Tahallaan ymmärtämätön puoliso?

Vierailija kirjoitti:

Joo, sama ongelma täällä. Minua vain syytetään koko ajan, kun perustelen käytökseni ja syyt mistä asiat johtuu, niin keskustelu lakkaa siihen ja sitten vain toistellaan samaa asiaa, naurettavaa. Yksi asia mitä hän myös tekee, on että kun sanon jostain asiasta, hän sivuuttaa sen vastaamalla asiaani kysymyksellä ja sitten taas riidelläänkim siitä kuinka huono puoliso minä olen. Toinen on se, että hän on vain hiljaa, ei vastaa yhtään mitään, vaikka otan vakavan asian esille, sitten parin päivän päästä on kuin kaikki olisi hyvin ja ihmettelee käytöstäni tai kylmyyttäni.

Olen luovuttanut, pari vuotta on ollut aikaa. Olen päättänyt erota, ikävää koska meillä on lapsia, mutta ei näin voi jatkaa.

M30

Tuo kuulostaa niin tutulta :) Silloin kun puolisollani menee hermo syystä tai toisesta, tai aina kun riidellään jostain, hän ei ikinä, ei ikinä vastaa minun kysymyksiini muuta kuin kysymyksillä. Esimerkiksi jos kysyisin että "oletko oikeasti sitä mieltä, että minä olen valehteleva idiootti, rehellisesti?", niin hän vastaisi että "no onko sinun mielestäsi oikein että sinä käyttäydyt kuin ku*ipää?!!". Jankkaa tuota samaa kysymystä minulle sitten tovin, ei vastaa mihinkään minun kysymyksiini.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuminen ei onnistu, kokeile kirjoittamista. Kirjoita tekstiviesti tai kirje, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet tarkoita syyttää, vaan että haluaisit vain puhua asiasta. Jätä viestissä pallo hänelle. Sano, että toivot valtavasti että hän tulee keskustelemaan asiasta kanssasi.

Näin hän saa aikaa pureskella sitä mitä sanot ja ensimmäinen reaktio sanoihisi jääkin yksityiseksi. Ensimmäisen reaktion laannuttua hänen on mahdollista käsitellä asiaa.

Jos vain voit, kannustaisin myös tekemään selväksi että näistä asioista huolimatta rakastat häntä. Todennäköisin syy tuollaiselle reaktiolle on häpeä, syyllisyyden tunne, jopa pelko siitä että lähdet. Joskus omia virheitään on todella vaikea kohdata. Jos saat hänet ymmärtämään ettet tarkoita syyttää ja että aidosti rakastat häntä virheistään huolimatta, voi keskusteluyhteys löytyä helpommin. Jos vieläkin vaikuttaa vaikealta voit lisätä turvallisuuden tuntoa puolisolle myöntämällä ensin itse että et sinäään ole täydellinen (koska ei kukaan meistä ole).

Tsemppiä!

Meillä kyllä ei auttanut mikään kirjeen tai tekstarin tms viestin kirjoittaminen, mies päinvastoin suuttui niistä ylimääräistä. Vikahan ei ole siinä, ettei häb olisi ymmärtnyt, mitä sanoin, vaan siimä, että piti omana oikeutenaan olla ottamasta keskusteluun osaa tasaveroisena ja joutua vastuuseen teoistaan. Ekan kerran siinä auttoi vain välitön ja aito eron uhka, tämä toinen kerta tuntuu ihmeeltä.

No meillä auttoi, siis varsinkin tuo pallon toiselle siirtäminen: "selvitetään kun olet valmis". Ja jos suhteen haluaa selvittää niin eipä se paljon maksa kokeilla. Toki tärkeämpänä pitäisin kuitenkin tuota tuen ja rakkauden osoitusta, jottei kumppani kokisi tarvetta puolustaa itseään hyökkämällä - sitähän se riitely loppupeleissä on.

Puhumme siis eri asioista. Meilläkin mies oli sitä mieltä, että meidän pitäisi oppia "riitelemään rakentavammin" Minun mielestäni hänen piti lopettaa henkinen väkivalta ja valehtelu. Ei siinä kehuminen ja omien vikojen esiintuominen auta mitään, jos toinen ei kunnioita eikä esim myönnä edes tehneensä tai sanoneensa jotain, minkä on tehnyt ja sanonut.

Niin, taidat tosiaan puhua eri asiasta, minä puhun ap:n tilanteesta, jossa puoliso regoi väistämällä itse asian ja syyttämällä miestään. Hän siis aktiivisesti kieltää (todennäköisesti myös itseltään) oman negatiivisen käytöksensä. Todennäköisesti hän ei vain uskalla kohdata omia tuntemuksiaan ja kokee pääsevänsä helpommalla kun hyökkää miestään vastaan sen sijaan että käsittelisi asiaa ja myöntäisi käytöstään. Jos kyse on tällaisesta, nimenomaan tukeminen ja sen osoittaminen että aikoo pysyä lähellä, ei syytä, eikä väitä itse olevansa täydellinen voi avata tuon halutun keskusteluyhteyden. Nimimerkillä kokemusta on. Tämä vaatii vaivaa ja halua oikeasti paneutua suhteeseen, mutta oletan että ap haluaa auttaa puolisoaan, koska hän kysyi apua tilanteeseen.

Se että sinun puolisosi on (ollut?) valehtelija ei liittyne ap:n asiaan mitenkään.

Sinä taas yliymmärrät henkistä väkivaltaa, johon voi syyllistyä sekä naiset että miehet. Kannattaa lukea esim kirja Why does he do that. Kaikki tilanteet eivät ole molempien vika ja usein sillä välttelijällä on tarkoitus päästä kuin koira veräjästä eikä joutua vastuuseen mistään. Tältä ap:n kuvaus kuulostaa. On turhaa psykologisointia ja tekijän ymmärtämistä alkaa etsiä selitystä siihen tekijän epävarmuuksista ja huonosta itsetunnosta. Sinun neuvollasi läheisriipouvainen vain pysyy suhteessa liian kauan, kun yrittää ymmärtää ja ymmärtää ja vielä etsiä vikoja itsestään.

Kannattaa myös miettiä, onko kyse gaslightinigista. 

Tuolla tavoin käyttäytyvä mieheni on saanut diagnoosin psykiatrin toimesta - narsisti. Ei katumusta, pahoillaan oloa tai vastuunottoa. Hyökkää ja syyttää minua, ohittaa asian, uskottelee, ettei mitään sanomaani ole tapahtunut tai "myöntää myöntämättä" eli sanoo joo joo mä korjaa asian, mutta todellisuudessa yrittää vaan lopettaa asiasta puhumisen, jonka jälkeen hänen ei tarvitse asiasta kuulla muttei myöskään korjata. Tai paras - hänellä oli oikeus tehdä niin, koska minä olen esimerkiksi huomauttanut hänelle jostain asiasta. Esimerkkinä: sanon, ettei hän ole tiskannut koko viikkona. Hän kääntää henkisesti selän, ei puhu minulle ja jättää jo sovittuja asioita tekemättä, koska olen loukannut häntä huomauttamalla jostain. Se on ollut hyökkäys häntä vastaan eikä hänen tarvitse esim sanoa että loukkasin hänen tunteitaan ja asia selvitetyäisiin puhumalla, vaan hänellä on oikeus kostaa. Hänellä ei myöskään ole tässä tapauksessa mitään velvollisuutta tiskata, sillä minun asemani on palvella häntä...jep jep. Tällaisen paskan kanssa on kiva elää. On muuten todella helppo selvittää yhtään mitään asioita!

M30 kirjoitti:

Jos yritän puhua vaivaavista asioista, jotka loukkaavat minua tai ovat loukanneet hän aloittaa väittelyn, mykkäkoulun, jne.

- vaimo mitätöi ap:n tunteet (googlaa käsote stonewalling), myös mykkäkoulu on yksi muoto henkistä väkivaltaa

Myöhemmin hän näkee kaiken lähinnä niin, että haukuin hänet. Mitään syy-yhteyksiä tai asian ymmärtämisen merkkejä hän ei osoita.

- kääntää kaiken toisen syyksi kuin narsisti, ei pysty näkemään ja myöntämään syytä itsessään

Kuin kyse olisi vain minun käytöksestäni ilman syytä, kun suutun, mihin hän ehkä pyrkiikin?

- syyllistää parisuhteen toista osapuolta, se on henkistä väkivaltaa ja alistamista, vallankäyttöä

Omaa osuutta ja asiaa ei halua ymmärtää vaan tuntuu vain tiukemmin sulkeutuvan omaan kantaansa ja "syy" on hänen mielestään minun.

- my way or highway, hänen kanssaan voi olla suhteessa vain, jos alistuu täydellisesti, mutta tulee voimaan jatkuvasti huonosti itse

Voi silti näennäisesti ottaa "syyn" niskoilleen, mutta tervettä vastuuta ja kuuntelukykyä löytyy hyvin vähän.

- teeskentelee juuri sen verran, jotta ap ei jättäisi, ne pienet hyvät hetket ylläpitävät muuten sairasta suhdetta ja ap jaksaa yrittää

Haluaisin hänen vain ottavan minut huomioon. Mikä neuvoksi? Kuinka tällaisen suhteen on mahdollista toimia?

-se voi toimia vain, jos puoliso muuttuu ja menee terapiaan tms eli haluaa itse muuttua.

Eilen nähtiin Bachelorissa hyvät esimerkit Tierra ja AshLee. AshLeesta tosin tämä piirre ponnahti esiin vasta hänen jouduttuaan puolustusmoodiin ja varmaan pystyisi elämään aika normaalisti, jos tuntee olonsa turvalliseksi. 

Kiitos kommenteista. Kyseessä tosiaan joidenkin kommenttien tavoin taitaa olla jonkinlainen häpeän ja syyllisyyden väisteleminen. Minusta kuitenkaan se ei yksinään riitä syyksi siihen, että ei ole halua kuunnella ja huomioida puolisoaan tai edes olla tunnetasolla rehellinen siinä ja yrittää itse.

Kyllä, tuota gaslightingia hän on harrastanut aina. Yrittää inttämällä kiistää koko asian ja myös oman käytöksensä, ettei mikään hankala asia tulisi puheeksi. Ap

Yleinen ongelma. Itsetunto osasyynä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos puhuminen ei onnistu, kokeile kirjoittamista. Kirjoita tekstiviesti tai kirje, kerro miltä sinusta tuntuu, kerro ettet tarkoita syyttää, vaan että haluaisit vain puhua asiasta. Jätä viestissä pallo hänelle. Sano, että toivot valtavasti että hän tulee keskustelemaan asiasta kanssasi.

Näin hän saa aikaa pureskella sitä mitä sanot ja ensimmäinen reaktio sanoihisi jääkin yksityiseksi. Ensimmäisen reaktion laannuttua hänen on mahdollista käsitellä asiaa.

Jos vain voit, kannustaisin myös tekemään selväksi että näistä asioista huolimatta rakastat häntä. Todennäköisin syy tuollaiselle reaktiolle on häpeä, syyllisyyden tunne, jopa pelko siitä että lähdet. Joskus omia virheitään on todella vaikea kohdata. Jos saat hänet ymmärtämään ettet tarkoita syyttää ja että aidosti rakastat häntä virheistään huolimatta, voi keskusteluyhteys löytyä helpommin. Jos vieläkin vaikuttaa vaikealta voit lisätä turvallisuuden tuntoa puolisolle myöntämällä ensin itse että et sinäään ole täydellinen (koska ei kukaan meistä ole).

Tsemppiä!

Meillä kyllä ei auttanut mikään kirjeen tai tekstarin tms viestin kirjoittaminen, mies päinvastoin suuttui niistä ylimääräistä. Vikahan ei ole siinä, ettei häb olisi ymmärtnyt, mitä sanoin, vaan siimä, että piti omana oikeutenaan olla ottamasta keskusteluun osaa tasaveroisena ja joutua vastuuseen teoistaan. Ekan kerran siinä auttoi vain välitön ja aito eron uhka, tämä toinen kerta tuntuu ihmeeltä.

Sama meillä. Kirje/et ei auttanut yhtään mitään. Eikä puhe.

Ei auttanut meilläkään. Riitely oli samanlaista, mutta vain kirjeitse

Näyttää kutakuinkin sama ilmiö olevan melko yleinen :(

Mistä ihmeestä tässä mahtaa olla kysymys? Mikä on avain onko sellaista? Mieli kaipaa selitystä.