Lue keskustelun säännöt.
Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?
Nyt ihmetyttää.
Nimittäin tämä omituinen nykyajan tapailukulttuuri. Ei voida sanoa että seurustellaan vaan kierrellään asiaa lievemmällä "tapailu"-sanalla?
Miksi? Onko se seurustelu jotenkin liian sitovaa ja konkreettista? Parempi vaan "tapailla" jos sattuukin tulemaan parempi vastaan jonka kanssa haluaisikin sitten ihan oikeasti seurustella?
Eikö tällaisia tapailukavereita jotenkin töki tuntea olevansa seurusteluun kelpaamaton?
Kommentit (501)
No tapailu on just sitä kun tutustutaan ja väitetään, että sinun kanssasi haluan rakentaa jotain syvempää.
Valitettavasti vaan liian usein on niin, että samaa vakuutetaan monelle muullekin ja kun se valinta on sitten tehty ja valittu niin sama kieroilu tuppaa jäämään päälle ja myös varattuna jatkuu sama homma.
Näitä on nähty ja siksi onkin parempi kun pysyy tuossa tapailussa tai ei touhua yhtään mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
24-vuotias pikkuveljeni on "tapaillut" nyt n. 1,5 vuotta naista, eli eivät kuulemma seurustele. Asuvat eri osoitteissa, mutta käytännössä asuvat toistensa luona viikonkin kerrallaan. Kai tuo on sitä nykyaikaa.
Mun 23-vuotias pikkuveli taas tapasi pari kuukautta sitten Tinderin kautta ihanan naisen johon rakastui, ja seurustelevat jo ihan avoimesti, viettävät aikaa yhdessä perheidensä kanssa jne.
Samoin muut lähipiirin nuoret miehet; hyvin suoraselkäisiä, suurinosa seurustelee, osa naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Vierailija kirjoitti:
Monet tuntuvat kuvittelevan että nainen on näissä tapailusuhteissa uhri.
Itse olen pitkän avioliiton päättymisen jälkeen erittäin onnellinen siitä että löysin sattumalta miehen, jonka kanssa vietän aikaa mutta ilman että se sitoo minua mihinkään.
En katsele samalla muita, mutta en ole myöskään sopinut olevani tälle miehelle uskollinen.
Teemme yhdessä kaikkea mitä yhdessä oleva pariskunta tekisi, harrastamme ja lomailemme yhdessä ja näämme toistemme perhettä ja ystäviä. Ulkopuolinen varmaan pitäisi meitä vakiintuneena parina.
Toivon että sitten kun tämä tulee tiensä päähän, löydän elämässäni lisää tällaisia ihmisiä joiden kanssa elää ja kokea elämää.
En halua lapsia tai perinteistä perhettä, ja pidän erittäin epätodennäköisenä että menisin uudestaan naimisiin.
Lyhyesti, olen erittäin tyytyväinen tähän "tapailusuhteeseen". Itse en koe tarvetta määritellä suhdettamne muutoin kuin että se on ihmissuhde.
Mulla myös oli 8 vuotta ajanjakso jossa pääasiassa vain tapailin miehiä ilman mitään sitoumuksia. Kyllä näistä muutama olisi halunnut enemmänkin, mutta he jäivät sitten pois, koska ei tuntunut kivalta sellainen kun itse en ollut samalla aaltopituudella. 6v sitten löysin mieheni ja tapailut jäivät siihen. En ollut ennen miestäni valmis parisuhteeseen johtuen sekä itsestäni, että sopivan miehen puutteesta.
Olen melko kulmikas, enkä siedä epävarmuutta tai roikottelua yhtään, ja rankkaan epäsopivat miehet pois hyvin herkällä liipasimella. Minulle riittää ihan pelkkä tunne siitä että miehessä on jotain mistä hän ei kerro, enkä käytä aikaani tutustumiseen, vaan mies tipahtaa tapailutyypiksi hyvinkin pienestä syystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toihan on selvää hyväksikäyttöä. Parisuhteella on yhteiskunnallistakin merkitystä. Minulla on useampi työtoveri eri asteisessa tapailu / seurustelusuhteessa. jos haluaa suhteelta enemmän , se ei onnistu. Tapailu jatkuuu kaikenlaisilla verukkeilla: en halua sitoutua, voin kohta muuttaa ulkomaile, naiset vaan haluaa lapsia ja naimisiin, lapset sun täytyy hankkia yksin. Naisten verukkeet.; hän asuu vuokralla, haluan rikkaamman miehen, perheeni ei hyväksy häntä, hänellä on jo liuta lapsia.Haluan vain seksiä siinä hän on hyvä. Ja kun on hylätty aloitetaan lapsettomuushoidot aivan liian myöhään usein 38 vuotiaana. Venytetty pitkä nuoruus ei ainakaan sovi naiselle. Lapsi olisi tehtäv sen nuoruudenrakkauden kanssa. Jos se kuitenkin hankitaan yksin. Useimmat nykyään eroovat ja nainen silloinkin tekee ne käytännön työt. ja meta-työt. Miehet kasvattaa vaan omaa tiliään eivät halua vastuuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Joo ja sitten mies sanoo että ei ole. Eihän hän valehtele jos niitä onkin yhdeksän.
Vähän niinkuin mies joka sanoi, ettei etsi yhden illan juttuja. Jätti kahteen iltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai ne miehet halua alkaa seurustella ja sitoutua jos koko karkkikauppa on avoinna. Naiset ja tytöt jakaa niin paljon ilmaista tavaraa ja sit mietitään miksi ei sitouduta yhteen. Naiset luo ja sallii tämän miehille niin yksinkertaista. Turha itkeä kun p*** on housussa.
Kun kunnioittaa itsään ja näyttää sen ja on arvoja miehet huomaa sen ja kohtelee samalla tavalla..
Miten olisi #tinderdeitittoo?? Joku voisi perustaa nimettömän tilin punktoon hengessä, ja sinne voisi naiset kirjoitella miten heitä on tinderdeitit kaltoin kohdelleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Joo ja sitten mies sanoo että ei ole. Eihän hän valehtele jos niitä onkin yhdeksän.
Vähän niinkuin mies joka sanoi, ettei etsi yhden illan juttuja. Jätti kahteen iltaan.
sitten pitää kyllä jo allkaa itse katsomaan peiliin jos jokainen treffattu mies on valehtelija. Ehkä siun pitäisi pitää taukoa treffailusta, kun se vain loukkaa sinua noin, ja saa pahan mielen aikaan, etkä osaa yhtään katsoa kenen kanssa tapailet, vaan otat aina sen valehtelijan. Jokuhan tuossa on pielessä, ja muutos pitää aina aloittaa itsestä.
Pelimies voisi ottaa hoitokoiran, saa rakkautta ja seuraa lenkille. Mutta isot koiralääkäri kulut maksaa omistaja. Tuli mieleen kun paritalo naapurilla on ihana hoitokoira. Ei seurustelua, ei avoparia, ei kihlaparia, hän oli vaan yks mun hoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Joo ja sitten mies sanoo että ei ole. Eihän hän valehtele jos niitä onkin yhdeksän.
Vähän niinkuin mies joka sanoi, ettei etsi yhden illan juttuja. Jätti kahteen iltaan.
sitten pitää kyllä jo allkaa itse katsomaan peiliin jos jokainen treffattu mies on valehtelija. Ehkä siun pitäisi pitää taukoa treffailusta, kun se vain loukkaa sinua noin, ja saa pahan mielen aikaan, etkä osaa yhtään katsoa kenen kanssa tapailet, vaan otat aina sen valehtelijan. Jokuhan tuossa on pielessä, ja muutos pitää aina aloittaa itsestä.
No tuota. Olen tapaillut koko elämäni aikana vain yhtä ja hän oli tuollainen, ja sen jälkeen en todellakaan ole tapaillut ketään. Eli on tässä taukoa jo jokunen vuosi pidetty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Joo ja sitten mies sanoo että ei ole. Eihän hän valehtele jos niitä onkin yhdeksän.
Vähän niinkuin mies joka sanoi, ettei etsi yhden illan juttuja. Jätti kahteen iltaan.
sitten pitää kyllä jo allkaa itse katsomaan peiliin jos jokainen treffattu mies on valehtelija. Ehkä siun pitäisi pitää taukoa treffailusta, kun se vain loukkaa sinua noin, ja saa pahan mielen aikaan, etkä osaa yhtään katsoa kenen kanssa tapailet, vaan otat aina sen valehtelijan. Jokuhan tuossa on pielessä, ja muutos pitää aina aloittaa itsestä.
No tuota. Olen tapaillut koko elämäni aikana vain yhtä ja hän oli tuollainen, ja sen jälkeen en todellakaan ole tapaillut ketään. Eli on tässä taukoa jo jokunen vuosi pidetty.
Tämä ei kuitenkaan käy teksteistäsi ilmi, luehan vaikka viestit joita lainasin, ja joihin vastasit kuin olisit ollut lainaamani henkilö ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Joo ja sitten mies sanoo että ei ole. Eihän hän valehtele jos niitä onkin yhdeksän.
Vähän niinkuin mies joka sanoi, ettei etsi yhden illan juttuja. Jätti kahteen iltaan.
sitten pitää kyllä jo allkaa itse katsomaan peiliin jos jokainen treffattu mies on valehtelija. Ehkä siun pitäisi pitää taukoa treffailusta, kun se vain loukkaa sinua noin, ja saa pahan mielen aikaan, etkä osaa yhtään katsoa kenen kanssa tapailet, vaan otat aina sen valehtelijan. Jokuhan tuossa on pielessä, ja muutos pitää aina aloittaa itsestä.
No tuota. Olen tapaillut koko elämäni aikana vain yhtä ja hän oli tuollainen, ja sen jälkeen en todellakaan ole tapaillut ketään. Eli on tässä taukoa jo jokunen vuosi pidetty.
Tämä ei kuitenkaan käy teksteistäsi ilmi, luehan vaikka viestit joita lainasin, ja joihin vastasit kuin olisit ollut lainaamani henkilö ;)
Kirjoitin tuon "tai siis toinen kärvistelee"-viestin ja sen jälkeen joka toisen, myös sen johon nyt vastasit. Missä kohtaa puhuin monista miehistä? Niinpä, en missään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Joo ja sitten mies sanoo että ei ole. Eihän hän valehtele jos niitä onkin yhdeksän.
Vähän niinkuin mies joka sanoi, ettei etsi yhden illan juttuja. Jätti kahteen iltaan.
sitten pitää kyllä jo allkaa itse katsomaan peiliin jos jokainen treffattu mies on valehtelija. Ehkä siun pitäisi pitää taukoa treffailusta, kun se vain loukkaa sinua noin, ja saa pahan mielen aikaan, etkä osaa yhtään katsoa kenen kanssa tapailet, vaan otat aina sen valehtelijan. Jokuhan tuossa on pielessä, ja muutos pitää aina aloittaa itsestä.
No tuota. Olen tapaillut koko elämäni aikana vain yhtä ja hän oli tuollainen, ja sen jälkeen en todellakaan ole tapaillut ketään. Eli on tässä taukoa jo jokunen vuosi pidetty.
Tämä ei kuitenkaan käy teksteistäsi ilmi, luehan vaikka viestit joita lainasin, ja joihin vastasit kuin olisit ollut lainaamani henkilö ;)
Kirjoitin tuon "tai siis toinen kärvistelee"-viestin ja sen jälkeen joka toisen, myös sen johon nyt vastasit. Missä kohtaa puhuin monista miehistä? Niinpä, en missään.
Jos lainaat kesken kaiken, niin kannattaa kirjoittaa perään Eri tms josta käy ilmi että kaappaat keskustelun, etkä esiinny toisena henkilönä. Tuollainen vain sekoittaa niitä jotka keskustelevat keskenään lainaamalla toista. Vinkkinä sulle tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Joo ja sitten mies sanoo että ei ole. Eihän hän valehtele jos niitä onkin yhdeksän.
Vähän niinkuin mies joka sanoi, ettei etsi yhden illan juttuja. Jätti kahteen iltaan.
sitten pitää kyllä jo allkaa itse katsomaan peiliin jos jokainen treffattu mies on valehtelija. Ehkä siun pitäisi pitää taukoa treffailusta, kun se vain loukkaa sinua noin, ja saa pahan mielen aikaan, etkä osaa yhtään katsoa kenen kanssa tapailet, vaan otat aina sen valehtelijan. Jokuhan tuossa on pielessä, ja muutos pitää aina aloittaa itsestä.
No tuota. Olen tapaillut koko elämäni aikana vain yhtä ja hän oli tuollainen, ja sen jälkeen en todellakaan ole tapaillut ketään. Eli on tässä taukoa jo jokunen vuosi pidetty.
Tämä ei kuitenkaan käy teksteistäsi ilmi, luehan vaikka viestit joita lainasin, ja joihin vastasit kuin olisit ollut lainaamani henkilö ;)
Kirjoitin tuon "tai siis toinen kärvistelee"-viestin ja sen jälkeen joka toisen, myös sen johon nyt vastasit. Missä kohtaa puhuin monista miehistä? Niinpä, en missään.
Jos lainaat kesken kaiken, niin kannattaa kirjoittaa perään Eri tms josta käy ilmi että kaappaat keskustelun, etkä esiinny toisena henkilönä. Tuollainen vain sekoittaa niitä jotka keskustelevat keskenään lainaamalla toista. Vinkkinä sulle tämä.
Ok, täytyypä ottaa neuvosta vaari. Tähän saakka olen ajatellut suunnilleen jokaisen ymmärtävän, että palstalla on monia eri ihmisiä ja mihin tahansa kommenttiin voi ja saa vastata kuka tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Tästä syystä käytän ainoastaan livenä tapaamisia. Vapautuu myös aikaa muuhun elämään kun ei roiku etsimässä nettiseuraa. Jos sattuu mukava ja kiinnostunut mies kohdalle, niin kyllä sen tietää melko pian molemmat että tämän korti haluaa katsoa. Toisin kuin nettipelvelussa jossa valkataan katalogista uutta lihaa, ja sitten kärvistellään kun kumpikaan ei uskalla sanoa tai kysyä jatkosta mitään.
Tai siis toinen kärvistelee, samalla kun toinen valkkaa uutta lihaa eikä edes halua kysyä.
Ei tarvitse suostua tuollaiseen. Miksi pidät itseäsi toisten leikkikaluna? Sano heti suoraan mitä haluat.
Totta kai olen aina sanonut heti mitä haluan enkä ryhtyisi tapailemaan ihmistä, joka ei halua samaa. Ongelma on se vaihe kun ollaan nähty ("tapailtu) jo jonkin aikaa ja haluan tietää millä vakavuusateella juttu toisen mielestä on. Kun on itse jo 100% mukana, ei halua kuulla, ettei aineksia hänen mielestään olekaan mihinkään ja kuvioissa on kymmenen muutakin.
Toisaalta on kyllä helppo vaistota jos toisella on parempi hakusessa. Silloin pitäisi vaan itse sanoutua irti kuviosta eikä kuunnella mitään epämääräisiä selityksiä, elätellen toiveita että voisi olla toiselle se ensimmäinen valinta.
Tarkoitinkin sitä että pitää sanoa jo heti suoraan ennen ensimmäistäkään tapaamista että en lähde treffeille jos sinulla on kymmenen muutakin kierroksessa.
Joo ja sitten mies sanoo että ei ole. Eihän hän valehtele jos niitä onkin yhdeksän.
Vähän niinkuin mies joka sanoi, ettei etsi yhden illan juttuja. Jätti kahteen iltaan.
sitten pitää kyllä jo allkaa itse katsomaan peiliin jos jokainen treffattu mies on valehtelija. Ehkä siun pitäisi pitää taukoa treffailusta, kun se vain loukkaa sinua noin, ja saa pahan mielen aikaan, etkä osaa yhtään katsoa kenen kanssa tapailet, vaan otat aina sen valehtelijan. Jokuhan tuossa on pielessä, ja muutos pitää aina aloittaa itsestä.
No tuota. Olen tapaillut koko elämäni aikana vain yhtä ja hän oli tuollainen, ja sen jälkeen en todellakaan ole tapaillut ketään. Eli on tässä taukoa jo jokunen vuosi pidetty.
Tämä ei kuitenkaan käy teksteistäsi ilmi, luehan vaikka viestit joita lainasin, ja joihin vastasit kuin olisit ollut lainaamani henkilö ;)
Kirjoitin tuon "tai siis toinen kärvistelee"-viestin ja sen jälkeen joka toisen, myös sen johon nyt vastasit. Missä kohtaa puhuin monista miehistä? Niinpä, en missään.
Jos lainaat kesken kaiken, niin kannattaa kirjoittaa perään Eri tms josta käy ilmi että kaappaat keskustelun, etkä esiinny toisena henkilönä. Tuollainen vain sekoittaa niitä jotka keskustelevat keskenään lainaamalla toista. Vinkkinä sulle tämä.
Ok, täytyypä ottaa neuvosta vaari. Tähän saakka olen ajatellut suunnilleen jokaisen ymmärtävän, että palstalla on monia eri ihmisiä ja mihin tahansa kommenttiin voi ja saa vastata kuka tahansa.
Eipä sitä ole kiellettykään. Kannattaa nyt vain ottaa kuuleviin korviinsa kun sinuna neuvotaan miten keskustelu sujuu jouhevasti ja väärinymmärryksiä välttäen. On turha olla uppiniskaisena, ei se haittaa jos ei vielä osaa hyvin, kyllä muut neuvovat. Silloin kannattaa kuunnella eikä mussuttaa ja loukkaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö kenellekään ole tuttua tunne, että seksiä on saatava ja mielellään parikin kertaa peräkkäin. Sitten olo rauhoittuu, ja tuntee olevansa normaali. Sinkkuna ainakin minulla ollut joskus näin. Tapailu saman ihmisen kanssa näissä merkeissä on ihan ok, jos ei ole seurustelukumppania. En ole erityisen tunteellinen tyyppi, tai ainakaan en osaa näyttää tunteitani.
Herpes ja kondylooma tarttuvat, vaikka käyttäisi kondomia ja vaikka toinen olisi oireeton.
Kumin läpi ei todellakaan tartu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua lukea näitä kirkasotsaisten, sinisilmäisten määrittelyjä.
Ennen muinoin tapialu todella oli tutustumista ja yhdessäoloa ennen seurustelun aloittamista.
Nyt "tapaillaan", kun käytännössä kyse on seurustelun kaltaisesta yhdessäolosta.
Sen sijaan aiemmin tapailuksi kutsutun kaltainen treffailu silloin tällöin on nyt "kattellaan" meininkiä. Siinä (yleensä) nainen saa yhteydenottoja (yleensä) mieheltä, joka haluaa tavata milloin missäkin merkeissä. Treffien(?) jälkeen erottaessa mies lausuu "moi, kattellaan". Ja nainen jää ihmettelemään, onko tässä jotain vai eikö ole.
Tämmöistä "kattellaan" meininkiä voi kestää vuosia, jollei kumpikaan pariudu tahoillaan. Yleensä se viimein lopahtaa, kun nainen ei enää halua "kattella" sitä tyyppiä, vaan valitsee mieluummin vaikka sinkkuuden kuin turhauttavan treffikumppanin.Aamen. Hyvin kireytetty. Itse etsin vakavaa ja on hemmetin vaikeaa kun just käynyt näin x10 miesten taholta ja ei etene mihkään. Aina saa miettiä haluaako se edes mitään vakavaa, sittenkään, kuinka montaa siis pyörittääkään, epä määrästä kommunikointia ja näkemistä ja en tykkää yhtään. Aikaa menee hukkaan ja mulla on mennyt sitä tosi paljon. En haluais turhaa aikaa kuluttaa enää vaan tälläseen Nykyisen tapailun kulttuurissa. Oispa helppoa. Sit ihmetellään aina et mikä nyt on sopiva määrä ”tapailla ja nähdä” ja jutella. Kun ei tiiä kuka tosiaan tosiaan ettii mitään vaikka tapailevat. Raivostuttavaa.
T. Nainen 30v!
Juuri näin. Epämääräinen kommunikointi ja epäsäännölliset yhteydenotot pitkänkin ajan jälkeen kuuluvat näiden "tapailijoiden" tuntomerkkeihin. Turha tuommoisista on toivoa mitään sen enempää. Jo on tapailtu ja tunnetaan toista sen verran, että oikeasti pystyy jo päättämään, haluaako tuota tunteakaan lähemmin.
Minä olen kyllä "käyttänyt hyväkseni" tällaista treffailutapaa semmoisessa tilanteessa, kun olin sinkku ja vietin paljon aikaa yksinäni. Silloin otin nämä yhden tapailijatyypin yhteydenotot virkistävänä vaihteluna arkeen, vaikka en hänestä kumppania kaavaillutkaan
Monet tuntuvat kuvittelevan että nainen on näissä tapailusuhteissa uhri.
Itse olen pitkän avioliiton päättymisen jälkeen erittäin onnellinen siitä että löysin sattumalta miehen, jonka kanssa vietän aikaa mutta ilman että se sitoo minua mihinkään.
En katsele samalla muita, mutta en ole myöskään sopinut olevani tälle miehelle uskollinen.
Teemme yhdessä kaikkea mitä yhdessä oleva pariskunta tekisi, harrastamme ja lomailemme yhdessä ja näämme toistemme perhettä ja ystäviä. Ulkopuolinen varmaan pitäisi meitä vakiintuneena parina.
Toivon että sitten kun tämä tulee tiensä päähän, löydän elämässäni lisää tällaisia ihmisiä joiden kanssa elää ja kokea elämää.
En halua lapsia tai perinteistä perhettä, ja pidän erittäin epätodennäköisenä että menisin uudestaan naimisiin.
Lyhyesti, olen erittäin tyytyväinen tähän "tapailusuhteeseen". Itse en koe tarvetta määritellä suhdettamne muutoin kuin että se on ihmissuhde.