Avioero heti vihkimisen jälkeen ?
Tilanne on seuraava: menin kaksi viikkoa sitten naimisiin ja hääyönä mieheni veti umpikännit. Majapaikassa tuli sanaharkkaa (oli humalassa haukkunut ja töninyt vanhaa opiskelukaveria mustasukkaisuuttaan). Riidan lopuksi mies löi, joka tuli täytenä yllätyksenä. Koskaan aiemmin mitään tälläistä ei ole sattunut, hääpäivän jännitys laukesi ja liikaa alkoholia. Olen kuitenkin aina ollut sitämieltä, että lähden ensimmäisestä fyysisestä iskusta jos sellainen tilanne tulee. En jää odottamaan toista enkä ala varomaan sanojani "ettei vaan mies suuttuisi".
Olen jäänyt kotiäidiksi opintojen jälkeen ja nuorin lapsi on muutaman kuukauden. Yhteisellä tilillämme on rahaa 250 hengen häiden maksamiseen, mutta omalla tililläni ei ole kuin kelasta saamat tuet.
Mieheni kieltäytyy maksamasta asuntoa minulle ja lapsille kotimme ulkopuolella, tukia en saa mieheni suurien tulojen (ja avioliitossa elatusvelvollisuuden takia?) Jos näin tuore liitto puretaan miten se tehdään ? Mistä saan rahaa elämiseen? Miten omaisuus ositetaan (auto ym.) Avioehtoa meillä ei ole, mies on huomattavan varakas.
Soitin 24/7 lakiapuun, mutta siellä vastasi joku idiootti joka ei antanut suoria vastauksia. Asianajajalle pääsen vasta viikkojen kuluttua sillä haen ilmaista oikeusapua.
Kommentit (264)
Vierailija kirjoitti:
Linkitäpä asiantuntijana niitä pykäliä ja säädöksiä, joiden perusteella AVOliitosta köyhempi osapuoli saa osituksia rikkaammalta. Kiitos. Avioliittohan on asia sitten erikseen, ja tässä tapauksessa lyhytaikainen.
Eipä tuossa mikään asiantuntija tarvitse olla. Ihan yleisesti siitä uutisoitiin, kun laki muuttui.
Esim. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Vierailija kirjoitti:
Siis kenelle tuli riitaa ja kuka löi ketä?
Kun tekstisi lukee tarkasti, niin ei selviä löikö miehesi sinua vai sitä opiskelukaveria
Teillä on vikaa luetun ymmärtämisessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain sellainen seikka, että jos yhteiseloa on takana 7 vuotta ja lapsia on 3, ei avioliiton pituudella ole mitään merkitystä omaisuuden jaon kannalta. Avoliitto, jossa on lapsia, katsotaan osituksen kannalta olevan samankaltainen kuin avioliitto.
Sen sijaan ikävän usein käy niin, että avioliitto muuttaa suhteen dynamiikkaa siten, että huonot puolet tulevat herkemmin esiin. Kuten alistaminen ja hakkaaminen. Joku siinä on, että ajatellaan, että toinen ei enää yhtä helposti lähde.
En ikinä voi ajatella tilannetta, jossa mieheni löisi minua niin lujaa, että hammas rikkoutuu. En vaan käsitä, millä sellainen selitetään tai miksi sitä täällä selitellään. Jollei sellaiseen ole mitään taipumusta, ei sellaista yksinkertaisesti tee.
Ei muuten pidä paikkaansa. Lisäksi varakas mies palkannee huippujuristit, ja isyydetkin tullaan vielä erikseen selvittämään, jos niitä ei aiemmin ole tehty.
Onkohan sitä nyt katsottu telkkarista liikaa jenkkien lakimiessarjoja, jos kuvitellaan että joku mystinen huippujuristien armeija tulee ja pelastaa.
Onkohan luettu liikaa mammapalstaa, jos kuvitellaan että nainen saa erossa mitä tahansa?
Voit ihan itse alkaa tutkimaan Suomen lakia.
Tapaus, jossa yhteiseloa on 7 vuotta, jonka seurauksena 3 lasta ja avioliitto, on aika selvä tutkimattakin. Vai kuvittelitko itse, että seitsemän vuoden avoliittoa ja yhteisiä lapsia ei oteta huomioon, ainoastaan lyhyt avioliitto? Taidat itse kuvitella, että avioliitossa mies saa tehdä mitä vaan.
Linkitäpä asiantuntijana niitä pykäliä ja säädöksiä, joiden perusteella AVOliitosta köyhempi osapuoli saa osituksia rikkaammalta. Kiitos. Avioliittohan on asia sitten erikseen, ja tässä tapauksessa lyhytaikainen.
Sitähän minä sinulle ekspertille sanoin, että tässä tapauksessa on kyseessä AVIOliitto. Se, että AVIOliittoa edeltää 7 v avoliitto, josta on kolme lasta (olennaisin asia), vaikuttaa luonnollisesti tämän AVIOliiton ositukseen. Vai kuvittelitko itse, että eletty elämä pyyhkiytyy pois ja liiton pituutta tarkastallaan ainoastaan avioliittolupauksesta lähtien?
Miehen ei olisi kannattanut ottaa sitä papin aamenta kuvioon, niin olisitkin voinut olla oikeassa. Mutta todellakaan avoliitostakaan ei tarvitse kolmen lapsen kanssa kävellä tyhjätaskuna, vaan kyllä siinä tarkastellaan, mitä kukakin on talouteen yhteiselämän aikana tuonut. Tuomiseksi käsitetään myös yhteisten lasten hoito.
Näin siinä käy kun ollaan vuosi, pari yhdessä ja heti mennään naimisiin. Ei siinä ajassa vielä ehdi toiseen kunnolla edes tutustua. Luonteenpiirteisiin, mieltymyksiin, omituisuuksiin jne. Ja sitten pitää ottaa ero kun puolisosta tuleekin jotakin "uutta" esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkitäpä asiantuntijana niitä pykäliä ja säädöksiä, joiden perusteella AVOliitosta köyhempi osapuoli saa osituksia rikkaammalta. Kiitos. Avioliittohan on asia sitten erikseen, ja tässä tapauksessa lyhytaikainen.
Eipä tuossa mikään asiantuntija tarvitse olla. Ihan yleisesti siitä uutisoitiin, kun laki muuttui.
Esim. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Niin, aloittaja ei ole tuonut talouteen varmaankaan yhtään mitään, eikä ole kartuttanut omaisuutta.
Laki on tässä tapauksessa varakkaamman puolella.
Milloin te naiset alkaisitte ihan itse tienaamaan niitä rahoja, kuppaamisen sijasta?
Aloittajallekin tärkeintä on raha, vaikka tärkeintä olisi päästä miehestä eroon?
Suomalaisen naisen rahanahneudella ei ole rajoja.
Sinun oletuksesi eivät ole faktoja, ja kannattaisi laittaa edes toimivia linkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan vain sellainen seikka, että jos yhteiseloa on takana 7 vuotta ja lapsia on 3, ei avioliiton pituudella ole mitään merkitystä omaisuuden jaon kannalta. Avoliitto, jossa on lapsia, katsotaan osituksen kannalta olevan samankaltainen kuin avioliitto.
Sen sijaan ikävän usein käy niin, että avioliitto muuttaa suhteen dynamiikkaa siten, että huonot puolet tulevat herkemmin esiin. Kuten alistaminen ja hakkaaminen. Joku siinä on, että ajatellaan, että toinen ei enää yhtä helposti lähde.
En ikinä voi ajatella tilannetta, jossa mieheni löisi minua niin lujaa, että hammas rikkoutuu. En vaan käsitä, millä sellainen selitetään tai miksi sitä täällä selitellään. Jollei sellaiseen ole mitään taipumusta, ei sellaista yksinkertaisesti tee.
Ei muuten pidä paikkaansa. Lisäksi varakas mies palkannee huippujuristit, ja isyydetkin tullaan vielä erikseen selvittämään, jos niitä ei aiemmin ole tehty.
Onkohan sitä nyt katsottu telkkarista liikaa jenkkien lakimiessarjoja, jos kuvitellaan että joku mystinen huippujuristien armeija tulee ja pelastaa.
Onkohan luettu liikaa mammapalstaa, jos kuvitellaan että nainen saa erossa mitä tahansa?
Voit ihan itse alkaa tutkimaan Suomen lakia.
Kukaan ei ole väittänyt, että ap saa mitä tahansa tai edes puolet. Sen sijaan joku miesasiasankari yrittää kiven kovaan väittää faktaksi, ettei ap saa mitään tai lähes mitään koska tulee joku aikuisten iltasatujen lakimiesarmeija kertomaan hienot puvut päällä ettei tartte maksaa. Näinhän se ei nyt sori vaan Suomessa mene. Kohtuullistamispykälä on olemassa, mutta sen soveltaminen on tapauskohtaista ja harvinaista. Tässä tapauksessa on sekä kohtuullistamisen puolesta että sitä vastaan puhuvia seikkoja ja summista ei kukaan voi ennakkoon sanoa mitään. Yksikään lakimies ei tuolla perusteella lupaisi asiakkaalle mieluista tulosta, mutta silti AV-palstan neropatit näkevät kristallipallostaan kuinka ap lähtee tyhjin käsin.
Sitäpaitsi tämän jankkaaminen on keskustelun kannalta irrelevanttia. Ap ei ole eroamassa rahan vaan väkivallan vuoksi. Sitäpaitsi ap on jo ilmoittanut hakevansa AV-palstaa luotettavampaa lakimiesapua. Ilmeisesti ainoa motiivi tuohon uhoamiseesi on yrittää pelotella perheväkivallan uhrit pysymään liitoissaan, mutta sen voit lopettaa. Tuskin sinun satuilusi perusteella kukaan sitä ratkaisua tekee.
Siellä taas mennään niin tunteella ja olkinukkeja rakennellen. Olen kirjoittanut ketjuun vain faktoja.
Vai väitätkö ettei isyyttä voida selvittää? Ettei sosiaalitoimisto maksa tukia? Etteikö kohtuullistaminen olisi ihan Suomen laissa?
Pysy asiassa, äläkä lässytä tyhjänpäiväisyyksiä.
Älä itse lässytä. Kohtuullistamisen mahdollisuus on olemassa laissa. Sovelletaanko sitä tässä tapauksessa ja kuinka paljon ei voi kukaan etukäteen varmasti tietää. Veikkauksesi tyhjin käsin lähtemisestä ei ole mikään fakta vaan täysin mutupohjainen arvaus vaikka kuinka raivokkaasti muuta väitätkin. Arvausten ja satujen sitkeä väittäminen faktoiksi ei tee niistä faktoja.
Isyystestistä ja sosiaalitoimistosta en ole puhunut mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Linkitäpä asiantuntijana niitä pykäliä ja säädöksiä, joiden perusteella AVOliitosta köyhempi osapuoli saa osituksia rikkaammalta. Kiitos. Avioliittohan on asia sitten erikseen, ja tässä tapauksessa lyhytaikainen.
Eipä tuossa mikään asiantuntija tarvitse olla. Ihan yleisesti siitä uutisoitiin, kun laki muuttui.
Esim. http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/avio-ja_avoli…
Niin, aloittaja ei ole tuonut talouteen varmaankaan yhtään mitään, eikä ole kartuttanut omaisuutta.
Laki on tässä tapauksessa varakkaamman puolella.
Milloin te naiset alkaisitte ihan itse tienaamaan niitä rahoja, kuppaamisen sijasta?
Aloittajallekin tärkeintä on raha, vaikka tärkeintä olisi päästä miehestä eroon?
Suomalaisen naisen rahanahneudella ei ole rajoja.
Missä kohdin aloittaja antaa ymmärtää, että hänelle tärkein on raha? Ai kun ei halua asua lasten kanssa kadulla ja käydä leipäjonossa? Haluaa lain mukaan hänelle kuuluvan elatusavun?
narsissus kirjoitti:
Näin siinä käy kun ollaan vuosi, pari yhdessä ja heti mennään naimisiin. Ei siinä ajassa vielä ehdi toiseen kunnolla edes tutustua. Luonteenpiirteisiin, mieltymyksiin, omituisuuksiin jne. Ja sitten pitää ottaa ero kun puolisosta tuleekin jotakin "uutta" esille.
He ovat olleet yhdessä 7 vuotta. En hieman eri asia kun uusi ominaisuus on lyödä vaimoa nyrkillä niin että hampaita lähtee kuin että uusi ominaisuus on että tykkää silittää kauluspaitoja alasti.
Olet siis huomattavan huolissasi miehesi rahoista, muttet lainkaan vauvan ja sinun turvallisuudesta?
Siis kun toinen on kokenut moisen järkytyksen, tulee tänne lainoppineet selittämään, miten lähtiessäsi et sitten saa mitään muista se! Tai että sen siitä saa, kun ei seitsemän vuoden yhdessä olon jälkeen osannut odottaa, että sulhanen suuttuu ties mistä ja lyö hääyönä hampaat suusta. No kyllä tätä on jokaisen osattava odottaa.
Jos rikosilmotusta ei ole vielä tehty, se pitää tietysti tehdä. En huolehtisi todistuksista, sillä kyllä kai sinut nyt joku näki teon jälkeen? Hänen todistuksensa riittää. Hammaslääkäri voi myös ottaa kantaa tapaukseen.
Sen, onko välillänne vielä jotain keskusteltavaa tai sopimisen mahdollisuutta, tiedät parhaiten itse. Itsestäni kyllä tuntuisi todella vaikealta tuommoisen jälkeen luottaa, varsinkin, jos ensimmäisenä miehellä olisi puheissa elarit ja niiden maksamattomuus.
Ensimmäisenä täytyy mennä aina lääkäriin kun on saanut nyrkistä. Itse opin sen liian myöhään.
Kävin terveyskeskuksessa, mustelmista otettiin valokuvat ja kysyttiin haluanko poliisitutkinnan ja lähestymiskiellon. En silloin vielä halunnut, mutta vuosia jatkunut hakkaaminen loppui siihen ja minun oli turvallisempaa muuttaa pois.
Ensimmäisenä siis tilaat lääkärille ajan, näytät mustelman ja lohjenneen hampaan ja niistä tulee merkintä sairauskertomukseen. Tulet todellakin tarvitsemaan sitä asiakirjaa jatkossa!!!
Vaikka mies olis miten varakas ja avioehto puuttuu, niin et silti saa erotilanteessa automaattisesti puolia omaisuudesta, kun avioliitto on kestänyt noin vähän aikaa. Joskus 10 vuotta sitten ainakin piti olla naimisissa väh. 5 vuotta, ennen kuin oli oikeus erotilanteessa saada puolet.
Itse en kyllä jäis suhteeseen, jos lyö kerran, lyö toisenkin kerran. Kynnys ymmärtääkseni tuppaa madaltumaan.
Siis löi sillä tavalla, että sinulta lohkesi hammas ja tuli mustelma?!?! Tuo ei ole mikään kevyt läpsäisy, vaan ihan kunnon turpaanvetäminen. Kait mies korvaa menetetyn hampaan ja maksaa hammaslääkärilaskun, uusi hammas ei meinaa tule halvalla. Siihen vielä henkinen trauma päälle ja mustelma naamassa, voi olla verenpurkaumia hyvin pitkään. Kait olet käynyt myös sairaalan päivystyksessä kuvauttamassa pään, ettei ole aivotärähdystä tai muuta vaurioita tullut päähän? Tuo on meinaa ollut todella kova isku- ihmisen hammas ei lohkea tuosta noin vaan.
Jos kyseessä olisi ollut umpikännissä tapahtunut kevyt tönäisy tai läpsäisy, jonka aikana mies olisi ollut niin kännissä että ei olisi edes tajunnut keneen kajoaa, niin olisin voinut harkita terapiaa, katkoa ja yhdessä yrittämistä JOS mies olisi ollut todella pahoillaan, tajunnut tehneensä tosi väärin ja tarjoutunut itse terapiaan ja korvaamaan asian. Mutta tuollaista kunnon turpaanvetoa ja toisen hampaan tuhoamista en ikinä kykenisi antamaan anteeksi, IKINÄ. Tuollaisesta iskusta ap olisi esimerkiksi voinut kaatua, löydä päänsä ja kuolla. Tuohan on ihan kunnon pahoinpitely! Anopista ja Kelasta, viis. Kaikki vammat pitää dokumentoida, käydä näyttämässä lääkärille, hammaslääkärille ja Ap ja lapset turvakotiin. Ero vireille heti.
Ensiksikin täytyy sanoa, että se käräjille meno ei ole mikään helppo ja mukava paikka.
Jos sinulla ei olle sen väkivallan tekohetken lääkärintodistusta, niin mies voi tosiaan valehdella mitä haluaa ja kiistää kaiken. Silloin on sana sanaa vastaan ja ei voida tuomita kun ei olla varmoja syyllisyydestä.
Siinä on sellainenkin juttu, jota ei moni tiedä, että se joka nostaa syytteen joutuu puhumaan totta, tekemän valan, mutta esim. nyt täsä mies voi valehdella silmät suut täyteen, eikä hänelle tule mitään sanktiota vaikka joutuisi kiinni valehtelusta.
Asianajajat ratkaisee: jos miehellä on erittäin agressiivinen ja röyhkeä asianajaja ja AP:llä hissukampi, niin jutun voittaminen ei ole selvää. Jos miehellä on rahaa, niin hän voi palkata itselleen "parhaan" asianajajan.
Oikeudessa ei ole mitään sympatiapisteitä eikä mitään inhimillisyyttä, vaan kaikki perustuu siihen miten lakia luetaan.
Jos sinulla on todistaja/jat niin hyvä juttu. Kannattaa pyytää todistamaan.
Miehellä voi olla mukana myös joku hyvä ystävä tai sukulainen joka todistaa miehen "hyvää" luonnetta: jos mies on ollut rauhallinen eikä aikaisemmin ollut agressiivinen, niin silloin voi todistaja sanoa, että hän ei usko ollenkaan, että mies on ollut väkivaltainen yms.
Myös AP:n "heikkoudet" saatetaan ottaa esille, jos se edistää miehen syyttömyyttä. Vaatii kovaa henkistä kanttia, vaikka itse olisikin oikealla asialla ja oikeassa.
Myös se vaikuttaa, että jos väkivaltatuomio heikentäisi miehen työmahdollisuuksia tms. niin se otetaan huomioon.
En tarkoita, ettei syytettä kannata nostaa, mutta se ei ole niin yksioikoinen asia kuin voisi kuvitella jos ei ole ksokaan oikeudessa ollut.
Vierailija kirjoitti:
Ensiksikin täytyy sanoa, että se käräjille meno ei ole mikään helppo ja mukava paikka.
Jos sinulla ei olle sen väkivallan tekohetken lääkärintodistusta, niin mies voi tosiaan valehdella mitä haluaa ja kiistää kaiken. Silloin on sana sanaa vastaan ja ei voida tuomita kun ei olla varmoja syyllisyydestä.
Siinä on sellainenkin juttu, jota ei moni tiedä, että se joka nostaa syytteen joutuu puhumaan totta, tekemän valan, mutta esim. nyt täsä mies voi valehdella silmät suut täyteen, eikä hänelle tule mitään sanktiota vaikka joutuisi kiinni valehtelusta.
Asianajajat ratkaisee: jos miehellä on erittäin agressiivinen ja röyhkeä asianajaja ja AP:llä hissukampi, niin jutun voittaminen ei ole selvää. Jos miehellä on rahaa, niin hän voi palkata itselleen "parhaan" asianajajan.
Oikeudessa ei ole mitään sympatiapisteitä eikä mitään inhimillisyyttä, vaan kaikki perustuu siihen miten lakia luetaan.
Jos sinulla on todistaja/jat niin hyvä juttu. Kannattaa pyytää todistamaan.
Miehellä voi olla mukana myös joku hyvä ystävä tai sukulainen joka todistaa miehen "hyvää" luonnetta: jos mies on ollut rauhallinen eikä aikaisemmin ollut agressiivinen, niin silloin voi todistaja sanoa, että hän ei usko ollenkaan, että mies on ollut väkivaltainen yms.
Myös AP:n "heikkoudet" saatetaan ottaa esille, jos se edistää miehen syyttömyyttä. Vaatii kovaa henkistä kanttia, vaikka itse olisikin oikealla asialla ja oikeassa.
Myös se vaikuttaa, että jos väkivaltatuomio heikentäisi miehen työmahdollisuuksia tms. niin se otetaan huomioon.
En tarkoita, ettei syytettä kannata nostaa, mutta se ei ole niin yksioikoinen asia kuin voisi kuvitella jos ei ole ksokaan oikeudessa ollut.
Suomessa pahoinpitelytapauksissa lakimiesten osuus on hyvin vähäinen. Tässä ap tarvitsee valokuvan ja/tai lääkärintodistuksen vammoista sekä ap:lta löytyy puhelinnauhoite kyseiseltä illalta. Ta-daa, tapaus ratkaistu ja mies tuomitaan syylliseksi.
Nyt vain rikosilmoitusta reippaasti tekemään ja vaatimaan rangaistusta sekä vahingonkorvausta lääkärikustannuksista sekä kivusta ja särystä. Seuraavaksi ositusta värkkäämään pitkän yhteiselämän ja lasten perusteella.
Elatusmaksut mies maksaa, tai itkee ja maksaa.
Onhan oikeuteen lähteminen häikäilemätöntä sodankäyntiä. Siihen kannattaa valmistautua kaikin mahdollisin tavoin, kyllä, mutta en sillä verukkeella antaisi toisen päästä kuin koira veräjästä siitä, että on pahoinpidellyt minut ja haluaa nyt laistaa lastensa elatuksesta. Tuossa on niin monta tekijää, jotka ovat taistelemisen arvoisia- ensinnäkin ap:n turvallisuus, terveys ja elämänlaatu, toiseksi lasten elämänlaatu ja tulevaisuus. Kertoo muuten aika paljon tuon "miehen" luonteesta, että voi tuosta noin vaan vetäistä rakastamaansa naista turpaan raa'alla tavalla ilman, että on asiasta sen kummemmin pahoillaan ja kertoa päälle, miten heittäisi tämän naisen, pahoinpitelyn uhrin, ja omat lapsensa rahatta kadulle. Aika helmi. Jos olisin asianajaja, niin saisin nautintoa siitä, että pääsisin laittamaan tuollaisen ihmissaastan elämän mahdollisimman paskaksi.
Ensinnäkään Ap:n ei tarvitse mitään syytteitä nostella, rikosilmoitus riittää. Pahoinpitely ei ole asianomistajarikos, ei ole ollut pitkään aikaan. Ja tämä koskee myös perheväkivaltaa (valitettavasti juuri tämän takia monet jättävät ilmoituksen tekemättä, kun eivät enää itse voi päättää, syytetäänkö).
Kun AP tekee rikosilmoituksen, poliisi ja syyttäjä hoitavat asian siitä eteenpäin. Muutenkin aivan turhaa pelotella täällä mahdollisilla seuraamuksilla, joita voi APlle seurata siitä, että hän ei ehkä (tämä on hänen omassa harkinnassaan) kykene jatkamaan elämää ihmisen kanssa, joka hääyönä veti häntä todella rankasti turpaan.
Mies ei maksa elareita ja riitauttamaan et ala?
No sitten et saa kyllä kelasta etkä mistään elaria, ja ihan on oma syysi. Ei riidellä asiasta tarvitse mutta sopimus täytyy tehdä jonka lastenvalvoja vahvistaa. Tuolloin tarkistetaan molempien tulot jne. Ei mies voi ilmoittaa vaan että ei halua maksaa elareita, se kun ei ole haluamisesta kiinni.