Jos on luonnehäiriöisen vanhemman lapsi, niin miten oletatte, että se ei näkyisi?

Vierailija kirjoitti:

Miksi ihmeessä lisäännyit? Jos kerran itse olet kärsinyt niin paljon? Nautitko siitä että saat kohdella lapsiasi niinkuin sinua on kohdeltu? Mitä elmältäsi ylipäätään haluat? Kuulostaa siltä että haluat vain pahaa. Mitkä on sinun arvojasi?

Miksei luonnehäiriöistenkin rikkomilla ois oikeus läheisiin ja omaan perheeseen? En mä ajatellut, että siitä tulisi tällä tasolla vaikeaa. En nauti, siksi olen hakenutkin apua. En ole halunnut elämältä mitään, koska aivan sama mitä mä haluan, en saa sitä kuitenkaan. Siis jos tyyliin halusin onnellisen lapsiperheen, niin missä sekin vittu on? Kuulostaa ehkä sille, että haluan vain pahaa, koska oon vain niin väsynyt kaikkeen, mutta haluan paljon hyvääkin, jos en haluaisi, niin mikä itu ois pahassa? Sittehän mä oisin tyytyväinen, koska pahaa riittää, hyvä on kiven alla. En osaa sanoa arvokysymykseen mitään. Luonnonlait, rehellisyys, ehkä. Luonnonlakien mukaan asiat ovat sitä mitä ne ovat, eivät sitä, mitä me haluaisimme niiden olevan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Just joo, että ellei perheestään välitä. Ja milläköhän sekin mitataan?

ap

Se on totta että toivomalla jotain et sitä tulesaamaan vaan kovalla työn teolla saat. Enkä tarkoita nyt palkkatyötä.

Vierailija kirjoitti:

Sinä et ole tässä se uhri. Usko jo. Sinä erä ole uhri. Sinä tässä se sairas olet.

Kyllä minä olen luonnehäiriön omaavan henkilön uhri. Ikävä kyllä. Ja alankin tajuta sen vasta melko myöhään. Koska hänen mielestään mä en ole!

ap

Vierailija kirjoitti:

Se on totta että toivomalla jotain et sitä tulesaamaan vaan kovalla työn teolla saat. Enkä tarkoita nyt palkkatyötä.

Kyllä minä kovasti töitä teenkin. Enkä minäkään tarkoita palkkatöitä. Jos tää kapasiteetti ois ollut yhteiskunnan hyödynnettävissä, niin mitä lie oisin voinut auttaa siinäkin saralla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Sitäpaitsi viikonloppuvanhemmuus se vasta onnea olisikin. Rusinat pullasta. Kumma kun käytät sitä lyömäaseena. Mutta ei minusta ole atm siihenkään.

ap

Onneks mun mies ei ajattele tolleen, että vie minulta perheen, jos "en välitä", eli jos mulla on omiakin kipuja selvitettävänä. Lapsille rauha on tärkeä, mutta siihen on muitakin ratkaisuja, kuin vittuilla mulle, että viemme sinulta perheen.

ap

Ja siis kyllä mä ymmärrän, että jos kokee olevansa kelvoton vanhemmaksi, niin lapsia ei pidä hankkia. Mutta mä en kokenut olevani ihan kelvoton, varsinkin kun mittasin sen mukaan, mitä olin itse saanut, eli vaikka siinä oli puutteita, niin ihmisten asennehan on just tällainen, että mitä enempää sä nyt oisit muka tarvinnut. Että ihan typeriä valitat.

Kyllä se riittää.

Mutta vaikka en ole mielestäni ihan kelvoton, niin vasta lasten myötä olen tajunnut miten paljon enemmän hyvä vankka itsetunnon perusta lapsille vaatii ja kun se ei sujukaan minulta hienosti (mistä mä sen annan kun en ole itse siä saanut?) niin kärsin.

Ja kun kärsin niin hyökkään, sillä kuka on maailman helpoin moitekohde kuin ihminen, joka kärsii huonoudestaan?

ap

Ja okei, eihän se hyökkääminen ole oikein, mutta miksi sitten heikkojen arvosteleminen on oikein?

ap

Jos sen sijaan tukisimme jossain asiassa meitä heikompia, niin saattaisimme joutua katsomaan heidän "kasvavan" ohitsemme, mikä on tietysti aina epämiellyttävä ajatus, joten..

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Just joo, että ellei perheestään välitä. Ja milläköhän sekin mitataan?

ap

Sun käytöksellä perhettäsi kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Sitäpaitsi viikonloppuvanhemmuus se vasta onnea olisikin. Rusinat pullasta. Kumma kun käytät sitä lyömäaseena. Mutta ei minusta ole atm siihenkään.

ap

Mitä onnea on viettää lapsien kanssa vain joka toinen viikonloppu? Ei siinä pahemmin ole läsnä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Just joo, että ellei perheestään välitä. Ja milläköhän sekin mitataan?

ap

Sun käytöksellä perhettäsi kohtaan.

Käytös ei korreloi välittämisen kanssa, välttämättä. Ei mulla ainakaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Onneks mun mies ei ajattele tolleen, että vie minulta perheen, jos "en välitä", eli jos mulla on omiakin kipuja selvitettävänä. Lapsille rauha on tärkeä, mutta siihen on muitakin ratkaisuja, kuin vittuilla mulle, että viemme sinulta perheen.

ap

Entä sitten kun miehesi ei enää jaksa. Välitätkö ollenkaan siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Sitäpaitsi viikonloppuvanhemmuus se vasta onnea olisikin. Rusinat pullasta. Kumma kun käytät sitä lyömäaseena. Mutta ei minusta ole atm siihenkään.

ap

Mitä onnea on viettää lapsien kanssa vain joka toinen viikonloppu? Ei siinä pahemmin ole läsnä.

Ai joka toinen... kommentistasi sai sen vaikutelman, että aina viikonloput. No, itse voin lapsena sanoa, että se oli paljon antoisampaa kuin sen arkivanhemman kanssa. Riippuu toki vanhemmasta, mutta jos isästäni puhun.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Just joo, että ellei perheestään välitä. Ja milläköhän sekin mitataan?

ap

Sun käytöksellä perhettäsi kohtaan.

Käytös ei korreloi välittämisen kanssa, välttämättä. Ei mulla ainakaan.

ap

No tottakai selittelet sen asian niin. Koska eihän mikään ole sinun vikasi. Jos et käyttäydy läheisiä kohtaan hyvin, niin et heistä välitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onneks mun mies ei ajattele tolleen, että vie minulta perheen, jos "en välitä", eli jos mulla on omiakin kipuja selvitettävänä. Lapsille rauha on tärkeä, mutta siihen on muitakin ratkaisuja, kuin vittuilla mulle, että viemme sinulta perheen.

ap

Entä sitten kun miehesi ei enää jaksa. Välitätkö ollenkaan siitä.

Millä lihaksilla? Eväillä? Toivon, että mies tietää rajansa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Just joo, että ellei perheestään välitä. Ja milläköhän sekin mitataan?

ap

Sun käytöksellä perhettäsi kohtaan.

Käytös ei korreloi välittämisen kanssa, välttämättä. Ei mulla ainakaan.

ap

No tottakai selittelet sen asian niin. Koska eihän mikään ole sinun vikasi. Jos et käyttäydy läheisiä kohtaan hyvin, niin et heistä välitä.

Ei se mene noin.

ap

En ehtinyt vasta kuin lukea sivuja 1-melkein 4. Ap:n aiempiin juttuihin en muista törmänneeni, mutta nimityksiin kivikissaäiti ja äitihullu kyllä aina silloin tällöin täällä av:llä.

Mielenkiinnolla luin tätä ketjua. Ap:n äiti vaikuttaa hyvin paljon omalta äidiltäni, jonka kanssa en ole tällä hetkellä tekemisissä. Hyvin paljon tunnistan itsessäni samanlaisia tunteita ja ajatuksia kuin ap:llä on. Terapiassa en vielä käynyt, mutta sinne olen hakeutumassa. Kognitiivista mullekin on suositeltu. Saa nähdä, mitä tulee...

Onko siis niin ap, että äitisi on tosiaan nyt kuollut? Jos et halua, niin mielestäni sun ei tarvitse sinne hautajaisiin mennä. Oletko paljon tekemisissä sukusi kanssa? Olisiko heissä edes yhtä henkilöä, jolle pystyisit puhumaan, jos haluat? Tai jos et ole heidän kanssaan tekemisissä, niin pystyisitkö jättämään heidän mielipiteensä omaan varjoonsa? Ajattelevat, mitä ajattelevat, ihan sama? Sinä tiedät totuuden, he ei. Minun äitini elää vielä, mutta en tiedä, kauanko vielä. On kuulemma sydämen kanssa ollut ongelmia. Ja alkoholin. Sukulaisille kertoo mitä kertoo siitä, miksi ei olla yhteydessä. Minulle lähettelee viestejä ja valittaa, kun ei tiedä, mitä sanoa sukulaisille, kun he kysyvät kuulumisiani häneltä. Tulevia hautajaisiakin olen joskus miettinyt, enkä myöskään tiedä, mitä niiden kanssa aikanaan teen. Menenkö vai jätänkö menemättä. Ehkä menen vain kirkkoon ja haudalle.

Jokin aika sitten ymmärsin, että äiti varmasti rakasti minua. Omalla tavallaan. Vaikka se ei siltä aina todellakaan tuntunut. Vaan päinvastoin. Hän on vain niin rikki itse, että ei ole osannut olla äiti muulla tavalla eikä paremmin. Ymmärrän ja tavallaan annan anteeksi. Tavallaan en anna anteeksi. Tai en ainakaan vielä pysty olemaan tekemisissä, koska kaikki sattuu kuitenkin liikaa. Ehkä sinunkin äidilläsi oli niin? Joskus ihminen on niin rikki, että ei pysty näkemään saati tunnustamaan virheitään ja puutteitaan. Hänen mieli on pirstaloitunut ja hänen selviytymiskeinonsa on pitää se kaikin keinoin ja voimin kasassa. Jos joku yrittää saada hänet näkemään epäkohtansa, hän ei kestä eikä salli sitä. Se olisi hänelle liikaa. Tällaisen ihmisen kanssa on ihan turha lähteä keskustelemaan lapsuuden asioista. He eivät oikeasti pysty näkemään missään väärää. Ainoa mahdollisuus on vain koittaa itse ymmärtää tämä asia ja pyrkiä tulemaan sinuiksi sen kanssa sekä paikkaamaan muilla tavoin lapsuuden puutteet (mm. terapia).

Joskus olen miettinyt, että ehkä sitten vasta oman äidin kuollessa pystyy aloittamaan eheytymisen kunnolla? Tai en tiedä. Nyt kalvaa syyllisyys, kun en ole tekemisissä. Ehkä kuoleman jälkeen se kalvaa edelleen.

Anteeksi. Sekava sepustus tästäkin tuli ja aikakin kohta loppuu. Olisikohan missään mitään vertaistukea saatavilla meille? Luulen, että joku vertaistukiryhmä olisi hyvä meille molemmille? Tällaisia asioita on aika vaikea ellei mahdotonkin niiden ymmärtää, jotka ei ole tällaista itse kokeneet. Terapiakaan ei yksistään riitä. Av ei ole aina myöskään paras mahdollinen paikka avautua, koska täällä saa usein ihme sontaa niskaansa. Ihme lyttäämistä ap:n moniin viesteihin vastauksena. Kuitenkin on ihan luonnollista, että ap:llä on kova tarve ja yritys käsitellä ja jäsennellä ajatuksiaan ja tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiköhän siihen veneeseen gasteja muualtakin löydy, vaikka lähibaarista.

ap

Niin se vaan on että ellei perheestään välitä, kohta se on mennyttä. Onnea viikonloppuvanhemmuuteen. Sen voi iloksi ja voimaksi saada vaikka joku minun kaltaiseni rakkauteen kykenevä nainen.

Just joo, että ellei perheestään välitä. Ja milläköhän sekin mitataan?

ap

Sun käytöksellä perhettäsi kohtaan.

Käytös ei korreloi välittämisen kanssa, välttämättä. Ei mulla ainakaan.

ap

No tottakai selittelet sen asian niin. Koska eihän mikään ole sinun vikasi. Jos et käyttäydy läheisiä kohtaan hyvin, niin et heistä välitä.

Esim. vaikka lapsi löisi äitiään, niin välittää kyllä tästä.

ap