Miten auttaa sairaalloisen lihavaa ystävää? Neuvot lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ystävä. Hän on syönyt itselleen verenpainetaudin ja sokeritaudin, myös selkä ja nivelet on sökönä. Hän haluaa aina tavata vain buffeteissa, muuten häntä ei saa mihinkään. Ruuan pitää näytellä isoa roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myöntää suoraan, että haluaa muiden mahdollistavan syömisen. Hän ei peittele ahmimistaan, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Syö seurassani esim. alkusalaatin, alkukeittoa 1-2 annosta, seisovasta pöydästä 3-4 täyttä lautasellista. On kertonut, että voi tilata kotiin kaksi pitsaa ja syödä päälle litran jäätelöä ja ison pussin karkkia. Tätä ennen on käynyt päivällä syömässä lounasta noutopödästä sen pari kolme lautasellista. Eikä toi ole edes koko totuus. Tossa on vain pieni osa päivän syömisistä. En tajua miten se on ajallisesti edes mahdollista, esim. lounasajan puitteissa, mutta kyllä se on. Hän todella syö monen ihmisen edestä ruokaa päivässä. Hän ei halua muuttua. Ei edes sokeritauti ole pysäyttänyt. Ai niin myös rasvamaksa on todettu. Tai ehkä hän haluaa, muttei tarpeeksi. En jaksa välittää, koska hän tekee selväksi toimivansa näin, yritti joku auttaa tai ei. Ei hänkään puutu minun huonoihin tapoihini eli huonoon ja yksipuoliseen ruokavaliooni.

Korjataan harhaluuloja: verenpainetauti, artsoosi eikä sokeritauti eivät johdu lihavuudesta. Niissä on suuri vaikutus perimällä. Tietysti jos nivelet menee ensin, tuloksena on lihomista, joka voi pahentaa kipuja suuremman kuormituksen vuoksi. Toisaalta, mitä enemmän luustolla on kuormitusta, sitä vahvempi luusto.

Ahmiminen on merkki siitä, ettei kylläisyyden säätely toimi. Tässä astuu kuvaan mm. leptiini ja muut säätelytekijät. Ydinkysymys on silloin se, mikä sotkee kylläisyyden säätelyn? Niinkin yksinkertainen asia kuin fruktoosi voi niin tehdä. Pahimmillaan yhden hedelmän syöminen voi johtaa hedelmien ahmimiseen ja niiden päälle ihminen voi syödä käsittämättömän määrän ruokaa tulematta kylläiseksi. Pöytäsokerissakin on puolet fruktoosia. Tyypillisesti tällainen ihminen syö vuoron perään makeaa ja suolaista. Ensin tulee himo makeaan, sitten suolaiseen, sitten makeaan jne. Kyse ei tässäkään ole tahdosta, vaan puhtaasti biokemiasta.

Hän ei siis toimi tietoisesti siten kuin toimii, vaan hänen elimistönsä on rikki. Elimistö on rikkoontunut sellaisesta ruoasta, joka ei hänelle sovi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kysy neuvoa joltain parantuneelta ent. sairaalloisen ylipainoiselta. Yleensä he ovat ne asiantuntijat. Voi olla, että kuvaamasi perusteella hän saattaa kokea sinut kontrolloivana? Parempi on jos pystyt näyttämään vain ja ainoastaan omat tunteesi. Ts. välittämisesi. Voit myös kysyä heneltä, mikä häntä parhaiten auttaisi, mitä toivoo, tarvitsee jne.

Tässä vinkki sairaalloisesta ylipainosta lievään ylipainoon laihtuneelta. Älä puutu asiaan. Lihavuus oli minulle ihan riittävän iso ongelma, ahdistuksen ja häpeän aihe muutenkin ilman että ystävani nostaneet tämän ominaisuuteni tarjoittimelle. Laihduttaminen edellyttää riittävää itsensä arvostamista ja psyykkistä tasapainoa onnistuakseen, ja sen saavuttamiseksi tärkeitä olivat juuri me ihmissuhteet joissa koin että painolla ei ollut merkitystä. Että minä olen mielenkiintoinen, kiva, tärkeä itsenäni, ja että painoni tai kokoni on ystävälleni merkityksetöntä. Juuri näistä ihmisistä sain lopulta sen itsetunnon ja voiman ja aloin uskoa itseeni ja välittää itsestäni sen verran että painonhallinta (jolle itse näin aiheitta, ei ystäväni) mahdollistui. Sitten kun uskaltautui jollekin avautua painoon, syömiseen tai liikuntaan liittyvistä ajatuksista, kompastuskivistä, yrityksistä tms., niin parhaita olivat he jotka vain kuuntelivat. Eivät yrittäneet neuvoa tai auttaa ja saada asian kuulostamaan helpolta, jos en sitä itse sellaiseksi kokenut. Parhaita olivat ne jotka vain kuuntelivat ja ymmärsivät tai ainakin yrittivät <3

Toki ymmärrän sen huolen toisen terveydestä, mutta lihavuuteen liitetään usein niin paljon muutakin, niin valtava stigma johon mahtuu kaikki rumuudesta laiskuuteen, että asiasta voi olla todella, todella vaikea puhua vain terveysnäkökulmasta ystävien kesken. Tuollaisen puheeksi ottamisen jälkeen tulee helposti tarkkailtu ja arvosteltu olo jos syö toisen seurassa keksin tai puuskuttaa portaissa, vaikka toisen aikomukset olisivat kuinka hyväntahtoiset. Teidän tapauksessa tosin ne hyväntahtoiset aikeet eivät varmaan ole epäselväksi jääneet.

Terveisin puolet painostaan hävittänyt

Hyv4ä kommentti, mutta tuossa mallissa halusit jäädä yksin häpeäsi kanssa. Todellinen arvostus, tuki ja kannustus olisi tullut esiin avoimessa vuorovaikutuksessa, eikä sinun olisi tarvinnut yksin, häpeillen keräillä itseäsi. Oma kokemus on, että me normaalipainoiset ihan luontevasti jaetaan vinkkejä keskenämme kivoista resepteistä, hyvistä juoksukengistä, puhutaan motivaatin puutteesta tai siitä, kun sitä taas on... Esim. äitini on hyvin intohimoinen tietämään ravinteista ja jakaa aina uusinta tutkimustietoa ja se on täysin ok. Eikö tärkeintä olisi päästä häpeästä ja tulla vaan rohkeasti jakamaan arkipäiväisyyksiä toisten kanssa? Kukaan tuttavani ei ole himoliikkuja tai terveysnatsi. Jos 80 prosenttia elämäntavoista on kunnossa voi lopun löysäillä pitsaa syöden.

Tarkoitin siis sanoa, että lihava voi myös itse identifioida itsensä yhdeksi muista. Osaksi ihan normaalia "oletko koskaan kokeillut kirsikan ja vuohenjuuston yhdistelmää", "olipa kiva sää käydä aamulla lenkillä koiran kanssa" jne. Kukaan ei estä osallistumasta normaaliin jakamiseen. Enemmän pidetään outona, jos joku haluaa jäädä vainoharhaisena kaiken ulkopuolelle miettimään, mitä tapahtuu jos läski avaa suunsa... ei mitään! Ei varsinkaan mitään negatiivista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraa että ottaa itseään niskasta kiinni.Ettet halua menettää rakasta ihmistä.

Joskus se voi auttaa. Voit myös sanoa, ettet halua enää tavata, koska et kertakaikkiaan voi vain katsoa vierestä, koska välität liikaa jne. Sanot, että sairastut itsekin jne.

Äärimmäisen harvoin tuo auttaa. Yleensä se vaan pahentaa tilannetta. Kaverien menetys vaan pahentaa lihomiskierrettä, saa ihmisen vaan syömään ja syämään. Koska mitäpä muutakaan tää tekis kun ei ole kavereitakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ystävä. Hän on syönyt itselleen verenpainetaudin ja sokeritaudin, myös selkä ja nivelet on sökönä. Hän haluaa aina tavata vain buffeteissa, muuten häntä ei saa mihinkään. Ruuan pitää näytellä isoa roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myöntää suoraan, että haluaa muiden mahdollistavan syömisen. Hän ei peittele ahmimistaan, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Syö seurassani esim. alkusalaatin, alkukeittoa 1-2 annosta, seisovasta pöydästä 3-4 täyttä lautasellista. On kertonut, että voi tilata kotiin kaksi pitsaa ja syödä päälle litran jäätelöä ja ison pussin karkkia. Tätä ennen on käynyt päivällä syömässä lounasta noutopödästä sen pari kolme lautasellista. Eikä toi ole edes koko totuus. Tossa on vain pieni osa päivän syömisistä. En tajua miten se on ajallisesti edes mahdollista, esim. lounasajan puitteissa, mutta kyllä se on. Hän todella syö monen ihmisen edestä ruokaa päivässä. Hän ei halua muuttua. Ei edes sokeritauti ole pysäyttänyt. Ai niin myös rasvamaksa on todettu. Tai ehkä hän haluaa, muttei tarpeeksi. En jaksa välittää, koska hän tekee selväksi toimivansa näin, yritti joku auttaa tai ei. Ei hänkään puutu minun huonoihin tapoihini eli huonoon ja yksipuoliseen ruokavaliooni.

Korjataan harhaluuloja: verenpainetauti, artsoosi eikä sokeritauti eivät johdu lihavuudesta. Niissä on suuri vaikutus perimällä. Tietysti jos nivelet menee ensin, tuloksena on lihomista, joka voi pahentaa kipuja suuremman kuormituksen vuoksi. Toisaalta, mitä enemmän luustolla on kuormitusta, sitä vahvempi luusto.

Ahmiminen on merkki siitä, ettei kylläisyyden säätely toimi. Tässä astuu kuvaan mm. leptiini ja muut säätelytekijät. Ydinkysymys on silloin se, mikä sotkee kylläisyyden säätelyn? Niinkin yksinkertainen asia kuin fruktoosi voi niin tehdä. Pahimmillaan yhden hedelmän syöminen voi johtaa hedelmien ahmimiseen ja niiden päälle ihminen voi syödä käsittämättömän määrän ruokaa tulematta kylläiseksi. Pöytäsokerissakin on puolet fruktoosia. Tyypillisesti tällainen ihminen syö vuoron perään makeaa ja suolaista. Ensin tulee himo makeaan, sitten suolaiseen, sitten makeaan jne. Kyse ei tässäkään ole tahdosta, vaan puhtaasti biokemiasta.

Hän ei siis toimi tietoisesti siten kuin toimii, vaan hänen elimistönsä on rikki. Elimistö on rikkoontunut sellaisesta ruoasta, joka ei hänelle sovi.

Höpö höpö taas. En ala jauhamaan kanssasi itsestäänselvyyksistä. Totean vaan, että syy miksi itse en ole lihava tai ahmi on se, että annan itseni tuntea nälkää eli päivällisen jälkeen en syö kuin vasta aamulla. Kylläisyys toimii vain, jos välillä kärsitään nälän tunnetta ilman tarvetta ahmia se heti pois. Silloin myös kylläisyys on kylläisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraa että ottaa itseään niskasta kiinni.Ettet halua menettää rakasta ihmistä.

Joskus se voi auttaa. Voit myös sanoa, ettet halua enää tavata, koska et kertakaikkiaan voi vain katsoa vierestä, koska välität liikaa jne. Sanot, että sairastut itsekin jne.

Äärimmäisen harvoin tuo auttaa. Yleensä se vaan pahentaa tilannetta. Kaverien menetys vaan pahentaa lihomiskierrettä, saa ihmisen vaan syömään ja syämään. Koska mitäpä muutakaan tää tekis kun ei ole kavereitakaan. 

Juuri näin. Samalla kun yhteiskunnan asenteet johtavat lihavien diskriminointiin, lisääntyy yskinäisyys ja myös mielenterveysongelmat. Ihmiset eivät uskalla liikkua ulkona, koska he pelkäävät muiden asenteita.

Asenteiden muokkaus on kuitenkin täysin loogista jatkumoa noin 1960-luvulta lähteneeseen muutokseen. Ennen 1960-lukua lihavia pidettiin menestyneinä ja terveinä ihmisinä. Muutoksen taustalla on markkinavoimat. Mikä sen fiksumpaa kuin lääketieteen avuin leimata lihavat esisairaiksi, jotka tekevät kaikkensa (= kuluttavat paljon) saadakseen toisten ihmisten hyväksyntää? Ei siis ihme, että aikoinaan rasvat julistettiin vaaralliseksi, koska jo tuolloin tiedettiin sokerin olevan se joka addiktoi, saa ihmisen syömään liikaa -> leimataan esisairaaksi, tehdään standardivaatteita jotka näyttävät lihavilla rumilta -> muokataan muiden asenteita lihavuusvastaiseksi -> sairastutetaan lihavat mieleltään (lääkkeitä lisää).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ystävä. Hän on syönyt itselleen verenpainetaudin ja sokeritaudin, myös selkä ja nivelet on sökönä. Hän haluaa aina tavata vain buffeteissa, muuten häntä ei saa mihinkään. Ruuan pitää näytellä isoa roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myöntää suoraan, että haluaa muiden mahdollistavan syömisen. Hän ei peittele ahmimistaan, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Syö seurassani esim. alkusalaatin, alkukeittoa 1-2 annosta, seisovasta pöydästä 3-4 täyttä lautasellista. On kertonut, että voi tilata kotiin kaksi pitsaa ja syödä päälle litran jäätelöä ja ison pussin karkkia. Tätä ennen on käynyt päivällä syömässä lounasta noutopödästä sen pari kolme lautasellista. Eikä toi ole edes koko totuus. Tossa on vain pieni osa päivän syömisistä. En tajua miten se on ajallisesti edes mahdollista, esim. lounasajan puitteissa, mutta kyllä se on. Hän todella syö monen ihmisen edestä ruokaa päivässä. Hän ei halua muuttua. Ei edes sokeritauti ole pysäyttänyt. Ai niin myös rasvamaksa on todettu. Tai ehkä hän haluaa, muttei tarpeeksi. En jaksa välittää, koska hän tekee selväksi toimivansa näin, yritti joku auttaa tai ei. Ei hänkään puutu minun huonoihin tapoihini eli huonoon ja yksipuoliseen ruokavaliooni.

Korjataan harhaluuloja: verenpainetauti, artsoosi eikä sokeritauti eivät johdu lihavuudesta. Niissä on suuri vaikutus perimällä. Tietysti jos nivelet menee ensin, tuloksena on lihomista, joka voi pahentaa kipuja suuremman kuormituksen vuoksi. Toisaalta, mitä enemmän luustolla on kuormitusta, sitä vahvempi luusto.

Ahmiminen on merkki siitä, ettei kylläisyyden säätely toimi. Tässä astuu kuvaan mm. leptiini ja muut säätelytekijät. Ydinkysymys on silloin se, mikä sotkee kylläisyyden säätelyn? Niinkin yksinkertainen asia kuin fruktoosi voi niin tehdä. Pahimmillaan yhden hedelmän syöminen voi johtaa hedelmien ahmimiseen ja niiden päälle ihminen voi syödä käsittämättömän määrän ruokaa tulematta kylläiseksi. Pöytäsokerissakin on puolet fruktoosia. Tyypillisesti tällainen ihminen syö vuoron perään makeaa ja suolaista. Ensin tulee himo makeaan, sitten suolaiseen, sitten makeaan jne. Kyse ei tässäkään ole tahdosta, vaan puhtaasti biokemiasta.

Hän ei siis toimi tietoisesti siten kuin toimii, vaan hänen elimistönsä on rikki. Elimistö on rikkoontunut sellaisesta ruoasta, joka ei hänelle sovi.

Höpö höpö taas. En ala jauhamaan kanssasi itsestäänselvyyksistä. Totean vaan, että syy miksi itse en ole lihava tai ahmi on se, että annan itseni tuntea nälkää eli päivällisen jälkeen en syö kuin vasta aamulla. Kylläisyys toimii vain, jos välillä kärsitään nälän tunnetta ilman tarvetta ahmia se heti pois. Silloin myös kylläisyys on kylläisyyttä.

Opiskele endokrinologian perusteet.

Jos ystävä ensin itse motivoituu, voit olla tukena. Muuten pidä suusi kiinni.

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

mikä sua oikein vaivaa ap? oot tehny tän aloituksen ennenkin. onko sulla joku munchausen by proxy? anna ihmisten olla, se on aikuinen ja täysin vastuussa itsestään ja niin saa ollakin, lopeta holhoaminen ja hanki itelles sisältöä elämääsi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ystävä. Hän on syönyt itselleen verenpainetaudin ja sokeritaudin, myös selkä ja nivelet on sökönä. Hän haluaa aina tavata vain buffeteissa, muuten häntä ei saa mihinkään. Ruuan pitää näytellä isoa roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myöntää suoraan, että haluaa muiden mahdollistavan syömisen. Hän ei peittele ahmimistaan, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Syö seurassani esim. alkusalaatin, alkukeittoa 1-2 annosta, seisovasta pöydästä 3-4 täyttä lautasellista. On kertonut, että voi tilata kotiin kaksi pitsaa ja syödä päälle litran jäätelöä ja ison pussin karkkia. Tätä ennen on käynyt päivällä syömässä lounasta noutopödästä sen pari kolme lautasellista. Eikä toi ole edes koko totuus. Tossa on vain pieni osa päivän syömisistä. En tajua miten se on ajallisesti edes mahdollista, esim. lounasajan puitteissa, mutta kyllä se on. Hän todella syö monen ihmisen edestä ruokaa päivässä. Hän ei halua muuttua. Ei edes sokeritauti ole pysäyttänyt. Ai niin myös rasvamaksa on todettu. Tai ehkä hän haluaa, muttei tarpeeksi. En jaksa välittää, koska hän tekee selväksi toimivansa näin, yritti joku auttaa tai ei. Ei hänkään puutu minun huonoihin tapoihini eli huonoon ja yksipuoliseen ruokavaliooni.

Korjataan harhaluuloja: verenpainetauti, artsoosi eikä sokeritauti eivät johdu lihavuudesta. Niissä on suuri vaikutus perimällä. Tietysti jos nivelet menee ensin, tuloksena on lihomista, joka voi pahentaa kipuja suuremman kuormituksen vuoksi. Toisaalta, mitä enemmän luustolla on kuormitusta, sitä vahvempi luusto.

Ahmiminen on merkki siitä, ettei kylläisyyden säätely toimi. Tässä astuu kuvaan mm. leptiini ja muut säätelytekijät. Ydinkysymys on silloin se, mikä sotkee kylläisyyden säätelyn? Niinkin yksinkertainen asia kuin fruktoosi voi niin tehdä. Pahimmillaan yhden hedelmän syöminen voi johtaa hedelmien ahmimiseen ja niiden päälle ihminen voi syödä käsittämättömän määrän ruokaa tulematta kylläiseksi. Pöytäsokerissakin on puolet fruktoosia. Tyypillisesti tällainen ihminen syö vuoron perään makeaa ja suolaista. Ensin tulee himo makeaan, sitten suolaiseen, sitten makeaan jne. Kyse ei tässäkään ole tahdosta, vaan puhtaasti biokemiasta.

Hän ei siis toimi tietoisesti siten kuin toimii, vaan hänen elimistönsä on rikki. Elimistö on rikkoontunut sellaisesta ruoasta, joka ei hänelle sovi.

Höpö höpö taas. En ala jauhamaan kanssasi itsestäänselvyyksistä. Totean vaan, että syy miksi itse en ole lihava tai ahmi on se, että annan itseni tuntea nälkää eli päivällisen jälkeen en syö kuin vasta aamulla. Kylläisyys toimii vain, jos välillä kärsitään nälän tunnetta ilman tarvetta ahmia se heti pois. Silloin myös kylläisyys on kylläisyyttä.

Opiskele endokrinologian perusteet.

Höpö höpö. Ahmiminen on syh siihen, ettei kylläisyyttä tule. Äärimmäisen harvoin toisinpäin. Joskus mutta erittäin harvoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ystävä. Hän on syönyt itselleen verenpainetaudin ja sokeritaudin, myös selkä ja nivelet on sökönä. Hän haluaa aina tavata vain buffeteissa, muuten häntä ei saa mihinkään. Ruuan pitää näytellä isoa roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myöntää suoraan, että haluaa muiden mahdollistavan syömisen. Hän ei peittele ahmimistaan, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Syö seurassani esim. alkusalaatin, alkukeittoa 1-2 annosta, seisovasta pöydästä 3-4 täyttä lautasellista. On kertonut, että voi tilata kotiin kaksi pitsaa ja syödä päälle litran jäätelöä ja ison pussin karkkia. Tätä ennen on käynyt päivällä syömässä lounasta noutopödästä sen pari kolme lautasellista. Eikä toi ole edes koko totuus. Tossa on vain pieni osa päivän syömisistä. En tajua miten se on ajallisesti edes mahdollista, esim. lounasajan puitteissa, mutta kyllä se on. Hän todella syö monen ihmisen edestä ruokaa päivässä. Hän ei halua muuttua. Ei edes sokeritauti ole pysäyttänyt. Ai niin myös rasvamaksa on todettu. Tai ehkä hän haluaa, muttei tarpeeksi. En jaksa välittää, koska hän tekee selväksi toimivansa näin, yritti joku auttaa tai ei. Ei hänkään puutu minun huonoihin tapoihini eli huonoon ja yksipuoliseen ruokavaliooni.

Korjataan harhaluuloja: verenpainetauti, artsoosi eikä sokeritauti eivät johdu lihavuudesta. Niissä on suuri vaikutus perimällä. Tietysti jos nivelet menee ensin, tuloksena on lihomista, joka voi pahentaa kipuja suuremman kuormituksen vuoksi. Toisaalta, mitä enemmän luustolla on kuormitusta, sitä vahvempi luusto.

Ahmiminen on merkki siitä, ettei kylläisyyden säätely toimi. Tässä astuu kuvaan mm. leptiini ja muut säätelytekijät. Ydinkysymys on silloin se, mikä sotkee kylläisyyden säätelyn? Niinkin yksinkertainen asia kuin fruktoosi voi niin tehdä. Pahimmillaan yhden hedelmän syöminen voi johtaa hedelmien ahmimiseen ja niiden päälle ihminen voi syödä käsittämättömän määrän ruokaa tulematta kylläiseksi. Pöytäsokerissakin on puolet fruktoosia. Tyypillisesti tällainen ihminen syö vuoron perään makeaa ja suolaista. Ensin tulee himo makeaan, sitten suolaiseen, sitten makeaan jne. Kyse ei tässäkään ole tahdosta, vaan puhtaasti biokemiasta.

Hän ei siis toimi tietoisesti siten kuin toimii, vaan hänen elimistönsä on rikki. Elimistö on rikkoontunut sellaisesta ruoasta, joka ei hänelle sovi.

Höpö höpö taas. En ala jauhamaan kanssasi itsestäänselvyyksistä. Totean vaan, että syy miksi itse en ole lihava tai ahmi on se, että annan itseni tuntea nälkää eli päivällisen jälkeen en syö kuin vasta aamulla. Kylläisyys toimii vain, jos välillä kärsitään nälän tunnetta ilman tarvetta ahmia se heti pois. Silloin myös kylläisyys on kylläisyyttä.

Opiskele endokrinologian perusteet.

Höpö höpö. Ahmiminen on syh siihen, ettei kylläisyyttä tule. Äärimmäisen harvoin toisinpäin. Joskus mutta erittäin harvoin.

Ahmiiko ihminen tietoisesti?

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Läskit luulee, että se mikä toisille on normaalia on jotain vaivihkaa toimimista tai tuputtamista. Lukion jälkeen työkaverini opetti minut harrastamaan liikuntaa, kotoa en näitä eväitä saanut. Neuvoi kädestä pitäen salilla ym. ja liikunta jäi. Toinen kaveri opetti pari vuotta sitten juoksemaan. Itse halusin oppia lisää, kun tajusin hyödyt. Molemmat tarjosivat apua ja tartuin siihen. Olen erittäin kiitollinen. Eri juttu sitten, jos joku obeesi ei halua. Tervettä on edistää terveyttä, ei syytellä salaliitoista.

Ainoa apu, jonka voisin antaa, olisi kertoa hiivasyndroomasta (candida albicansin liikakasvu elimistössä) ja katsoa, itääkö siemen. Olen 99 % varma, että ystävälläsi on tämä.

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Mikään ei takaa sitä etteikö Ap kuolisi ennen ystäväänsä. Mutta onhan tuo toisaalta ymmärrettävää, sillä "heikkolahjaisille" on tärkeää etsiä itseään "huonompi" ihminen tunteakseen olevansa itse "jotain". Tässä mielessä lihavien leimaaminen on tärkeää, sillä muutoin laihat ja fitit eivät voisi tuntea olevansa ylempänä muita. Tällaisten ihmisten psyykkinen kehitys menee pieleen jo varhaislapsuudessa. Mikäli varhaislapsuudessa vanhempien antamat opit (eksogeeniset) ovat sitä, että laiha = hyvä, lihava = paha, niin lapsen sisäiset (endogeeniset) tekijät vahvistavat tätä automaattisesti ja lapsesta tulee rasistinen. Mikäli lapsi sitten epäonnistuu itsestään riippumattomista syistä (kuten lihavuudessa yleensä on koska kukaan ei tahdo olla lihava) tyydyttämään yhteisön (ml. vanhempien) toiveita, yksilö masentuu ja sairastuu muutoinkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on sellainen ystävä. Hän on syönyt itselleen verenpainetaudin ja sokeritaudin, myös selkä ja nivelet on sökönä. Hän haluaa aina tavata vain buffeteissa, muuten häntä ei saa mihinkään. Ruuan pitää näytellä isoa roolia sosiaalisessa kanssakäymisessä. Myöntää suoraan, että haluaa muiden mahdollistavan syömisen. Hän ei peittele ahmimistaan, mikä on ilmeisesti aika harvinaista. Syö seurassani esim. alkusalaatin, alkukeittoa 1-2 annosta, seisovasta pöydästä 3-4 täyttä lautasellista. On kertonut, että voi tilata kotiin kaksi pitsaa ja syödä päälle litran jäätelöä ja ison pussin karkkia. Tätä ennen on käynyt päivällä syömässä lounasta noutopödästä sen pari kolme lautasellista. Eikä toi ole edes koko totuus. Tossa on vain pieni osa päivän syömisistä. En tajua miten se on ajallisesti edes mahdollista, esim. lounasajan puitteissa, mutta kyllä se on. Hän todella syö monen ihmisen edestä ruokaa päivässä. Hän ei halua muuttua. Ei edes sokeritauti ole pysäyttänyt. Ai niin myös rasvamaksa on todettu. Tai ehkä hän haluaa, muttei tarpeeksi. En jaksa välittää, koska hän tekee selväksi toimivansa näin, yritti joku auttaa tai ei. Ei hänkään puutu minun huonoihin tapoihini eli huonoon ja yksipuoliseen ruokavaliooni.

Korjataan harhaluuloja: verenpainetauti, artsoosi eikä sokeritauti eivät johdu lihavuudesta. Niissä on suuri vaikutus perimällä. Tietysti jos nivelet menee ensin, tuloksena on lihomista, joka voi pahentaa kipuja suuremman kuormituksen vuoksi. Toisaalta, mitä enemmän luustolla on kuormitusta, sitä vahvempi luusto.

Ahmiminen on merkki siitä, ettei kylläisyyden säätely toimi. Tässä astuu kuvaan mm. leptiini ja muut säätelytekijät. Ydinkysymys on silloin se, mikä sotkee kylläisyyden säätelyn? Niinkin yksinkertainen asia kuin fruktoosi voi niin tehdä. Pahimmillaan yhden hedelmän syöminen voi johtaa hedelmien ahmimiseen ja niiden päälle ihminen voi syödä käsittämättömän määrän ruokaa tulematta kylläiseksi. Pöytäsokerissakin on puolet fruktoosia. Tyypillisesti tällainen ihminen syö vuoron perään makeaa ja suolaista. Ensin tulee himo makeaan, sitten suolaiseen, sitten makeaan jne. Kyse ei tässäkään ole tahdosta, vaan puhtaasti biokemiasta.

Hän ei siis toimi tietoisesti siten kuin toimii, vaan hänen elimistönsä on rikki. Elimistö on rikkoontunut sellaisesta ruoasta, joka ei hänelle sovi.

Höpö höpö taas. En ala jauhamaan kanssasi itsestäänselvyyksistä. Totean vaan, että syy miksi itse en ole lihava tai ahmi on se, että annan itseni tuntea nälkää eli päivällisen jälkeen en syö kuin vasta aamulla. Kylläisyys toimii vain, jos välillä kärsitään nälän tunnetta ilman tarvetta ahmia se heti pois. Silloin myös kylläisyys on kylläisyyttä.

Opiskele endokrinologian perusteet.

Höpö höpö. Ahmiminen on syh siihen, ettei kylläisyyttä tule. Äärimmäisen harvoin toisinpäin. Joskus mutta erittäin harvoin.

Ahmiiko ihminen tietoisesti?

Kyllä. Samoin kuin alkoholisti juo tietoisesti. Syyntakeettomuus on nollan luokkaa. Esim. Oulun vauvasurmaaja toimi syyntakeisena. Rajat on tiukat. Yksikään ahmija tai juoppo ei tee sitä tiedottomana.

On jotenkin turhauttavaa, kun yksi naiskaveri on sairaalloisen lihava ja puhuu usein, että pitäisi keventyä. Sitten taas hän kertoo vetäneensä pussillisen suolapähkinöitä, suklaalevyn tai käyneensä ahtamassa jotain mättöruokaa. Tulee sellainen turhautumisen tunne, kun toinen on niin kujalla asioista. Hän kovi jollain ravitsemukseen perehtyneellä neuvojalla, mutta hänen mielestään siitä ei ollut apua. Ei varmasti olekaan, jos asenne on se, ettei jaksa edes pitää ruokapäiväkirjaa tai laskea kaloreita eikä analysoida mitä syö. Hänen laihdutusyritykset on ihan kummallisia kuureja, joilla kilot tulee vaan ryminällä takaisin. Sitten hän ihmettelee, että miksi normaalipainoiset voi syödä niin paljon.Ei tarvi jatkuvasti valittaakaan että on lihava ja sille pitäisi tehdä jotain, tai ei löydä miestä, jos ei tee asioille mitään. Miten voi olla parisuhteessa, jos ei saa edes itsestä huolehdittua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Mikään ei takaa sitä etteikö Ap kuolisi ennen ystäväänsä. Mutta onhan tuo toisaalta ymmärrettävää, sillä "heikkolahjaisille" on tärkeää etsiä itseään "huonompi" ihminen tunteakseen olevansa itse "jotain". Tässä mielessä lihavien leimaaminen on tärkeää, sillä muutoin laihat ja fitit eivät voisi tuntea olevansa ylempänä muita. Tällaisten ihmisten psyykkinen kehitys menee pieleen jo varhaislapsuudessa. Mikäli varhaislapsuudessa vanhempien antamat opit (eksogeeniset) ovat sitä, että laiha = hyvä, lihava = paha, niin lapsen sisäiset (endogeeniset) tekijät vahvistavat tätä automaattisesti ja lapsesta tulee rasistinen. Mikäli lapsi sitten epäonnistuu itsestään riippumattomista syistä (kuten lihavuudessa yleensä on koska kukaan ei tahdo olla lihava) tyydyttämään yhteisön (ml. vanhempien) toiveita, yksilö masentuu ja sairastuu muutoinkin.

Uskotko salaliittoihin?

Ystäväsi on kuitenkin aikuinen, oikeustoimikelpoinen ihminen?

Siinä tapauksessa, ei ole sinun asiasi. 

Jos taas ei ole oikeustoimikelpoinen, asia kuuluu lähinnä hänen edunvalvojalleen.

Mutta jos pidät itseäsi hänen ystävänään, siinä tapauksessa lopetat jatkuvan painosta vihjailun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Läskit luulee, että se mikä toisille on normaalia on jotain vaivihkaa toimimista tai tuputtamista. Lukion jälkeen työkaverini opetti minut harrastamaan liikuntaa, kotoa en näitä eväitä saanut. Neuvoi kädestä pitäen salilla ym. ja liikunta jäi. Toinen kaveri opetti pari vuotta sitten juoksemaan. Itse halusin oppia lisää, kun tajusin hyödyt. Molemmat tarjosivat apua ja tartuin siihen. Olen erittäin kiitollinen. Eri juttu sitten, jos joku obeesi ei halua. Tervettä on edistää terveyttä, ei syytellä salaliitoista.

Yksinkertaistettua ajattelua. Uskoto, että juokseminen parantaa terveyttäsi?

Tämä keskustelu on täynnä uskomuksia uskomusten perään.