Mieheni jätti minut ja vuoden ikäisen lapsemme viikko sitten, voin tosi huonosti

Kiinnostaisi tietää, millainen tilanteenne oli, kun mies noin lähti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja vaihda lapsen sukunimeksi omasi jos se ei jo ole. Saa sitten mies ja miehen uusi nainen katsoa sinun sukunimeäsi kantavaa lasta talossa. Naisen nimi kannattaa antaa aina varuilta tällaisia tilanteita varten. 6

Juu, tämä olikin se tärkein asia tuollaisessa tilanteessa.

Juu, kyllä se vain on. Mieti kun joutuisit elämään kusipäämiehen lapsen kanssa, jolla on hänen sukunimi. Yhteinen sukunimi lähentää naista ja lasta. Ei ole mitään järkeä antaa miehen sukunimeä, koska mies ei joudu lapsen aikaansaamiseki tekemään yhtään mitään. Siittäminen on kuin nappia painaisi synnyttämiseen verrattuna. Sukunimen jatkaminen on kunnia ja se kuuluu naiselle. 

Minun syntymänimeni on isäni nimi. Äitini syntymänimi on hänen isänsä nimi. Ei ole mitään nimeä suvussa, jota voisin jatkaa eikä se olisi samalla jonkun miehen nimi,

Vierailija kirjoitti:

Mies 38 kirjoitti:

Miten niin sinun lapsesi?

Huh huh eli koska isi ei enään tykkää äidistä niin lapsikin on automaatisesti äidin siis oikeasti?

Kyllä se lapsi on myös isä !

Myös lapsi tarvitsee isän kun kasvaa aikuiseksi.

Kerropa tuo niille isille joita ei kiinnosta .

Valitkaa naiset paremmin kenen kanssa lisäännytte. Ei tarvitse pariutua ihan vaan jonkun kauniiksi kehuvan kanssa. Miettikää pidemmälle.

Hei Ap missä päin asut? Olisin valmis auttamaan pk-seudulla.

Tsemppiä ap ❤ mä sain opamoxia lääkäriltä alkuahdistukseen. Otin sitä että sain nukuttua kun muuten oisin vaan itkenyt.. auttoi pääsemään eteenpäin.

Ap, onko alueellasi vaikka Facebookin hätäkahviryhmää? Tai mene edes puistoon ja puhu tilanteesta vaikka tuntemattomille, varmasti löytyy joku kuuntelija.

Suosittelisin soittamaan neuvolaan jo heti tänään, niin pääsisit aikaisemmin sinne.

Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Yhteys neuvolaan heti tänään ja vaadit saada kotiin perhetylntekijän ja jos koet tarpeelliseksi niin psykologin juttusille pääsyä. Iso voimahali! <3

Älä hemmetissä pyydä mitään perhetyöntekijää!

Kauhea ehdotus.

Perhetyöntekijä on tarkkailija ja ilmoittaja, joka etsii vikoja äidistä. Hän EI auta lapsenhoidossa,

vaan kyttää sinua, oletko sinä väsynyt.

Jos olet, hän ilmoittaa siitä raportissaan sosiaalitoimeen ja lastensuojeluun, jotka valmistelevat tarkkailukäyntejä ja alkavat uhitella huostaanotolla,

mikäli et itse osaa järjestää asioitasi ja hoitaa vauvaasi.

Sinä ja sinun tarpeesi lakkaavat olemasta, kun lastensuojelukoneisto iskee silmänsä lapseen: heille lapsen etu on usein epärealistista, konemaista hoitoa ja ilotonta läsnäoloa,

äidin etu tai elämä ei heitä kiinnosta.

Varoitan sinua.

Auta siis itse itseäsi, etsi ystäviä perhekerhoista, käy läpi vanhat koulukaverit, soittele ja verkostoudu.

Saat muista naisista ystäviä ja vertaistukea, saat puhua asioistasi,

autat muita isien pettämiä äitejä lastenvahtimisessa ja saat itse apua. Sinunkin täytyy saada nukkua väsymys pois ja päästä yksin lenkille, kauppaan,

kahville, pikku matkalle, ravintolaan tanssimaan ja katsomaan miehiä, maistaa vähän alkoholia, nauttia huomiosta.

Psykologeista ei myöskään ole mitään hyötyä.

Psykiatri sen sijaan voi kirjoittaa sinulle jotain mietoa rauhoittavaa, joka tasaa pahimman lamaannuksen, että jaksat nousta ylös aamuisin.

Et varmaan tarvitse puolivillaisen psykologin itsestäänselvyyksiä?

Psykologi ei ole lääkäri, älä sellaiseen tuhlaa aikaa. Olosi johtuu miehen petoksesta ja siitä että olet yksin vastuussa pahimmassa iässä olevasta lapsesta.

Lähde liikkeelle ja tapaa muita yksinhuoltajia, älä missään tapauksessa ala roikkua viranomaisissa.

Miten ne miehet konkreettisesti jättää pienen lapsen kanssa kaksin? Lähtevätkö salaa yöllä ettei asioista voi keskustella? Miksi he luulevat että lapsen voi tuosta vaan jättää äidille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainiin ja vaihda lapsen sukunimeksi omasi jos se ei jo ole. Saa sitten mies ja miehen uusi nainen katsoa sinun sukunimeäsi kantavaa lasta talossa. Naisen nimi kannattaa antaa aina varuilta tällaisia tilanteita varten. 6

Juu, tämä olikin se tärkein asia tuollaisessa tilanteessa.

Juu, kyllä se vain on. Mieti kun joutuisit elämään kusipäämiehen lapsen kanssa, jolla on hänen sukunimi. Yhteinen sukunimi lähentää naista ja lasta. Ei ole mitään järkeä antaa miehen sukunimeä, koska mies ei joudu lapsen aikaansaamiseki tekemään yhtään mitään. Siittäminen on kuin nappia painaisi synnyttämiseen verrattuna. Sukunimen jatkaminen on kunnia ja se kuuluu naiselle. 

Ihana kirjoitus, olet rautaa!

Minunkin lapsilla on minun sukunimeni, ei petturi-isän joka ei heistä huolehdi.

Lasten vauva-ajan isä matkusteli maailmalla ja juhli,

elarivaatimuksista kiukustui ja yritti luistaa.

Kyllä lapset muistaa,

kumpi välitti ja kumpi hoisi, kumpi maksoi harrastukset, polkupyörät ja sisäänpääsyt,

kumpi istui illat lapsen kanssa.

Se henkilö antaa lapselle sukunimensä.

Minun lapseni halusi itse ottaa äidin nimen täyttäessään 12 vuotta,

hän sai sen jo muutamaa vuotta aiemmin, koska isä ei sillä kertaa harannut vastaan.

Voit saada lapselle päivähoitopaikan vaikka et olisikaan töissä, ns. sosiaalisin perustein. Sinuna hakisin sen, voisit viedä lapsen parina päivänä viikossa hoitoon niin saisit itse levättyä ja hoidettua asioita.

Kiikuta lapsi miellesi ja jätä sinne. Hän on sen siittänyt, hän hoitakoot. Miten voi aikuinen ihminen (jos miestä voi sellaiseksi kutsua) kuvitella voivansa jättää omat jälkensä toisen siivottavaksi???

Kyllä tällaisista tapauksista miesviha syntyy.

Ihan hurjasti voimia sulle ap!

Mies 38 kirjoitti:

Miten niin sinun lapsesi?

Huh huh eli koska isi ei enään tykkää äidistä niin lapsikin on automaatisesti äidin siis oikeasti?

Kyllä se lapsi on myös isä !

Myös lapsi tarvitsee isän kun kasvaa aikuiseksi.

Aika konkreettisesti lapsi on nyt ap:n, kun isä juoksi inhoten karkuun omaa kirkuvaa vauvaansa.

Mies 38 kirjoitti:

Miten niin sinun lapsesi?

Huh huh eli koska isi ei enään tykkää äidistä niin lapsikin on automaatisesti äidin siis oikeasti?

Kyllä se lapsi on myös isä !

Myös lapsi tarvitsee isän kun kasvaa aikuiseksi.

Isä isä, älä jätä.

Miehet eivät voi lisääntyä,

siksi miehille tulee sovinistinen raivo ja kohtukateus:

naisilla on ihmeellinen kohtu, josta he voivat synnyttää uutta elämää.

Vierailija kirjoitti:

Mies 38 kirjoitti:

Miten niin sinun lapsesi?

Huh huh eli koska isi ei enään tykkää äidistä niin lapsikin on automaatisesti äidin siis oikeasti?

Kyllä se lapsi on myös isä !

Myös lapsi tarvitsee isän kun kasvaa aikuiseksi.

Isä isä, älä jätä.

Miehet eivät voi lisääntyä,

siksi miehille tulee sovinistinen raivo ja kohtukateus:

naisilla on ihmeellinen kohtu, josta he voivat synnyttää uutta elämää.

Parasta mitä isä voi lapsilleen tehdä, on rakastaa ja kunnioittaa lastensa äitiä.

Jos isä alkaa huutaa omia oikeuksiaan kaikkien yli, tulee perhe-elämästä helvetti.

Minäkin olen ollut tuollaisessa tilanteessa aikoinaan,kuten varmasti monet muutkin,ja sinun ap on hyvä tietää että suurin osa naisista ja äideistä ymmärtää tilanteesi ja tsemppaa sinua.

Kuitenkin asian kokeneena neuvon samoin kuin eräs edellisellä sivulla,viranomaiset eivät ole yhtä ymmärtäväisiä vaikka niin annetaan ymmärtää. Neuvolassa kyllä kuunnellaan mutta myös merkataan tarkasti ylös äidin väsymys ja "osaamattomuus" hoitaa omaa tilannettaan. Ulkonäkö ja ulosanti myös huomioidaan,koska ne kertovat elämänhallinnasat ja kyvystä huolehtia omista perusasioista. Mitään ei  jätetä kirjaamatta tuollaisissa tilanteissa.

Äidistä tehdään AINA osasyyllinen tilanteeseen,halusit sitä tai et.

Omalla kohdalla koin tuon paniikkitunteen,ja myöhemmin ymmärsin sen johtuvan kunnon tuen puutteesta. Minulla ei ollut kunnollista lähipiiriä,jolle olisin avoimesti voinut purkaa tuntojani,kun mieheni jätti minut ja lapseni. Tätä tämä on monen kohdalla. On ollut ennen ja on tulevaisuudessa.

Iina-Katariina oletko se sinä?

Vierailija kirjoitti:

Miten tuollaisessa tilanteessa kannattaa toimia? Kannattaako vaatia viikko-viikko systeemiä sitten kun imettäminen loppuu? Täytyyhän naisenkin saada omaa aikaa. Kuulostaa epäreilulta, että mies voi vaan tehdä lapsen ja jättää äiskälle jos ei huvitakkaan. Vastuu lapsesta kuuluu myös isälle. Riippuu tietenkin siitä, onko kyseinen mies täyspäinen ja luotettava hoitamaan lasta.

En oikein osaa auttaa. Luulisi, että vertaistukiryhmiä on yh-äideille ainakin jos asut kaupungissa. Ei kai se auta muu kuin päästä yli tuosta ja etsiä uusi kumppani.  Menevät miehetkin "toiselle kierrokselle" siinä missä naisetkin. :) 

Tsemppiä AP. 

Viikko-viikko tois lepoa äidille mutta sen varaan ei voi laskea, koska mies jos kieltäytyy niin mikään taho ei häntä siihen voi valitettavasti pakottaa ni jos on ilkeä eikä ajattele äidin jaksamista ni ei välttis suostu sitten siihen. Toivoisitko sinä Ap sitä?

Hyviä neuvoja tullut että hakeutuisit psykologille tai vaikka sairaanhoitajalle keskustelemaan (heillä on konsultoiva lääkäri taustalla jonka kanssa voi miettiä lääkitystä jos siihen on tarvetta).

Todella inhottavasti tehty, että jättää sinut ilmeisesti vastaamaan kaikesta. Ei ole häpeä pyytää kotiapua neuvolan kautta, he voivat ohjata esim sosiaalityöntekijälle. Se ei tarkoita että olisit huono äiti vaan vain sitä että tarvitset apua ja lepoa vaikeassa tilanteessa.

Toivon että saat voimaa näistä vastauksista sen lisäksi että myös ko konkreettisia neuvoja. Jos jaksat niin tule päivittämään kuulumisia ja saitko apua. Sekin päivä tulee että tuska helpottaa ja arki pyörii mutta nyt on sun aika saada tukea niin läheisiltä kuin ammattilaisiltakin. Anonyymin toivotukset saattaa olla yhtä tyhjän kanssa (läheisten tuki tärkeintä), mutta sanon silti, että toivon sinulle voimia, apua ja parempaa huomista ❤️

Yleensä nämä pakoon lähtijä miehet taitavat olla niitä, jotka hirveästi sitä lasta haluavat ja maalailevat mielessään ihanne kuvaa, miten lapsen kanssa retkeillään, pidetään hauskaa jne. Sitten kun karu totuus paljastuu, niin meneekin pupu pöksyyn ja luikitaan pakoon, kun ruusuiset kuvat eivät olleetkaan totta.

IAp:lle. tse myös kannatan avoimuutta, vaikka se onkin suomalaisille vaikeaa. Puhuminen ja avoimuus auttaa tunteita hautautumasta sisälle. Puhu läheisille, tutuille ja kuten eräs äiti tässä ketjussa, muille äideille hiekkalaatikolla. Ihan varmasti saat empatiaa ja tukea sieltä. 

Kannattaa elää ensimmäinen viikko minuutti kerrallaan. Keskity juuri siihen hetkeen, älä ajattele muuta. Olet vielä shokissa. Keskity keittämään kahvia. Keskity pyykkikoneen täyttämiseen. Keskity vaipan vaihtoon. Keskity aina siihen hetkeen ja siitä hetkestä selviämiseen, missä olet. Todellisuuden ehtii kohtaamaan pienissä osissa vähän kerrallaan. 

Selvitä äitisi kanssa, millaista apua tarvitset ja mistä sitä voi lähteä etsimään. Ensimmäinen paikka on kriisipuhelimet tai kolmannen tahon ylläpitämät kriisikeskukset. Mitä pidempään äitisi pystyy jäämään luoksesi, sen parempi. Kun lähdön aika tulee, sopikaa kalenteriin jo seuraava kiinteä aika, jollon menet sinne tai hän tulee teille. 

Jatkossa, oli miten vaikeaa tahansa, pyri suhtautumaan neutraalisti lapsen isään, vaikka miten viha kiehuisi sisällä. Kun jaksat käyttäytyä kypsästi, voit myöhemmin olla ylpeä itsestä ja kunnioittaa itseäsi. Jos isä ei halua nähdä lasta kovin usein, mikä on hirveän surullista, en itse alkaisi pakottamaan tätä ottamaan väkisin lasta luokseen. Jatkossa voi olla vaikeaa, kun kestät tämän kaiken ja olet 24/7 lapsen kanssa, miten toinen yhtäkkiä tuleekin ja alkaa leikkimään isää. Lapsen kannalta ajateltuna hyvä edes myöhemmin kuin ei milloinkaan. 

Joku päivä helpottaa. Tajuat, mikä onni oli, että noin epäkypsä mies poistui sinun sängystä ja sydämestä ja sait tilalle paremman. 

Sovitaanko feministit niin, että sitten kun myös isällä on oikeus päättää abortista niin voidaan keskustella vastuun jakamisesta pakolla kunnes lapsi on 18-vuotias. Ei se vaan niin toimi, että jos huppu tai pillerit pettää niin nainen päättää yksin sitooko miehen itsensä loppuelämäksi.