Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?
Nyt ihmetyttää.
Nimittäin tämä omituinen nykyajan tapailukulttuuri. Ei voida sanoa että seurustellaan vaan kierrellään asiaa lievemmällä "tapailu"-sanalla?
Miksi? Onko se seurustelu jotenkin liian sitovaa ja konkreettista? Parempi vaan "tapailla" jos sattuukin tulemaan parempi vastaan jonka kanssa haluaisikin sitten ihan oikeasti seurustella?
Eikö tällaisia tapailukavereita jotenkin töki tuntea olevansa seurusteluun kelpaamaton?
Kommentit (501)
Vierailija kirjoitti:
Miellän tapailun vaiheeksi ennen seurustelua. Ensin tavataan ja tapaillaan ja tutustutaan. Jos kiinnostusta riittää niin aletaan seurustelemaan. Voi se tarkoittaa myös tapailua vaikka seksin merkeissä.
Ennen seurustelua joo mut jos tapaillaan useaa samaan aikaan niin pitkä reissu sinne asti. Itse olen sönkysuhteessa, ja ei silloin käytetä sanaa tapaillaan sen merkeissä. Tuo on jo sit hiipuva ja väärin käytetty tapailun tutustuminen josta ei vai tule mitään jos sen merkeissä tapaillaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai minunkin tapauksessani alku oli tapailua mieheni kanssa, koska tutustuimme ihan ystävinä noin puoli vuotta. Sinä aikana ei suudeltu tai mitään muutakaan. Tehtiin asioita mitä ystävät tekee. En tapaillut ketään muita, vaan keskityin tutustumaan häneen. Kannatti odottaa, koska sitten kun alkoi tapahtua se oli ihan uskomattoman ihanaa. Haaveilin hänestä pitkään ja kaikki mitä odotin oli juuri sellaista kuin olin kuvitellut. Parhaasta ystävästäni tuli myös rakas mieheni.
Eikö sinua haitannut yhtään, että miehesi "tapaili" ( eli pani) samaan aikaan muitakin naisia sinun lisäksesi?
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi vaivautua sitoutumaan, kun tulee kuitenkin petetyksi
Hyvä. No sitten ei tarvitse tapaillakkaan. Tapalu on vain vakavaa suhdetta etsien ja jos et sellaista halua ei tarvi tapaillakkaan. (Muuten vain näkeminen ja jos ”tavataan toista” ei ole tapailua ja se on aivan eri juttu)
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.
Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Voisiko tähän tulla joku sääntö joo miehet et sanotte tapailu kumppanille etsittekö vakavaa vai muuten vaan haluatte tavata ja nähdä. Ettekä vie harhaan ym. Ilmaiskua kiinnostuksen jos oikeasti haluatte tutustua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tapaillut erästä miestä vähän päälle vuoden. Ollaan toistemme pandemia-ajan panokamut<3 Tätä voi muistella vanhainkodissa
Ei tuo ole tapailua tai katsomista tuleeko teistä mitään jos olette pan*kavereita. Tuskin suhde tuosta seurusteluun etenee???
Kristiina xx kirjoitti:
Mie olen 33-vuotias nainen ja asun yksin omistusasunnossa ja juurikin haluaisin sellaisen rennon, kevyen tapailusuhteen. Tuntuisi ihan kauhealta ajatus, että tähän minun kaksiooni muuttaisi joku mies ainakaan vakituisesti.
Etsitkö parisuhdetta tai vakavaa? Jos et niin ÄLÄ TAPAILE. Sillon voit nähä muuten vaan ihmisiä. Se ei ole kumppanin etsimistä eli tapailua
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jotkut naiset on omituisia. No eipä jaksa kauan ”tapailla” jos ei edes seksi onnistu. Kyllä näihin säätöihin pitää liittyä hyvä seksi, muutenhan se on vaan ns. ystävyyttä, mikä on sekin ihan kivaa.
Miksi ostaa lehmä, jos maitoa saa ilmaiseksi? Kiltit naiset kuvittelevat että seksisuhteesta tulee vähitellen parisuhde. On naisia, jotka kelpaavat parisuhteeseen. Ja naisia, joita voi käyttää muuten.
Lakkaa olemasta käytettävissä ja helppo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset, älkää antautuko yhdenyön suhteille ei kahdenkaan vaan sitten kun on vakavammasta kyse.
Miksi ei? Kuluuko tavara käyttäessä? Miksi ei seksiä saisi harrastaa juuri kun mieli tekee, jos on vapaa nainen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Mulle riitti kun kävi yhden kerran, sen jälkeen en ole edes yrittänyt etsiä kumppania. Meni täydellisesti maku koko hommasta. n26
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen vastaava oli Suomen kielellä treffailua käydään treffeillä. Sitten oli seksisuhteet tai lyhyt aikaiset seurustelut.Seksi suhde tarkoitti ettei suhteessa ollut mitään yhteistä muuta kuin seksi.Vähän kuin yhden illan jutut tai ulkomaan lomamatkat että viikon pikasuhde.Treffit on vain tutustumista toiseen ihastusta ehkä. Ei vielä vakavaa.
Minä olen aina itse poiminut ne miehet jotka olen halunnut, mutta kyllä odotan että mies kaartelee ympärilläni kiinnostuksen merkeissä, ja jos hän tekee samaa muille samaan aikaan, se on epäkiinnostavaa ja luotaantyöntävää, koska minua viehättää mies joka tietää mitä tahtoo, eikä sellainen joka tahtoo vähän koko ajan vähän kaikkea. Se on epämiehekästä ettei mies osaa/pysty valitsemaan, vaan kekkuloi joka suuntaan.
Kun tapasin nykyisen mieheni olin ollut pitkään sinkkuna, ja tilanne oli tuolloin se että minulla oli kaksi tyyppiä ns. kierroksessa, eli s-juttujen merkeissä tapailtiin. Olen aina tykännyt seksistä, joten pitkän seurustelemattomuusjakson aikana tottakai on kätevää että siihen hommaan on ns. vakityyppejä, ettei tarvitse puolta kylää rassata.
Olin siis tilanteessa jossa minulla oli pari s-tapailusuhdetta, ja sitten nykyisen mieheni kanssa ei s-tapailua. Olisi ollut typerää jättää s-tapailut pois vain siksi että parin tapaamisen jälkeen olisin huomannut ettei mies olekaan minulle sopiva, ja sitten alkaa metsästämään uusia s-kumppaneita, kun kerran oli jo 2 hyvää, jotka olisin typeryyksissäni heittänyt pois.
sitten kun miehen kanssa sovittiin että aletaan seurustelemaan, niin poikkasin nämä s-suhteet pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselleni tapailusuhteet on sopii parhaiten, ei tarvitse sitoutua yhteen naiseen, vaan voi tapailla useaa naista samanaikaisesti. Joskus tulee tilanteita, jossa nainen yrittää painostaa suhteeseen ja "yksinoikeuteen", mutta en tiedä miksi sellaiseen suostuisin.
Tapailusuhteet on ihanan vapaita kaikista velvollisuuksista, voi niin sanotusti syödä kakun ja säästän sen samanaikaisesti.
Toki joskus voi sitten tulla vastaan se nainen jonka kanssa sinä haluaisit seurustella ja hän päättääkin syödä ja säästää kakkunsa yhtäaikaa. Silloin voi olla hieman eri ääni kellossa.
Jep ei kuulosta kovin reilulta. Velvollisuuksistaan? No mitä sitten etit parisuhdetta jos sinkkuna halut puoliksi mennä ja olla vapaa ja ottaa kermoja kakkujen päältä? Jos vakavissaan jotain etitäänn niin sillon ei pelleillä tai kuluteta kenenkä aikaa turhaan. Yksinoikeuteen ”painostaminen” on sitä että naisella on oman arvon tunne jota pitää ettet kohtele häntä juuri kuin roska pussia tai tapaile muita ja häntä huvikseen. Sillä vedetään se raja et pidä häntä siitä roikkumassa vaan panostat nimenomaan teidän juttuun ja katsot teidän kortteja yhdessä. Tuleeko TEISTÄ mitään. Se heittää sen peli varan pois ettei tuollaista tehdä kuten olet tehnyt ja pelata. ☺️
Jos tekee noin vaikeaa, niin eikö saa suuta auki ja kysy? Vaikeimpia tapauksia on naiset, jotka olettavat miesten olevan ajatustenlukijoita. Mä ainakin sanon suoraan, että haen vakituista kumppania vain jos kolahtaa kunnolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Juttelin nettitreffeissä itseäni 9v nuoremman miehen kanssa. Ensin siinä jutteli ettei ikä ole hänelle ongelma, jonkin aikaa juteltuamme sanoi sitten kuitenkin että ikäeromme vuoksihan on selvää ettei mitään ns. vakavaa seurustelusuhdetta ole tiedossa. Se olisi siis tapailua. Näinhän sitä muillekin luonnehtisin, en minä nyt julkisesti puhuisi panosuhteista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Jep ei kuulosta kovin reilulta. Velvollisuuksistaan? No mitä sitten etit parisuhdetta jos sinkkuna halut puoliksi mennä ja olla vapaa ja ottaa kermoja kakkujen päältä? Jos vakavissaan jotain etitäänn niin sillon ei pelleillä tai kuluteta kenenkä aikaa turhaan. Yksinoikeuteen ”painostaminen” on sitä että naisella on oman arvon tunne jota pitää ettet kohtele häntä juuri kuin roska pussia tai tapaile muita ja häntä huvikseen. Sillä vedetään se raja et pidä häntä siitä roikkumassa vaan panostat nimenomaan teidän juttuun ja katsot teidän kortteja yhdessä. Tuleeko TEISTÄ mitään. Se heittää sen peli varan pois ettei tuollaista tehdä kuten olet tehnyt ja pelata. ☺️