Avioero heti vihkimisen jälkeen ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdessä seitsemän vuotta. Kolme yhteistä lasta, kaksi vaippaikäistä. Lyönti oli nyrkinisku ja hampaani joudutaan korjaamaan. Teen rikonilmoituksen sen jälkeen kun pääsen muuttamaan pois. Sitä ennen en uskalla. Turvakotiin menemistä mietin, mutta pelkään vanhimman lapsen ymmärtävän että "kyläily" ei olisi ihan normaalia. En koe että olisin vaarassa kotonamme niin kauan kun en suututa miestäni. Eli pelko jäi ja jääminen mahdotonta.

Jätin kelaan soittopyynnön ja järjestin rahat takuuvuokraa varten häätililtä käteiseksi. Eroaminen pelottaa, sillä kaikki autoa myöten on miehen nimissä.

Tervemenoa pääosin turvallinen hyvä elämä, tervetuloa köyhyys ja ikuinen uuden miehen metsästys. Elämä on päätösten tekemistä.

Täysin käsittämätön asenne. "Pääosin turvallinen elämä" - mikä helkkarin turvallinen elämä se on, jos puoliso pahoinpitelee siihen kuntoon että vaurioita pitää hammaslääkärillä asti korjailla? Ei sitä puukkoakaan tarvitse heiluttaa kuin kerran, ei se paljon lohduta vaikka olisi takana 30 vuotta avioliittoa.

Mutta köyhyysloukkuun pienten lasten kanssa? Jos 7 vuotta on ollut ilman mitään väkivaltaa? 

Se on valitettavasti varmaan ap:n miehenkin ajatus, että nyt on vihkisormuksella ostettu oikeus hakata. Sinusta se voi kuulostaa ihan hyvältä diililtä, mutta yritä ymmärtää, että kaikkien itsekunnioitus ei ole kaupan.

Eli umpikännissä mies ajateli näin "kylmän harkiten"?

Sinä tuon kylmän harkinnan tuohon keksit, joten ehkä sinun kannattaa vastata itsellesi.

Minä tein myös niin että lähdin ensimmäisestä pahoinpitelystä, ja meillä oli vain vajaa vuosi avioliittoa takana. En ole katunut hetkeäkään, koska sain säilyttää itsekunnioitukseni. Lähdin heti myös lasteni vuoksi, koska tiedän millaista on katsella kun äitiä pahoinpidellään. 

Kuten aiempi kommentoi, ei ole mitään väliä miehen ajatuksilla tai syillä lyödä. Vaikka joku tai jokin provosoisi, niin järkevä ja normaali aikuinen tekisi kaikkea muuta kuin käyttäisi väkivaltaa toista vastaan. Tähän ei ole mitään oikeudessa käypiä selityksiä, jotka vaikuttaisivat teon vakavuusarvioon eli millään mustasukkaisuudella, alkoholilla tai sormuksella ei oikeuteta väkivaltaa. Ainoastaan jos miehellä on jokin hyvin perustavanlaatuinen persoonallisuuden häiriö, niin vankilan sijaan hän saattaa päätyä psykiatrisen hoidon piiriin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei ihan hetken tunnekuohussa kannata noin isoa päätöstä tehdä. Kannattaa odotella vähän aikaa ja antaa tunteiden hieman tasoittua. Ja anopin käytös ei saisi mitenkään tässä vaikuttaa. Tilanne on varmaan ikävä, mutta hyppääminen köyhyyteen pienten lasten kanssa ja kaikki avioeroriidat ja lasten huoltajuudet... ehkä kannattaisi rauhassa harkita asiaa.

Älä helkkarissa kuuntele tätä. Meilläkin alkoi väkivalta heti häiden jälkeen. Kännissä nyrkillä turpaan niin että piti nenä vetää korvalääkärillä suoraksi. Olin tyhmä ja annoin anteeksi. Ei jäänyt yhteen tai kahteen kertaan tuo väkivalta. Myöhemmin minua on mm. kuristettu raskaana ollessa. Omituista kyllä, niin anteeksi antaminen tulee kerta kerralta helpommaksi. Älä siis huijaa itseäsi, että lähdet sitten vasta seuraavasta lyönnistä. Tuo on vähän niinkuin pettäminenkin: ensimmäinen kerta on se vedenjakaja, se jossa punnitaan millainen ihminen olet, miten haluat muita kohdella ja miten sinua saa kohdella. Jos et nyt lähde, et enää koskaan ole sellainen nainen joka lähtee ensimmäisestä pahoinpitelystä. Minulle se oli jollain tavalla peruuttamaton valinta, luopuminen siitä millainen ihminen olin aina halunnut olla ja kuvitellut olevani. Sitä ei enää koskaan saa takaisin vaikka myöhemmin lähtisikin. Olen silti ikuisesti nainen joka jäi ensimmäisen lyönnin jälkeen.

Oliko teillä 7 vuotta takana ilman mitään väkivaltaa? Ja ap:n tapauksessa miehellähän oli jotain riitaa lisäksi jonkun toisenkin henkilön kanssa eli vielä tällainen lisätekijä tässä sopassa mikä saattoi aiheuttaa jonkinlaisen ylireaktion.

Mitä sillä on väliä mikä sen ylireaktion aiheutti. Samat olosuhteet voivat toistua. Ei se paljon lohduta, että mies hakkaa vain silloin jos joku muu ärsyttää sitä ensin.

No maailmassa voi tapahtua mitä vain. Mutta onko kovin todennäköistä että vastaavat olosuhteet toistuvat: umpikänni + iso stressaava juhlatilaisuus + riita ulkopuolisen henkilön kanssa

Vierailija kirjoitti:

Kuten aiempi kommentoi, ei ole mitään väliä miehen ajatuksilla tai syillä lyödä. Vaikka joku tai jokin provosoisi, niin järkevä ja normaali aikuinen tekisi kaikkea muuta kuin käyttäisi väkivaltaa toista vastaan. Tähän ei ole mitään oikeudessa käypiä selityksiä, jotka vaikuttaisivat teon vakavuusarvioon eli millään mustasukkaisuudella, alkoholilla tai sormuksella ei oikeuteta väkivaltaa. Ainoastaan jos miehellä on jokin hyvin perustavanlaatuinen persoonallisuuden häiriö, niin vankilan sijaan hän saattaa päätyä psykiatrisen hoidon piiriin.

Alkoholi kyllä ihan tieteellisesti ottaen tietyillä henkilöillä (riippuu geeneistä) voi voimakkaasti lisätä aggressiivisuuden määrää. Se mitä oikeuslaitos tästä sanoo, on sitten ihan oma lukunsa.

Vierailija kirjoitti:

Pyydä miestä menemään vihanhallintaterapiaan? Miksi "sairaasta" henkilöstä pitäisi heti erota? Monet pariskunnat ovat hakeutuneet parisuhdeväkivallan takia terapiaan ja ihan onnistunein tuloksin.

Alapeukutusten perusteella mammat vastustavat terapiaan hakeutumista. Asia selvä.

Siis nyt hyvä ihminen välittömästi tekemään rikosilmoitus!!!

Oikeastiko ihmiset on sitä mieltä että turha ylireagoida pienestä läpsäsystä (nyrkillä naamaan että hampaat lentää)? Sanoisitteko tyttärellenne tämän saman ohjeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten aiempi kommentoi, ei ole mitään väliä miehen ajatuksilla tai syillä lyödä. Vaikka joku tai jokin provosoisi, niin järkevä ja normaali aikuinen tekisi kaikkea muuta kuin käyttäisi väkivaltaa toista vastaan. Tähän ei ole mitään oikeudessa käypiä selityksiä, jotka vaikuttaisivat teon vakavuusarvioon eli millään mustasukkaisuudella, alkoholilla tai sormuksella ei oikeuteta väkivaltaa. Ainoastaan jos miehellä on jokin hyvin perustavanlaatuinen persoonallisuuden häiriö, niin vankilan sijaan hän saattaa päätyä psykiatrisen hoidon piiriin.

Alkoholi kyllä ihan tieteellisesti ottaen tietyillä henkilöillä (riippuu geeneistä) voi voimakkaasti lisätä aggressiivisuuden määrää. Se mitä oikeuslaitos tästä sanoo, on sitten ihan oma lukunsa.

Ei tässä ole kyse siitä onko ap:n mies paha ihminen. Vaan siitä, haluaako ap olla naimissa ihmisen kanssa jolla on mitä ilmeisimmin taipumus lyödä, oli se selitys miten hyvä tahansa. Vaikka sitten kerran seitsemässä vuodessa, vaikka "vaan" kännissä, mutta silti. Jos ei ole taipumusta lyödä ei lyö. Eikä varsinkaan nyrkillä ja heikompaa.

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko ihmiset on sitä mieltä että turha ylireagoida pienestä läpsäsystä (nyrkillä naamaan että hampaat lentää)? Sanoisitteko tyttärellenne tämän saman ohjeen?

Teko sinänsä tietysti on vakava, mutta varmaan kannattaa harkita päätöksiä mitä tekee kun takana on kerta pitkä suhde, useita lapsia ja vielä taloudelliset huolet lisäksi. Viime kädessä vain ap itse voi tietää mikä hänelle on paras ratkaisu. Hätiköiden ei kannata päätöksiä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei ihan hetken tunnekuohussa kannata noin isoa päätöstä tehdä. Kannattaa odotella vähän aikaa ja antaa tunteiden hieman tasoittua. Ja anopin käytös ei saisi mitenkään tässä vaikuttaa. Tilanne on varmaan ikävä, mutta hyppääminen köyhyyteen pienten lasten kanssa ja kaikki avioeroriidat ja lasten huoltajuudet... ehkä kannattaisi rauhassa harkita asiaa.

Älä helkkarissa kuuntele tätä. Meilläkin alkoi väkivalta heti häiden jälkeen. Kännissä nyrkillä turpaan niin että piti nenä vetää korvalääkärillä suoraksi. Olin tyhmä ja annoin anteeksi. Ei jäänyt yhteen tai kahteen kertaan tuo väkivalta. Myöhemmin minua on mm. kuristettu raskaana ollessa. Omituista kyllä, niin anteeksi antaminen tulee kerta kerralta helpommaksi. Älä siis huijaa itseäsi, että lähdet sitten vasta seuraavasta lyönnistä. Tuo on vähän niinkuin pettäminenkin: ensimmäinen kerta on se vedenjakaja, se jossa punnitaan millainen ihminen olet, miten haluat muita kohdella ja miten sinua saa kohdella. Jos et nyt lähde, et enää koskaan ole sellainen nainen joka lähtee ensimmäisestä pahoinpitelystä. Minulle se oli jollain tavalla peruuttamaton valinta, luopuminen siitä millainen ihminen olin aina halunnut olla ja kuvitellut olevani. Sitä ei enää koskaan saa takaisin vaikka myöhemmin lähtisikin. Olen silti ikuisesti nainen joka jäi ensimmäisen lyönnin jälkeen.

Oliko teillä 7 vuotta takana ilman mitään väkivaltaa? Ja ap:n tapauksessa miehellähän oli jotain riitaa lisäksi jonkun toisenkin henkilön kanssa eli vielä tällainen lisätekijä tässä sopassa mikä saattoi aiheuttaa jonkinlaisen ylireaktion.

Mitä sillä on väliä mikä sen ylireaktion aiheutti. Samat olosuhteet voivat toistua. Ei se paljon lohduta, että mies hakkaa vain silloin jos joku muu ärsyttää sitä ensin.

No maailmassa voi tapahtua mitä vain. Mutta onko kovin todennäköistä että vastaavat olosuhteet toistuvat: umpikänni + iso stressaava juhlatilaisuus + riita ulkopuolisen henkilön kanssa

Joo, helikopteri voi tippua niskaan kun kulkee kadulla, mutta kyllä minä silti käytän autossa turvavöitä koska en halua ottaa typeriä riskejä. Sinä saat vapaasti olla parisuhteessa ihmisen kanssa, joka hakkaa puolisonsa kännissä jos joku täysin ulkopuolinen menee häntä ensin ärsyttämään ja on vähän stressiäkin alla, mutta ei se silti kovin älykäs neuvo muille ole.

Huono

Hyvin näyttää provo taas uppoavan,mammat käy kuumana.

Musta ehkä vielä lyömistäkin enemmän tästä miehestä kertoo se, miten hän toimii tämän lyömisen jälkeen vaimoaan kohtaan. On katuvainen, mutta samaan aikaan kieltäytyy maksamasta elareita, kieltäytyy maksamasta yhteisen asunnon kuluja jos muuttaa pois jne. Jos mä jostain kumman syystä menisin mokaamaan noin hiton pahasti, että löisin puolisoltani hampaat kurkkuun hääyönä, olisi mulla vähän eri ääni kellossa: pyytäisin anteeksi ja pyytäisin puolisoani miettimään, olisiko mitään tapaa miten hän voisi tän mun teon mulle anteeksi antaa ja jatkaa liittoa kanssani. Tarjoutuisin muuttamaan joksikin aikaa johonkin halpaan "luukkuun" tai tyyliin äidin nurkkiin, jotta puolisoni voisi jäädä yhteiseen asuntoomme lasten kanssa niin että minä työssäkäyvänä maksan asumisen kulut edelleen. Tämä jotta puoliso saisi rauhassa miettiä mitä jatkossa haluaa. Minähän läsnä naisen tilanteen olen lyönnilläni aiheuttanut. Hakeutuisin vihanhallintakurssille. Ehdottaisin pariterapiaa. Mitä vain, jotta puolisoni voisi antaa minulle anteeksi tämän äärimmäisen väärän teon ja haluaisi jatkaa liittoamme.

Eikä mitään "elareita en ainakaan maksa" -bullshittiä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oikeastiko ihmiset on sitä mieltä että turha ylireagoida pienestä läpsäsystä (nyrkillä naamaan että hampaat lentää)? Sanoisitteko tyttärellenne tämän saman ohjeen?

Teko sinänsä tietysti on vakava, mutta varmaan kannattaa harkita päätöksiä mitä tekee kun takana on kerta pitkä suhde, useita lapsia ja vielä taloudelliset huolet lisäksi. Viime kädessä vain ap itse voi tietää mikä hänelle on paras ratkaisu. Hätiköiden ei kannata päätöksiä tehdä.

Kyllä ilman muuta kannattaa rahan takia jäädä väkivaltaiseen suhteeseen, sehän on lastenkin etu ja opettaa terveen parisuhdemallin. Mies voi sitten aikanaan kehuskella pojan ja vävyn kanssa kilpaa vaimojen sairaalareissuilla.

Vierailija kirjoitti:

Musta ehkä vielä lyömistäkin enemmän tästä miehestä kertoo se, miten hän toimii tämän lyömisen jälkeen vaimoaan kohtaan. On katuvainen, mutta samaan aikaan kieltäytyy maksamasta elareita, kieltäytyy maksamasta yhteisen asunnon kuluja jos muuttaa pois jne. Jos mä jostain kumman syystä menisin mokaamaan noin hiton pahasti, että löisin puolisoltani hampaat kurkkuun hääyönä, olisi mulla vähän eri ääni kellossa: pyytäisin anteeksi ja pyytäisin puolisoani miettimään, olisiko mitään tapaa miten hän voisi tän mun teon mulle anteeksi antaa ja jatkaa liittoa kanssani. Tarjoutuisin muuttamaan joksikin aikaa johonkin halpaan "luukkuun" tai tyyliin äidin nurkkiin, jotta puolisoni voisi jäädä yhteiseen asuntoomme lasten kanssa niin että minä työssäkäyvänä maksan asumisen kulut edelleen. Tämä jotta puoliso saisi rauhassa miettiä mitä jatkossa haluaa. Minähän läsnä naisen tilanteen olen lyönnilläni aiheuttanut. Hakeutuisin vihanhallintakurssille. Ehdottaisin pariterapiaa. Mitä vain, jotta puolisoni voisi antaa minulle anteeksi tämän äärimmäisen väärän teon ja haluaisi jatkaa liittoamme.

Eikä mitään "elareita en ainakaan maksa" -bullshittiä...

Juuri tätä mietin itsekin. Ettei ap:n puoliso oikeastaan edes kuulosta katuvalta. Hän haluaisi painaa asian villasella ja jatkaa liittoa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, mutta se ei ole lähellekään sama asia kuin aito katumus. Ja ilman todellista katumusta toistuminen on jo aika todennäköistä.

Minä toivon hartaasti, ettei täällä ole oikeasti näin montaa vakavan parisuhdeväkivallan sympatiseeraajaa, vaan vähättelevät kommentit tulevat lähinnä yhdeltä tai kahdelta kirjoittajalta.

Faktaa.

Erossa et tule saamaan miehen omaisuudesta juuri mitään, jos mitään ollenkaan. Alle 5 vuoden liitoissa omaisuuden jakoa kohtuullistetaan. Varakas mies palkannee hyvän juristin, ja et tule saamaan juuri mitään noin lyhyen liiton perusteella.

Kun toimitat lähettämäsi avioerohakemuksen kopion kelaan tai sosiaalitoimistoon, alat saamaan toimeentulotukea. Tosin kelan käsittelyajat ovat pitkiä.

Elatusmaksut tulet saamaan, mikäli lapsi on yhteinen. Onko isyys varmistettu?

Ihan vain sellainen seikka, että jos yhteiseloa on takana 7 vuotta ja lapsia on 3, ei avioliiton pituudella ole mitään merkitystä omaisuuden jaon kannalta. Avoliitto, jossa on lapsia, katsotaan osituksen kannalta olevan samankaltainen kuin avioliitto.

Sen sijaan ikävän usein käy niin, että avioliitto muuttaa suhteen dynamiikkaa siten, että huonot puolet tulevat herkemmin esiin. Kuten alistaminen ja hakkaaminen. Joku siinä on, että ajatellaan, että toinen ei enää yhtä helposti lähde.

En ikinä voi ajatella tilannetta, jossa mieheni löisi minua niin lujaa, että hammas rikkoutuu. En vaan käsitä, millä sellainen selitetään tai miksi sitä täällä selitellään. Jollei sellaiseen ole mitään taipumusta, ei sellaista yksinkertaisesti tee.

Vierailija kirjoitti:

Faktaa.

Erossa et tule saamaan miehen omaisuudesta juuri mitään, jos mitään ollenkaan. Alle 5 vuoden liitoissa omaisuuden jakoa kohtuullistetaan. Varakas mies palkannee hyvän juristin, ja et tule saamaan juuri mitään noin lyhyen liiton perusteella.

Kun toimitat lähettämäsi avioerohakemuksen kopion kelaan tai sosiaalitoimistoon, alat saamaan toimeentulotukea. Tosin kelan käsittelyajat ovat pitkiä.

Elatusmaksut tulet saamaan, mikäli lapsi on yhteinen. Onko isyys varmistettu?

Pitkä suhde, useampia lapsia ja ollut yhteisten lasten kanssa kotona, tulee todellakin saamaan enemmän kuin "ei juuri mitään". Noilla spekseillä ei välttämättä tarvitse avoliitostakaan lähteä tyhjin käsin, avioliitosta nyt puhumattakaan.