanottiin?
No eikö tapailu just ole sitä sinkkuelämää kun nimenomaan ei olla, eikä haluta olla, parisuhteessa kenenkään kanssa? Samoin irtoseksi, eikö se just ole sinkkujen tapailua seksin merkeissä? Ei vaihtuvat kumppanit, löysässä hirressä roikottaminen ja vuosikausien yhdessäolokaan ole toisiaan poissulkevia asioita. Päinvastoin, jopa yksi ja sama ihminen voi tehdä noita kaikkia ja jopa samaan aikaan. Ainut mikä näitä kaikkia vaihtuvia termejä yhdistää on seksi. Sitä pitää saada heti ja mahdollisimman monelta, millään muulla ei nykypäivänä näytä olevan mitään merkitystä.
Ei ihmekään että nykyään on mielenterveysongelmia. Hyvin harva voi harrastaa seksiä satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ilman ongelmia. Harmi vain, että ne ongelmat alkavat oireilla vasta vuosien päästä ja vahinko on jo tapahtunut. Tähän kun vielä yhdistää runsaan päihteilyn, niin lopputuloksena on sellainen keitos että sen lusikoimisen jättäisi kokkaaja mielellään väliin.
Ei välttämättä. Ehkä sinun tuttavapiirissäsi sitten näin, mutta kyllä minulle tapaileminen on tutustumista, joka johtaa parisuhteeseen tai sitten ei johda. Lopputulos johtuu siitä tutustumisesta ja yhteensopivuudesta. Ei siitä, ettei haluttaisi sitoutua.
Edelleenkään en ymmärrä, miksi tapailu on sinusta synoyymi seksille. Oletko koskaan ihan vain käynyt treffeillä ihmisen kanssa, jota et tunne entuudestaan? Ymmärrätkö, että et voi tutustua tähän ihmiseen muuten kuin sopimalla hänen kanssaan tapaamisia? Et tiedä hänestä yhtään mitään, joten et voi vielä sitoutua mihinkään seurusteluun. Näin ollen sitä tutustumista kutsutaan tapailuksi, koska se toistuva tapaaminen on oikeastaan ainoa keino tutustua. Seksin ei tarvitse missään vaiheessa liittyä tähän kuvioon.
Sitten on kyllä olemassa näitä, jotka harrastavat seksisuhteita oikein olan takaa, mutta se ei ole kuin yksi versio tapailusta.
Aikuisille ihmisille treffit tarkoittavat myös seksiä. Kukaan halua tuhlata aikaansa vaan treffeihin kuuluu seksi.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, älkää antautuko yhdenyön suhteille ei kahdenkaan vaan sitten kun on vakavammasta kyse.
älkää sitten itkekö kun mies ei halua enään tavata kun haarat on levitetty.
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteen syvenemisen portaat:
Seksisuhde (ei pakollinen vaihe, mutta tällä voi aluksi kokeilla ikään kuin kepillä jäätä)
Tapailu (koeaika)
Seurustelu (vakavuus tullut kuvioihin mukaan)
Avoliitto (avioliiton koeaika)
Kihlat (avioliiton toinen koeaika)
Avioliitto
Öööö? Seksisuhde on siis alin porras? Me seurusteltiin ensin 6kk, sitten tuli seksi ja kihlat ja 8kk kohdalla mentiin naimisiin ja muutettiin yhteen. Ja lapsi syntyi ennen kun ehdittiin olla vuosi naimisissa.
Tämä nykyinen tapailukulttuuri tekee vain sen, että vatvotaan ja jahkataan loputtomiin. Jos loputtoman tapailun jälkeen päästään vihdoin seurusteluvaiheeseen, siinäkin jahkataan vuosikausia ennen kuin päästään kihloihin ja naimisiin. Kyllä nyt viimeistään vuoden seurustelun jälkeen pitäisi olla selvää, onko tämä nyt sopiva kumppani loppuelämäksi vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!
Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo.
Tämä.
N40
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu oli aikaisemmin tutustumista johonkin kiinnostavaan henkilöön. Tämä jatkui sitten seurusteluna.
Nykyään tapaillaan useita henkilöitä limittäin. Tämä on mielestäni todella outoa ja loukkaavaakin. Ainakin minä menisin tapaamaan henkilöä sillä mielellä, että hän on myös kiinnostunut minusta. Onko tuo merkki siitä, että henkilöllä ei ole haluakaan sitoutua?
Tapailu voi tarkoittaa myös sitä, että harrastetaan irtoseksiä toistuvasti useiden henkilöiden kanssa. Mielestäni tuo on puistattavaa.
Miksi odotat, että olisit ainoa kiinnostuksen kohde ihmiselle, joka ei edes tunne sinua? Tätä jaksan aina kummastella. Kyllä se oikea kiinnostus syntyy vasta tutustuessa eikä jostain tinderprofiilista.
Minulle tuo tinder-maailma on täysin vieras ja siellä tämä varmasti päteekin, mutta miksi ihmeessä tämä kevyt tapailu on sotkettu myös näihin juttuihin jotka alkaa vaikka harrastuksen kautta tai työpaikalta? Silloinhan tietenkin tunnetaan jo entuudestaan ja juuri siksihän sinne treffeillekin päädytään kun kiinnostus on jo herännyt puolin ja toisin.
N40
Onpa tästäkin asiasta monenlaisia mielipiteitä... Näin entisen kaupunkilaissinkun näkökulmasta tapailu on ehdottoman tärkeä esivaihe seurustelulle. Minä olen seurustellut kolmesti, mutta tapaillut varmaan viittätoista eri miestä. En todellakaan koe seurustelleeni viidentoista kanssa, vaikka jotkut näistä tapailukumppaneista tapasin useamman kerran ja osasta olin tosissani kiinnostunutkin :D Ainakin alkuun. Sitten on käynyt ilmi, ettemme sopisi yhteen, ja tapailu on loppunut siihen. Miksi muka pitäisi kiirehtiä lyömään parisuhteen leimaa hätiköidysti sellaisen "suhteen" päälle, jossa kaksi ihmistä on vasta tavannut toisensa? En ymmärrä.