Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?
Nyt ihmetyttää.
Nimittäin tämä omituinen nykyajan tapailukulttuuri. Ei voida sanoa että seurustellaan vaan kierrellään asiaa lievemmällä "tapailu"-sanalla?
Miksi? Onko se seurustelu jotenkin liian sitovaa ja konkreettista? Parempi vaan "tapailla" jos sattuukin tulemaan parempi vastaan jonka kanssa haluaisikin sitten ihan oikeasti seurustella?
Eikö tällaisia tapailukavereita jotenkin töki tuntea olevansa seurusteluun kelpaamaton?
Kommentit (501)
Ihminen on usein sitä mieltä, että asia kuuluu minulle ja sille toiselle, mutta teille en ole tilivelvollinen.
Joten vastaus alkuperäiseen kysymykseen voi hyvin olla: että teillä olisi jotain taivasteltavaa.
×
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En suostu. Menköönsä tapailemaan muualle.
Vierailija kirjoitti:
Minusta seurustelussa on kuitenkin kyse jonkinlaisesta vakisuhteesta, parisuhteesta tai ainakin sellaisen yrittämisestä. Itse en halua lainkaan sellaista suhdetta, jonka olisi tarkoitus syventyä perinteiseksi parisuhteeksi yhteen muuttamisineen ja ehkä avioliittoineenkin, vaan haluan pysyä sitoutumattomana. Mutta seksiä ja kaveritason seuraa haluan joskus, ja silloin voin tapailla jotain tyyppiä joka on mukavaa seuraa, sen aikaa kun molempia kiinnostaa. Ja molemmat on toki vapaita "vaihtamaan lennosta", ei mitään sitoumuksia.
Ohiksena vähän, pakko sanoa miten mua kiehtoo se miten erilaisia me ihmiset ollaan.
Minäkään en todellakaan halua perinteistä prisuhdetta.
Mutta minulle se tarkoittaa sitä että haluan PALJON rakkautta ja myös sitoutumista, ehkä avioliiton, mutten halua seksiä, ollenkaan, koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten olisi #tinderdeitittoo?? Joku voisi perustaa nimettömän tilin punktoon hengessä, ja sinne voisi naiset kirjoitella miten heitä on tinderdeitit kaltoin kohdelleet.
Saisko myös miehet kirjoittaa tuonne mikäli heitä on kohdeltu kaltoin naisten toimesta? Vai toimisiko "palvelu" ainoastaan yhteen suuntaan?
Tapailu eli fuckbuddy. Normisettiä nykyisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä aihetta sivuten:
Onko monilla täällä sellainen tunne että eivät pysty kumppanista lukemaan onko hän mukana tositarkoituksella, vai vaan tapailemisesta kiinnostunut?
Itse kun koen että tiedän aika poikkeuksetta kyllä miehestä saman tien onko hän kiinnostunut minusta tosissaan, vai mukana vain paremman puutteessa.
Vierailija kirjoitti:
Tätä aihetta sivuten:
Onko monilla täällä sellainen tunne että eivät pysty kumppanista lukemaan onko hän mukana tositarkoituksella, vai vaan tapailemisesta kiinnostunut?Itse kun koen että tiedän aika poikkeuksetta kyllä miehestä saman tien onko hän kiinnostunut minusta tosissaan, vai mukana vain paremman puutteessa.
Oikeastaan ei, aika helposti sen huomaa. Rakastuneena kyllä elättelee toiveita että toinenkin on yhtä täysillä mukana, mutta silloinkin intuitiivisesti tietää mikäli ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ihme, että ihmiset voivat niin huonosti nykyisin, naiskennellaan ympäriinsä ja enhän mää tosissani vaan ihan vaan tapailin, jos jossain olis parempi tai koska ihmisellä on oikeus naida.
Kyllä ennenkin oli tuollaisia ympäriinsä huoraavia miehiä ja naisia.
Kyllä. Ja myös se on outoa, että nykyisin pitää heti lytätä ja "antaa pakit", vaikkei toinen edes yrittäisi mitään. Esimerkki viikon takaa: siskoni (14v naimisissa ollut) sanoi ravíntolan tanssilattialla yhdelle nuoremmalle pojalle, että tämä on mukavan oloinen ja -näköinen, no poikahan vastasi et "et ole tyyppiäni" :O Minusta pöyristyttävää! Olisi voinut sanoa vaikka et kiitos. Siskoni ei todellakaan ollut iskemässä ketään.
Heti pitää vipata oikealle (tai vasemmalle, kun en Tinderissä ole ni en muista suuntaa...), eikä voi edes jutella viattomasti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tapailusuhteet on sopii parhaiten, ei tarvitse sitoutua yhteen naiseen, vaan voi tapailla useaa naista samanaikaisesti. Joskus tulee tilanteita, jossa nainen yrittää painostaa suhteeseen ja "yksinoikeuteen", mutta en tiedä miksi sellaiseen suostuisin.
Tapailusuhteet on ihanan vapaita kaikista velvollisuuksista, voi niin sanotusti syödä kakun ja säästän sen samanaikaisesti.
Toki joskus voi sitten tulla vastaan se nainen jonka kanssa sinä haluaisit seurustella ja hän päättääkin syödä ja säästää kakkunsa yhtäaikaa. Silloin voi olla hieman eri ääni kellossa.
Mä tapailin kahta tällaista miestä. Kävi niin että toinen oli asuntoni lähellä kun vein toista kotiini. Tervehdin ystävällisesti tätä ja sanoin heipat, ja menin toisen kanssa kotiin. Tämä eka soitti seuraavana päivänä ihan kuohuksissaan. Sanoin etten nyt ihan ymmärrä draamaa, kun hän itse oli se joka halusi että voi tapailla muitakin. Hän olisi nyt kuulemma halunnut vain minut. Voi voi.
Nyt jäi epäselväksi, kuka oli eka ja kuka toka. Suosittelen, että otat jatkossa käyttöön jonotusnumerot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai minunkin tapauksessani alku oli tapailua mieheni kanssa, koska tutustuimme ihan ystävinä noin puoli vuotta. Sinä aikana ei suudeltu tai mitään muutakaan. Tehtiin asioita mitä ystävät tekee. En tapaillut ketään muita, vaan keskityin tutustumaan häneen. Kannatti odottaa, koska sitten kun alkoi tapahtua se oli ihan uskomattoman ihanaa. Haaveilin hänestä pitkään ja kaikki mitä odotin oli juuri sellaista kuin olin kuvitellut. Parhaasta ystävästäni tuli myös rakas mieheni.
Eikö sinua haitannut yhtään, että miehesi "tapaili" ( eli pani) samaan aikaan muitakin naisia sinun lisäksesi?
Mistä päättelet, että mies olisi pannut (mikä ei ole tapailun synonyymi) muita naisia samaan aikaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näitä kommentteja lukiessa tuntee itsensä oudoksi. Itselläni ei kyllä ottajia jonoksi ollut, nyt naimisissa jo kauan.Liikaa valinnanvaraa ei hyvä, voi olla, ettei koskaan sitoudu, aina voi tulla parempi. Ahdistaa ajatus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenellekään ole tuttua tunne, että seksiä on saatava ja mielellään parikin kertaa peräkkäin. Sitten olo rauhoittuu, ja tuntee olevansa normaali. Sinkkuna ainakin minulla ollut joskus näin. Tapailu saman ihmisen kanssa näissä merkeissä on ihan ok, jos ei ole seurustelukumppania. En ole erityisen tunteellinen tyyppi, tai ainakaan en osaa näyttää tunteitani.
Herpes ja kondylooma tarttuvat, vaikka käyttäisi kondomia ja vaikka toinen olisi oireeton.
Käyn kuukausittain testeissä ja vaadin että kaikki tapailukumppanikin tekevät niin. Lisäksi käytän aina kondomia. Näillä periaatteilla oon pärjännyt ilman tauteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eniten mua ihmetyttää nää vuosikausia toisiaan tapailevat.
Tyypit käytännössä jo asuvat yhdessä ja jakavat kaiken arjessaan, mutta suhdetta ei missään nimessä voi kutsua seurusteluksi. Hui, seurusteluhan on niin pelottavaa!Itse en ainakaan suostuisi sellaiseen kuvioon. Kiva tulla semi-kotiin, jossa tapailukaveri sattuukin saman aikaisesti "tapailemaan" jotakin toista tapailukaveriaan.
Miten paljon tällaisia pareja sitten oikeasti on? Minä en kyllä tunne ketään.
No, mä tunnen yhden pariskunnan, jotka vain ”tapailivat”, ja sitten muuttivat yhteen, pistivät lapsen alulle ja menivät naimisiin. Seurustella eivät sit kai siinä välissä ehtineet.
Sarjaseurustelun kulttuuri on vienyt jo parisuhdelämän hyvin lähelle polygamiaa. Seurustelukumppania vaihdetaan kuin sukkaa. Kiinteän pitkäjänteisen parisuhteen ja perheen muodostus muuttuu tällöin entistä vaikeammaksi. Tämä tuskin hyvä asia yhteiskunnan kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää kun aikuiset ihmiset takertuvat yksittäisiin sanoihin. Toki pariutumisen haasteena on se, että ihmisten odotukset ja käsitykset poikkeavat toisistaan ja olisi ihan kiva, että olisi olemassa tapa kommunikoida tehokkaammin, niin että kaikki tietää koko ajan misää mennään.
Niin kuin tämäkin ketju on osoittanut - joillekin seksi merkitsee automaattisesti jonkinasitesta sitoutumista, toisille se taas voi olla keveää hauskanpitoa.
Kuitenkaan minun on vaikea nähdä, ettei joku näe tarvetta sekä termeille seurustella ja tapailla. Jos henkiön kanssa on käynyt kerran kahvilla ja kerran leffassa ja kolmansista treffeistä on puhuttu, niin on aika vaikea kutsua tätä seurusteluksi.
Mutta ymmärrän, että väärinkäsityksiä voi tulla, jos on tavattu 2-3 kertaa viikossa puolen vuoden ajan ja harrastettu seksiä. Onko tämä tapailua vai seurusteulua riippuu tulkinnasta - ja oleellsita tietenkin on se, että onko molemmilla sama käsitys mm. siitä, ettei muiden kanssa enää olla.
No ihmettelen kyllä, jos tuota viimeiseksi mainitsemaasi esimerkkiä ei tulkittaisi seurusteluksi.
Käyttäjä39914 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tapailusuhteet on sopii parhaiten, ei tarvitse sitoutua yhteen naiseen, vaan voi tapailla useaa naista samanaikaisesti. Joskus tulee tilanteita, jossa nainen yrittää painostaa suhteeseen ja "yksinoikeuteen", mutta en tiedä miksi sellaiseen suostuisin.
Tapailusuhteet on ihanan vapaita kaikista velvollisuuksista, voi niin sanotusti syödä kakun ja säästän sen samanaikaisesti.
Toki joskus voi sitten tulla vastaan se nainen jonka kanssa sinä haluaisit seurustella ja hän päättääkin syödä ja säästää kakkunsa yhtäaikaa. Silloin voi olla hieman eri ääni kellossa.
Mä tapailin kahta tällaista miestä. Kävi niin että toinen oli asuntoni lähellä kun vein toista kotiini. Tervehdin ystävällisesti tätä ja sanoin heipat, ja menin toisen kanssa kotiin. Tämä eka soitti seuraavana päivänä ihan kuohuksissaan. Sanoin etten nyt ihan ymmärrä draamaa, kun hän itse oli se joka halusi että voi tapailla muitakin. Hän olisi nyt kuulemma halunnut vain minut. Voi voi.
Nyt jäi epäselväksi, kuka oli eka ja kuka toka. Suosittelen, että otat jatkossa käyttöön jonotusnumerot.
Ei tarvetta, tiedän kyllä kenet haluan minäkin päivänä. Tapailuistahan tässä oli kyse, siinä ei luvata uskollisuutta. Ja et kai luullut, että tässä olivat kaikki.
Seksisuhde on paras. Ihan sama mikä se on nimeltään, mutta ei ihmeempiä sitoutumusia tarvitse miettiä puolin eikö toisin. Ihanaa on ja ystävyyttäkin, mut ei mitään sitovaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin ihmetyttää kun aikuiset ihmiset takertuvat yksittäisiin sanoihin. Toki pariutumisen haasteena on se, että ihmisten odotukset ja käsitykset poikkeavat toisistaan ja olisi ihan kiva, että olisi olemassa tapa kommunikoida tehokkaammin, niin että kaikki tietää koko ajan misää mennään.
Niin kuin tämäkin ketju on osoittanut - joillekin seksi merkitsee automaattisesti jonkinasitesta sitoutumista, toisille se taas voi olla keveää hauskanpitoa.
Kuitenkaan minun on vaikea nähdä, ettei joku näe tarvetta sekä termeille seurustella ja tapailla. Jos henkiön kanssa on käynyt kerran kahvilla ja kerran leffassa ja kolmansista treffeistä on puhuttu, niin on aika vaikea kutsua tätä seurusteluksi.
Mutta ymmärrän, että väärinkäsityksiä voi tulla, jos on tavattu 2-3 kertaa viikossa puolen vuoden ajan ja harrastettu seksiä. Onko tämä tapailua vai seurusteulua riippuu tulkinnasta - ja oleellsita tietenkin on se, että onko molemmilla sama käsitys mm. siitä, ettei muiden kanssa enää olla.
No ihmettelen kyllä, jos tuota viimeiseksi mainitsemaasi esimerkkiä ei tulkittaisi seurusteluksi.
Maailma on muuttunut tässä asiassa. Varmaan kannattais oikeasti kysyä se ehkä lapsellinen kysymys "seukataanko me?", "ollaanks me nyt sit poikaystävä ja tyttöystävä?" tms. Koska muuten voi tosiaan tulla sekaannus, että toinen on jo ihan rakastunut ja luulee seurustelevansa, kun toinen vain viettää mukavaa aikaa ja harrastaa seksiä, muttei ole aikomustakaan sitoutua seurusteluun.
Et ole rakastunut tuohon hengailukaveriisi. Ehkä edes vähän kiintynyt yhteisten kokemusten ansiosta.
Itse en osaisi olla noin. Nimittäin, jos mies ei kiinnostaisi minua, en haluaisi häntä seurakseni reissuille saati sukua tapaamaan. Jos mies taas olisi mieleeni, rakastuisin häneen helposti, kun vietämme paljon aikaa yhdessä. Sen jälkeen irtipäästäminen olisikin vaikeaa. Olisi kauheaa elää ihmissuhteessa, jossa toinen on pragmaatikko toinen romantikko - ja sydänjuuria myöten rakastunut.