Miten auttaa sairaalloisen lihavaa ystävää? Neuvot lopussa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Mikään ei takaa sitä etteikö Ap kuolisi ennen ystäväänsä. Mutta onhan tuo toisaalta ymmärrettävää, sillä "heikkolahjaisille" on tärkeää etsiä itseään "huonompi" ihminen tunteakseen olevansa itse "jotain". Tässä mielessä lihavien leimaaminen on tärkeää, sillä muutoin laihat ja fitit eivät voisi tuntea olevansa ylempänä muita. Tällaisten ihmisten psyykkinen kehitys menee pieleen jo varhaislapsuudessa. Mikäli varhaislapsuudessa vanhempien antamat opit (eksogeeniset) ovat sitä, että laiha = hyvä, lihava = paha, niin lapsen sisäiset (endogeeniset) tekijät vahvistavat tätä automaattisesti ja lapsesta tulee rasistinen. Mikäli lapsi sitten epäonnistuu itsestään riippumattomista syistä (kuten lihavuudessa yleensä on koska kukaan ei tahdo olla lihava) tyydyttämään yhteisön (ml. vanhempien) toiveita, yksilö masentuu ja sairastuu muutoinkin.

Uskotko salaliittoihin?

Sokeriteollisuuden osalta sellainen paljastui, mutta muutoin uskon lähinnä hyvä-veli systeemiin, en varsinaisesti salaliittoihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Läskit luulee, että se mikä toisille on normaalia on jotain vaivihkaa toimimista tai tuputtamista. Lukion jälkeen työkaverini opetti minut harrastamaan liikuntaa, kotoa en näitä eväitä saanut. Neuvoi kädestä pitäen salilla ym. ja liikunta jäi. Toinen kaveri opetti pari vuotta sitten juoksemaan. Itse halusin oppia lisää, kun tajusin hyödyt. Molemmat tarjosivat apua ja tartuin siihen. Olen erittäin kiitollinen. Eri juttu sitten, jos joku obeesi ei halua. Tervettä on edistää terveyttä, ei syytellä salaliitoista.

Yksinkertaistettua ajattelua. Uskoto, että juokseminen parantaa terveyttäsi?

Aivan varmasti parantaa. Vahvistaa sydäntä, keuhkoja ja verisuonia sekä luustoa.

Sokeriteollisuuden salaliitto http://www.is.fi/terveys/art-2000001260751.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Läskit luulee, että se mikä toisille on normaalia on jotain vaivihkaa toimimista tai tuputtamista. Lukion jälkeen työkaverini opetti minut harrastamaan liikuntaa, kotoa en näitä eväitä saanut. Neuvoi kädestä pitäen salilla ym. ja liikunta jäi. Toinen kaveri opetti pari vuotta sitten juoksemaan. Itse halusin oppia lisää, kun tajusin hyödyt. Molemmat tarjosivat apua ja tartuin siihen. Olen erittäin kiitollinen. Eri juttu sitten, jos joku obeesi ei halua. Tervettä on edistää terveyttä, ei syytellä salaliitoista.

Yksinkertaistettua ajattelua. Uskoto, että juokseminen parantaa terveyttäsi?

Aivan varmasti parantaa. Vahvistaa sydäntä, keuhkoja ja verisuonia sekä luustoa.

Niinhän lihavuuskin tekee? Lihavahan kulkee painot niskassaan koko ajan. Mutta noin kuriositeettina, mikäli liikkuu sellaisella tasolla joka lisää stressiä, on se paljon tuhoisampaa kuin lihavuudesta aiheutuvat terveyshaitat. Kannattaa muistaa, että kaikista ei ole juoksijoiksi. Toisilla on vain sellaiset geenit, ettei esimerkiksi VO2MAX parane vaikka mitä tekisi, saati lihaskunto. Suomalaiset ovat tehneet hyvää tutkimusta aiheesta, mutta kovin on vähälle jäänyt mediahuomio (esimerkkinä HIIT).

Liikunnalla on tosi pieni osuus painonpudotuksessa. Toki se on hyvinvoinnille tärkeää, mutta ei sitä kannata laihtuakseen harrastaa. Laihdutus lähtee ruokavaliosta.

Kuvitteletko oikeasti,että kun kaverisi alkaa tehdä muutaman lenkin viikossa,hänestä tulee normaalipainoinen?

Kaverillasi on syömishäiriö,ei sitä paranna sinun liikuntakehotuksesi.

Kauheaa, jos joku tuputtaa jotain. Etkö olekaan hänen ystävänsä?

Vierailija kirjoitti:

On jotenkin turhauttavaa, kun yksi naiskaveri on sairaalloisen lihava ja puhuu usein, että pitäisi keventyä. Sitten taas hän kertoo vetäneensä pussillisen suolapähkinöitä, suklaalevyn tai käyneensä ahtamassa jotain mättöruokaa. Tulee sellainen turhautumisen tunne, kun toinen on niin kujalla asioista. Hän kovi jollain ravitsemukseen perehtyneellä neuvojalla, mutta hänen mielestään siitä ei ollut apua. Ei varmasti olekaan, jos asenne on se, ettei jaksa edes pitää ruokapäiväkirjaa tai laskea kaloreita eikä analysoida mitä syö. Hänen laihdutusyritykset on ihan kummallisia kuureja, joilla kilot tulee vaan ryminällä takaisin. Sitten hän ihmettelee, että miksi normaalipainoiset voi syödä niin paljon.Ei tarvi jatkuvasti valittaakaan että on lihava ja sille pitäisi tehdä jotain, tai ei löydä miestä, jos ei tee asioille mitään. Miten voi olla parisuhteessa, jos ei saa edes itsestä huolehdittua?

Suhteutetaan hieman asioita. Ravitsemusterapeutit ovat alansa osaajia (maistereita). Heidän onnistumisprosenttinsa on olemattoman pieni jos tarkastellaan laihdutustuloksia viiden vuoden tarkasteluvälillä. Miksi viiden vuoden? Siksi, että jos ihminen on pitänyt painonsa viisi vuotta, katsotaan elintapojen juurtuneen osaksi ihmisen päivittäistä käyttäytymistä. Näin ollen, miten ihmeessä tavallinen ihminen voisi neuvoa lihavaa, jos kerran maamme huippuasiantuntijatkin epäonnistuvat? Lihavat eivät taas tahdo olla lihavia, kuten ystäväsikään ei TAHDO olla lihava.

Niin pitkään kunnes emme halua kohdata faktoja siitä, että obesogeeninen biokemiaamme vaikuttava ympäristömme on syy lihomiselle, eikä ihmisten oma tahto, ei mikään tule muuttumaan. Mikäli esimerkiksi poliitikot ja ruokateollisuus laitettaisiin vastuuseen lihomisesta, niin varmasti alkaisi tapahtua todellisia muutoksia. Todellinen muutos voisi olla esimerkiksi sitä, että yksikään ruoka ei sisällä yli kolmea ainesosaa ja ruokien nälän hallintaan vaikuttavia tekijöitä mitattaisiin todellisilla nykypäivänä saatavilla olevilla menetelmillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Läskit luulee, että se mikä toisille on normaalia on jotain vaivihkaa toimimista tai tuputtamista. Lukion jälkeen työkaverini opetti minut harrastamaan liikuntaa, kotoa en näitä eväitä saanut. Neuvoi kädestä pitäen salilla ym. ja liikunta jäi. Toinen kaveri opetti pari vuotta sitten juoksemaan. Itse halusin oppia lisää, kun tajusin hyödyt. Molemmat tarjosivat apua ja tartuin siihen. Olen erittäin kiitollinen. Eri juttu sitten, jos joku obeesi ei halua. Tervettä on edistää terveyttä, ei syytellä salaliitoista.

Yksinkertaistettua ajattelua. Uskoto, että juokseminen parantaa terveyttäsi?

Aivan varmasti parantaa. Vahvistaa sydäntä, keuhkoja ja verisuonia sekä luustoa.

Niinhän lihavuuskin tekee? Lihavahan kulkee painot niskassaan koko ajan. Mutta noin kuriositeettina, mikäli liikkuu sellaisella tasolla joka lisää stressiä, on se paljon tuhoisampaa kuin lihavuudesta aiheutuvat terveyshaitat. Kannattaa muistaa, että kaikista ei ole juoksijoiksi. Toisilla on vain sellaiset geenit, ettei esimerkiksi VO2MAX parane vaikka mitä tekisi, saati lihaskunto. Suomalaiset ovat tehneet hyvää tutkimusta aiheesta, mutta kovin on vähälle jäänyt mediahuomio (esimerkkinä HIIT).

Just, just. Tottakai lepo on tärkeää urheilijalle. Unen pitää rentouttaa tai sitten tekee jotain väärin. Lihavien levosta en osaa sanoa...

suora puhe. itse sen sanoit. "pidän sinusta paljon ja pelkään että kuolet".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Läskit luulee, että se mikä toisille on normaalia on jotain vaivihkaa toimimista tai tuputtamista. Lukion jälkeen työkaverini opetti minut harrastamaan liikuntaa, kotoa en näitä eväitä saanut. Neuvoi kädestä pitäen salilla ym. ja liikunta jäi. Toinen kaveri opetti pari vuotta sitten juoksemaan. Itse halusin oppia lisää, kun tajusin hyödyt. Molemmat tarjosivat apua ja tartuin siihen. Olen erittäin kiitollinen. Eri juttu sitten, jos joku obeesi ei halua. Tervettä on edistää terveyttä, ei syytellä salaliitoista.

Yksinkertaistettua ajattelua. Uskoto, että juokseminen parantaa terveyttäsi?

Aivan varmasti parantaa. Vahvistaa sydäntä, keuhkoja ja verisuonia sekä luustoa.

Niinhän lihavuuskin tekee? Lihavahan kulkee painot niskassaan koko ajan. Mutta noin kuriositeettina, mikäli liikkuu sellaisella tasolla joka lisää stressiä, on se paljon tuhoisampaa kuin lihavuudesta aiheutuvat terveyshaitat. Kannattaa muistaa, että kaikista ei ole juoksijoiksi. Toisilla on vain sellaiset geenit, ettei esimerkiksi VO2MAX parane vaikka mitä tekisi, saati lihaskunto. Suomalaiset ovat tehneet hyvää tutkimusta aiheesta, mutta kovin on vähälle jäänyt mediahuomio (esimerkkinä HIIT).

Just, just. Tottakai lepo on tärkeää urheilijalle. Unen pitää rentouttaa tai sitten tekee jotain väärin. Lihavien levosta en osaa sanoa...

Lepo on kaikille tärkeää, oli lihava tai ei. Levon puute sairastuttaa ja myös lihottaa. Pahimmillaan yksi uneton yö ohjelmoi yli 100 lihomiseen liittyvää geeniä päälle.

Urheilussa ongelmana on se, että jos haluat parantaa tuloksia, pitää sinun kestää kipua. Käytännössä laktaattia (maitohappoa). Toiset käyttävät kipujen ylittämiseen kipulääkkeitä. Toiset voivat jopa tottua kipuun. Kehon kannalta tämä ei kuitenkaan ole järkevää, sillä laktaatin tarkoitus on kertoa ihmiselle se, että tämä juttu jota teet, on tuhoisaa. Samalla se myös nostaa stressitasot tappiin. Normiliikunnassa tämä ei välttämättä ole ongelma, mutta kohtuuden nimessä on tärkeää tuoda esille se, että neuroottinen liikkuminen ei johda parempaan terveyteen, vaikka miten uskoisi liikunnan terveuttä edistäviin asioihin. Neuroottinen liikunta on siis sitä, että on pakko tehdä jotain, vaikka ei olisi esimerkiksi sairas tai muutoin keho tahtoisi lepoa tms.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Läskit luulee, että se mikä toisille on normaalia on jotain vaivihkaa toimimista tai tuputtamista. Lukion jälkeen työkaverini opetti minut harrastamaan liikuntaa, kotoa en näitä eväitä saanut. Neuvoi kädestä pitäen salilla ym. ja liikunta jäi. Toinen kaveri opetti pari vuotta sitten juoksemaan. Itse halusin oppia lisää, kun tajusin hyödyt. Molemmat tarjosivat apua ja tartuin siihen. Olen erittäin kiitollinen. Eri juttu sitten, jos joku obeesi ei halua. Tervettä on edistää terveyttä, ei syytellä salaliitoista.

Yksinkertaistettua ajattelua. Uskoto, että juokseminen parantaa terveyttäsi?

Aivan varmasti parantaa. Vahvistaa sydäntä, keuhkoja ja verisuonia sekä luustoa.

Niinhän lihavuuskin tekee? Lihavahan kulkee painot niskassaan koko ajan. Mutta noin kuriositeettina, mikäli liikkuu sellaisella tasolla joka lisää stressiä, on se paljon tuhoisampaa kuin lihavuudesta aiheutuvat terveyshaitat. Kannattaa muistaa, että kaikista ei ole juoksijoiksi. Toisilla on vain sellaiset geenit, ettei esimerkiksi VO2MAX parane vaikka mitä tekisi, saati lihaskunto. Suomalaiset ovat tehneet hyvää tutkimusta aiheesta, mutta kovin on vähälle jäänyt mediahuomio (esimerkkinä HIIT).

Just, just. Tottakai lepo on tärkeää urheilijalle. Unen pitää rentouttaa tai sitten tekee jotain väärin. Lihavien levosta en osaa sanoa...

Lepo on kaikille tärkeää, oli lihava tai ei. Levon puute sairastuttaa ja myös lihottaa. Pahimmillaan yksi uneton yö ohjelmoi yli 100 lihomiseen liittyvää geeniä päälle.

Urheilussa ongelmana on se, että jos haluat parantaa tuloksia, pitää sinun kestää kipua. Käytännössä laktaattia (maitohappoa). Toiset käyttävät kipujen ylittämiseen kipulääkkeitä. Toiset voivat jopa tottua kipuun. Kehon kannalta tämä ei kuitenkaan ole järkevää, sillä laktaatin tarkoitus on kertoa ihmiselle se, että tämä juttu jota teet, on tuhoisaa. Samalla se myös nostaa stressitasot tappiin. Normiliikunnassa tämä ei välttämättä ole ongelma, mutta kohtuuden nimessä on tärkeää tuoda esille se, että neuroottinen liikkuminen ei johda parempaan terveyteen, vaikka miten uskoisi liikunnan terveuttä edistäviin asioihin. Neuroottinen liikunta on siis sitä, että on pakko tehdä jotain, vaikka ei olisi esimerkiksi sairas tai muutoin keho tahtoisi lepoa tms.

Korjaus: "Neuroottinen liikunta on siis sitä, että on pakko tehdä jotain, vaikka OLISI esimerkiksi sairas tai muutoin keho tahtoisi lepoa tms. "

Eipä tuossa tilanteessa oikein auttaa voi jos henkilö ei itse halua vastaanottaa apua tai edes ymmärrä ongelmaansa.

Ehkäpä hän on ns. onnellinen läski? Tyytyväinen ylikiloihinsa ja haluaa nauttia elämästään juurikin haluamallaan tavalla? Huolimatta siitä, että se jää tuolla menolla todennäköisesti varsin lyhyeksi.

Big and proud of it? Kehopositiivinen vai mikäs se uusi muotitermi olikaan?

Anna ihmisen tehdä keholleen ja itselleen mitä haluaa. Kyllä häntä on tekstisi mukaan yritetty auttaa jo ihan tarpeeksi. Ei se asia ole AP sinun vastuullasi.

Sinä ap olet olevinasi huolissasi ja ystävällinen, mutta et ole. Ehkä et tajua sitä, mutta tuo on vallankäyttöä. Yrität vakuuttaa lihavan ystävän siitä, ettei hän kelpaa sellaisenaan vaan hänen on muututtava.

Entä, jos syöminen aidosti on hänen elämänsä tärkein asia? Sehän ei käy. Toisin olisi, jos hän pitäisi uraa tai urheilua eniten sisältöä antavana, se olisi ok.

Mutta se terveys! Kuormittava työ, raju urheilu, extreme harrastukset....monikin asia vaarantaa terveyden, lopulta kaikki heittävät lusikan nurkkaan syystä tai toisesta! Jokaisen terveysterroristin kuolleisuusprosetti on pyöreät 100, vaikka miten eläisi normien mukaan ja "potisi huolta" läskeistä kavereistaan.

Ei kuulu sinulle.

Jos ihminen on sairaalloisen obeesi, ongelma ei ole se että hän "tahtoo olla lihava", että häneltä puuttuu tietoa tai itsekuria. Todennäköisesti hän tietää ravitsemuksesta ja elämäntavoista paljon enemmän kuin sinä, ammattilaiset ovat jo pitäneet siitä huolen. Paino on oire, ei perimmäinen ongelma, joten painosta urputtamalla (hän on muuten huomannut että urputat jo ajat sitten) et auta tippaakaan. Päinvastoin: jos ystävä kokee ettei kelpaa sinullekaan sellaisena kuin on, se saattaa riittää triggeriksi ahmimiseen. Kun ylipainoa on jo ennestään paljon, ei hälläväliä-ajatteluun paljon tarvita.

Liikunnan tuputtaminen on jotakuinkin typeryyden huippu. Sairaalloisesti obeesin nivelet ja verenkiertoelimistö eivät välttämättä kestä edes kävelemistä kunnolla."Hyväntahtoisen" kannustuksesi mukaan toimiminen saattaisi hajottaa hänen polvensa lopullisesti tai laukaista sydänkohtauksen. Pelkkä paino rasittaa elimistöä niin paljon. Kun vielä liikunnan merkitys painonpudotukselle on vähäinen, niin ystäväsi kannattaisi aloittaa laihdutus ruuasta. Paitsi että sitä ennen hänen pitäisi saada ratkaistua se perussyy lpaino-ongelmaan ja olla sopivassa elämäntilanteessa niin että iso elämäntapaprojekti onnistuu.

Et kerro hänen elämäntilanteestaan mitään. Se kertoo paljon sinusta ja todellisista vaikuttimistasi: tuputat "neuvoja" vaikket edes tiedä onko hänen elämäntilanteensa laihdutukseen sopiva. Jos yrittää niin isoa urakkaa sopimattomissa olosuhteissa, siitä tulee vain yksi epäonnistuminen lisää plus tietysti epäterveellistä jojotusta. Vaan sinä se et edes tajua että asia olisi jotenkin olennainen. Käytöksesi on tyypillistä paino-ongelmattoman besserwisseröintiä joka kertoo lähinnä omasta ongelmaisuudestasi.

Mene nurkkaan häpeämään, se on paras palvelus ystävällesi. Jos et voi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän nyt on, säästä häntä ja pistät välit poikki. Vittumainen ystävä on jotakuinkin viimeinen asia mitä hän elämäänsä tarvitsee.

terveisin: tervehtynyt obeesi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikään ei ole niin rasittavaa kuin vaivihkaa elämäntapavinkkejä jakeleva ystävä. Menetät sen ystävän todennäköisesti jo ennen hänen kuolemaansa tuolla menolla.

Läskit luulee, että se mikä toisille on normaalia on jotain vaivihkaa toimimista tai tuputtamista. Lukion jälkeen työkaverini opetti minut harrastamaan liikuntaa, kotoa en näitä eväitä saanut. Neuvoi kädestä pitäen salilla ym. ja liikunta jäi. Toinen kaveri opetti pari vuotta sitten juoksemaan. Itse halusin oppia lisää, kun tajusin hyödyt. Molemmat tarjosivat apua ja tartuin siihen. Olen erittäin kiitollinen. Eri juttu sitten, jos joku obeesi ei halua. Tervettä on edistää terveyttä, ei syytellä salaliitoista.

Yksinkertaistettua ajattelua. Uskoto, että juokseminen parantaa terveyttäsi?

Aivan varmasti parantaa. Vahvistaa sydäntä, keuhkoja ja verisuonia sekä luustoa.

Niinhän lihavuuskin tekee? Lihavahan kulkee painot niskassaan koko ajan. Mutta noin kuriositeettina, mikäli liikkuu sellaisella tasolla joka lisää stressiä, on se paljon tuhoisampaa kuin lihavuudesta aiheutuvat terveyshaitat. Kannattaa muistaa, että kaikista ei ole juoksijoiksi. Toisilla on vain sellaiset geenit, ettei esimerkiksi VO2MAX parane vaikka mitä tekisi, saati lihaskunto. Suomalaiset ovat tehneet hyvää tutkimusta aiheesta, mutta kovin on vähälle jäänyt mediahuomio (esimerkkinä HIIT).

Ihan paskaa sanoa, että lihava kulkee painot niskassaan koko ajan. Joku ei kulje kuin sängystä autolle ja töihin ja työpöydän äärestä kotiin keittiöön ja koneelle/ sohvalle.

Kun painoin 75-kiloa liikuin vielä vaivattomasti ja silloin voi vaikka ajatella, että siinä on "ranne- ja nilkkapainot" omasta takaa. Mutta kun paino alkoi hipoa 90-kiloa, alkoi kehoni sulkea energiavirtojaan eikä suinkaan ottanut treeninä sitä isomman ruhon liikuttelua paikasta toiseen. Moni painava on unohtanut sen, miltä tuntuu, kun keho on notkea, jäntevä ja jaksava ja kuvittelee olevansa paremmassa kunnossa kuin onkaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kuulu sinulle.

Jos ihminen on sairaalloisen obeesi, ongelma ei ole se että hän "tahtoo olla lihava", että häneltä puuttuu tietoa tai itsekuria. Todennäköisesti hän tietää ravitsemuksesta ja elämäntavoista paljon enemmän kuin sinä, ammattilaiset ovat jo pitäneet siitä huolen. Paino on oire, ei perimmäinen ongelma, joten painosta urputtamalla (hän on muuten huomannut että urputat jo ajat sitten) et auta tippaakaan. Päinvastoin: jos ystävä kokee ettei kelpaa sinullekaan sellaisena kuin on, se saattaa riittää triggeriksi ahmimiseen. Kun ylipainoa on jo ennestään paljon, ei hälläväliä-ajatteluun paljon tarvita.

Liikunnan tuputtaminen on jotakuinkin typeryyden huippu. Sairaalloisesti obeesin nivelet ja verenkiertoelimistö eivät välttämättä kestä edes kävelemistä kunnolla."Hyväntahtoisen" kannustuksesi mukaan toimiminen saattaisi hajottaa hänen polvensa lopullisesti tai laukaista sydänkohtauksen. Pelkkä paino rasittaa elimistöä niin paljon. Kun vielä liikunnan merkitys painonpudotukselle on vähäinen, niin ystäväsi kannattaisi aloittaa laihdutus ruuasta. Paitsi että sitä ennen hänen pitäisi saada ratkaistua se perussyy lpaino-ongelmaan ja olla sopivassa elämäntilanteessa niin että iso elämäntapaprojekti onnistuu.

Et kerro hänen elämäntilanteestaan mitään. Se kertoo paljon sinusta ja todellisista vaikuttimistasi: tuputat "neuvoja" vaikket edes tiedä onko hänen elämäntilanteensa laihdutukseen sopiva. Jos yrittää niin isoa urakkaa sopimattomissa olosuhteissa, siitä tulee vain yksi epäonnistuminen lisää plus tietysti epäterveellistä jojotusta. Vaan sinä se et edes tajua että asia olisi jotenkin olennainen. Käytöksesi on tyypillistä paino-ongelmattoman besserwisseröintiä joka kertoo lähinnä omasta ongelmaisuudestasi.

Mene nurkkaan häpeämään, se on paras palvelus ystävällesi. Jos et voi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän nyt on, säästä häntä ja pistät välit poikki. Vittumainen ystävä on jotakuinkin viimeinen asia mitä hän elämäänsä tarvitsee.

terveisin: tervehtynyt obeesi

JUST ASIAA

Vierailija kirjoitti:

Sanot suoraa että ottaa itseään niskasta kiinni.Ettet halua menettää rakasta ihmistä.

Ei sellaiset ohjeet mitään  auta kun ihminen itse ei halua.

Vierailija kirjoitti:

Terveysnatsi joka saa ilonsa muka toisen painohuolesta. Järkyttävä ***** tollane.

Öö, millä tavalla toisen henkilön painosta stressaaminen on avioliiton ulkopuolisen seksin harjoittamista? Etkö ymmärrä käyttämäsi sanan merkitystä? Siinä tapauksessa on parempi ettet käytä sitä.