4-vuotias poikani on ilmeisesti heikkolahjainen - todella masentavaa :(

Geenilotossa ei kaikki voi olla voittajia. Välillä täysin keskinkertaiset vanhemmat saavat huippulahjakkaan lapsen ja välillä voi käydä toisinpäin.

Ja vaikka kokoomus kuinka julistaa, niin ei se pärjääminen vain ole itsestä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu tuo väite, että autistipojat on usein kauniita piirteiltään?

Mä oon epäillyt, onko meidän 2v 8kk poika ihan normaali ja häntä usein kaikki ihastelee, että onpas söpö. Usein luullaan tytöksikin. Tai etenkin vauvana luultiin, enää ei niin usein, jos on sininen autopaita päällä... Hänellä tosi suuret silmät ja kauniit pitkät ripset. On oikein semmoinen nättipoika.

Autismilla/aspergerilla on jokin erikoinen yhteys ulkonäköön. Aspergereille on ainakin tyypillistä, että ovat ikäistään nuoremman näköisiä.

Oon itse huomannut itse asiassa omakohtaisesti saman muutaman tietämäni tapauksen kohdalla, mutta en ole lukenut mitään tutkimusta/"virallista tietoa" siihen liittyen. Poika on itse asiassa ihan hurjan nätti lapsi, suurisilmäinen ja söpö, mutta en ole varma, onko hän varsinaisesti ikäistään nuoremman näköinen.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu tuo väite, että autistipojat on usein kauniita piirteiltään?

Mä oon epäillyt, onko meidän 2v 8kk poika ihan normaali ja häntä usein kaikki ihastelee, että onpas söpö. Usein luullaan tytöksikin. Tai etenkin vauvana luultiin, enää ei niin usein, jos on sininen autopaita päällä... Hänellä tosi suuret silmät ja kauniit pitkät ripset. On oikein semmoinen nättipoika.

Itseäni on luultu lapsena tytöksi ja on pitkät ripset. Terv. (diagnosoimaton mutta selvä) assi-mies

Minä nimen omaan vaikutan heikkolahjaiselta ja yksinkertaiselta niiden ihmisten mielestä, jotka eivät tunne minua. Tämä johtuu kykenemättömyydestä toimia sosiaalisissa tilanteissa. Kirjallisesti olen huomattavasti lahjakkaampi ja olen aina menestynyt koulussa hyvin. Olen utelias ja oppivainen. Älykkyystestejä en ole koskaan tehnyt, sillä minulle riittää, että älykkyyteni riittää niiden asioiden omaksumiseen, jotka minua kiinnostavat. Älykkyydellä ei ole itseisarvoa vaan sillä on vain välinearvo. Tiedän yhden henkilön, jonka älykkyysosamäärä on 136. Hän istuu kotona tälläkin hetkellä käyttämässä kovia huumeita. On täysin intohimoton ja vailla mielenkiintoa mihinkään maailmassa. Mitä hyötyä hänen älykkyydestään on muille tai hänelle itselleen? Miten hän siitä nauttii? Mitä hän sillä tekee? Joku jonka älykkyysosamäärä on 80 pystyisi samaan ja tekee luultavammin jotain järkevämpää elämällään kuin hän. Liiasta älykkyydestä on vain haittaa. Näkee asiat monelta kantilta ja monimutkaisesti. Pyrkii hahmottamaan asioiden yhteyksiä toisiinsa. On jähmeä sosiaalisissa tilanteissa ja vaikuttaa hitaalta. Normaaliälyiset pitävät usein nokkeluutta ja älykkyyttä synonyymeinä. Siksi heille ihminen, joka ei ole nokkela, on tyhmä ja hidas. Älykkäät sen sijaan tajuavat, että sosiaaliset tilanteet ovat vain yksi väylä tuoda esiin osaamistaan. Älykäs ihminen tietää, ettei tiedä ja siksi harvoin luulee olevansa muita parempi. Hänelle älykkyys on vain yksi piirre. Yksinään se on turha, mutta valjastettuna kunnianhimoisuuteen ja uteliaisuuteen, sen avulla voi muuttaa maailmaa.

Vierailija kirjoitti:

Onko tämä lapsi siis exäsi biologinen lapsi, vai miksi exäsi on ollut hänen elämässään varhaislapsuudessa? Miten ihmeessä sinun nykyisen miehesi tai hänen sukulaistensa älykkyys liittyy tähän asiaan, jolleivat he ole biologisesti sukua lapselle?

Aargh, kirjoitin siis väärin. Pahoittelen. Ei mulla ole mitään nykyistä miestä elämässäni lainkaan, on vain ex-mies, johon olen yhteyksissä ja joka on pojan isä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu tuo väite, että autistipojat on usein kauniita piirteiltään?

Mä oon epäillyt, onko meidän 2v 8kk poika ihan normaali ja häntä usein kaikki ihastelee, että onpas söpö. Usein luullaan tytöksikin. Tai etenkin vauvana luultiin, enää ei niin usein, jos on sininen autopaita päällä... Hänellä tosi suuret silmät ja kauniit pitkät ripset. On oikein semmoinen nättipoika.

Itseäni on luultu lapsena tytöksi ja on pitkät ripset. Terv. (diagnosoimaton mutta selvä) assi-mies

Joo, siis mun pojallani on todella pitkät ripset myös. Ja voisi melkein mennä nätistä tytöstä. Kiinnostava teoria sinänsä.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Minä nimen omaan vaikutan heikkolahjaiselta ja yksinkertaiselta niiden ihmisten mielestä, jotka eivät tunne minua. Tämä johtuu kykenemättömyydestä toimia sosiaalisissa tilanteissa. Kirjallisesti olen huomattavasti lahjakkaampi ja olen aina menestynyt koulussa hyvin. Olen utelias ja oppivainen. Älykkyystestejä en ole koskaan tehnyt, sillä minulle riittää, että älykkyyteni riittää niiden asioiden omaksumiseen, jotka minua kiinnostavat. Älykkyydellä ei ole itseisarvoa vaan sillä on vain välinearvo. Tiedän yhden henkilön, jonka älykkyysosamäärä on 136. Hän istuu kotona tälläkin hetkellä käyttämässä kovia huumeita. On täysin intohimoton ja vailla mielenkiintoa mihinkään maailmassa. Mitä hyötyä hänen älykkyydestään on muille tai hänelle itselleen? Miten hän siitä nauttii? Mitä hän sillä tekee? Joku jonka älykkyysosamäärä on 80 pystyisi samaan ja tekee luultavammin jotain järkevämpää elämällään kuin hän. Liiasta älykkyydestä on vain haittaa. Näkee asiat monelta kantilta ja monimutkaisesti. Pyrkii hahmottamaan asioiden yhteyksiä toisiinsa. On jähmeä sosiaalisissa tilanteissa ja vaikuttaa hitaalta. Normaaliälyiset pitävät usein nokkeluutta ja älykkyyttä synonyymeinä. Siksi heille ihminen, joka ei ole nokkela, on tyhmä ja hidas. Älykkäät sen sijaan tajuavat, että sosiaaliset tilanteet ovat vain yksi väylä tuoda esiin osaamistaan. Älykäs ihminen tietää, ettei tiedä ja siksi harvoin luulee olevansa muita parempi. Hänelle älykkyys on vain yksi piirre. Yksinään se on turha, mutta valjastettuna kunnianhimoisuuteen ja uteliaisuuteen, sen avulla voi muuttaa maailmaa.

Autismiin voi liittyä ongelmia jäykkyyttä oman toiminnan suunnittelussa ja samoin autismiin taipuvainen ylikuormittuu helposti jos ärsykkeitä on vähänkään liikaa. Aspergeri voi olla jossain asioissa tosi älykäs kyllä, silti pärjääminen normaalissa elämässä voi olla aika haastavaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehesi siis on älykäs mutta hakkaa sinua?

Miten älykäs itse olet, jos et ymmärrä, että miehiä on kaksi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen poika sit on? Miten autismin kirjo hänessä näkyy?

Se autismin kirjon diagnoosi on vielä tavallaan epäselvä, vaikka se onkin kirjattu sinne. Ei siinä oikeastaan ollut muuta materiaalia kuin ne lukuisat tutkimukset, joissa löydettiin autismin kirjon piirteitä sen lisäksi, että lapsi suoriutui niistä päättelytesteistä ja tehtävistä huonosti. Tosin hän yllättäen osasi tehdä osassa ne vaikeammat tehtävät, kun taas helpommat eivät onnistuneet. Joskus hän myös jotenkin alkoi rakennella aivan omiaan, eikä jotenkin käsittänyt, että siinä pitäisi tehdä joku asia juuri tietyllä tavalla.

Hänellä on siis omia erittäin voimakkaita mielenkiinnon kohteita, joiden pariin hän voisi uppoutua vaikka tuntikausiksi ja ne kiinnostavat enemmän kuin ihmiset tai normaalit lasten lelut. Tosin tietyt muutamat harvat lasten lelutkin toki kiinnostavat. Hän toistelee lauseita, sanoja ja kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen. Tuntemani autistipoika ainakin puhuu juuri samaan tapaan. Poika ei myöskään katso silmiin tai ilmaise itseään juurikaan elekielellä, eikä juurikaan osoita mitään tai välttämättä kiinnostu lainkaan, vaikka aikuinen yrittäisi osoittaa jotain. Hän menee helposti "omaan maailmaansa" ja siihen liittyy vain ne hänen kiinnostuksenkohteensa. 

Ap

Minkälaista teillä on tuo toistelu ja kysely? Jaksaisitko laittaa ihan vaikka esimerkkejä?

Meillä nimittäin poika myös hokee samoja juttuja usein ja saattaa sanoa niitä ihan epäolennaisiin asiayhteyksiin. Kerran puhuin vahingossa ajatuksissani yhdestä asiasta väärällä nimellä ja korjasin sen oikean nimen myöhemmin. Nyt hokee sitä usein. Saattaa usein alkaa ruokapöydässäkin kertoa jotain ihan muuta juttua ja sitten lauseen perään ykskaks jatkaa "äiti sanoi väärin, se on x, ei oo y". Tai alkaa vaikka ruokapöydässä selittää ja muistella sääntöä "pitää pysyä omassa pihassa".

Hän on vasta tän vuoden puolella alkanut puhua enemmän. Alkuvuodesta alkoi puhua 2-3-sanaisilla lauseilla, nyt tulee jo melkein 10-sanaisia lauseitakin. Tahti kiihtyy koko ajan. Aiemmin olin huolissani, kun ei lauseita oikein alkanut tulla. No nyt niitä tulee, mutta olen huolissani, että puhuuko normaalisti ja onko jutut jotenkin outoja. Puheen nuottikin on siis mielestäni tosi erikoinen. Puhe on myös aika epäselvää.

Kuulostaako tämä normaalilta? Onko ihan vain kiihtyvää puheen opettelua?

13

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen poika sit on? Miten autismin kirjo hänessä näkyy?

Se autismin kirjon diagnoosi on vielä tavallaan epäselvä, vaikka se onkin kirjattu sinne. Ei siinä oikeastaan ollut muuta materiaalia kuin ne lukuisat tutkimukset, joissa löydettiin autismin kirjon piirteitä sen lisäksi, että lapsi suoriutui niistä päättelytesteistä ja tehtävistä huonosti. Tosin hän yllättäen osasi tehdä osassa ne vaikeammat tehtävät, kun taas helpommat eivät onnistuneet. Joskus hän myös jotenkin alkoi rakennella aivan omiaan, eikä jotenkin käsittänyt, että siinä pitäisi tehdä joku asia juuri tietyllä tavalla.

Hänellä on siis omia erittäin voimakkaita mielenkiinnon kohteita, joiden pariin hän voisi uppoutua vaikka tuntikausiksi ja ne kiinnostavat enemmän kuin ihmiset tai normaalit lasten lelut. Tosin tietyt muutamat harvat lasten lelutkin toki kiinnostavat. Hän toistelee lauseita, sanoja ja kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen. Tuntemani autistipoika ainakin puhuu juuri samaan tapaan. Poika ei myöskään katso silmiin tai ilmaise itseään juurikaan elekielellä, eikä juurikaan osoita mitään tai välttämättä kiinnostu lainkaan, vaikka aikuinen yrittäisi osoittaa jotain. Hän menee helposti "omaan maailmaansa" ja siihen liittyy vain ne hänen kiinnostuksenkohteensa. 

Ap

Nykyään on trendi, että erikoistunutta osaamista arvostetaan enemmän kuin yleissivistystä. Mielestäni se on ikävää, mutta teille sanoisin että käyttäkää trendiä hyväksenne ja antakaa lapsen kehittyä pitkälle omissa vahvuuksissaan. Ei muutakaan osaamista kannata laiminlyödä, mutta joissain asioissa ehkä voi ottaa vähän rennommin.

Olet oikeassa. Poika tietää jo nyt huomattavasti ikäisiään ja jopa aikuisia paremmin niistä mielenkiinnonkohteistaan ja hänellä riittäisi intoa aiheeseen ihan loputtomiin. Ehkä pitää suhtautua siihen vain jotenkin positiivisella ajatuksella; sellaisesta voi tulla vaikka ammattikin sitten joskus tai lapsi voi suunnata saman intensiteetin johonkin (järkevään) uuteen juttuun myös, josta voisi tulla sitten oma ala aikuisena.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin perustuu tuo väite, että autistipojat on usein kauniita piirteiltään?

Mä oon epäillyt, onko meidän 2v 8kk poika ihan normaali ja häntä usein kaikki ihastelee, että onpas söpö. Usein luullaan tytöksikin. Tai etenkin vauvana luultiin, enää ei niin usein, jos on sininen autopaita päällä... Hänellä tosi suuret silmät ja kauniit pitkät ripset. On oikein semmoinen nättipoika.

Autismilla/aspergerilla on jokin erikoinen yhteys ulkonäköön. Aspergereille on ainakin tyypillistä, että ovat ikäistään nuoremman näköisiä.

Oon itse huomannut itse asiassa omakohtaisesti saman muutaman tietämäni tapauksen kohdalla, mutta en ole lukenut mitään tutkimusta/"virallista tietoa" siihen liittyen. Poika on itse asiassa ihan hurjan nätti lapsi, suurisilmäinen ja söpö, mutta en ole varma, onko hän varsinaisesti ikäistään nuoremman näköinen.

Ap

Kyllä autismin yhteydessä olen nähnyt jossain ihan virallisissakin teksteissä maininnan siitä että voi liittyä ulkonäkö-seikkoja myöskin mikä tietysti voi tuntua hassulta kun kyseessä on kuitenkin neurologinen asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi siis on älykäs mutta hakkaa sinua?

Miten älykäs itse olet, jos et ymmärrä, että miehiä on kaksi?

Mene muualle pätemään, miehiä on yksi, hakkaava tuore ex.

Ap sanoi kirjoittaneensa väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen poika sit on? Miten autismin kirjo hänessä näkyy?

Se autismin kirjon diagnoosi on vielä tavallaan epäselvä, vaikka se onkin kirjattu sinne. Ei siinä oikeastaan ollut muuta materiaalia kuin ne lukuisat tutkimukset, joissa löydettiin autismin kirjon piirteitä sen lisäksi, että lapsi suoriutui niistä päättelytesteistä ja tehtävistä huonosti. Tosin hän yllättäen osasi tehdä osassa ne vaikeammat tehtävät, kun taas helpommat eivät onnistuneet. Joskus hän myös jotenkin alkoi rakennella aivan omiaan, eikä jotenkin käsittänyt, että siinä pitäisi tehdä joku asia juuri tietyllä tavalla.

Hänellä on siis omia erittäin voimakkaita mielenkiinnon kohteita, joiden pariin hän voisi uppoutua vaikka tuntikausiksi ja ne kiinnostavat enemmän kuin ihmiset tai normaalit lasten lelut. Tosin tietyt muutamat harvat lasten lelutkin toki kiinnostavat. Hän toistelee lauseita, sanoja ja kysymyksiä yhä uudelleen ja uudelleen. Tuntemani autistipoika ainakin puhuu juuri samaan tapaan. Poika ei myöskään katso silmiin tai ilmaise itseään juurikaan elekielellä, eikä juurikaan osoita mitään tai välttämättä kiinnostu lainkaan, vaikka aikuinen yrittäisi osoittaa jotain. Hän menee helposti "omaan maailmaansa" ja siihen liittyy vain ne hänen kiinnostuksenkohteensa. 

Ap

Minkälaista teillä on tuo toistelu ja kysely? Jaksaisitko laittaa ihan vaikka esimerkkejä?

Meillä nimittäin poika myös hokee samoja juttuja usein ja saattaa sanoa niitä ihan epäolennaisiin asiayhteyksiin. Kerran puhuin vahingossa ajatuksissani yhdestä asiasta väärällä nimellä ja korjasin sen oikean nimen myöhemmin. Nyt hokee sitä usein. Saattaa usein alkaa ruokapöydässäkin kertoa jotain ihan muuta juttua ja sitten lauseen perään ykskaks jatkaa "äiti sanoi väärin, se on x, ei oo y". Tai alkaa vaikka ruokapöydässä selittää ja muistella sääntöä "pitää pysyä omassa pihassa".

Hän on vasta tän vuoden puolella alkanut puhua enemmän. Alkuvuodesta alkoi puhua 2-3-sanaisilla lauseilla, nyt tulee jo melkein 10-sanaisia lauseitakin. Tahti kiihtyy koko ajan. Aiemmin olin huolissani, kun ei lauseita oikein alkanut tulla. No nyt niitä tulee, mutta olen huolissani, että puhuuko normaalisti ja onko jutut jotenkin outoja. Puheen nuottikin on siis mielestäni tosi erikoinen. Puhe on myös aika epäselvää.

Kuulostaako tämä normaalilta? Onko ihan vain kiihtyvää puheen opettelua?

13

Kuulostaa ainakin huomattavasti normaalimmalta kuin poikani puheen kehitys tuon ikäisenä (poika puhui ihan max. 4-5-sanaisia lauseita tuolloin vasta ja toisteli usein lempisanojaan). Ja siis poika edelleenkin toistelee ja hokee niitä lauseita (esim. joku ohje tai fakta), vaikka on 4,5-vuotias. Kannattaa kysyä neuvolasta tilannetta ja sitä kautta ohjaavat tarvittaessa esim. puheterapiaankin.

Ap

Omassakin suvussa oli nätti autistinen poikalapsi. Jännä, onkohan yhteyttä tosiaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehesi siis on älykäs mutta hakkaa sinua?

Miten älykäs itse olet, jos et ymmärrä, että miehiä on kaksi?

Mene muualle pätemään, miehiä on yksi, hakkaava tuore ex.

Ap sanoi kirjoittaneensa väärin.

Mitä sössötät? Kommenttisi ei liity mitenkään tähän.

Sinulla voi kenties tulla eteesi vielä päivä, jolloin ymmärrät, että sinulla itselläsikin on asperger.. Näitä ei ole kovin kauan intensiivisesti tutkittu, ja naispuoliset assit osaavat paremmin sopeutua jolloin he eivät helposti erotu diagnosoitaviksi. Kuitenkin moni on aikuisiällä löytänyt tämän itsestään, juurikin oman lapsen oireilun myötä. Tämä tuli mieleen heti kun kuvailit olleesi lahjakas lapsi.

Netistä löytyy tietoa, jos haluat pohtia tätä mahdollisuutta myös lisää. Olen itse as-pojan äiti. Sosiaalinen, sosiaalisessa ammatissa, ja niin vain löydän itseni kirjolta. Tieto toi paljon vastauksia ja elämäniloa lisää. Kirjo on laaja, joku voi kohdata paljon hankaluuksia, toiselle ominaisuus tuo vain lisäetua elämässä. Poikasi hyötyy kovasti kannustamisesta, ole ylpeä hänestä!

Teinipojallani on Aspergerin syndrooma, joka todettiin vasta hänen ollessaan täyttämässä juuri 12 v. Erikoisimmillaan hän silti oli pikkulapsena, vuodet ovat tasoittaneet, ja kuvauksestasi tuli aika lailla mieleeni poikani. No, voisin kirjoittaa aiheesta vaikka romaanin, mutta yritän olla ytimekäs... Psykologin mielestä poika oli älykkyydeltään ihan keskitasoa ja niistä autismin kirjon testeistä hän totesi, ettei ole mikään Asperger (vaikka minun maallikon korviini ne tulokset kuulostivat ihan Aspergeriltä). Neurologi sanoi samat tulokset nähtyään, että pojalla on ilmiselvä Aspergerin syndrooma ja että hän on keskitasoa älykkäämpi. Käsittääkseni tekin olitte olleet tekemisissä lähinnä psykologin kanssa ja vaikka heillä on varmasti oma ammattitaitonsa, suosittelen juttelua asiaan erikoistuneen lääkärin eli neurologin kanssa. Aspergereita on joka lähtöön, kehitysvammaisista huippuälykkäisiin. Nykyisin erityismielenkiinnonkohteisiin suhtaudutaan myönteisesti ja ajatellaan, että se uppoutuminen tekee heille hyvää, vaikka se taviksen mielestä olisikin ihan hullua. Aspergeristä on kirjoitettu kirjoja ja netistä tietysti löytyy tietoa. Vähän aikaa sitten luin Kristine Barnettin kirjan Ihmeellinen mieli - poikani tarina, jossa hän kertoo pojastaan, joka vaipui syvään autismin tilaan, mutta jonka äiti "nosti ylös" ja poika osoittautui matemaattisesti valtavan älykkääksi. Oma poikani ei ikinä ole ollut mitenkään syvemmin autistinen, mutta ne monet jutut kirjassa kolahtivat ja hänen filosofiansa (jokaisella lapsella on kiinnostuksenkohteensa, löydä se ja luo kontakti sitä kautta) sopii jokaiseen lapseen. Missään nimessä älä vaivu epätoivoon, lapsesi on aina oma ihana ja rakas itsensä, diagnooseista ja muusta riippumatta!

Suosittelen myös Barnettin Ihmeellinen mieli-kirjaa!

Sori, mutta lasta ei voi tilata kuin ravintolan ruokalistalta. Tulee mitä tulee. Sanot kuitenkin, että lapsi on kehittynyt aivan normaalisti ja on funktionaalinen, on vain omissa maailmoissaan, niin mikä tässä nyt niin itkettää? Kun ei ole yhtä mahtavan lahjakas kuin sinä?

Jos olisit oikeasti niin älykäs kuin hehkutat niin tietäisit, että älykkyysosamäärätestit ja "armeijan palikkatesti" antavat ERITTÄIN yksipuolisen ja vajaan kuvan älykkyydestä. Etkä myöskään väittäisi raskaana olevaa naistansa eli sinua hakannutta miestä älykkääksi. "Violence is the last refuge of the incompetent", terveisin Isaac Asimov.

Suosittelen joka tapauksessa että hankit terveen tärkeysjärjestyksen asioillesi. Lapsi ei kärsi, sinä vain "kärsit" kun hän ei ole arvoisesi supersuoriutuja. Minkä ikäinen lapsi olikaan kyseessä? Leikkii leluilla, eli ala-asteikäinen maksimissaan? Ja nyt jo pitäisi olla kympin oppilas? Tai sitten annat lapsesi olla lapsi...

Kirjoitat niin sekavasti, että mars peilin ääreen, sieltä peilistä se heikkolahjaisuuden alkuperä näkyy.

Otan osaa ja tsemppiä loppuelämään.