Avopuolisoni on minulle suuttunut, koska avioliitto ei merkitse minulle juuri mitään enkä ole valmis sitoutumaan kuolemaan asti
Olemme kolmikymppinen pariskunta, ja olemme olleet yhdessä viisi vuotta. Rakastan puolisoani ja meillä on hyvä suhde, jonka toivon jatkuvan mahdollisimman pitkään. mutta meillä on aika erilaiset käsitykset avioliiton merkityksestä.
Hän on perinteinen romantikko, joka ei haaveile häistä mutta haluaa vaihtaa sormukset, seremonian, häävalat ja sitoutumisen. Hän aikoo mennä naimisiin vain kerran elämässään ja minä olen hänelle "The One" (hänen sanansa).
Minä taas realistina ajattelen, että parsuhteen on syytä kestää nin kauan, kuin se tekee molemmat onnelliseksi, eikä kukaan voi oikeasti antaa sellaista lupausta, että on toisen kanssa kuolemaan asti, kun vuosikymmenten aikana voi tapahtua niin monenlaista. Sellainen "until death do as apart" -vakuuttelu on minusta falskia ja elämälle vierasta. En ole uskonnollinen tai perinteinen, ja avioliitto on minulle vain juridinen järjestely.
Minä voin hyvin mennä naimisiin, ei siinä mitään, ja puolisolleni riittää ihan maistraattivihkiminenkin, mutta tämä periaate tässä enemmän hiertää. Tuntuu, että se ei oikein kelpaa, että ollaan naimisissa ja että rakastan häntä, vaan sen naimisissa olemisen pitäisi merkitä molemmille samaa.
Tuntuisi aivan absurdilta lopettaa suhde tällaisen täysin teoreettisen ja oikeaan elämään liittymättömän kysymyksen vuoksi, mutta kihlautumisesta ja häistä on tällä hetkellä vähän vaikea puhua. Mikä avuksi?
Kommentit (30)
Ei tuohon mitään ratkaisua ole kun kerran suhtautuminen asiaan on aivan erilainen. Toinen haluaa sitoutua elämänmittaiseen suhteeseen ja toinen vain suhteeseen, jossa ollaan niin kauan kuin on kivaa.
Maistraatin vihkikaavassa ei ole mitään "kunnes kuolema teidät erottaa" -osuutta, joten sikäli voit marssia maistraattiin hyvillä mielin.
Vierailija kirjoitti:
Ei tuohon mitään ratkaisua ole kun kerran suhtautuminen asiaan on aivan erilainen. Toinen haluaa sitoutua elämänmittaiseen suhteeseen ja toinen vain suhteeseen, jossa ollaan niin kauan kuin on kivaa.
En sanonut, että sitoudun vain niin kauan kuin on kivaa. Suhteeseemme on jo mahtunut mm. työttömyyttä ja masennusta, ja niistä on selvitty yhdessä tiiminä. Molemmilla meillä on hyvät kyvyt ratkaista ongelmia.
Mutta siinä vaiheessa, kun suhde ei enää lisää onnellisuuttamme vaan vie sitä pois, emmekä parhaista yrityksistämme huolimatta saa korjattua kurssia, minusta on vain oikein kiittää yhteisestä matkasta ja jatkaa eri suuntiin.
Näinhän tekevät myös ihmiset, jotka ovat naimisiin mennessään vakuuttaneet olevansa kuolemaan asti. Erotilastoista sen näkee. Ja hyvä niin. Huonoon suhteeseen ei kannata jäädä. Ainoa ero on siinä, että minä en etukäteen eeskentele tuon pitävän paikkaansa. Mitään käytännön eroa ei ole, ja siksi tämä ristiriita on minusta niin hölmö. AP
Vierailija kirjoitti:
Maistraatin vihkikaavassa ei ole mitään "kunnes kuolema teidät erottaa" -osuutta, joten sikäli voit marssia maistraattiin hyvillä mielin.
Tämä on ihan totta, mutta kyse ei ole mistään sanamuodoista vaan siitä, mitä avioliitto insituutiona meille merkitsee. Se kaavahan on vain liturgiaa. Haluamme molemmat kirjoittaa omat vihkivalat tai vastaavan puheenvuoron, ja niiden sisältöä miettiessämme tämä ristiriita tuli esille.
Minuun tällaiset vetoavat paljon paremmin kuin vakuuttelut ikuisesta rakkaudesta: https://thoughtcatalog.com/michelle-horton/2014/11/15-realistic-marriag… Sellainen on van luonteeni. AP
Näytä tuo tekstisi hänelle, niin hän tajuaa ettet tosiaan ole mikään 'the one'. Päästä hänet vapaaksi etsimään tosirakkautta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maistraatin vihkikaavassa ei ole mitään "kunnes kuolema teidät erottaa" -osuutta, joten sikäli voit marssia maistraattiin hyvillä mielin.
Tämä on ihan totta, mutta kyse ei ole mistään sanamuodoista vaan siitä, mitä avioliitto insituutiona meille merkitsee. Se kaavahan on vain liturgiaa. Haluamme molemmat kirjoittaa omat vihkivalat tai vastaavan puheenvuoron, ja niiden sisältöä miettiessämme tämä ristiriita tuli esille.
Minuun tällaiset vetoavat paljon paremmin kuin vakuuttelut ikuisesta rakkaudesta: https://thoughtcatalog.com/michelle-horton/2014/11/15-realistic-marriag… Sellainen on van luonteeni. AP
Ehkä teidän pitää vain mennä naimisiin (mitä molemmat haluavat) ja jättää ne vihkivalat väliin. Sovitte vaikka, että tuunaatte niiden sisällön 10-vuotishääpäivään mennessä.
Vierailija kirjoitti:
Näytä tuo tekstisi hänelle, niin hän tajuaa ettet tosiaan ole mikään 'the one'. Päästä hänet vapaaksi etsimään tosirakkautta.
Oletko tosissasi sitä mieltä, että kahden ihmisen täytyy olla kärvistellä kuolemaan asti huonossa avioliitossa, jotta heidän rakkauttaan voi pitää tosirakkautena? Koska sitähän sinä tässä esität. AP
Vierailija kirjoitti:
Maistraatin vihkikaavassa ei ole mitään "kunnes kuolema teidät erottaa" -osuutta, joten sikäli voit marssia maistraattiin hyvillä mielin.
- No. Tuon nyanssin voi jättää pois, vaikka vihkimisen suorittaisi ev-lut pappikin. Enemmän kai tässä on kyse siitä, että toinen on hetkessä eläjä ja toinen taas yrittää nähdä enempi asioita myös eteenpäinkin. - Jos puhtaasti juridiselta kannalta asiaa katsoo, niin avioliitto on kovin vähän romantiikkaa sisltävä sopimus.
Jos taas Ap:n kysymystä miettii, niin ei siihen ole minusta mitään hokkus-pokkus ratkaisua. Ehkä jonkinlainen ratkaisu voi olla se, että Ap. lopettaa toistamasta sitä, että ei voi luvata, että on se the one toiselle, kunnes kuolema heidät erottaa, vaan yrittää saada kumppaninsa vakuutuneeksi, että on paras tässä ja nyt ja haluaa olla sitä ja vain sitä, koska kukaan meistä ei tarkkaan tiedä, mitä tulevaiuus tuo. (Paitsi tietenkin ne AV:n aktiiviset palstalaiset, joilla on käytössään aikakone, mutta niin vaan ovat itsekkäitä, eivätkä ole suostuneet lainaamaan aikakonettaan meille muille).
Tietysti on paljon helpompi sanoa, että saada toinen elämään hetkessä ja tässä ja nyt kuin saada oikeasti ymmärtämään, iloitsemaan ja nauttimaan hetkestä, jos ja kun on taipuvainen aattelehtimaan ja ennakoimaan asioita.
Minua risoo eniten se, ettei tällä asialla ole yhtään mitään käytännön merkitystä. Jos olisimme vain menneet naimisiin sillä maistraatin kaavalla, järjestäneet juhlat ja lähteneet häämatkalle, olisimme varmasti erittäin onellisia, niin kuin olemme olleet tähänkin asti. Mikään asia ei ole muuttunut, tunteemme eivät ole muuttuneet, ja yhteinen elämämme jatkuu samanlaisena. Mutta kireää on silti. AP
Vierailija kirjoitti:
Minua risoo eniten se, ettei tällä asialla ole yhtään mitään käytännön merkitystä. Jos olisimme vain menneet naimisiin sillä maistraatin kaavalla, järjestäneet juhlat ja lähteneet häämatkalle, olisimme varmasti erittäin onellisia, niin kuin olemme olleet tähänkin asti. Mikään asia ei ole muuttunut, tunteemme eivät ole muuttuneet, ja yhteinen elämämme jatkuu samanlaisena. Mutta kireää on silti. AP
Eli aiemmin tyttis ei tiennyt, että hän ei ole sinulle "se oikea". Nyt tyttis tietää. Se on ainoa asia, joka on suhteessanne muuttunut. Salailusi on muuttunut avoimeksi totuudeksi.
Kyse on tahdosta, tahdosta olla ja elää sen toisen kanssa nyt ja aina, sinne hautaan asti. Mä tahdoin hääpäivänä ja tahdon yhä, kymmenen vuoden avioliiton jälkeenkin olla juuri tuon miehen kanssa loppuelämäni. Realisti minussa kyllä tietää (en ole tyhmä enkä sinisilmäinen), että voi olla etten jonain päivänä enää tahdo, mutta tänään sitä muttaa ei ole. Sulla se mutta on siellä, sä tavallaan jo nyt tiedät ettet jonain päivänä enää tahdo. Sulla on takaportti auki. Sä olet jo nyt antanut itsellesi luvan mennä jos siltä tuntuu. Sun rakkautes ei minun mielestäni ole tosirakkautta. Ja ei, kenenkään ei tarvi kärvistellä kuolemaan asti huonossa avioliitossa. Mutta ei kenenkään pidä olla sellaisessakaan avoliitossa, jossa toinen ei ole sitoutunut aidosti vaan portti repsottaa auki.
Kuten aiempi sanoi, päästä se puolisosi etsimään tosirakkaus. Se joka sulkee portin koska tahtoo niin tehdä. Sinä et tahdo.
Vierailija kirjoitti:
Kyse on tahdosta, tahdosta olla ja elää sen toisen kanssa nyt ja aina, sinne hautaan asti. Mä tahdoin hääpäivänä ja tahdon yhä, kymmenen vuoden avioliiton jälkeenkin olla juuri tuon miehen kanssa loppuelämäni. Realisti minussa kyllä tietää (en ole tyhmä enkä sinisilmäinen), että voi olla etten jonain päivänä enää tahdo, mutta tänään sitä muttaa ei ole. Sulla se mutta on siellä, sä tavallaan jo nyt tiedät ettet jonain päivänä enää tahdo. Sulla on takaportti auki. Sä olet jo nyt antanut itsellesi luvan mennä jos siltä tuntuu. Sun rakkautes ei minun mielestäni ole tosirakkautta. Ja ei, kenenkään ei tarvi kärvistellä kuolemaan asti huonossa avioliitossa. Mutta ei kenenkään pidä olla sellaisessakaan avoliitossa, jossa toinen ei ole sitoutunut aidosti vaan portti repsottaa auki.
Kuten aiempi sanoi, päästä se puolisosi etsimään tosirakkaus. Se joka sulkee portin koska tahtoo niin tehdä. Sinä et tahdo.
Tuo on vain sanoilla kikkailua. Sinähän ajattelet aivan samalla lailla kuin minäkin: tahdot rakentaa yhteisen elämän toisen ihmisen kanssa mutta realistina ymmärrät, että jonakin päivänä suhde voi silti päättyä. Mitäön käytännön eroa ei ole, vain semantiikan helinää. AP
Olis miehen syytä avata silmänsä ja lähteä välittömästi siltä seisomalta menemään.
Tuollaisesta akasta eroonpääsemällä ei voi kuin voittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minua risoo eniten se, ettei tällä asialla ole yhtään mitään käytännön merkitystä. Jos olisimme vain menneet naimisiin sillä maistraatin kaavalla, järjestäneet juhlat ja lähteneet häämatkalle, olisimme varmasti erittäin onellisia, niin kuin olemme olleet tähänkin asti. Mikään asia ei ole muuttunut, tunteemme eivät ole muuttuneet, ja yhteinen elämämme jatkuu samanlaisena. Mutta kireää on silti. AP
Eli aiemmin tyttis ei tiennyt, että hän ei ole sinulle "se oikea". Nyt tyttis tietää. Se on ainoa asia, joka on suhteessanne muuttunut. Salailusi on muuttunut avoimeksi totuudeksi.
Tässä taisi tulla totuus kun ap ei tähän mitään kommentoi.
Vierailija kirjoitti:
Minua risoo eniten se, ettei tällä asialla ole yhtään mitään käytännön merkitystä. Jos olisimme vain menneet naimisiin sillä maistraatin kaavalla, järjestäneet juhlat ja lähteneet häämatkalle, olisimme varmasti erittäin onellisia, niin kuin olemme olleet tähänkin asti. Mikään asia ei ole muuttunut, tunteemme eivät ole muuttuneet, ja yhteinen elämämme jatkuu samanlaisena. Mutta kireää on silti. AP
Mutta sitten ryhdyitte pohtimaan, mitä avioliitto teille merkitsee, ja totesitte, että eri asioita. Jos teistä kumpikaan ei nyt anna yhtään periksi, seuraus on aika selvä: ei avioliittoa. Niin sitäkö sitten haluatte?
Tärkein yhteensopivuuden kriteeri on samanlainen arvomaailma. Ap teidän arvot vaan on liian erilaiset.
Olen joskus käynyt tätä keskustelua täällä, ja voin sanoa, että nämä täällä on todella monella ymmärryksessä vikaa. Avioliitossa on takaportti: se on nimeltään ero. Eroon päätyy miltei puolet avioliitoista.
Jos itselleen se avioliiton merkitys on ihan tyhjä, niin tuntuu aika isolta teeskentelyltä ja rienaavalta astella avioon. Me mentiin tänä kesänä miehen kanssa, nimeäni en muuttanut eikä kukaan tiedä. Lähinnä erinäisistä juridisista syistä.
Mikään ei muutu ja koen, että sinun ja minun, ap, tapamme rakastaa on itsevarmempi ja aidompi. Muut jostain syystä tarvitsevat joko kahleita tai sitten muille pätemistä.
Älä kysy, miksi. En tiedä kun en omia aivojani tuollaiseen solmuun saa vaikka yrittäisin.
Miksi pitää tehdä useampi aloitus samaa aihetta?
Do us apart tietenkin. Sori muutkin typot. AP