4-vuotias poikani on ilmeisesti heikkolahjainen - todella masentavaa :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu tuo väite, että autistipojat on usein kauniita piirteiltään?

Mä oon epäillyt, onko meidän 2v 8kk poika ihan normaali ja häntä usein kaikki ihastelee, että onpas söpö. Usein luullaan tytöksikin. Tai etenkin vauvana luultiin, enää ei niin usein, jos on sininen autopaita päällä... Hänellä tosi suuret silmät ja kauniit pitkät ripset. On oikein semmoinen nättipoika.

Itseäni on luultu lapsena tytöksi ja on pitkät ripset. Terv. (diagnosoimaton mutta selvä) assi-mies

Joo, siis mun pojallani on todella pitkät ripset myös. Ja voisi melkein mennä nätistä tytöstä. Kiinnostava teoria sinänsä.

Ap

Minulla suuret silmät ja lapsilla myös, en ole asperger eikä ole lapsetkaan.

Ja tähän on vissiin hyvä lopetta autismin piirteiden pohdiskelu tältä illalta.

Moni assi joutuu lopulta olemaan keskimääräistä herkempi sosiaalisille normeille ja moniulotteisuuksille, koska kokee, ettei ymmärrä niitä. Tavallaan hän joutuu ajattelemaan niitä paljon syvällisemmin kuin he, jotka luulevat itse olevansa kovinkin sosiaalisia ja ihmisläheisiä. He eivät itse joudu koskaan kyseenalaistamaan omaa rooliaan yhteisössä, koska muille on itsestäänselvää, että heidän sosiaalisuutensa on oikeanlaista. He peilaavat muista, että tekevät jotain oikein. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska moni suosittu tyyppi on todella itsekeskeinen, alistava ja ilkeä. Silti he saavat koko elämänsä sellaista sosiaalista palautetta ryhmältään, että he ovat kiinnostavia ja heidän seuraansa halutaan. Tästä voi päätellä, että suurin osa ihmisistä on seuraajia. Joku muu keksii, mistä puhutaan ja mitä tehdään. Assit keskittyvät mieluummin asioihin kuin ihmissuhteisiin, joten eivät halua olla kenenkään narsistin hovia. Tämäkös narsistia harmittaa, joten niitä harvoja vapaaehtoisesti ulkopuolista pitää tietenkin kiusata.

Mistä te tiesitte viedä lasta näihin testeihin? Vai paljastuiko 4 vuotiaiden lene testeissä jotain.

Meilläkin 4vee kyselee samoja asioita moneen kertaan, kuuluu kehitykseen. Saattaa myös viihtyä jonkun itseään kiinnostavan leikin parissa kauankin, kutsun tätä keskittymiskyvyksi.

Itseäni vähän ihmetyttää tämä ap:n ylikorostunut huoli älykkyydestä ja vertaaminen omaan älykkyyteen ja koulumenestykseen.

Se miten pärjää mensan testeissä, yo-kokeissa tai palikkatesteissä ei kerro mitään siitä miten elämässä tulee pärjäämään tai miten mielekkääksi oman elämänsä kokee.

Sen sijaan että pohdit miten lapsesi tulisi pärjäämään paremmin paperitesteissä niin mieti myös miten tuet hänen vuorovaikutustaitoja, itsearvostusta, tunteiden tulkitsemis taitoja, hyvää itsetuntoa jne.

Pahinta mitä lapsellesi voit tehdä on korostaa hänen huonommuuttaan verrattuna teihin tai hänen "heikkolahjaisuuttaan"

Muskariin ja vaikka musiikkiopiston vauhdikkaampaan rytmiikkakerhoon. Sitten oikeassa musiikkiopistossa jonkin soittimen yksilöopetukseen kannattaa hakea. Se toki sitoo kotona harjoitteluunkin - onko sinusta siihen?

Vierailija kirjoitti:

Moni assi joutuu lopulta olemaan keskimääräistä herkempi sosiaalisille normeille ja moniulotteisuuksille, koska kokee, ettei ymmärrä niitä. Tavallaan hän joutuu ajattelemaan niitä paljon syvällisemmin kuin he, jotka luulevat itse olevansa kovinkin sosiaalisia ja ihmisläheisiä. He eivät itse joudu koskaan kyseenalaistamaan omaa rooliaan yhteisössä, koska muille on itsestäänselvää, että heidän sosiaalisuutensa on oikeanlaista. He peilaavat muista, että tekevät jotain oikein. Itse olen aina ihmetellyt tätä, koska moni suosittu tyyppi on todella itsekeskeinen, alistava ja ilkeä. Silti he saavat koko elämänsä sellaista sosiaalista palautetta ryhmältään, että he ovat kiinnostavia ja heidän seuraansa halutaan. Tästä voi päätellä, että suurin osa ihmisistä on seuraajia. Joku muu keksii, mistä puhutaan ja mitä tehdään. Assit keskittyvät mieluummin asioihin kuin ihmissuhteisiin, joten eivät halua olla kenenkään narsistin hovia. Tämäkös narsistia harmittaa, joten niitä harvoja vapaaehtoisesti ulkopuolista pitää tietenkin kiusata.

Hyvin kirjoitettu. Lehdestä luin jutun, jossa todettiin, että lasten tunteiden säätely tms. on häiriintynyt olikohan se nyt kännykkäpelien myötä ja siinä sanottiin, että lapsi jää yksin, jos ei hallitse näitä asioita. Oma kokemukseni on, että aika usein käy juuri päinvastoin! Ainakin poikaporukassa se itsensä ja tunteensa hallitseva empaattinen ihmissuhdetaitoinen kaveri on se, joka jää yksin, kun luokasta valtaosa on jotenkin "häiriintynyttä". Eivät ne suositut minunkaan yläkouluaikoinani 80-luvun lopulla olleet mitään kivoja kavereita! Toisaalta joskus käy onneksi toisinkin. Asperger-pojallani on aina riittänyt koulussa kavereita, vaikkei ole kovin sosiaalinen luonnekaan. Voi olla, että kun hän ei haasta riitaa ja pyri koko ajan kilpailemaan, hänen kanssaan on kiva olla. Hän ei ole kovin vahvasti AS, jos nyt noin voi sanoa, eikä hänen sosiaalisessa toiminnassaan ole mitään kovin räikeitä puutteita. Nyt hän on jo yläkoulussa ja alakoulussa osa hänen kavereistaan oli tyttöjä ja hän oli näiden keskuudessa jotenkin suosittu, kun oli kiltti, vaikkakin joissain jutuissa ehkä vähän kummallinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se nykyisen miehesi älykkyys asiaan vaikuttaa, jos kerran pojan isä on ex-miehesi?

Jep, tämä paljasti että äidin kympit ivat työnteon, ei älyn tulosta.

ei lahjoilla oo mitään tekemistä jonkun ylä / ala-asteen arvosanoille :D Useimmiten ihminen oppii jos on kiinnostunut oppimaan. Armeijan palikkatestistä, noh mitä itse luulisit kuinka tarkasti sillä älyä mitataan? :D voi hyvää päivää taas mikää aloitus.

Pojan onnellisuudelle suurin merkitys on sillä, miten vanhemmat pystyvät hyväksymään sen kipeän asian, ettei poika ole tavallinen. Vanhempien surutyö voi viedä paljonkin aikaa.... Tuo reaktio, että vanhempi toivoo, että löytyy ihmekonsti, joka parantaa tilanteen ja miettii mikä erilaisuuden sen aiheutti, on osa prosessia. Tarvitsette siihen varmasti niitä perheneuvolakäyntejä. Jaksamista toivotan ja kykyä rakastaa lasta, joka on erilainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen poika sit on? Miten autismin kirjo hänessä näkyy?

Se autismin kirjon diagnoosi on vielä tavallaan epäselvä, vaikka se onkin kirjattu sinne. Ei siinä oikeastaan ollut muuta materiaalia kuin ne lukuisat tutkimukset, joissa löydettiin autismin kirjon piirteitä sen lisäksi, että lapsi suoriutui niistä päättelytesteistä ja tehtävistä huonosti. Tosin hän yllättäen osasi tehdä osassa ne vaikeammat tehtävät, kun taas helpommat eivät onnistuneet. Joskus hän myös jotenkin alkoi rakennella aivan omiaan, eikä jotenkin käsittänyt, että siinä pitäisi tehdä joku asia juuri tietyllä tavalla.

Hänellä on siis omia erittäin voimakkaita mielenkiinnon kohteita, joiden pariin hän voisi uppoutua vaikka tuntikausiksi ja ne kiinnostavat enemmän kuin ihmiset tai normaalit lasten lelut. Tosin tietyt muutamat harvat lasten lelutkin toki kiinnostavat. Hän toistelee lauseita, sanoja ja kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen. Tuntemani autistipoika ainakin puhuu juuri samaan tapaan. Poika ei myöskään katso silmiin tai ilmaise itseään juurikaan elekielellä, eikä juurikaan osoita mitään tai välttämättä kiinnostu lainkaan, vaikka aikuinen yrittäisi osoittaa jotain. Hän menee helposti "omaan maailmaansa" ja siihen liittyy vain ne hänen kiinnostuksenkohteensa. 

Ap

Voisiko olla kyse tarkkaavaisuushäiriöstä (ADHD taiADD)? Noi uppoutumiset johonkin kiinnostavaan on yksi piirre ja samoin hankaluuden sosiaalisissa vuorovaikutuksissa samoin tuo kysymysten toistelu koska tarkkaavaisuushäiriöinen kun kysyy jonkin asian niin jo siinä vaiheessa kun siihen vastataan voi jo ajatus lentää jossain muualla joten kysyy kysymyksen uudelleen ja sama voi toistua. Itse olen ADHD ja tunnistan noita piirteitä itsessäni vaikka en ole autistinen ja olen keskivertoa älykkäämpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen järkeillyt tuon suuhun katsomisen johtuvan siitä, että haluan ikään kuin suuhun katsomalla nähdä, mitä toinen todella tarkoittaa. Haluan todella kuunnella häntä ja ymmärtää kaiken hänen sanomansa eikä puhuminen ole minulle sosiaalinen tapahtuma vaan tiedonhankintapahtuma. Vähän kuin kaikki, mitä toinen sanoisi, olisi faktaa. Kuin uutisia kuuntelisi. Aikuisena olen toki tajunnut, ettei tämä ole totta. Suusta tulee mitä tahansa, mikä puhujaa sattuu miellyttämään, kiinnostamaan tai hyödyttämään. Tämä ei kiinnosta minua, joten teen mieluummin jotain muuta kuin olen ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa olemisella ei ole minulle funktiota, jos en opi jotain kiinnostavaa. Osaan jutustella jonkin verran, mutta se käy nopeasti tylsäksi ja huomaamattani alan puhua korkealentoisista aiheista, sillä jutustelu itsessään ei tunnu miltään.

Koska minun on vaikea erottaa totuutta valheesta, olen epäluuloinen ihmisiä kohtaan. Paitsi että tämä tekee minut alttiiksi hyväksikäytölle, jota en huomaa ajoissa, myös epäluuloisuus itsessään rasittaa. Ihmiset tekevät koko ajan mielestään täysin inhimillisiä virheitä, valkoisia valheita, joita en voi sietää. Tästä syystä he pitävät minua raskaana ja minä pidän heitä moraalittomina ja ihmisinä, joiden jutuissa ei ole pohjaa. Aivan kuin he aina jutuillaan johdattelisivat minua, vaikka valkoinen valhe oli yksittäistapaus. Käsitykseni ihmisistä muuttuu helposti negatiiviseksi, jos he eivät ole täysin rehellisiä. Aikuisena olen oppinut peittämään tätä, koska on pakko, jos meinaa saada töitä ja pitää työpaikan. Ei voi räjähdellä asioista, joista muut eivät piittaa. Totuus kuitenkin on, etten arvosta ketään. En edes itseäni, minun heikkouteni vain ovat toisenlaisia. Itsessäni vihaan älyllisiä rajoitteita, vaikka älykkyyteni on normaalia korkeampi.

Et täysin hahmota asioitten suhteellisuutta? Esim. totuus, rehellisyys ja tieto on suhteellisia käsitteitä. Suurinta osaa ihmisiä ei kiinnosta pelkät faktat. Et arvosta ihmisiä? Ajattelet niin mustavalkoisesti, että se ei ole riittävä pohja arvostukselle. Ihmiskuvasi ja käsitys ihmisyydestä vaikuttaa olevan hyvin yksiulotteinen ja mustavalkoinen, se yhdistettynä epäluuloisuuteen voi viitata epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön.

Minähän kuvasin tuossa asioiden suhteellisuutta. Kumpikohan meistä on se yksiulotteinen ja epäluuloinen. Minä kuvasin, että minä näen asiat tässä ja tässä asiassa vähän eri tavalla kuin on yleisesti hyväksyttyä. Sinä näit vain sen etten näe asioita, kuten on yleisesti hyväksyttyä. Eli näit tosi asiassa tämän minua yksipuolisemmin ja mustavalkoisemmin. Näit vain yhden näkökulman. Minä yhtä aikaa omani ja muiden. Minä juuri kuvasin, että rehellisyys esimerkiksi on suhteellista. Minulle rehellinen ihminen on 100 prosentin rehellinen, monille riittää 60 prosenttia. Jonkun persoonallisuushäiriön diagnosoiminen yhden viestin peristeella se vasta mustavalkoista onkin. Jos haluaisin olla yhtä yksinkertaistava ja mustavalkoinen kuin sinä niin tuon viestisi perusteella sanoisin, että ihmiskuvani on monivivahteisempi kuin sinulla ja uhraan sen ajattelulle enemmän aikaa kuin sinä olet uhrannut koko elämäsi aikana.

Eikö se ole yksiulotteista jos mikä, että toteaa ettei arvosta ketään, tai näkee ihmiset pelkkinä tiedollisina olentoina? Ihmisessä on miljardeja muita ulottuvuuksia, jota et tuosta omasta kapea-alaisuudestasi näe/halua nähdä. Silloin et kyllä näe itseäsikään. Pidän kaikkein rehellisimpinä niitä, joiden kuva toisista on mahdollisimma laaja ja moniulotteinen, tällöin on mahdollisuus että ihminen näkee myös itsensä. Ne ei niin jalot puolet myös. Mainitsit epäluuloisuutesi ihan itse, mitä ihmisiin tulee. Puntaroit ainoastaan välinearvoa (tiedollisuus) ja rehellisyyttä ja jätät ne miljardi muuta asiaa huomaamatta. Mä voin käydä sun kanssa vaikka loppuelämän keskustelua rehellisyydestä ja voin väittää, että hämmästyt lopussa. Rehellisyys on paljon muutakin kuin kielenkäytössä esiintyvä loogisuus. Ihminen joka puntaroi montaa asiaa saman aikaisesti voi kuulostaa epäloogiselta ja epävarmalta, ilman että se tekee ihmisestä epärehellisen. Se puhuu jopa enemmän rehellisyyden puolesta kuin sitä vastaan. Valehtelijat eivä "sorru" tällaiseen. Sen sijaan valehteleva ihminen "valehtelee sujuvasti", ilman empimistä, koska valehtelu on tietoista -> sujuvaa. Noin niin kuin esimerkkinä. Rehellistä ihmistä ei ole olemassakaan, jos olisi, olisi kaikki todellisuudesta tehdyt tulkinnatkin 100% autenttisia. Ihminen tekee jatkuvasti virheellisiä todellisuudentulkintoja ja pitää niitä totena. Sitä kutsutaan subjektiivisuudeksi. Jokaisella on oikeus omiin käsityksiinsä juuri tästä syystä. Sinä pidät itseäsi 100% rehellisenä, en valitettavasti voi uskoa sinua, sellaista ei ole. Et myöskään ole mikään rehellisyyden mittatikku tai mittari. Kuvaamasi perusteella olisit ehkä viimeisin ihminen, jonka arvostelukykyyn luottaisin.

En minä ole eri mieltä melkein mistään, mitä tässä sanot. Luit viestini jotenkin ihan väärältä kantilta. Vaikka kuinka näen ihmisissä muitakin piirteitä, valehtelu omaksi hyödyksi on piirre, jota en voi sietää. En valehtele. Jos on tilanne, jossa pitäisi, olen hiljaa. Tästä syystä minua pidetään outona, kun en vastaa. Entä sitten. Onko sinulle jotenkin uhka, että on olemassa rehellisiä ihmisiä. Ihmisiä jotka eivät osaa tietoisesti valehdella. Tällaisten ihmisten olemassaolo on fakta. Esimerkiksi monet kehitysvammaiset ovat sellaisia. Hyvin money autismin kirjoon kuuluvat myös. Minun kuvani ihmisistä ei ole yksiulotteinen, vaikka arvostaisin heitä saadessani tietoa. Tajuan kyllä heidän muut puolensa, en vain koe niitä merkityksellisiksi itselleni. Tämä ei tarkoita, ettei heillä olisi minun mielestäni itseisarvoa. Totta kai on. Mutta varmasti sinäkin valitset seurasi jollain perusteella. Esimerkiksi ihmisläheisen, nöyrän ja lämpimän luonteen ja et oikein siedä analyyttisiä ja kylmiä ihmisiä. Kumpikin saa valita, kuten tahtoo. Ihmisillä on aivan varmasti sinullekin välinearvoa. Tämä keskustelu ei kuitenkaan liity varsinaiseen aiheeseen, joten annan sinun vastata ja kommentoin tähän ketjuun enää aiheeseen liittyen. Luulisin, ettei keskustelumme ole muille hedelmällistä seurattavaa. Pystyn näkemään asian heidän näkökulmastaan. Pystytkö sinä.

Joo ei ongelmaa nähdä asioita monestakin näkökulmasta, kuten siitä että tämä on aihe vapaa...