Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä - ennen seurusteltiin ja sitten joko mentiin naimisiin tai erottiin. Nykyään tapaillaan, deittaillaan, sitten ehkä seurustellaan, saatetaan jopa asua yhdessä, ja kun (!) homma menee puihin, se olikin kokeilu.

Mitä enemmän tästä härdellistä kuulee, sitä tyytyväisempi olen sinkkuuteeni.

Kyllä minun nuoruudessani ainakin oli aikamoista säätämistä ja epävarmuutta aina ilmassa ennen kuin siihen oikeaan seurusteluvaiheeseen päästiin. Olenko tosiaankin ollut ainoa, joka on näitä "iik, siltä tuli tekstari, mitä nyt, apua, tuleekohan se tänään baariin, mitähän se hymy nyt tarkoitti" -juttuja jauhanut iltakausia tyttökavereiden kanssa? 

Olen itse ihan perinteisesti parisuhteessa; tutustuin mukavaan mieheen, tapailtiin (siis tavattiin toisiamme, treffailtiin, vietettiin aikaa yhdessä) ja pikkuhiljaa alettiin puhua myös tärkeistä asioista kuten sitoutumisesta, uskollisuudesta jne. Emme kyllä missään vaiheessa sopineet seurustelevamme, mutta kun molemmat yhteistä tulevaisuutta haluavat niin eiköhän tämä ole ihan oikea parisuhde. En kuitenkaan ymmärrä, miksi minua pitäisi hiertää tai miksi minulle pitäisi edes kuulua, että millä nimellä muut suhteitaan kutsuvat ja millaisilla pelisäännöillä niissä toimitaan. Eihän se ole minulta pois, kuka mitenkin tapailee tai suhteilee tai buddyilee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Olen uusiosinkku vai mikälie 😁 ja tämä tapailuhomma on minusta vain hyvä juttu. En usko että olisin haksahtanut siihen surkeaan parisuhteeseen jos aluksi olisi ollut kevyttä tapailua ja muitakin tuttavuuksia.

Sen sijaan oli kahdet treffit ja sitten jo olin miehen omaisuutta. Hän aloitti henkisen väkivallan niin vaivihkaa että sitä oli silloin vaikea huomata. Jos olisin välillä käynyt treffeillä jonkun muun kanssa, ei tämä sairaalloisen mustasukkainen olisi varmaankaan edes pysynyt kuvioissa.

Se, että heti aletaan seurustella on minusta läheisriippuvaisten ja huonon itsetunnon omaavien hommaa.

Minulle tapailu on tutustumista. Jos olen käynyt Pekan kanssa treffeillä kolmesti ja jatkoa on tiedossa, se on tapailua. Seurustelua se ei missään nimessä ole, koska emme tunne vielä kovin hyvin, enkä tiedä, onko Pekka minulle sopiva mies. Olisi kovin outoa tituleerata poikaystäväksi ihmistä, jonka on tavannut vain muutaman kerran.

Minä kyllä pyrin vakavaan suhteeseen, ja siksi katsonkin tarkkaan, kenen kanssa siihen rupean. Tilanne on toki eri, jos tuntisin Pekan ennestään ja sitten tilanne etenisi romanttiselle tasolle. Tällöin mitään ihmeempää tapailua ei välttämättä tarvittaisi.

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on, että tapailun ja seurustelun välinen raja on häilyvä ja riippuu tilanteesta ja henkilöistä.

Kuten joku ketjussa jo sanoikin, on pariskuntia, jotka jo asuvat yhdessä, mutta siltikään eivät halua sitoutua toisiinsa muulla kuin tapailun asteella. Ts. harrastavat siis säännöllisesti seksiä ja esim. matkustelevat yhdessä, jakavat asumismenot ja jopa yhteisen makuuhuoneen ja parisängyn. Mutta ovat siltikin "vain kavereita", eivät seurustele. Vain tapailevat.

Miten tuollaisen kuvion uskottavasti selittää uudelle tapailu/seurustelukumppanille?

Sama juttu kuin puolisoaan pettävät kertovat aina avioeron olevan jo vireillä, vaikka totuus olisikin toinen.

Siinä vaiheessa kun jaetaan sänky ja asumismenot, ei tapailla eikä seurustella vaan ollaan avoliitossa. Se, jos pari haluaa sen myös olevan avoin liitto/suhde, on heidän yksityisasiansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eniten mua ihmetyttää nää vuosikausia toisiaan tapailevat.

Tyypit käytännössä jo asuvat yhdessä ja jakavat kaiken arjessaan, mutta suhdetta ei missään nimessä voi kutsua seurusteluksi. Hui, seurusteluhan on niin pelottavaa!

Itse en ainakaan suostuisi sellaiseen kuvioon. Kiva tulla semi-kotiin, jossa tapailukaveri sattuukin saman aikaisesti "tapailemaan" jotakin toista tapailukaveriaan.

Miten paljon tällaisia pareja sitten oikeasti on? Minä en kyllä tunne ketään. 

Yllättävän paljon. Useimmilla tuntemillani tapailupariskunnilla on molemmilla omat asunnot, mutta viettävät silti aikaa vain toisessa näistä ihan kuin se olisi yhteinen asunto. Se toinen asunto on käytännössä tyhjillään mutta on silti olemassa jonkinlaisena pakopaikkana.

Useilla on myös lapsi tai lapsia edellisestä suhteesta ja ehkä juuri sekin vähentää kiinnostusta vakavaan seurusteluun. Silti harrastavat yhdessä myös lapsien kanssa, ovat esitelleet toisensa lapsille, matkustelevat, toimivat jonkinlaisena perheenä.

Tuossa tilanteessa voi olla vaikka naimisissa. Ei se yhdessäasuminen tai mikään muukaan ulkoinen asia kerro muille suhteen vakavuutta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Ai. Missä yhteydessä tätä toimintaa sitten kutsutaan tapailuksi sen sijaan, että puhuttaisiin ihan vain sinkkuelämästä tai irtoseksistä? Jos jonkun kanssa on vain pari kertaa seksiä, en kyllä kutsuisi tätä miksikään tapailuksi, vaan pariksi seksikerraksi? Jos ne kumppanit kuitenkin koko ajan vaihtuu ja niitä tulee lisää, niin eihän yhden ihmisen kanssa montaa seksi/tapaamiskertaa edes tule.

Tässä puhutaan nyt näköjään ihan erilaisista asioista, kun jotkut puhuvat jatkuvasti vaihtuvista kumppaneista ja kuitenkin samalla puhutaan löyhässä hirressä roikottamisesta ja vuosikausia kestäneestä tiiviistä yhdessäolosta. Miten ne kumppanit siis jatkuvasti vaihtuvat, jos esimerkiksi käytännössä asutaan yhdessä, niin kuin tuolla jossain kommentissa sanottiin? 

No eikö tapailu just ole sitä sinkkuelämää kun nimenomaan ei olla, eikä haluta olla, parisuhteessa kenenkään kanssa? Samoin irtoseksi, eikö se just ole sinkkujen tapailua seksin merkeissä? Ei vaihtuvat kumppanit, löysässä hirressä roikottaminen ja vuosikausien yhdessäolokaan ole toisiaan poissulkevia asioita. Päinvastoin, jopa yksi ja sama ihminen voi tehdä noita kaikkia ja jopa samaan aikaan. Ainut mikä näitä kaikkia vaihtuvia termejä yhdistää on seksi. Sitä pitää saada heti ja mahdollisimman monelta, millään muulla ei nykypäivänä näytä olevan mitään merkitystä. 

Ei ihmekään että nykyään on mielenterveysongelmia. Hyvin harva voi harrastaa seksiä satunnaisten vastaantulijoiden kanssa ilman ongelmia. Harmi vain, että ne ongelmat alkavat oireilla vasta vuosien päästä ja vahinko on jo tapahtunut. Tähän kun vielä yhdistää runsaan päihteilyn, niin lopputuloksena on sellainen keitos että sen lusikoimisen jättäisi kokkaaja mielellään väliin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Minä tapailin nykyistä kumppaniani noin 5 treffien verran ennen kuin kolahti täysillä. Samaan aikaan tapailin muitakin ja kävin useampien kanssa ensitreffeilläkin. Tuolla viidennellä tapaamisella kuitenkin rakastuin tähän yhteen niin korviani myöten, että menin sänkyyn hänen kanssaan, ja sieltä noustessani olin kyllä ihan täysin poissa seuranhakumarkkinoilta. :) Muut eivät kiinnostaneet enää yhtään.

Mielestäni tämä ei eroa "vanhan ajan" tapailukulttuurista muuten kuin siltä osin, että ihmiset joiden kanssa tapailuvaihe käynnistyy, valitaan nykyään useammin tietoisesti. Ennen he ovat ollet niitä, jotka nyt ovat sattuneet siinä maantietellisesti lähietäisyydellä pyörimään tai samoissa sosiaalisissa piireissä vaikuttamaan. On saatettu tykätä naapurin Seposta jollakin tavalla, pitää harrastuspiirin Eskoa kivan näköisenä ja tyylikkäänä, ja ihailla lavatansseissa käyvän Jarmon tanssitaitoa. Ihan samoin kuin nykyään saatetaan tykätä jonkun Tinder-profiilin kuvista, toisen tekstistä, ja kolmannessa mainitusta harrastuksesta jne. Paremmin tutustuttua sitten johonkuhun heistä on syntynyt syvempiä tunteita ja on alettu seurustella. Joskus harvoin seurustelu voi alkaa ensikohtaamisesta, mutta tyypillistä se ei ole ollut koskaan.

Varmaan siksi nykyään käytetään tuota tapailu-sanaa, että tapailuvaiheesta on tullut organisoidumpaa kuin ennen ja näin siitä halutaan myös puhua eri tavalla. Aikaisemmin kun "tapailut" tapahtuivat sen kummemmin organisoimatta, puhuttiin ehkä kavereiden kanssa lähinnä niistä henkilöistä, joiden kanssa tutustuminen oli käynnissä. Nämä kun olivat usein kavereillekin tuttuja ihmisiä. Nykyisin taas tapailukumppanit ovat usein kaveripiirille tuntemattomia ja keskustelu keskittyy henkilöiden lisäksi myös itse tapailuprosessiin ja sen suunnitteluun/hallintaan. Sitä kuvaamaan tarvitaan sana, jotta aiheesta on mahdollista keskustella, ja sen sanan on oltava eri kuin "seurustelu", koska seurustelusta siinä ei ole kysymys.

Ihan sama asia on siis kyseessä kuin aina ennenkin, nyt vain on digitaalisten välineiden ansiosta niin paljon enemmän valinnanvaraa että prosessi on muuttunut, ja siksi tarvitaan myös uusia sanoja joilla asioista puhutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Kyllä se minua ainakin hiertää, jos kyseisestä toimintatavasta tulee normi ja sitoutumista haluavan asema heikentyy, kun aina on saatavilla niitä kevytsuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapailusta voi tulla seurustelua, jos kaikki menee hyvin. Tai sitten tapailu vain loppuu.

Ehkä jossain ala-asteen ekaluokalla aletaan "seukata" suoraan nollasta, aikuiset yleensä tykkää tutustua ensin.

Minusta taas se on enempi ala-aste meininkiä että erikseen pitäisi kysyä muutaman viikon treffailun jälkeen että "alaksä olee mun kaa?"

Ööö... missä kukaan on väittänyt että pitäisi kysyä? Yleensä ne tapailut vakavoituu seurusteluksi ihan luonnostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Suosittelen, että annat miesten kuvitella ihan mitä tahtovat ja teet niin kuin itsestäsi tuntuu parhaalta. Minä en mennyt miesten kanssa sänkyyn kovinkaan pian, ja tein sen myös selväksi ensitapaamisella (myönteisellä tyylillä, en tiukkistelevaan sävyyn). Ei ollut kenellekään ongelma. Joitakuita kiinnosti syyt tähän, jotka mielelläni myös kerroin.

Yhden poikkeuksen tein ihan testatakseni olenko ihan hölmö kun "pihtaan" seksiä tällä tavalla, ja kokemus vahvisti ainakin itselleni sen, että ihan järkevästi olen toiminut. 1. Seksi ei ollut yhtä läheistä kuin sellaisen miehen kanssa, johon olen jo ehtinyt tutustua aika hyvin, 2. en nauttinut siitä yhtä paljon, 3. mies saattoi saada seksuaalisuudestani aika vääränlaisen kuvan tästä syystä (vakituiset kumppanini kehuvat yleensä etteivät ole voineet kuvitellakaan seksin voivan olla niin hienoa kuin minun kanssani), 4. jäin tästä huolimatta mieheen siinä määrin kiinni emotionaalisesti että minua satutti se että hän jatkoi myös muiden tapailua, 5. koko homma kuihtui lopulta omaan mahdottomuuteensa ja ristiriitaisiin toiveisiin.

Jos joku mies ei ole sinusta kiinnostunut enää jäätyään ilman seksiä ensitapaamisella, niin eipä hän varmaan kovin kiinnostunut olisi ollut muutenkaan. Kannattaa siirtyä eteenpäin kunnes löytyy mies, jota kiinnostaa vaikka "joutuisi" vähän tutustumaankin ensin.

t. 71

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen vanhaa oltiin oikeasti kiinnostuneita siitä yhdestä henkilöstä. Jos jonkun ajan kuluttua suhde kariutui, se kariutui. Jos suhde jatkuu, se jatkui. Jaksettiin siis olla yhden kanssa kerrallaan. Nyt pitää olla useampi yhtä aikaa ja vahvasti epäilen, että silloin ei keskitytä oikeasti niihin ihmisiin.

Niinpä.

Nykyään pitää kuin väkisin pitää kaikki vaihtoehdot ja mahdollisuudet avoimina. Syödään monista kuormista samaan aikaan. Ei voida tyytyä vain yhteen. Pakko saada kaikki ja heti.

Yhteen tyydytään sitten kun se oikea löytyy. Ja se ei löydy sillä, että otetaan ensimmäinen vastaantulija ja ollaan sen kanssa väkisin. Mikä tässä on niin vaikea ymmärtää ja ennen kaikkea mitä se kenenkään muun persettä pusristaa, mitä muut tekevät?

Vierailija kirjoitti:

No onhan tämänhetkinen "tapailu"kulttuuri nyt ihan hirveätä, jos rehellisiä ollaan.

Toinen sanoo jossain somesovelluksessa että tekee piparia mieli, toinen vastaa että täällä olis tarjolla. Hyi, yöks.

Parantuisi kertaheitolla, jos naiset eivät olisi heti tapaamisen jälkeen lettu leveenä, loppuisi tuo sängystä sänkyyn hyppiminen.

Mutta jos tuo sama kuvio tapahtuu baarissa, se onkin ihan ok? Käytännössä tässä ei ole mitään uutta, baarista on vain siirrytty nettiin.

Mä olen ajatellut että tapailu  on kevyttä satunnaista yhdessä tekemistä eikä esimerkiksi seksi kuulu siihen. Jops mies on vaan sitä vailla, se jättää mut pian rauhaan ja liihottaa seuraavan luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Eihän tapailu sitä tarkoita, että täytyy mennä ensimmäisillä treffeillä sänkyyn!!! Voi mennä, jos haluaa, mutta ei ole mikään pakko. Onhan ennenkin käynyt niin, että baarissa on tavannut jonkun kivan tyypin, valomerkin jälkeen on päädytty samaan sänkyyn ja aamulla huomattu, että oikeastaan aika kiva tyyppi ja tavattu sen jälkeen uudelleen. Ja jos on ollut oikein kiva tyyppi, niin siitä on voinut syntyä seurustelusuhdekin. Tai sitten on aamulla todennut, että olkoon yhden yön juttu. Tai on tavattu muutaman kerran, mutta juttu latistuu ja lähdetty eri teille. Ja aivan samalla tavalla on aiemminkin voinut olla menemättä sänkyyn ja tutustua ensin. 

Tapailu on ihan vaan ystävyys- ja mahdollisesti (useimmiten)  seksisuhde.  Tällaisia y&s-suhteita  on joillain parisuhteessa elävilläkin, ei siis mitään vakavampaa rakastumista tai pettämistä.

Etsitää siis parempaa

Työelämässäkin tapaillaan. Köyhät on huvit, jos tuota pitää jatkaa vapaa-ajallakin.