4-vuotias poikani on ilmeisesti heikkolahjainen - todella masentavaa :(

Pojasta tulee ns kilttimies jolle av-mammat nauraa tulevaisuudessa :D

Nyt täytyy kyllä myöntää etten jaksanut lukea ollenkaan ja veikkaan ongelmasi olevan jotain täyttä hevonvitunpaskaa.

Mene suihkuun ja nukkumaan. Huomenna töihin. Muuta neuvoa ei tule.

Lopeta lapsen vertailu itseesi ja exääsi, siinä ei ole mitään mieltä. Opettajana tiedän, että monella pahoista oppimisvaikeuksista kärsivällä oppilaalla on lahjakkaat, koulutetut vanhemmat, se ei ole mikään epätavallinen tilanne. Hyvää siinä on, että vanhemmat osaavat paremmin tukea lasta. Riskinä on kuitenkin se, että osa fiksuista vanhemmista ei suostu hyväksymään sitä, että lapsi ei voi oppia kaikkea tai saada hyviä arvosanoja vaikka tehtäisiin mitä.

Tutkimusten mukaan äly periytyy mutta tyhmyys ei niinkään. Neurologiset poikkeamat ovat usein sattumankauppaa. Niiden todennäköisyys lisääntyy äidin iän myötä.

Haloo... Se on vasta 4-vuotias...

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta lasta ei voi tilata kuin ravintolan ruokalistalta. Tulee mitä tulee. Sanot kuitenkin, että lapsi on kehittynyt aivan normaalisti ja on funktionaalinen, on vain omissa maailmoissaan, niin mikä tässä nyt niin itkettää? Kun ei ole yhtä mahtavan lahjakas kuin sinä?

Jos olisit oikeasti niin älykäs kuin hehkutat niin tietäisit, että älykkyysosamäärätestit ja "armeijan palikkatesti" antavat ERITTÄIN yksipuolisen ja vajaan kuvan älykkyydestä. Etkä myöskään väittäisi raskaana olevaa naistansa eli sinua hakannutta miestä älykkääksi. "Violence is the last refuge of the incompetent", terveisin Isaac Asimov.

Suosittelen joka tapauksessa että hankit terveen tärkeysjärjestyksen asioillesi. Lapsi ei kärsi, sinä vain "kärsit" kun hän ei ole arvoisesi supersuoriutuja. Minkä ikäinen lapsi olikaan kyseessä? Leikkii leluilla, eli ala-asteikäinen maksimissaan? Ja nyt jo pitäisi olla kympin oppilas? Tai sitten annat lapsesi olla lapsi...

Tämä viesti on osittain kyllä ihan täyttä p*skaa. Väkivaltainen ihminen voi todellakin olla älykäs, sitä ikävää tosiasiaa ei kieltäminen muuksi muuta. Älykkyys ei liity luonteenpiirteisiin tai väkivaltaisuuteen millään tavalla. Tekstistäsi huomaa, ettet itse ole kovin älykäs kun tuollaisia väität ja lisäksi vähättelet aika pahasti älykkyyden testaamista ja testien luotettavuutta. Nykyiset älykkyystestit ovat tieteen mukaan paras tapa testata älykkyyttä tällä hetkellä. Ja ne mittaavat sitä paitsi yleisälykkyyttä, joten ne antavat ihan kattavan kuvan älykkyydestä ja hyvinkin suuntaa antavia. Kannattaa lukea lisää älykkyydestä, jos ei edes ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Netistä löytyy runsaasti tietoa.

Tsemppiä aloittajalle!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmät vanhemmat, tyhmä lapsi.

Kiva kuulla. Itse olen ylittänyt Mensan rajan ja mies ois päässyt upseerikouluun tms. sen armeijan palikkatestin perusteella. Molemmat olemme akateemisesti koulutettuja ja ällän ylioppilaita.

Hehhee M ensan raja on 131

Mutta Pojalla on kaikkea muuta kuin älyn puutetta se ongelma olisi tunne elämän puolella kyllä ap joka saa pojan näyttämään väärin perustein heikkolahjaisrlta. Hänen energia menee kotitilanteeseen. Silloin ei opi.

Tässä on se vastaus. Jo ap asenne viittaa aloituksessa omiin tunne puolen isoihinkin ongelmiin tai oikeastaan luonnepuolen. No poikahan se sellaiseen reagoi. Hae ap miehesi kanssa terapia - apua.

Ap, älä anna typerysten kommenttien vaikuttaa. Vammaisen lapsen vanhemmilla on oikeus surra sitä lasta, jota eivät saaneetkaan (=antaa haavelapsen kuolla pois) voidakseen sitten iloita siitä lapsesta, jonka saivat. Ja lukiessani tekstiäsi olen varma, että sinä nykyisestä huolestasi ja tuskastasi huolimatta hänestä myös iloitset ja myöhemmin, pahimman surun hälvettyä huomaat ilosi vain kasvavan seuratessasi jonkin ainutlaatuisen kukkaan puhkeamista.

Aspergen-lapsen äitinä ja muutenkin asiaan perehtyneenä olen vakuuttunut, että sinulla on poikkeuksellisen lahjakas As-lapsi. Miksi niin uskon? Testien vaikeimmista osista ei voi selvitä sattumalta, mutta helpoissa voi epäonnistua mielenkiinnon puutteen vuoksi tai siksi, että tehtävän antaja ei osaa tavoittaa lastasi. Aspergerille on myös tyypillistä suuret vaihtelut lahjakkuuden eri osa-alueiden välillä. Oma, ensi kevään abi poikani ei edelleenkään osaa solmia kengännauhoja, mutta on huippulahjakas fysiikassa ja kemiassa.

Jos sallit, neuvoisin sinua muutamassa asiassa. Ensinnä, pidä aina huoli, ettei poikaa kiusata koulussa tai muualla. Ei ihan helppo tehtävä. Varsinkin, kun kiusaaja voi olla myös kouluavustaja tai jopa opettaja. Me etsimme sadan kilometrin etäisyydellä mieheni työpaikasta eri vaihtoehtoja koulun alun lähestyessä. Olimme valmiit esimerkiksi muuttamaan jonkin pienen maaseutukoulun lähelle. Meidän ratkaisumme lopulta oli kristillinen koulu lähellä kotiamme isossa kaupungissa. Vaikka siellä ei osaaminen lapsen ongelmien suhteen ollut kovin korkealla, asenne oli upea. Poika sai viettää ihanat yhdeksän vuotta rakkaudellisessa ilmapiirissä. Kehotan näkemään vaivaa teille sopivan ratkaisun löytämiseksi.

Toisekseen panostakaa siihen, missä lapsi on lahjakas. Se tulee tarjoamaan hänelle elannon aikanaan. Mutta panostakaa myös siihen, missä hänellä on suurimmat vaikeudet, jotteivat ne tule esteeksi hänen tielleen. Loput antakaa mennä omalla painollaan.

Ja ennenkaikkea, antakaa hänen aina tietää olevansa arvokas, hyväksytty ja rakastettu. Vaalikaa hänen erityisyyttään kuin lahjaa.

Voimia tuleviin päiviisi.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin koulussa aina kympin oppilas ja äo on testattu korkeaksi ja mieheni sai ainakin armeijan "palikkatestistä" parhaan tuloksen, jonka siinä voi saada. Pojalla ei ole tiettävästi mitään syndroomaa tai kehitysvammaa, mutta ilmeisesti autismin kirjon poikkeamaa, tosin sekin diagnoosi on epäselvä. Poika näyttää ihan normaalilta ja on jopa nätti, hymyileväinen lapsi. Vauvana hän oli ihan normaali myöskin ja kehittyi hyvin. Mitä ihmettä tässä voisi tehdä? Mikä on syynä? Omassa ja mieheni suvussa ei ole ketään kehitysvammaisia, tosin miehen äiti on jotenkin erikoinen, yksinkertaisen oloinen tapaus, samoin miehen kaksi setää ovat erikoisia peräkammarinpoikia. Mutta siis mieheni on akateemisesti koulutettu ja testiälykäs, samoin mä itsekin. Pojan ollessa aivan pieni perhedynamiikkamme oli kyllä tosi erikoinen, joten olen epäillyt sellaistakin, olisiko se voinut vaikuttaa (ex-mies käyttäytyi kuin kotidespootti sekä huusi mulle jatkuvasti). Lisäksi ex-mieheni pahoinpiteli mua lievästi pari kertaa, kun olin raskaana.

Voiko pojan älykkyyttä jotenkin kehittää? Pelottaa hänen tulevaisuutensa todella suuresti jo nyt. Voisinko pyytää joitain tutkimuksia? Onko mitään tehtävissä? Mikä voisi olla syynä? Tämä ei ole provo ja tosiaan pelottaa ja itkettää tämä tilanne. :/

Armeijan palikkatesti ei ollut älykkyystesti, vaan psykploginen soveltuvuustutkinta, jolla etsittiin homoseksuaaleja. Koe kehitettiin usassa 40-luvulla sodan aikaan juuri homofiilien paikantamiseksi,koska näitä ei haluttu tiiviisiin taisteluyksiköihin aiheuttamaan draamaa. Miehesi voi olla älykäs,mutta armeijan soveltuvuustesti ei kerro oitista mitään,ainoastaan mikä on soveltuvin sijoituspaikka peruskoulutusvaiheen jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei armeijan "palikkatestin" tuloksia anneta kenellekkään.

No ei anneta, mutta kaveri kun oli kirjurina, niin kuultiin häneltä. Tätä voisi tietysti epäillä, mutta tykkipatterin päällikkö (kapteeni) vahvisti asian kun yritti perustella miksi haluaa lähettää minut aliupseerikouluun ja rukkiin. Olin hänen mukaansa yksi kolmesta (yli kolmesataa teki silloin testin) täydet pisteet saaneesta. Ei tullut edes korpinnatsoja kaulukseen.

Mulle kyllä Majuri sanoi henkilökohtaisesti saamani maksimituloksen ja kertoi myös sanoneensa edelliselle kävijälle (jonossa käytiin kuulemassa tuloksia, en tiedä miten tarkasti kertoi muille) hänen kuuluneen toiseksi parhaaseen ryhmään (ei varmaan ois saanut mainita). Mikä lie Gaussin käyrä tai joku minkä mukaan jaoteltiin tulokset ryhmiin.

Hyvä, että pulma on tiedossa jo nyt. Aivoja voidaan kuntouttaa hyvin tehokkaasti vielä. Hanki lisää terapioita ja opiskele itsekin kuntouttavaa tapaa toimia. Opeta myös lapsellesi miten muiden ihmisten kanssa ollaan. Eli miten missäkin tilanteessa toimitaan. Muut oppivat toisia matkimalla, asperger ei.

Oman toiminnan säätelyssä on kuvauksesi mukaan pahoja pulmia. Niitäkin teillä on 3v aikaa korjata, jotta koulun aloittamisesta ei tulisi katastrofia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijan palikkatesti ei ollut älykkyystesti, vaan psykploginen soveltuvuustutkinta, jolla etsittiin homoseksuaaleja. Koe kehitettiin usassa 40-luvulla sodan aikaan juuri homofiilien paikantamiseksi,koska näitä ei haluttu tiiviisiin taisteluyksiköihin aiheuttamaan draamaa. Miehesi voi olla älykäs,mutta armeijan soveltuvuustesti ei kerro oitista mitään,ainoastaan mikä on soveltuvin sijoituspaikka peruskoulutusvaiheen jälkeen.

P1 ja P2 testit olivat kylläkin erikseen.

Vierailija kirjoitti:

Kuka käyttää vielä termiä heikkolahjainen?

Moni lääkäri.

Vierailija kirjoitti:

Ap, älä anna typerysten kommenttien vaikuttaa. Vammaisen lapsen vanhemmilla on oikeus surra sitä lasta, jota eivät saaneetkaan (=antaa haavelapsen kuolla pois) voidakseen sitten iloita siitä lapsesta, jonka saivat. Ja lukiessani tekstiäsi olen varma, että sinä nykyisestä huolestasi ja tuskastasi huolimatta hänestä myös iloitset ja myöhemmin, pahimman surun hälvettyä huomaat ilosi vain kasvavan seuratessasi jonkin ainutlaatuisen kukkaan puhkeamista.

Aspergen-lapsen äitinä ja muutenkin asiaan perehtyneenä olen vakuuttunut, että sinulla on poikkeuksellisen lahjakas As-lapsi. Miksi niin uskon? Testien vaikeimmista osista ei voi selvitä sattumalta, mutta helpoissa voi epäonnistua mielenkiinnon puutteen vuoksi tai siksi, että tehtävän antaja ei osaa tavoittaa lastasi. Aspergerille on myös tyypillistä suuret vaihtelut lahjakkuuden eri osa-alueiden välillä. Oma, ensi kevään abi poikani ei edelleenkään osaa solmia kengännauhoja, mutta on huippulahjakas fysiikassa ja kemiassa.

Jos sallit, neuvoisin sinua muutamassa asiassa. Ensinnä, pidä aina huoli, ettei poikaa kiusata koulussa tai muualla. Ei ihan helppo tehtävä. Varsinkin, kun kiusaaja voi olla myös kouluavustaja tai jopa opettaja. Me etsimme sadan kilometrin etäisyydellä mieheni työpaikasta eri vaihtoehtoja koulun alun lähestyessä. Olimme valmiit esimerkiksi muuttamaan jonkin pienen maaseutukoulun lähelle. Meidän ratkaisumme lopulta oli kristillinen koulu lähellä kotiamme isossa kaupungissa. Vaikka siellä ei osaaminen lapsen ongelmien suhteen ollut kovin korkealla, asenne oli upea. Poika sai viettää ihanat yhdeksän vuotta rakkaudellisessa ilmapiirissä. Kehotan näkemään vaivaa teille sopivan ratkaisun löytämiseksi.

Toisekseen panostakaa siihen, missä lapsi on lahjakas. Se tulee tarjoamaan hänelle elannon aikanaan. Mutta panostakaa myös siihen, missä hänellä on suurimmat vaikeudet, jotteivat ne tule esteeksi hänen tielleen. Loput antakaa mennä omalla painollaan.

Ja ennenkaikkea, antakaa hänen aina tietää olevansa arvokas, hyväksytty ja rakastettu. Vaalikaa hänen erityisyyttään kuin lahjaa.

Voimia tuleviin päiviisi.

Ehdottomasti samaa mieltä tästä! Veljeni on As ja oli lapsena ihan samanlainen kun ap:n kuvauksessa. Pärjää nyt aikuisena elämässä melko hyvin, äärimmäisen lahjakas kaiken teknologian kanssa ja onkin valmistunut insinööriksi. Jotkut asiat, etenkin sosiaaliset suhteet, on selkeästi vaikeita kun ei oikein ymmärrä sosiaalisia normeja. Tuli valitettavasti lapsena aika paljon kiusatuksi koulussa mikä jätti kyllä henkisiä arpia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sori, mutta lasta ei voi tilata kuin ravintolan ruokalistalta. Tulee mitä tulee. Sanot kuitenkin, että lapsi on kehittynyt aivan normaalisti ja on funktionaalinen, on vain omissa maailmoissaan, niin mikä tässä nyt niin itkettää? Kun ei ole yhtä mahtavan lahjakas kuin sinä?

Jos olisit oikeasti niin älykäs kuin hehkutat niin tietäisit, että älykkyysosamäärätestit ja "armeijan palikkatesti" antavat ERITTÄIN yksipuolisen ja vajaan kuvan älykkyydestä. Etkä myöskään väittäisi raskaana olevaa naistansa eli sinua hakannutta miestä älykkääksi. "Violence is the last refuge of the incompetent", terveisin Isaac Asimov.

Suosittelen joka tapauksessa että hankit terveen tärkeysjärjestyksen asioillesi. Lapsi ei kärsi, sinä vain "kärsit" kun hän ei ole arvoisesi supersuoriutuja. Minkä ikäinen lapsi olikaan kyseessä? Leikkii leluilla, eli ala-asteikäinen maksimissaan? Ja nyt jo pitäisi olla kympin oppilas? Tai sitten annat lapsesi olla lapsi...

Tämä viesti on osittain kyllä ihan täyttä p*skaa. Väkivaltainen ihminen voi todellakin olla älykäs, sitä ikävää tosiasiaa ei kieltäminen muuksi muuta. Älykkyys ei liity luonteenpiirteisiin tai väkivaltaisuuteen millään tavalla. Tekstistäsi huomaa, ettet itse ole kovin älykäs kun tuollaisia väität ja lisäksi vähättelet aika pahasti älykkyyden testaamista ja testien luotettavuutta. Nykyiset älykkyystestit ovat tieteen mukaan paras tapa testata älykkyyttä tällä hetkellä. Ja ne mittaavat sitä paitsi yleisälykkyyttä, joten ne antavat ihan kattavan kuvan älykkyydestä ja hyvinkin suuntaa antavia. Kannattaa lukea lisää älykkyydestä, jos ei edes ymmärrä, mitä sillä tarkoitetaan. Netistä löytyy runsaasti tietoa.

Tsemppiä aloittajalle!

Noh.

Jos henkilö on älykäs ja samaan aikaan hänellä on herätteitä käyttää väkivaltaa, niin hänen ei tarvitse, sillä hän osaa hoitaa asiat tehokkaammin ilman sitä väkivaltaa.

Siis lähes poikkeuksetta väkivaltaisuus on selvä merkki älyn puutteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Armeijan palikkatesti ei ollut älykkyystesti, vaan psykploginen soveltuvuustutkinta, jolla etsittiin homoseksuaaleja. Koe kehitettiin usassa 40-luvulla sodan aikaan juuri homofiilien paikantamiseksi,koska näitä ei haluttu tiiviisiin taisteluyksiköihin aiheuttamaan draamaa. Miehesi voi olla älykäs,mutta armeijan soveltuvuustesti ei kerro oitista mitään,ainoastaan mikä on soveltuvin sijoituspaikka peruskoulutusvaiheen jälkeen.

P1 ja P2 testit olivat kylläkin erikseen.

Ei niistä tule varuskuntatoimistoon kuin yksi yhteinen numero.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmät vanhemmat, tyhmä lapsi.

Kiva kuulla. Itse olen ylittänyt Mensan rajan ja mies ois päässyt upseerikouluun tms. sen armeijan palikkatestin perusteella. Molemmat olemme akateemisesti koulutettuja ja ällän ylioppilaita.

Hehhee M ensan raja on 131

Mutta Pojalla on kaikkea muuta kuin älyn puutetta se ongelma olisi tunne elämän puolella kyllä ap joka saa pojan näyttämään väärin perustein heikkolahjaisrlta. Hänen energia menee kotitilanteeseen. Silloin ei opi.

Anteeksi kuinka, mitä joku juuri kirjoitti? Todella epäselvää.

Ex mies ei sitten ollut tarpeeksi hyvä geeninen. Nykyinen mies voi olla vaikka kuinka nero joiltain osin mutta se ei vaikuta pojan älykkyyteen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tyhmät vanhemmat, tyhmä lapsi.

Kiva kuulla. Itse olen ylittänyt Mensan rajan ja mies ois päässyt upseerikouluun tms. sen armeijan palikkatestin perusteella. Molemmat olemme akateemisesti koulutettuja ja ällän ylioppilaita.

Hehhee M ensan raja on 131

Mutta Pojalla on kaikkea muuta kuin älyn puutetta se ongelma olisi tunne elämän puolella kyllä ap joka saa pojan näyttämään väärin perustein heikkolahjaisrlta. Hänen energia menee kotitilanteeseen. Silloin ei opi.

Tässä on se vastaus. Jo ap asenne viittaa aloituksessa omiin tunne puolen isoihinkin ongelmiin tai oikeastaan luonnepuolen. No poikahan se sellaiseen reagoi. Hae ap miehesi kanssa terapia - apua.

Sama henkilö vastasi itselleen.

Vierailija kirjoitti:

Itse olin koulussa aina kympin oppilas ja äo on testattu korkeaksi ja mieheni sai ainakin armeijan "palikkatestistä" parhaan tuloksen, jonka siinä voi saada. Pojalla ei ole tiettävästi mitään syndroomaa tai kehitysvammaa, mutta ilmeisesti autismin kirjon poikkeamaa, tosin sekin diagnoosi on epäselvä. Poika näyttää ihan normaalilta ja on jopa nätti, hymyileväinen lapsi. Vauvana hän oli ihan normaali myöskin ja kehittyi hyvin. Mitä ihmettä tässä voisi tehdä? Mikä on syynä? Omassa ja mieheni suvussa ei ole ketään kehitysvammaisia, tosin miehen äiti on jotenkin erikoinen, yksinkertaisen oloinen tapaus, samoin miehen kaksi setää ovat erikoisia peräkammarinpoikia. Mutta siis mieheni on akateemisesti koulutettu ja testiälykäs, samoin mä itsekin. Pojan ollessa aivan pieni perhedynamiikkamme oli kyllä tosi erikoinen, joten olen epäillyt sellaistakin, olisiko se voinut vaikuttaa (ex-mies käyttäytyi kuin kotidespootti sekä huusi mulle jatkuvasti). Lisäksi ex-mieheni pahoinpiteli mua lievästi pari kertaa, kun olin raskaana.

Voiko pojan älykkyyttä jotenkin kehittää? Pelottaa hänen tulevaisuutensa todella suuresti jo nyt. Voisinko pyytää joitain tutkimuksia? Onko mitään tehtävissä? Mikä voisi olla syynä? Tämä ei ole provo ja tosiaan pelottaa ja itkettää tämä tilanne. :/

Taitaa lapsi kärsiä stressireaktiosta väkivaltaisen isänsä käytöksen vuoksi. Laittaisin lapsen terapiaan ja toivoisin parasta.

Vierailija kirjoitti:

Fb:ssä on ulkomaalaisia ja suomalaisia ryhmiä, liity niihin. Voin yrittää etsiä myöhemmin sulle niiden nimiä. Googlailepa myös autismin yhteyttä suoliston terveyteen ja mm. probiootteihin. Juuri yksi päivä luin juttua, kuinka eräs tietty maitohappobakteerikanta on pahasta autisteille ja saa heidän oireilun pahenemaan. Oikeanlaiset kannat saa tervehtymään tai oireilun ainakin vähenemään.

Mitä nämä kannat ovat? Voitko laittaa linkkiä?