Lue keskustelun säännöt.
4-vuotias poikani on ilmeisesti heikkolahjainen - todella masentavaa :(
14.08.2017 |
Itse olin koulussa aina kympin oppilas ja äo on testattu korkeaksi ja mieheni sai ainakin armeijan "palikkatestistä" parhaan tuloksen, jonka siinä voi saada. Pojalla ei ole tiettävästi mitään syndroomaa tai kehitysvammaa, mutta ilmeisesti autismin kirjon poikkeamaa, tosin sekin diagnoosi on epäselvä. Poika näyttää ihan normaalilta ja on jopa nätti, hymyileväinen lapsi. Vauvana hän oli ihan normaali myöskin ja kehittyi hyvin. Mitä ihmettä tässä voisi tehdä? Mikä on syynä? Omassa ja mieheni suvussa ei ole ketään kehitysvammaisia, tosin miehen äiti on jotenkin erikoinen, yksinkertaisen oloinen tapaus, samoin miehen kaksi setää ovat erikoisia peräkammarinpoikia. Mutta siis mieheni on akateemisesti koulutettu ja testiälykäs, samoin mä itsekin. Pojan ollessa aivan pieni perhedynamiikkamme oli kyllä tosi erikoinen, joten olen epäillyt sellaistakin, olisiko se voinut vaikuttaa (ex-mies käyttäytyi kuin kotidespootti sekä huusi mulle jatkuvasti). Lisäksi ex-mieheni pahoinpiteli mua lievästi pari kertaa, kun olin raskaana.
Voiko pojan älykkyyttä jotenkin kehittää? Pelottaa hänen tulevaisuutensa todella suuresti jo nyt. Voisinko pyytää joitain tutkimuksia? Onko mitään tehtävissä? Mikä voisi olla syynä? Tämä ei ole provo ja tosiaan pelottaa ja itkettää tämä tilanne. :/
Kommentit (190)
Mun tekee mieli palata tuohon perhedynamiikka sanaan joka vilahti tässäkin ketjussa. Kun teille tuputetaan tuota perhedynamiikan tärkeyttä siellä sosiaali- ja terveydenhuolloin oppilaitoksissa älkää nyt innostuko liikaa tuosta muotisanasta. Perhedynamiikkaa tuputetaan ratkaisuksi lähes kaikkiin ongelmiin mitä perheissä tai lasten kanssa on. Varmaan perhedynamiikkaa voisi aina viilata ihan täydellisyyteen saakka joka perheessä mutta se että kaikki ei ole täydellistä tai se että ehkä hui on jopa riitojakin joskus perheenjäsenten välillä ei tarkoita sitä että kaikki ongelmat (kuten nyt esimerkkinä lapsen psyykkiset ongelmat) voidaan pistää sen huonon perhedynamiikan piikkiin. Perhedynamiikka - itseasiassa inhoan tuota sanaa koska törkeyden tai ehkä oikeastaan ammattitaidon puutetta on se että on tilanteita joilla ei selvästi ole mitään tekemistä perhedynamiikan kanssa (vaan ongelmat voivat olla täysi konkreettisia ha helposti havaittavissa) mutta jotka aiheuttavat pahoja ongelmia perheissä kuitataan vain sillä että kunhan nyt vain perhedynamiikka pelaa, kaikki joustaa, kaikki kestää niin mitään ongelmia ei olisi. Näin tuon kuuluisan "perhedynamiikka" sanan avulla saadaan kuitattua ongelma vanhempien aiheuttamaksi tai muuten lakaistua maton alle kun muutakaan ei osata tai voida.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun tekee mieli palata tuohon perhedynamiikka sanaan joka vilahti tässäkin ketjussa. Kun teille tuputetaan tuota perhedynamiikan tärkeyttä siellä sosiaali- ja terveydenhuolloin oppilaitoksissa älkää nyt innostuko liikaa tuosta muotisanasta. Perhedynamiikkaa tuputetaan ratkaisuksi lähes kaikkiin ongelmiin mitä perheissä tai lasten kanssa on. Varmaan perhedynamiikkaa voisi aina viilata ihan täydellisyyteen saakka joka perheessä mutta se että kaikki ei ole täydellistä tai se että ehkä hui on jopa riitojakin joskus perheenjäsenten välillä ei tarkoita sitä että kaikki ongelmat (kuten nyt esimerkkinä lapsen psyykkiset ongelmat) voidaan pistää sen huonon perhedynamiikan piikkiin. Perhedynamiikka - itseasiassa inhoan tuota sanaa koska törkeyden tai ehkä oikeastaan ammattitaidon puutetta on se että on tilanteita joilla ei selvästi ole mitään tekemistä perhedynamiikan kanssa (vaan ongelmat voivat olla täysi konkreettisia ha helposti havaittavissa) mutta jotka aiheuttavat pahoja ongelmia perheissä kuitataan vain sillä että kunhan nyt vain perhedynamiikka pelaa, kaikki joustaa, kaikki kestää niin mitään ongelmia ei olisi. Näin tuon kuuluisan "perhedynamiikka" sanan avulla saadaan kuitattua ongelma vanhempien aiheuttamaksi tai muuten lakaistua maton alle kun muutakaan ei osata tai voida.
Jep. Esim. väkivalta on väkivaltaa. Se voidaan todeta yksiselitteisesti ilman, että tarvitsee lässyttää perhedynamiikkaa.
Siitä alkaa olla jo tieteellisiä viitteitä, että monet geenit, jotka kohottavat älykkyysosamäärää altistavat autismikirjon oireille. Ei siis mitenkään ihmeellistä, että kahden testiälykkään vanhemman lapsella käy hiukan huonompi tuuri geenilotossa ja sattuu sellainen kombinaatio, jonka kanssa eläminen on hankalaa...
Googleta kristalli ja indigo lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tekee mieli palata tuohon perhedynamiikka sanaan joka vilahti tässäkin ketjussa. Kun teille tuputetaan tuota perhedynamiikan tärkeyttä siellä sosiaali- ja terveydenhuolloin oppilaitoksissa älkää nyt innostuko liikaa tuosta muotisanasta. Perhedynamiikkaa tuputetaan ratkaisuksi lähes kaikkiin ongelmiin mitä perheissä tai lasten kanssa on. Varmaan perhedynamiikkaa voisi aina viilata ihan täydellisyyteen saakka joka perheessä mutta se että kaikki ei ole täydellistä tai se että ehkä hui on jopa riitojakin joskus perheenjäsenten välillä ei tarkoita sitä että kaikki ongelmat (kuten nyt esimerkkinä lapsen psyykkiset ongelmat) voidaan pistää sen huonon perhedynamiikan piikkiin. Perhedynamiikka - itseasiassa inhoan tuota sanaa koska törkeyden tai ehkä oikeastaan ammattitaidon puutetta on se että on tilanteita joilla ei selvästi ole mitään tekemistä perhedynamiikan kanssa (vaan ongelmat voivat olla täysi konkreettisia ha helposti havaittavissa) mutta jotka aiheuttavat pahoja ongelmia perheissä kuitataan vain sillä että kunhan nyt vain perhedynamiikka pelaa, kaikki joustaa, kaikki kestää niin mitään ongelmia ei olisi. Näin tuon kuuluisan "perhedynamiikka" sanan avulla saadaan kuitattua ongelma vanhempien aiheuttamaksi tai muuten lakaistua maton alle kun muutakaan ei osata tai voida.
Jep. Esim. väkivalta on väkivaltaa. Se voidaan todeta yksiselitteisesti ilman, että tarvitsee lässyttää perhedynamiikkaa.
Niinpä, mutta aika paljon on merkitystä sillä on minkälaista väkivaltaa ja kuinka usein. Minkälaista riitelyä ja kuinka usein. En nyt lähtisi diagnosoimaan että lapsen autistisen piirteet on väkivaltaisen ympäristön seurausta jos se ympäristö ei ole ollut edes jatkuvasti väkivaltainen. En kyllä ole kuullut että esim. neurologiset häiriöt voisivat johtua kotioloista tai kasvatuksesta tai jos oikein halutaan vääntää niin tietenkin joistain aivan järkyttävistä olosuhteista voi lapsi sairastua psyykkisesti mutta eipä autistia voi tehdä kenestäkään. Jos helppoja vastauksia löydetään esim. lapsen erityispiirteisiin jotka viittaavat johonkin neurologiseen kyllä esim. perinnöllisyys tai esim. lapsen keskosuus ovat paljon selvempiä ja todistetuimpia mahdollisia syitä kun esim. perhe jossa on myös riidelty joskus.
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi rokotettu?
Miksi kysyt tätä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen töissä kehitysvammaisten parissa ja olen päivittäin tekemisissä eri autismikirjoihin kuuluvien ihmisten kanssa. Ensinäkin kirjo on äärimmäisen laaja joten ei heti kannata ajatella "pahinta".
Mietin heti lukemani perusteella että mikä tässä on pahin asia äidille? Isän ja äidin koulutusta ja älykkyyttä tuodaan niin paljon esille että väistämättäkin tulee ajatus että "voi ei, lapseni ei kouluttaudu näin ja näin hyvin". Koet että lapsesta tulee tyhmä? Ja tämä tyhmyys tarkoittaa sitä ettei pärjää opiskelu teidän käsitykseen perustuvassa koulumaailmassa?
Opiskella voi hyvin mukautuvasti. Työpaikkoja on tuettuina. On työtoiminta keskuksia.
Tuli kurja olo poikanne puolesta. Viisauttakin kun on niin monenlaista.... Ehkäpä pojasta tulee ainakin tunne elämältään järkevämpi kun vanhemmistaan.
Eihän kukaan vanhempi oikeasti ajattele näin lapsestaan? Vaan ottaa asioista selvää ja ennen kaikkea tukee kehitystä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko lapsi rokotettu?
Miksi kysyt tätä?
Koska rokotteet aiheuttavat autismin. Onneksi yksisarvisterapia auttaa tähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun on tosi vaikea ymmärtää näitä ilkeilijöitä, väärinymmärtäjiä ja provo-huutelijoita. Ap sitä ja ap tätä, kun kirjoitti noin eikä näin, kun tuntee noin eikä näin...
Lyhyessä tekstissä ei mitenkään pysty kertomaan koko tarinaa ja sen vivahteita täysin aukottomasti. Ei se tee äidistä kelvotonta, että pohtii lapsensa älyllistä kapasiteettia maailmassa, joka monella tapaa on kuitenkin kova niille, jotka ei muiden mittoja täytä.
Keskustelu olisi paljon miellyttävämpää, jos yrittäisimme miettiä, mitä toinen todella tarkoittaa, eikä heti oltaisi huutamassa älyttömyyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kehitysvammaisten parissa ja olen päivittäin tekemisissä eri autismikirjoihin kuuluvien ihmisten kanssa. Ensinäkin kirjo on äärimmäisen laaja joten ei heti kannata ajatella "pahinta".
Mietin heti lukemani perusteella että mikä tässä on pahin asia äidille? Isän ja äidin koulutusta ja älykkyyttä tuodaan niin paljon esille että väistämättäkin tulee ajatus että "voi ei, lapseni ei kouluttaudu näin ja näin hyvin". Koet että lapsesta tulee tyhmä? Ja tämä tyhmyys tarkoittaa sitä ettei pärjää opiskelu teidän käsitykseen perustuvassa koulumaailmassa?
Opiskella voi hyvin mukautuvasti. Työpaikkoja on tuettuina. On työtoiminta keskuksia.
Tuli kurja olo poikanne puolesta. Viisauttakin kun on niin monenlaista.... Ehkäpä pojasta tulee ainakin tunne elämältään järkevämpi kun vanhemmistaan.
Eihän kukaan vanhempi oikeasti ajattele näin lapsestaan? Vaan ottaa asioista selvää ja ennen kaikkea tukee kehitystä!
Autistia ei voi tehdä, mutta totuus on se, että ympäristön käsitykset autisteista muokkaa heitä tiettyyn joko haluttuun, tiedostamattomaan tai oletettuun suuntaan. Näin käy aina kun karsotaan kirjasta ja dg:n perusteella kasvatetaan lasta. Eikä kohdata lasta itsenään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen töissä kehitysvammaisten parissa ja olen päivittäin tekemisissä eri autismikirjoihin kuuluvien ihmisten kanssa. Ensinäkin kirjo on äärimmäisen laaja joten ei heti kannata ajatella "pahinta".
Mietin heti lukemani perusteella että mikä tässä on pahin asia äidille? Isän ja äidin koulutusta ja älykkyyttä tuodaan niin paljon esille että väistämättäkin tulee ajatus että "voi ei, lapseni ei kouluttaudu näin ja näin hyvin". Koet että lapsesta tulee tyhmä? Ja tämä tyhmyys tarkoittaa sitä ettei pärjää opiskelu teidän käsitykseen perustuvassa koulumaailmassa?
Opiskella voi hyvin mukautuvasti. Työpaikkoja on tuettuina. On työtoiminta keskuksia.
Tuli kurja olo poikanne puolesta. Viisauttakin kun on niin monenlaista.... Ehkäpä pojasta tulee ainakin tunne elämältään järkevämpi kun vanhemmistaan.
Eihän kukaan vanhempi oikeasti ajattele näin lapsestaan? Vaan ottaa asioista selvää ja ennen kaikkea tukee kehitystä!
Yhdyssanat.
Asberger? Tai sehän lasketaan nykyään autismiin mutta kuitenkin. Veljelläni diagnosoitiin vasta kun hän oli 14-vuotta vaikka diagnoosin saamisen jälkeen todettiin että oireita oli pienestä asti. Hän on fiksu asioissa jotka kiinnostaa ja viisautta löytyisi muuhunkin jos vaan tuppaisi kiinnostamaan. Ihana ja fiksu hän on mutta tietyistä asioista huomaa aspergerin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin koulussa aina kympin oppilas ja äo on testattu korkeaksi ja mieheni sai ainakin armeijan "palikkatestistä" parhaan tuloksen, jonka siinä voi saada. Pojalla ei ole tiettävästi mitään syndroomaa tai kehitysvammaa, mutta ilmeisesti autismin kirjon poikkeamaa, tosin sekin diagnoosi on epäselvä. Poika näyttää ihan normaalilta ja on jopa nätti, hymyileväinen lapsi. Vauvana hän oli ihan normaali myöskin ja kehittyi hyvin. Mitä ihmettä tässä voisi tehdä? Mikä on syynä? Omassa ja mieheni suvussa ei ole ketään kehitysvammaisia, tosin miehen äiti on jotenkin erikoinen, yksinkertaisen oloinen tapaus, samoin miehen kaksi setää ovat erikoisia peräkammarinpoikia. Mutta siis mieheni on akateemisesti koulutettu ja testiälykäs, samoin mä itsekin. Pojan ollessa aivan pieni perhedynamiikkamme oli kyllä tosi erikoinen, joten olen epäillyt sellaistakin, olisiko se voinut vaikuttaa (ex-mies käyttäytyi kuin kotidespootti sekä huusi mulle jatkuvasti). Lisäksi ex-mieheni pahoinpiteli mua lievästi pari kertaa, kun olin raskaana.
Voiko pojan älykkyyttä jotenkin kehittää? Pelottaa hänen tulevaisuutensa todella suuresti jo nyt. Voisinko pyytää joitain tutkimuksia? Onko mitään tehtävissä? Mikä voisi olla syynä? Tämä ei ole provo ja tosiaan pelottaa ja itkettää tämä tilanne. :/
Muita lukematta
Alkoi kiinnostaa mikä on testiälykkään miehen ja kympin tytön/ naisen mielestä "jotenkin erikoinen" äiti/ anoppi tai "erikoiset" sedät.
Ennen kuin aletaan pohtia ja diagnosoida 4-vuotiaan autismin kirjoa, kannattaa pohtia hänen vanhempiensa ihmis- ja maailmankuvan kirjoa, erilaisuuden sietokykyä ja muita sensukuisia juttuja.
Kannattaa aina muistaa, että Albert Einstein oppi puhumaan vasta 4-vuotiaana. Nykypäivänä hänet laitettaisiin testeihin ja diagnoosiputkeen heti, hän olisi "jälkeenjäänyt", "heikkolahjainen" tai "erityislapsi". Picasso teki suurenmoisia piirroksia jo 9-vuotiaana, joten jotakin vikaa hänessäkin varmaan oli, koska hahmotuskyky ja silmän ja käden koordinaatio oli niin poikkeuksellinen.
Tutustukaa siihen 4-vuotiaanne maailmaan, älkääkä heti arbvottako sitä ja verratko sitä omaanne.
Albert Einsteinilla oli todennäköisesti aspergeri ja Sir Isaac Newtonilla myös. Varmaan monet huipptiedemiehistä ovat myös neurologisesti normaaleja mutta kyllä siinä sakissa aika paljon asseja kuitenkin on.
Niin, ja mitä sitten? Mozartilla oli ehkä Tourette, Beethoven oli kuuro … En oikein tajua mitä ajat kommentillasi takaa. Tuntuu oudolta käyttää nykydiagnooseja ihmiseen, joka eli satoja vuosia ennenkuin tuo diagnoosi edes keksittiin. Päätellään takaperoisesti joidenkin kirjallisten aikalaislähteiden perusteella.
Joka tapauksessa, Newtonin liikelait ovat tärkeämmät kuin se, mikä häntä mahdollisesti vaivasi hänen elinaikanaan, jolloin koko käsitys ihmisestä, terveydestä ja sairaudesta, omalaatuisuudesta ja tavallisuudesta oli aivan toisenlainen kuin nyt.
Lainaamasi
En tarkoittanut mitään negatiivista. Sekä Einsteinin että varsinkin Newtonin kohdalla on kuitenkin paljon as-ihmisen piirteitä ollut käyttäytymisessä. Varmaan tietyt kyvyt + erityismielenkiinnon kohteet ovat auttaneet heitä menestymään.
En ajatellutkaan, että olisit ollut negatiivinen.
On meidän onnemme, että nuo meidän aikamme käsitysten mukaan omalaatuisesti käyttäytyneet ihmiset elivät aikana, joka oli vähemmän julkinen, vähemmän medikalisoitu, pienempi; poikkeavia, sairaita, rampoja ja kylähulluja oli sen verran paljon ja koko ajan näkösällä, että heitä oli pakko "sietää".
Jää jälkipolville selvittää kuinka monta ihmiskuntaa valaisevaa tieteellistä tai taiteellista neroa oma aikamme arvoineen on tuottanut. Eikä tarvitse olla nerokaan, vain ihminen joka tuottaa ympäristöönsä valoa ja iloa, vaikka ei olekaan testiälykäs tai kympin ihminen tai muuten suositusten ja normien mukainen, vaan ihan vain hyvä tyyppi. :)
Onneksi olkoon sul on austistilapsi. Voivoi kurja elämä tulossa. Lähetä jonnekkin hoitokotiin jos niin masentaa.
Tsemppiä, voitte varmasti tehdä oman osuutenne tukeaksenne pojan kehitystä. Ollessani huolissani oman poikani kehityksestä, hankin tietoa kehitystä tukevista ja vahvistavista harjoituksista ja tekemisistä amerikkalaisilta sivustoilta suomenkielisten lisäksi, esim. Youtubissa on opetusvideoita ja ehkä Pinterestistäkin voit löytää vinkkejä, jotka suunnattu ensisijaisesti toimintaterapeuteille tai lastentarhanopeille. Vaatii toki paneutumista ja kärsivällisyyttä, mutta voit ainakin saada olon että teit parhaasi pojan eteen. Ja tietysti rakastavassa ja hyväksyvässä ilmapiirissä. (: Voihan myös olla että kehitys tuosta lähtee etenemään vähän myöhemmin kuin muilla ja spurttaa sitten ikätoverit kiinni esim. eskarissa tai 1. luokalla. Voittehan myös pyytää lähetettä toimintaterapiaan, sillä on tutkitusti saatu monen kohdalla hyviä tuloksia aikaan kehityksessä. (:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä olen järkeillyt tuon suuhun katsomisen johtuvan siitä, että haluan ikään kuin suuhun katsomalla nähdä, mitä toinen todella tarkoittaa. Haluan todella kuunnella häntä ja ymmärtää kaiken hänen sanomansa eikä puhuminen ole minulle sosiaalinen tapahtuma vaan tiedonhankintapahtuma. Vähän kuin kaikki, mitä toinen sanoisi, olisi faktaa. Kuin uutisia kuuntelisi. Aikuisena olen toki tajunnut, ettei tämä ole totta. Suusta tulee mitä tahansa, mikä puhujaa sattuu miellyttämään, kiinnostamaan tai hyödyttämään. Tämä ei kiinnosta minua, joten teen mieluummin jotain muuta kuin olen ihmisten kanssa. Ihmisten kanssa olemisella ei ole minulle funktiota, jos en opi jotain kiinnostavaa. Osaan jutustella jonkin verran, mutta se käy nopeasti tylsäksi ja huomaamattani alan puhua korkealentoisista aiheista, sillä jutustelu itsessään ei tunnu miltään.
Koska minun on vaikea erottaa totuutta valheesta, olen epäluuloinen ihmisiä kohtaan. Paitsi että tämä tekee minut alttiiksi hyväksikäytölle, jota en huomaa ajoissa, myös epäluuloisuus itsessään rasittaa. Ihmiset tekevät koko ajan mielestään täysin inhimillisiä virheitä, valkoisia valheita, joita en voi sietää. Tästä syystä he pitävät minua raskaana ja minä pidän heitä moraalittomina ja ihmisinä, joiden jutuissa ei ole pohjaa. Aivan kuin he aina jutuillaan johdattelisivat minua, vaikka valkoinen valhe oli yksittäistapaus. Käsitykseni ihmisistä muuttuu helposti negatiiviseksi, jos he eivät ole täysin rehellisiä. Aikuisena olen oppinut peittämään tätä, koska on pakko, jos meinaa saada töitä ja pitää työpaikan. Ei voi räjähdellä asioista, joista muut eivät piittaa. Totuus kuitenkin on, etten arvosta ketään. En edes itseäni, minun heikkouteni vain ovat toisenlaisia. Itsessäni vihaan älyllisiä rajoitteita, vaikka älykkyyteni on normaalia korkeampi.
Et täysin hahmota asioitten suhteellisuutta? Esim. totuus, rehellisyys ja tieto on suhteellisia käsitteitä. Suurinta osaa ihmisiä ei kiinnosta pelkät faktat. Et arvosta ihmisiä? Ajattelet niin mustavalkoisesti, että se ei ole riittävä pohja arvostukselle. Ihmiskuvasi ja käsitys ihmisyydestä vaikuttaa olevan hyvin yksiulotteinen ja mustavalkoinen, se yhdistettynä epäluuloisuuteen voi viitata epäluuloiseen persoonallisuushäiriöön.
Minähän kuvasin tuossa asioiden suhteellisuutta. Kumpikohan meistä on se yksiulotteinen ja epäluuloinen. Minä kuvasin, että minä näen asiat tässä ja tässä asiassa vähän eri tavalla kuin on yleisesti hyväksyttyä. Sinä näit vain sen etten näe asioita, kuten on yleisesti hyväksyttyä. Eli näit tosi asiassa tämän minua yksipuolisemmin ja mustavalkoisemmin. Näit vain yhden näkökulman. Minä yhtä aikaa omani ja muiden. Minä juuri kuvasin, että rehellisyys esimerkiksi on suhteellista. Minulle rehellinen ihminen on 100 prosentin rehellinen, monille riittää 60 prosenttia. Jonkun persoonallisuushäiriön diagnosoiminen yhden viestin peristeella se vasta mustavalkoista onkin. Jos haluaisin olla yhtä yksinkertaistava ja mustavalkoinen kuin sinä niin tuon viestisi perusteella sanoisin, että ihmiskuvani on monivivahteisempi kuin sinulla ja uhraan sen ajattelulle enemmän aikaa kuin sinä olet uhrannut koko elämäsi aikana.
Eikö se ole yksiulotteista jos mikä, että toteaa ettei arvosta ketään, tai näkee ihmiset pelkkinä tiedollisina olentoina? Ihmisessä on miljardeja muita ulottuvuuksia, jota et tuosta omasta kapea-alaisuudestasi näe/halua nähdä. Silloin et kyllä näe itseäsikään. Pidän kaikkein rehellisimpinä niitä, joiden kuva toisista on mahdollisimma laaja ja moniulotteinen, tällöin on mahdollisuus että ihminen näkee myös itsensä. Ne ei niin jalot puolet myös. Mainitsit epäluuloisuutesi ihan itse, mitä ihmisiin tulee. Puntaroit ainoastaan välinearvoa (tiedollisuus) ja rehellisyyttä ja jätät ne miljardi muuta asiaa huomaamatta. Mä voin käydä sun kanssa vaikka loppuelämän keskustelua rehellisyydestä ja voin väittää, että hämmästyt lopussa. Rehellisyys on paljon muutakin kuin kielenkäytössä esiintyvä loogisuus. Ihminen joka puntaroi montaa asiaa saman aikaisesti voi kuulostaa epäloogiselta ja epävarmalta, ilman että se tekee ihmisestä epärehellisen. Se puhuu jopa enemmän rehellisyyden puolesta kuin sitä vastaan. Valehtelijat eivä "sorru" tällaiseen. Sen sijaan valehteleva ihminen "valehtelee sujuvasti", ilman empimistä, koska valehtelu on tietoista -> sujuvaa. Noin niin kuin esimerkkinä. Rehellistä ihmistä ei ole olemassakaan, jos olisi, olisi kaikki todellisuudesta tehdyt tulkinnatkin 100% autenttisia. Ihminen tekee jatkuvasti virheellisiä todellisuudentulkintoja ja pitää niitä totena. Sitä kutsutaan subjektiivisuudeksi. Jokaisella on oikeus omiin käsityksiinsä juuri tästä syystä. Sinä pidät itseäsi 100% rehellisenä, en valitettavasti voi uskoa sinua, sellaista ei ole. Et myöskään ole mikään rehellisyyden mittatikku tai mittari. Kuvaamasi perusteella olisit ehkä viimeisin ihminen, jonka arvostelukykyyn luottaisin.
En minä ole eri mieltä melkein mistään, mitä tässä sanot. Luit viestini jotenkin ihan väärältä kantilta. Vaikka kuinka näen ihmisissä muitakin piirteitä, valehtelu omaksi hyödyksi on piirre, jota en voi sietää. En valehtele. Jos on tilanne, jossa pitäisi, olen hiljaa. Tästä syystä minua pidetään outona, kun en vastaa. Entä sitten. Onko sinulle jotenkin uhka, että on olemassa rehellisiä ihmisiä. Ihmisiä jotka eivät osaa tietoisesti valehdella. Tällaisten ihmisten olemassaolo on fakta. Esimerkiksi monet kehitysvammaiset ovat sellaisia. Hyvin money autismin kirjoon kuuluvat myös. Minun kuvani ihmisistä ei ole yksiulotteinen, vaikka arvostaisin heitä saadessani tietoa. Tajuan kyllä heidän muut puolensa, en vain koe niitä merkityksellisiksi itselleni. Tämä ei tarkoita, ettei heillä olisi minun mielestäni itseisarvoa. Totta kai on. Mutta varmasti sinäkin valitset seurasi jollain perusteella. Esimerkiksi ihmisläheisen, nöyrän ja lämpimän luonteen ja et oikein siedä analyyttisiä ja kylmiä ihmisiä. Kumpikin saa valita, kuten tahtoo. Ihmisillä on aivan varmasti sinullekin välinearvoa. Tämä keskustelu ei kuitenkaan liity varsinaiseen aiheeseen, joten annan sinun vastata ja kommentoin tähän ketjuun enää aiheeseen liittyen. Luulisin, ettei keskustelumme ole muille hedelmällistä seurattavaa. Pystyn näkemään asian heidän näkökulmastaan. Pystytkö sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mihin perustuu tuo väite, että autistipojat on usein kauniita piirteiltään?
Mä oon epäillyt, onko meidän 2v 8kk poika ihan normaali ja häntä usein kaikki ihastelee, että onpas söpö. Usein luullaan tytöksikin. Tai etenkin vauvana luultiin, enää ei niin usein, jos on sininen autopaita päällä... Hänellä tosi suuret silmät ja kauniit pitkät ripset. On oikein semmoinen nättipoika.
Itseäni on luultu lapsena tytöksi ja on pitkät ripset. Terv. (diagnosoimaton mutta selvä) assi-mies
Joo, siis mun pojallani on todella pitkät ripset myös. Ja voisi melkein mennä nätistä tytöstä. Kiinnostava teoria sinänsä.
Ap
Minulla suuret silmät ja lapsilla myös, en ole asperger eikä ole lapsetkaan.
Autismin todennäköisyyshän on nimenomaan suurempi kahden "testiälykkään" lapsilla. Kun lapseen osuu liikaa "kirjaviisaita" geenejä niin siitä alkaakin olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Eli sikäli ap:n kertomat asiat käy täysin järkeen.
Mä assina olen taistellut koko elämäni tietäni tähän teidän maailmaan ja nykyään tavoittelen sitä, että pääsisin takaisin siihen mitä oli 1-6 vuotiaana. Siihen ihanaan lapsenomaisuuteen, minkä tilalle tuli ahdistus, kireys, stressi ja jatkuva sisäinen levottomuus. Olen parhaimmillani kun olen yhteydessä omaan lapsenomaisuuteeni, ajatteluun jota minun ei tarvitse, jatkuvasti ilmentää jotenkin. Olen tasapainoinen ja levollinen, kun saan olla yhteydessä itseeni ja omaan maailmaani. Väkisin yrittivät leipoa minusta muuta. Sineen tuijottaminen on ihanaa, aivot prosessoi valtavia tietomääriä, ilman että edes huomaan sitä. Tähän pääsee vain jos ei häiritä. Muistikuvat, nähty, aistittu ja tunnettu yhdistyy valtavaksi mielihyväksi ja sisäiseksi mielekkyydeksi. Koskettelen asioita ja juutun tutkimaan ja tarkkailemaan ja sitten vajoan...