Nykyajan tapailukulttuuri? Mitä ihmettä: ei seurustella vaan ainoastaan "tapaillaan"?

Ensiksi tapaillaan ja tutustutaan. Ei kantsi heti haaroja levitellä. Antaa ajan kulua ja katsoa mihin suuntaan kehittyy. 

Vierailija kirjoitti:

No kyllä minä olen elämäni aikana tapaillut useampia miehiä kuin kenen kanssa olen lopulta seurustellut. Nykyisenkin miehen kanssa tapailtiin jonkin aikaa ennen kuin alettiin kutsua homma seurusteluksi.

Nykyisenkin miehen? Olet siis mennyt naimisiinkin ajatuksella, että mahdollisuuksien mukaan vaihdetaan parempaan..?

Vierailija kirjoitti:

Mä olen ajatellut että tapailu  on kevyttä satunnaista yhdessä tekemistä eikä esimerkiksi seksi kuulu siihen. Jops mies on vaan sitä vailla, se jättää mut pian rauhaan ja liihottaa seuraavan luo.

Kutsutko sinä siis ystäviesi näkemistä tapailuksi?

Vierailija kirjoitti:

Tapailu oli aikaisemmin tutustumista johonkin kiinnostavaan henkilöön. Tämä jatkui sitten seurusteluna.

Nykyään tapaillaan useita henkilöitä limittäin. Tämä on mielestäni todella outoa ja loukkaavaakin. Ainakin minä menisin tapaamaan henkilöä sillä mielellä, että hän on myös kiinnostunut minusta. Onko tuo merkki siitä, että henkilöllä ei ole haluakaan sitoutua?

Tapailu voi tarkoittaa myös sitä, että harrastetaan irtoseksiä toistuvasti useiden henkilöiden kanssa. Mielestäni tuo on puistattavaa.

Kyllähän se mies sinusta onkin kiinnostunut, jos haluaa tavata. Ei se muiden tapailu sitä muuta miksikään. Sitä vaan kun ei ennen livetapaamista voi tietää, miten kemiat pelaavat toisen kanssa. Ja jos ihan tosissaan haluaa löytää jotain erityistä ja itselleen sopivaa, se vie aikaa ja sen takia ei voi jokaista tapailla yhtä kerrallaan viikkokausia tai kuukausikaupalla. Nuoruushan siinä ehtii loppua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Kyllä se minua ainakin hiertää, jos kyseisestä toimintatavasta tulee normi ja sitoutumista haluavan asema heikentyy, kun aina on saatavilla niitä kevytsuhteita.

Jos haet miestä tai naista, jonka arvomaailmassa seksi kuuluu vasta sitoutuneeseen suhteeseen, niin ethän sinä muutenkaan edes haluaisi niitä miehiä/naisia, joille se voi kuulua jo ensimmäisille treffeille. Eivätkä he mihinkään häviä. Eihän sinunkaan arvomaailmasi muutu, vaikka muut ympärillä suhtautuvat seksiin vapaamielisemmin kuin ennen, joten miksi kuvittelet että kaikkien muiden muuttuisi?

Miehillä näyttää muuttuneen, eihän tässä muuten olisikaan ongelmaa.

Ei ne miehet tuota yksinään pysty harrastamaan, naisilla on käynyt samanlainen muutos. Ei ehkä sinulla, mutta aika monella muulla. Ihmisten tavat järjestää elämänsä muuttuvat, ei mikään pysy ikuisesti samana ja se on ihan normaalia. Jokainen saa silti valita itse, mitä haluaa. Sinullekin varmasti löytyy vielä samalla tavalla ajattelevia miehiä, sen näkee tästä keskustelustakin.

Vierailija kirjoitti:

Parisuhteen syvenemisen portaat:

Seksisuhde (ei pakollinen vaihe, mutta tällä voi aluksi kokeilla ikään kuin kepillä jäätä)

Tapailu (koeaika)

Seurustelu (vakavuus tullut kuvioihin mukaan)

Avoliitto (avioliiton koeaika)

Kihlat (avioliiton toinen koeaika)

Avioliitto

Aika lailla noin. Seksillä aloittaminen on tosiaan monelle kauhistus, mutta minulla on tupanneet parisuhteet alkamaan siitä että nainen on tullut ihan vain yökylään alunperin.

Tapailun tarkoitus on viettää aikaa kiinnostavan tyypin kanssa ja katsoa, miten kanssakäyminen sujuu ja minkälaisia tunteita herää. Jos käy niin hyvin, että syntyy molemminpuolinen ihastus ja halu olla juuri tämän ihmisen kanssa tulevaisuudessakin, siinä vaiheessa siirrytään seurusteluun eikä muut ihmiset enää edes kiinnosta.

Tässä keskustelussa näyttäisi liikkuvan ihmisiä, joiden mielestä pitäisi heti ensitapaamisesta joko alkaa seurustella tai sitten jättää sikseen. Näinkö se ihan tosissaan on joskus ennen mennyt? Vähän epäilen kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!

Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo. 

Ihan yhtälailla se sovitaan nykyäänkin, kunhan siihen asti päästään. Jos ihminen jatkaa tapailua, se tarkoittaa että hän ei ole vielä löytänyt sitä erityistä jonka kanssa haluaa siirtyä seurusteluun. Siinä ei ole mitään vikaa niin kauan kun molemmat osapuolet ovat samalla sivulla. Vaihtoehtoina on siis oikeastaan joko etsiä yksin ja selibaatissa tai sitten siinä etsimisen ohella harrastaa kevyempää kanssakäymistä jonkun samanmielisen kanssa. Se ei muuta miksikään sitä, että haluaa löytää sen jonkun erityisen. jotkut vain eivät halua etsiessään olla kokonaan ilman vastakkaisen sukupuolen läheisyyttä, mikä on ymmärrettävää. Etenkin näin miehenä saattaa mennä jopa vuosikausia ennen kuin seuraava seurustelukumppani löytyy, joten aika kurjaa olisi olla ilman naisen lämpöä kaiket ajat.

Jostain syystä joitakin ihmisiä sitten häiritsee se, että toiset eivät halua olla selibaatissa etsiessään tai ehkä eivät edes etsi mitään pysyvää, koska se ei sovi heille. En ymmärrä että miksi toisten valinnoista pitäisi kenenkään hermostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun käsityksen mukaan tapailu on kirjaimellisesti sitä, että tavataan. Se ei ole seurustelua, koska ei tunneta vielä hyvin. Ei voi olla varma mitä tuo toinen on minusta mieltä, haluaako se edes nähdä toista tai kolmattakaan kertaa. Tai halunko itse olla tuollaisen ihmisen kanssa.

Sitten jos tapailu jatkuu, käydään sellainen keskustelu, jossa mietitään yhdessä sellaisia asioita kuten "Mikä tää meidän juttu on" ja "Mitä sinä elämältäsi, ja esim. minulta haet". Tämä keskustelu määrittelee sen, tuleeko tapailusta parisuhde. Aina ei tule, eikä se ole kauheata. (Kaikkihan eivät tähtää parisuhteeseen.)

Miksi ihmeessä ihminen joka ei tähtää parisuhteeseen edes tapailee ketään?

Koska se on kivaa ja tuntuu tärkeältä?

Miksi tapailu olisi kivaa tai tärkeää, jos ei edes halua parisuhteeseen eikä parisuhdetta? Eikö tapailun idea ole tutustua ihmiseen johon voi sitoutua? Eikö se ole koko tapailun päämäärä, löytää se oikea?

Miksi edes tapailla jos ei halua löytää sitä oikeaa ja sitoutua?

Tapailu tuo vaihtelua arkeen. Parisuhde taas olisi osa arkea eikä vaihtelua. Vähän sama kuin kysyisit, miksi matkustella ulkomaille eikä muuttaa kokonaan ulkomaille. 

Minä en ikinä haluaisi olla jollekulle vain vaihtelua arkeen. Enkä ole mikään vanha kurppa. Olen 23.

Eihän sun tarvitsekaan olla . Mulle deittailu sopii oikein hyvin.

Tiedän hyvin, että ei tarvitse. Onneksi. Kuulostaa jotenkin huonoitsetuntoisten hommalta. Seurustelen rakastamani ihmisen kanssa. En oikein ymmärrä, miksi kukaan tyytyisi vähempään kuin sellaiseen, joka tykkää niin paljon, että haluaa olla seurassasi joka hetki. Koska olet mahtava. Paras. Ja hän on sitä sinulle. Ei se tarkoita, että tukahdutatte toisenne. Enemmänkin se tarkoittaa sitä, että molemmille toisen persoonallisuus kolahtaa niin hyvin, etteivät muut ihmiset tunnu sen rinnalla enää miltään. Ei tarvitse tapailla muita. Koska toinen riittää. Joko olen onnekkaampi kuin monet täällä keskustelevat ihmiset tai arvostan hyvin erilaisia asioita. Pelkkä seksisuhde kiihottavan ihmisen kanssa tai friends with benefits ovat toki jonkinlaisia ratkaisuja, mutta eivät mitään sen rinnalla, että löytää sen parhaan ja on jollekulle se paras. Ne ovat ihan eri maailmasta olevia asioita. Kai minä sitten vain olen niin vaativa, että haluan vain parasta. Ja kappas, sain. Toki tapailimme ensin pari kuukautta. Tässä merkityksessä ei tapailussa ole mitään, mitä en ymmärrä. Mutta en ikinä voisi hukata aikaani ihmiseen, joka ei halua kanssani oikeastaan kovin paljon.

Minä esimerkiksi haluan ihan samaa kuin sinäkin. Olen joskus rakastanut naista täydestä sydämestäni ja haluan löytää sen saman tunteen uudestaan. Mutta sitä etsiessäni otan kuitenkin mieluummin jotain, kuin en mitään. Ei tämä sen vaikeampaa ole, vai kuinka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!

Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo. 

Tämä.

N40

Olen itse 47 ja näitä nykykuvioita seuraillessani miettinyt kauhulla, minkälaisiin kuvioihin oma tyttäreni joutuu, kun maailma on muuttunut tällaiseksi. Hänellä on menossa nyt ensimmäinen seurustelusuhde koulukaverin kanssa ja ilmeisen vanhanaikainen kuvio, luojan kiitos. Jos lukiolaiset osaavat tämän, että alkavat suoralta käsin seurustella jonkun tutun kanssa johon ovat ihastuneet, niin missä vaiheessa tulee se "aikuinen" vaihe jossa tämä ei enää toimikaan vaan pitää kokeilla useampia ventovierata samaan aikaan?

Tyttäresi ei joudu mihinkään, mihin hän ei itse halua. Mistä olet saanut käsityksen, että yksi ja sama malli on pakollinen kaikille? Tai mistä edes tiedät, minkälaista mallia tyttäresi haluaa toteuttaa sitten aikuisena ja kypsänä naisena?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen niin vanhanaikainen, etten pysty ymmärtämään tätä tapailukuviota. Siinähän tapaillaan useita ihmisiä samaan aikaan ja harrastetaan seksiäkin. Miten kukaan voi ajatella että tuosta lähtökohdasta voi syntyä mitään merkityksellistä ihmissuhdetta, kun jokainen tapailukaveri on yksi monien joukossa ja milloin tahansa vaihdettavissa parempaan? Eivätkö naiset enää tänä päivänä pidä itseään missään arvossa? Tyytyvät aivan iloisesti siihen että ovat vain yksi siellä miesten haaremissa, helposti korvattavissa ja vaihdettavissa parempaan. Eivätkö naiset enää tavoittele sitä, että mies haluaa juuri hänet eikä ketään muuta? Alusta asti!

Vanhanaikaisessa kuviossa tutustuttiin siihen ihmiseen juttelemalla. Ne puhelut saattoivat kestää tuntikausia. Treffeille mentiin siinä vaiheessa kun oltiin jo aika hyvin tutustuttu ja treffien tarkoituksena oli kai lähinnä selvittää, onko myös livenä molemminpuolista kemiaa ja vetovoimaa. Kyllä silloin todellakin ensimmäisten treffien jälkeen oli selvää, seurustellaanko vai ei. Jos tuntui siltä, ettei aleta seurustella, niin ei sitä hommaa alettu enää toisilla treffeillä pitkittämään. Ja aina oli alusta asti selvää puolin ja toisin, että kun on toisesta ihmisestä kiinnostunut ja haluaa tavata, niin ei siinä kummallakaan ollut mitään kolmansia osapuolia sotkemassa kuvioita. Eikä tarvinnut erikseen sopia, ettei tapailla muita, koska se oli itsestäänselvää ja oletusarvo. 

Tämä.

N40

Olen itse 47 ja näitä nykykuvioita seuraillessani miettinyt kauhulla, minkälaisiin kuvioihin oma tyttäreni joutuu, kun maailma on muuttunut tällaiseksi. Hänellä on menossa nyt ensimmäinen seurustelusuhde koulukaverin kanssa ja ilmeisen vanhanaikainen kuvio, luojan kiitos. Jos lukiolaiset osaavat tämän, että alkavat suoralta käsin seurustella jonkun tutun kanssa johon ovat ihastuneet, niin missä vaiheessa tulee se "aikuinen" vaihe jossa tämä ei enää toimikaan vaan pitää kokeilla useampia ventovierata samaan aikaan?

Niin, tutustuneet. Sitä varten se tapailu juuri on olemassa. Aikuiset ihmiset kun eivät tutustu istumalla samassa luokkahuoneessa vuosikausia, joten se tutustuminen pitää järjestää itse. Tapailemalla. Alkaako valjeta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, todellakin minusta seurustelu on jo paljon vakavampaa. En todellakaan voisi tehdä seurustelupäätöstä kahden treffien perusteella. Jos tapaan miehen esimerkiksi viisi kertaa, en kyllä mitenkään päin voisi sanoa tätä seurusteluksi. Tapailu on se vaihe, jossa vasta tutustutaan. Kyllä asiat ovat menneet näin silloin ennenkin. Silloin ei vain käyty treffeillä, vaan hengailtiin siellä kaveriporukoissa ja tutustuttiin siellä. Ei silloinkaan jonkun miehen kanssa pari keskustelua ja pari puhelua vielä olleet seurustelua. 

Sähän olet hengannut nuorena mielenkiintoisissa kaveriporukoissa, jos ne on susta sama asia kuin nykypäivän tapailukulttuuri jossa kaikki nai kaikkia ristiin mutta kukaan ei sitoudu keneenkään.

No ennemmin herää kysymys, missä kaveriporukoissa nykyään naidaan ristiin yhtään sen enempää kuin ennenkään. Sinustako tapailu on ristiinnaimista? 

Sitähän se tapailu monille just on, satunnaista seksiä vaihtuvien kumppanien kanssa koska ei haluta keskittyä tutustumaan yhteen ihmiseen kerrallaan. Oikeasti ei haluta edes tutustua ihmiseen vaan tapailun tarkoituksena on päästä tutustumaan haaroväliin ja kenties uudestaankin voidaan panna, mutta that's it.

Miksi pelkän seksin perässä juoksemiselle on pitänyt keksiä uusi ja korea nimi? Eihän tapailu eroa mitenkään häntäheikkien ja jakorasioiden yhdenyönjutuista jota tietty porukka on baareissa harrastanut iän kaiken.

Miksi se sinua hiertää? Eihän kukaan pakota sinua toimimaan samoin eikä sen luulisi olevan sinulta pois, mitä muut tekevät.

Sinänsä se on yhdentekevää mitä muut tekevät, harmi vain että oikean parisuhteen löytäminen on melkoisen haastavaa. Itseäni ei kiinnosta irtoseksi, ei yhdenyönjuttuna eikä tapailuna, mutta miehet kuvittelevat että seksi kuuluu jos ei vielä ekoille/tokille niin ainakin jo kolmansille treffeille ja jos sitä ei ole niin miehestä ei enää kuulu mitään. Ja mikä erikoisinta, kun sitä seksiä on ollut melko ekoilla treffeillä niin kappas, miehestä ei kuulu senkään jälkeen.

Tapailu on lähes aina seksiä. Mies haluaa viimeistään kolmansilla treffeillä päästä koeajamaan naisen. Sen jälkeen mies vasta voi alkaa ajatella sitä vaihtoehtoa, että olisiko nainen parisuhdemateriaalia. Tutustuminen deittimarkkinoilla tarkoittaa vehkeisiin tutustumista ja panemista. Kolmansien treffien jälkeen mies saattaa todeta, että kiinnostusta ei ole tarpeeksi parisuhteeseen, mutta paneminen voi jatkua. Sitä on tapailu.

Tapailu on tosiaan ihan eri asia kuin treffailu tai kaveruus.

Sanoisin, että juuri seksi erottaa tapailun kaveruudesta tai treffailusta. Kaveruudesta tulee konkreettisesti tapailua siinä vaiheessa kun seksi astuu kuvioihin ja aina useammin kuin kerran. Yksi seksikerta taas voi olla "vain" yhdenillan juttu, kertakokeilu, virhe jne. Mutta jos seksistä tulee säännöllistä ja se toistuu, ollaan tapailun ytimessä.

Tapailu on sinkun keino seksin säännölliseen harrastamiseen ilman seurusteluun sitoutumista. Tapailukaveri on riittävän kelvollinen seksiin, mutta ei kuitenkaan seurusteluun.

Minulle taas tapailuun ei koskaan (pl. yksi poikkeus) sisältynyt seksiä, vaikka tarkoitus olikin kumppanin löytäminen eikä kaverisuhteen ylläpitäminen. Kun yhden tapailukumppanini kanssa menimme seksiin asti, tapailu muuttui seurusteluksi ja muut tapailut jäivät pois.

Teillä on oikeus mielipiteisiinne, mutta älkää määritelkö tätä sanaa meidän eri tavalla toimivien puolesta. Kaltaisiani on paljon muitakin, joten ei ole oikein sanoa tapailun olevan "lähes aina" seksiä.

t. 71

Olet oikeassa, tapailuja on erilaisia. Tapailun tarkoitus on kuitenkin sama, seksi on vain yksi ruksi joka on joko päällä tai pois ja jokainen tekee sen valinnan itse.

Jos ei ole tarkoituskaan koskaan sitoutua kenenkään kanssa ja kyse on puhtaasta seksistä, en oikeastaan kutsuisi sitä tapailuksi vaan sille on olemassa muita nimityksiä. Hoito, friends with benefits, Netflix & Chill tai ihan vaan suomeksi seksisuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tätä samaa oli kuulkaas jo 80- ja 90-luvuilla Helsingin yöelämässä. Tutustuttiin discossa tai yökerhossa, vietettiin yksi yö yhdessä ja ehkä usemapikin, sitten vaihdettiin taas seuraavaan. Nyt vaan tuo toisen ihmisen kohtaaminen on siirtynyt hämyisistä ravintoloista nettiin. 

Joojoo, mutta ei silloinkaan tapailtu limittäin ja samaan aikaan monia henkilöitä siten, että se olisi ollut moraalisesti oikein tai hyväksyttävää ilman häntäheikin tai jakorasian mainetta. Eikä kaupungin tunnetuin häntäheikki tai jakorasia ollut haluttava puoliso seurusteluun.

Tähän nykyiseen tapailukulttuuriin tuntuu olennaisesti liittyvän monen tapailukaverin jatkuva pyörittäminen ja se ilmeisesti on joillekin ihan ok.

Totta kai se on niille ihmisille ok. Ne pistävät pelin poikki, joille se ei käy. Mistä muuten tuollainen maine lähtee liikkeelle? En minä ainakaan tiedä kuka on pannut ketäkin, eikä minun tarvitsekaan tietää.

Vierailija kirjoitti:

Mun moraaliin ei tän kaltainen tapailu sopisi ollenkaan. Tässä asiassa on tainnut aika ajaa ohi jo näin 31-vuotiaana.

Tulisi likainen olo. Tunne, ettei se toinen välitä oikeasti (eikä se oikeasti välitäkään, senhän koko kuvio paljastaa). Seksi on mulle sen verran intiimi juttu, etten halua olla toiselle vain yksi monista muiden tapailtavien joukossa.

En toisaalta tiedä, voisinko ikinä hyväksyä seurustelukumppaniksikaan sellaista miestä, jolla ei ole ollut moraalista ongelmaa uittaa melaansa kaikissa mahdollisissa vesistöissä ja vieläpä samaan aikaan.

Ihmiset ovat erilaisia. Toiset osaavat erottaa seksin rakkaudesta ja toiset eivät. Kummassakaan ei ole mitään vikaa. Jokainen etsii sitten sellaisen kumppanin, jonka kanssa henkilökohtaiset moraalinäkemykset eivät ole liian erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Minä en ole koskaan ymmärtänyt tapailua. Siis aletaanko siinä hengailemaan jonkun randomin kanssa? Minun kaikki parisuhteeni ovat saaneet alkunsa molemminpuoleisesta ihastuksesta, miksi muuten edes halutaan olla intiimissä suhteessa toisen ihmisen kanssa? 

"Shoppaileeko" ihmiset oikeasti seurustelukumppaneita? Miksi ei voi vain tutustua ihan ystävinä ja ottaa seksin mukaan kuvioihin mikäli molemmilla on tunteita?

T. Kalkkis N24

No noinhan se periaatteessa meneekin. Tosin lähtökohtaisesti eietsitä ystävää, vaan potentiaalista seurustelukumppania tai edes seksisuhdetta. Seksiin mennään tietenkin vasta sitten, jos kumpikin kokee sitä haluavansa. Jos ei synny minkäänlaista jännitettä, sanotaan heipat ja onnea etsintään.

80-luvun nuori kirjoitti:

Aika monimutkaiselta kuulostaa tämä nykyajan tapailukulttuuri. Itse olen jo 56-vuotias ja tuntuu tosiaan, että ajat ovat muuttuneet perusteellisesti omasta nuoruudesta. Mietin vaan sitä onko tässä nykysysteemissä aika vaikea oikeasti rakastua? Tinderit etc. tekevät niin helpoksi tavata aina uusia potentiaalisia kumppaneita, joten ymmärrettävästi ihmiset myös joutuvat pitämään jvaroetäisyyttä päällä itseään suojatakseen. Kumpikin on varuillaan ja kontrolloi omia tunteitaan, ettei haavoittuisi. Jotenkin tuntuu, että ne elämää suuremmat rakkaustarinat eivät kovin helposti synny näillä reunaehdoilla.

 Itse tapasin mieheni kapakassa uudenvuoden yönä ja lähdin hänen mukaansa. Yhdessä oltu siitä lähtien pian 20 vuotta ja naimisissa 17.  Ei tarvittu  mitään neuvottelua siitä onko tämä nyt tapailua vai seurustelua vai mitä. Mitenkähän tämä juttu olisi edennyt nykysääntöjen puitteissa vai olisiko se edennyt ollenkaan?

Olet ymmärtänyt väärin. Ei siinä tunteita ole tarkoitus kontrolloida ja suojata itseään. Päinvastoin, jos ei nyt lasketa pelkän seksin etsijiä niin siinähän nimenomaan etsitään sitä tunnetta ja sitä ihmistä, joka ne tunteet herättäisi. Mitäs järkeä sitä olisi etsiä, jos samalla toivoisi ettei vain ihastuisi? Kyse on vain siitä, että kaikki treffikumppanit ovat ennestään tuntemattomia, joten täytyy tavata paljon ihmisiä jotta se "oikea" löytyy. Joidenkin kanssa kokee seksuaalista vetoa, mutta ei ole tarpeeksi aineksia seurusteluun. Kuitenkin loppujen lopuksi esimerkiksi minä etsin sitä yhtä naista, joka saa sen oikean tunteen minussa heräämään ja leimahtamaan. Sitten kun se löytyy, jätän kaiken muun pois. Tällä kaikella on siis lopullinen päämäärä, mutta joutuu käymään monenlaisia polkuja ennen kuin se löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun käsityksen mukaan tapailu on kirjaimellisesti sitä, että tavataan. Se ei ole seurustelua, koska ei tunneta vielä hyvin. Ei voi olla varma mitä tuo toinen on minusta mieltä, haluaako se edes nähdä toista tai kolmattakaan kertaa. Tai halunko itse olla tuollaisen ihmisen kanssa.

Sitten jos tapailu jatkuu, käydään sellainen keskustelu, jossa mietitään yhdessä sellaisia asioita kuten "Mikä tää meidän juttu on" ja "Mitä sinä elämältäsi, ja esim. minulta haet". Tämä keskustelu määrittelee sen, tuleeko tapailusta parisuhde. Aina ei tule, eikä se ole kauheata. (Kaikkihan eivät tähtää parisuhteeseen.)

Miksi ihmeessä ihminen joka ei tähtää parisuhteeseen edes tapailee ketään?

Koska se on kivaa ja tuntuu tärkeältä?

Miksi tapailu olisi kivaa tai tärkeää, jos ei edes halua parisuhteeseen eikä parisuhdetta? Eikö tapailun idea ole tutustua ihmiseen johon voi sitoutua? Eikö se ole koko tapailun päämäärä, löytää se oikea?

Miksi edes tapailla jos ei halua löytää sitä oikeaa ja sitoutua?

Tapailu tuo vaihtelua arkeen. Parisuhde taas olisi osa arkea eikä vaihtelua. Vähän sama kuin kysyisit, miksi matkustella ulkomaille eikä muuttaa kokonaan ulkomaille. 

Minä en ikinä haluaisi olla jollekulle vain vaihtelua arkeen. Enkä ole mikään vanha kurppa. Olen 23.

Eihän sun tarvitsekaan olla . Mulle deittailu sopii oikein hyvin.

Tiedän hyvin, että ei tarvitse. Onneksi. Kuulostaa jotenkin huonoitsetuntoisten hommalta. Seurustelen rakastamani ihmisen kanssa. En oikein ymmärrä, miksi kukaan tyytyisi vähempään kuin sellaiseen, joka tykkää niin paljon, että haluaa olla seurassasi joka hetki. Koska olet mahtava. Paras. Ja hän on sitä sinulle. Ei se tarkoita, että tukahdutatte toisenne. Enemmänkin se tarkoittaa sitä, että molemmille toisen persoonallisuus kolahtaa niin hyvin, etteivät muut ihmiset tunnu sen rinnalla enää miltään. Ei tarvitse tapailla muita. Koska toinen riittää. Joko olen onnekkaampi kuin monet täällä keskustelevat ihmiset tai arvostan hyvin erilaisia asioita. Pelkkä seksisuhde kiihottavan ihmisen kanssa tai friends with benefits ovat toki jonkinlaisia ratkaisuja, mutta eivät mitään sen rinnalla, että löytää sen parhaan ja on jollekulle se paras. Ne ovat ihan eri maailmasta olevia asioita. Kai minä sitten vain olen niin vaativa, että haluan vain parasta. Ja kappas, sain. Toki tapailimme ensin pari kuukautta. Tässä merkityksessä ei tapailussa ole mitään, mitä en ymmärrä. Mutta en ikinä voisi hukata aikaani ihmiseen, joka ei halua kanssani oikeastaan kovin paljon.

Koska on olemassa meitäkin, joiden elämässä on niin paljon muutakin sisältöä, niin paljon muutakin tekemistä ja niin paljon muitakin ihmissuhteita, ettei yksinkertaisesti ole halua eikä aikaakaan olla vain yhden ihmisen seurassa joka hetki. Meitä, jotka emme halua parisuhdetta. Miksi ottaa koko lehmä, jos silloin tällöin haluaa vain lasillisen maitoa? 

Tapailu, seurustelu ja parisuhde ilmeisesti määritellään tarkasti omiin lokeroihin??? 😅😅😅

"Tapailu" = Ei uskalleta ottaa vastuuta omista valinnoista. Näköalattomuus.

Tapailussa on pienempi metoon riski kuin seurustelussa

Ajankohtaista vuodelta 2017. Ooh. Wau.