Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?
Nyt ihmetyttää.
Nimittäin tämä omituinen nykyajan tapailukulttuuri. Ei voida sanoa että seurustellaan vaan kierrellään asiaa lievemmällä "tapailu"-sanalla?
Miksi? Onko se seurustelu jotenkin liian sitovaa ja konkreettista? Parempi vaan "tapailla" jos sattuukin tulemaan parempi vastaan jonka kanssa haluaisikin sitten ihan oikeasti seurustella?
Eikö tällaisia tapailukavereita jotenkin töki tuntea olevansa seurusteluun kelpaamaton?
Kommentit (501)
Tapailu oli aikaisemmin tutustumista johonkin kiinnostavaan henkilöön. Tämä jatkui sitten seurusteluna.
Nykyään tapaillaan useita henkilöitä limittäin. Tämä on mielestäni todella outoa ja loukkaavaakin. Ainakin minä menisin tapaamaan henkilöä sillä mielellä, että hän on myös kiinnostunut minusta. Onko tuo merkki siitä, että henkilöllä ei ole haluakaan sitoutua?
Tapailu voi tarkoittaa myös sitä, että harrastetaan irtoseksiä toistuvasti useiden henkilöiden kanssa. Mielestäni tuo on puistattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ihan ymmärtänyt mutta minulla on ollut viime aikoina vain uteliaita innokkaita ihmisiä ympärillä ketkä ovat kyllä liian äänekkäitä ja intensiivisiä.
Rasismi on kyllä tuomittavaa. Arnoldin lahjoituksen voisin hyvin ottaa vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.
Kyllä se minua ainakin hiertää, jos kyseisestä toimintatavasta tulee normi ja sitoutumista haluavan asema heikentyy, kun aina on saatavilla niitä kevytsuhteita.
Jos haet miestä tai naista, jonka arvomaailmassa seksi kuuluu vasta sitoutuneeseen suhteeseen, niin ethän sinä muutenkaan edes haluaisi niitä miehiä/naisia, joille se voi kuulua jo ensimmäisille treffeille. Eivätkä he mihinkään häviä. Eihän sinunkaan arvomaailmasi muutu, vaikka muut ympärillä suhtautuvat seksiin vapaamielisemmin kuin ennen, joten miksi kuvittelet että kaikkien muiden muuttuisi?
Vierailija kirjoitti:
Tapailu oli aikaisemmin tutustumista johonkin kiinnostavaan henkilöön. Tämä jatkui sitten seurusteluna.
Nykyään tapaillaan useita henkilöitä limittäin. Tämä on mielestäni todella outoa ja loukkaavaakin. Ainakin minä menisin tapaamaan henkilöä sillä mielellä, että hän on myös kiinnostunut minusta. Onko tuo merkki siitä, että henkilöllä ei ole haluakaan sitoutua?
Tapailu voi tarkoittaa myös sitä, että harrastetaan irtoseksiä toistuvasti useiden henkilöiden kanssa. Mielestäni tuo on puistattavaa.
Kyllä, koska valinnanvaraa on aiempaa paljon enemmän. Jos tapailee vain yhtä kerrallaan, siihen menee aikaa ja humps, pian onkin nelikymppinen eikä vieläkään löytänyt puolisoa.
Minä tapailen, koska haluan tutustua mieheen ja sitten ehkä alkaa seurustella. Toistaiseksi kukaan mies ei ole ollut kiinnostunut seurustelemaan, vaan homma on jäänyt sikseen 1-2kk jälkeen. Vai onko ap:n mielestä tuo 1-2kk aika ollut jo seurustelua? Vaikka kyseessä on juuri se vaihe, jolloin vasta tutustutaan, odotellaan viestejä, mietitään kiinnostaako sitä toista, mitä tästä tulee jne. Aika kaukana seurustelusta minun mielestäni. Vai olenko ap:n mielestä seksin perässä juokseva tyyppi, joka ei edes halua seurustella? Miten voisin pakottaa nämä miehet heti seurustelusuhteeseen, jos se on kerran niin yksinkertaista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailusta voi tulla seurustelua, jos kaikki menee hyvin. Tai sitten tapailu vain loppuu.
Ehkä jossain ala-asteen ekaluokalla aletaan "seukata" suoraan nollasta, aikuiset yleensä tykkää tutustua ensin.
Minusta taas se on enempi ala-aste meininkiä että erikseen pitäisi kysyä muutaman viikon treffailun jälkeen että "alaksä olee mun kaa?"
Ööö... missä kukaan on väittänyt että pitäisi kysyä? Yleensä ne tapailut vakavoituu seurusteluksi ihan luonnostaan.
Tässä ketjussakin on kerrottu kuinka seurustelusta pitää erikseen sopia kun ensin on jonkun aikaa tapailtu. Ja jos ei sovita niin sitten on turha itkeä kun toinen tapailee ja panee muitakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.
Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.
Eihän tapailu sitä tarkoita, että täytyy mennä ensimmäisillä treffeillä sänkyyn!!! Voi mennä, jos haluaa, mutta ei ole mikään pakko. Onhan ennenkin käynyt niin, että baarissa on tavannut jonkun kivan tyypin, valomerkin jälkeen on päädytty samaan sänkyyn ja aamulla huomattu, että oikeastaan aika kiva tyyppi ja tavattu sen jälkeen uudelleen. Ja jos on ollut oikein kiva tyyppi, niin siitä on voinut syntyä seurustelusuhdekin. Tai sitten on aamulla todennut, että olkoon yhden yön juttu. Tai on tavattu muutaman kerran, mutta juttu latistuu ja lähdetty eri teille. Ja aivan samalla tavalla on aiemminkin voinut olla menemättä sänkyyn ja tutustua ensin.
Siinäpä se, miehiä ei enää kiinnosta tutustua/ihastua kun kierroksessa on samaan aikaan monta naista ja aina löytyy se yksi joka on valmis seksiin ekoilla treffeillä. Aivan liian moni mies juoksee vain seksin perässä ja lopuistakin suurin osa juoksisi jos vain saisi mahdollisuuden. Toki nämä miehet ovat minulle vääränlaisia, koska haluan parisuhteen, mutta alkaa vaikuttamaan siltä että tämä on uusi normi ja hyvin harva mies edes enää haluaa parisuhdetta koska seksiä saa ilmankin.
Minä ainakin haluaisin tutustua rauhassa kiinnostavaan mieheen, ilman että olen kilpasilla muutaman muun naisen kanssa. Miksi ei voi keskittyä yhteen ihmiseen kerrallaan ja jos/kun siitä ei mitään tule niin vasta sitten etsiä uutta seuraa?
N40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapailu oli aikaisemmin tutustumista johonkin kiinnostavaan henkilöön. Tämä jatkui sitten seurusteluna.
Nykyään tapaillaan useita henkilöitä limittäin. Tämä on mielestäni todella outoa ja loukkaavaakin. Ainakin minä menisin tapaamaan henkilöä sillä mielellä, että hän on myös kiinnostunut minusta. Onko tuo merkki siitä, että henkilöllä ei ole haluakaan sitoutua?
Tapailu voi tarkoittaa myös sitä, että harrastetaan irtoseksiä toistuvasti useiden henkilöiden kanssa. Mielestäni tuo on puistattavaa.
Kyllä, koska valinnanvaraa on aiempaa paljon enemmän. Jos tapailee vain yhtä kerrallaan, siihen menee aikaa ja humps, pian onkin nelikymppinen eikä vieläkään löytänyt puolisoa.
Ja kun on liikaa valinnanvaraa niin ei haluta sitoutua keneenkään, koska kulman takana voi aina olla parempi. Ja seuraavan kulman takana vielä parempi ja humpsista vaan, pian onkin nelikymppinen ja vieläkin jahtaa sitä seuraavan kulman takana olevaa unelmaansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.
Kyllä se minua ainakin hiertää, jos kyseisestä toimintatavasta tulee normi ja sitoutumista haluavan asema heikentyy, kun aina on saatavilla niitä kevytsuhteita.
Jos haet miestä tai naista, jonka arvomaailmassa seksi kuuluu vasta sitoutuneeseen suhteeseen, niin ethän sinä muutenkaan edes haluaisi niitä miehiä/naisia, joille se voi kuulua jo ensimmäisille treffeille. Eivätkä he mihinkään häviä. Eihän sinunkaan arvomaailmasi muutu, vaikka muut ympärillä suhtautuvat seksiin vapaamielisemmin kuin ennen, joten miksi kuvittelet että kaikkien muiden muuttuisi?
Miehillä näyttää muuttuneen, eihän tässä muuten olisikaan ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua.
Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.
No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista?
Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.
Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.
Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.
Kyllä se minua ainakin hiertää, jos kyseisestä toimintatavasta tulee normi ja sitoutumista haluavan asema heikentyy, kun aina on saatavilla niitä kevytsuhteita.
Oletko tosissasi sitä mieltä että jos joku asia on normi, niin ihmisiltä katoaa oma ajattelu? Aina tulee olemaan sitoutumishaluisia ja-kykyisiä sekä niitä jotka hyppivät suhteesta toiseen. Myös näiden välimuotoja. Aivan kuten nykyään. Siihen aikaan kun avioon mentiin ja siinä pysyttiin, oli ihan yhtä lailla vapaamielisiä ihmisiä.
Jenkeissähän on nk deittikulttuuri jolloin tapaillaan mutta ei mennä alapäähän. Voidaan tapailla moniakin ja löytyy jos löytyy niin aletaan sitten vakavammin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Englanninkielen dating on just tätä tapailua, ja kun ollaan couple, se on seurustelua. Deittailua voi harrastaa useamman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissähän on nk deittikulttuuri jolloin tapaillaan mutta ei mennä alapäähän. Voidaan tapailla moniakin ja löytyy jos löytyy niin aletaan sitten vakavammin.
Kyllä deittailuun voi kuulua seksikin, se on jokaisen oma valinta. Tästähän tulee ne monen tv-sarjan ja elokuvan vitsit "kolmansilla treffeillä ehkä jo saa".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käsityksen mukaan tapailu on kirjaimellisesti sitä, että tavataan. Se ei ole seurustelua, koska ei tunneta vielä hyvin. Ei voi olla varma mitä tuo toinen on minusta mieltä, haluaako se edes nähdä toista tai kolmattakaan kertaa. Tai halunko itse olla tuollaisen ihmisen kanssa.
Sitten jos tapailu jatkuu, käydään sellainen keskustelu, jossa mietitään yhdessä sellaisia asioita kuten "Mikä tää meidän juttu on" ja "Mitä sinä elämältäsi, ja esim. minulta haet". Tämä keskustelu määrittelee sen, tuleeko tapailusta parisuhde. Aina ei tule, eikä se ole kauheata. (Kaikkihan eivät tähtää parisuhteeseen.)
Miksi ihmeessä ihminen joka ei tähtää parisuhteeseen edes tapailee ketään?
Koska se on kivaa ja tuntuu tärkeältä?
Miksi tapailu olisi kivaa tai tärkeää, jos ei edes halua parisuhteeseen eikä parisuhdetta? Eikö tapailun idea ole tutustua ihmiseen johon voi sitoutua? Eikö se ole koko tapailun päämäärä, löytää se oikea?
Miksi edes tapailla jos ei halua löytää sitä oikeaa ja sitoutua?
Tapailu tuo vaihtelua arkeen. Parisuhde taas olisi osa arkea eikä vaihtelua. Vähän sama kuin kysyisit, miksi matkustella ulkomaille eikä muuttaa kokonaan ulkomaille.
Minä en ikinä haluaisi olla jollekulle vain vaihtelua arkeen. Enkä ole mikään vanha kurppa. Olen 23.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun käsityksen mukaan tapailu on kirjaimellisesti sitä, että tavataan. Se ei ole seurustelua, koska ei tunneta vielä hyvin. Ei voi olla varma mitä tuo toinen on minusta mieltä, haluaako se edes nähdä toista tai kolmattakaan kertaa. Tai halunko itse olla tuollaisen ihmisen kanssa.
Sitten jos tapailu jatkuu, käydään sellainen keskustelu, jossa mietitään yhdessä sellaisia asioita kuten "Mikä tää meidän juttu on" ja "Mitä sinä elämältäsi, ja esim. minulta haet". Tämä keskustelu määrittelee sen, tuleeko tapailusta parisuhde. Aina ei tule, eikä se ole kauheata. (Kaikkihan eivät tähtää parisuhteeseen.)
Miksi ihmeessä ihminen joka ei tähtää parisuhteeseen edes tapailee ketään?
Koska se on kivaa ja tuntuu tärkeältä?
Miksi tapailu olisi kivaa tai tärkeää, jos ei edes halua parisuhteeseen eikä parisuhdetta? Eikö tapailun idea ole tutustua ihmiseen johon voi sitoutua? Eikö se ole koko tapailun päämäärä, löytää se oikea?
Miksi edes tapailla jos ei halua löytää sitä oikeaa ja sitoutua?
Tapailu tuo vaihtelua arkeen. Parisuhde taas olisi osa arkea eikä vaihtelua. Vähän sama kuin kysyisit, miksi matkustella ulkomaille eikä muuttaa kokonaan ulkomaille.
Minä en ikinä haluaisi olla jollekulle vain vaihtelua arkeen. Enkä ole mikään vanha kurppa. Olen 23.
Eihän sun tarvitsekaan olla . Mulle deittailu sopii oikein hyvin.
Parisuhteen syvenemisen portaat:
Seksisuhde (ei pakollinen vaihe, mutta tällä voi aluksi kokeilla ikään kuin kepillä jäätä)
Tapailu (koeaika)
Seurustelu (vakavuus tullut kuvioihin mukaan)
Avoliitto (avioliiton koeaika)
Kihlat (avioliiton toinen koeaika)
Avioliitto
Minä taas en ymmärrä miksi seurustella henkilön kanssa, jos voi tapaillakin? Siinähän joutuisi pahimmillaan jakamaan asuntonsa toisen ihmisen kanssa ja olemaan muutenkin jatkuvasti käytettävissä ja mitä kaikkea nyt "oikeaan" seurusteluun kuuluukin.
Selvitimme viime vuonna tyttoystavani kanssa tahan liittyvaa mystiikkaa. Tulimme tulokseen etta seurustelemme vasta siina kohtaa kun olemme varmoja etta haluamme alkaa rakentaa parisuhdetta jossa molemmilla on samat tavoiteet ja tahtotila, olla yhdessa loppuun asti. Tata ennen tapailimme, josta osan olimme ekslusive, eli sovimme etta emme nai tai nae muita mutta kuitenkin emme viela olleet paasseet siihen asti etta halusimme lahtea rakentamaan parisuhdetta yhdessa. Itse ainakin olimme tyytyvaisiia lahestymistapaan ja ennekaikkea siihen etta puhuimme asian auki ja mita odotuksia ja nakemyksia toisella on asiasta.
Naiset, älkää antautuko yhdenyön suhteille ei kahdenkaan vaan sitten kun on vakavammasta kyse.
Sun kannattaa Tinderin sijasta hakea Ensitreffit alttarilla -ohjlemaan. Kevytsuhteita oli olemassa jo 80-luvulla ja Stevie Wonder teki yhden hittibiisinsäkin Part time lover. Nykyisin vaan potentiaalisia deittikumppaneita löytyy Tinderin ja vastaavien kautta paljon enemmän kuin ennen kaupungin baareista.
Tosiasia on, että vaikka suuri osa edelleenkin haluaa jossain vaiheessa elämäänsä parisuhteen, osa ei halua. Ei halua joko nyt tai ei ollenkaan. Puoliso, omakotitalo, kaksi lasta, farmariauto ja kultainennoutaja ei ole enää läheskään kaikkien unelma. Moni pystyy toteuttamaan oman elämänsä unelmat (kuten asumismuodon, työpaikan, harrastukset, matkustelun, sosiaaliset suhteet, auton, lemmikit jne) ilman puolisoakin. Ja osalle heistä riittää varsin hyvin "part time lover" eli joku, jonka kanssa silloin tällöin voi harrastaa seksiä, jos siltä tuntuu.