Montako huonetta uusperhe tarvitsee, miten huonejako??

Onko joka toinen viikko paikalla olevilla lapsilla omaa huonetta toisessa kodissa? Jos on niin voisi ajatella, että ei ole kohtuutonta jakaa huonetta joka toinen viikko.

Mitkä on realiteetit eli onko mahdollista ostaa taloa, jossa on oma huone jokaiselle? Toisin sanoen riittääkö varanne järkevästi näin isoon taloon tai onko toivoamillanne seuduilla tarjolla noin isoja taloja. Jos ison talon ostaminen on mahdollista, niin se on varmasti perhesovun kannalta paras ratkaisu. Taloja katsellessa kannattaa katsoa pohjakuvaa sillä mielellä, että olisiko huonejako muutettavissa niin, että kaikille järjestyisi oma tila/huone. Mitenkään kovin suuria lastenhuoneiden tarvitse olla, jos niissä asuu vain yksi lapsi. Lisää tilaa saa esim. parvisängyllä. Esim. joissain tapauksissa ison huoneen voi jakaa kahdeksi tai kahdesta vierekkäisestä huoneesta voi saada tehtyä 3 pienempää. Myös takkahuoneesta/kodinhoitohuoneesta voi saada oman tilan lapselle (toki sitten pitää keksiä missä näiden huoneiden toiminnot hoidetaan), joissain tapauksessa iso vaatehuonekkin voi toimia omana huoneena (ainakin, jos vaihtoehtona on huoneen jakaminen sisaruksen kanssa). Tiloja voi myös tietyin ehdoin monikäyttää. Eli esim. jos takkahuoneesta on pääsy pesuhuoneeseen ja saunaan, niin se voi olla jonkun lapsen omahuone, niin että se on lapsen käytössä muuten paitsi saunaan/suihkuun saa kaikki kulkea sen kautta. Samoin hiukan isompi huone voi olla jonkun lapsen oma huone (järkevimmin vuoro-viikoin asuvan), niin että siellä on myös toimisto/atk-huone, jolloin aikuiset hyödyntää huonetta tarpeen mukaan.

Toisaalta, jos realiteetit sanoo, että kaikille ei saada järkevästi omaa huonetta, niin silloin asia on näin ja silloin on lähdettävä etsimään toiseksi parasta ratkaisua. Itse ajattelisin, että olisi hyvä, jos vanhemmilla olisi oma tila (oma huone tai monikäyttöhuone esim. takkahuoneesta). 

Isommalla pojalla oma huone (jos kerran näkee, että hänen on kaikkein vaikein jakaa tilaa tosien lapsen kanssa). Näin ollen toinenkin poika tarvitsee oman huoneen (lapset ovat jo sen ikäisiä, että eri sukupuolia ei kannata alkaa suunnitella samaan tilaan, kun etsitään pidempiaikaista ratkaisua). Toisen pojan huoneeksi voisi toimia hyvin  monikäyttötila tai joku pienempikin huone (ääritapauksessa, jopa se vaatehuoneesta tms. tehty tila). Tai jos pojat jakavat huoneen, niin selkeä tilanjako, jossa molemmilla omat alueet (ja mahdollisesti vähän yhteistä tilaa)

3tyttöä voi jakaa varmasti monellakin tapaa huoneisiin. Esim. suuresta ullakkohuoneesta (tms.) voisi saada kivan tilan jossa olisi jokaiselle oma soppi (kirjoituspöytä ja sänky ja tilan jakajana esim. hylly) ja vähän yhteistä tilaa, jota pysyvästi asuva tyttö voisi hyödyntää vapaammin niillä viikoilla, kun viikko-viikko sisarukset eivät ole paikalla. Tai sitten perinteisemmin pysyvästi asuvalle oma huone ja viikko-viikko lapsille toinen.

Itse lähtisin tuossa tilanteessa etsimään mieluisaa, mahdollisimman tilavaa kotia ja jakaisin huoneet/tilat sitten, kun sopiva koti löytyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä useampi OMAhuone sitä parempi. Eräs tuttuni asui aikoinaan tälläisessa sisaruksen kanssa yhteinen huone-viritelmässä eikä muistele sitä lämmöllä, ottivat välillä aika rajusti yhteen siskonsa kanssa kun tuli ärsytyksen aiheita (murkkuikäisellä voi olla mikä vain arkinen asia....). Itsekin olen asunut siskon kanssa samassa huoneessa 7-luokalle ja sen jälkeen sain oman.

Jatkan vielä tätä. Mulla ainakin on jo ollut lapsesta asti aina kova tarve yksityisyydelle, ja sen takia oma huone yläasteiässä oli ihan must have. Teidän tilanteessa miettisin parhaimmaksi että etsisitte 5mh asunnon jossa esim. yläkerrassa aula/oleskelutila jonka muuttaisitte verhoilla/sermeillä erilliseksi makkariksi. Lapsille omat huoneet ja te siihen 'verhomakkariin' tai se lapsista kuka on suostuvainen siinä nukkumaan.

Tämmöistä yrittänyt katsella juu mutta kun ei ole tarjolla.. :(

Ja lisäksi nuo vastaavat (esim. vähän kauempaa referenssinä), alkaa maksamaan sen verran että saa miettiä kahteen kertaan (kun laskee remonttiin tarvittavat rahat ja ajan, mitä tarvetta kaikissa tuntuu olevan...)

ap

Ja kysytäänkö lapsilta mitään? Haluavatko he muuttaa kauas omasta kodistaan, omista kavereistaan, harrastuksistaan? Haluavatko he vaihtaa koulua ja luoda kaikki kaverisuhteet uudelleen ja sopeutua uuteen ympäristöön ja kouluun? Haluavatko he muuttaa toisten lasten kanssa samaan talouteen ja jakaa huoneensa ja elämänsä? Kysytäänkö tässä lapsilta nyt yhtään mitään?

Vierailija kirjoitti:

Oletteko kysyneet lasten mielipidettä? Haluavatko he esimerkiksi mieluummin sen alueen miltä nyt etsitte asuntoa, vai enemmän tilaa joltain muulta alueelta, kuinka paljon he ovat valmiit jakamaan toisten kanssa ja millaisilla ehdoilla? Olisi ihan reilua, jos jokainen - niin lapset kuin vanhemmat - saisivat kertoa yhden tai kaksia asiaa, mikä itse kullekin on tärkeintä, ja yrittäisitte sitten sen mukaan miettiä kompromissia. Mitä siihen olohuoneessa asumiseen tulee, niin tarvitseeko perhe välttämättä erillistä olohuonetta? Eikö yhtä hyvin keittiökin voisi toimia koko perheen yhteisenä tilana vanhan ajan tupien tapaan, jolloin olohuone jäisi yhdeksi makuuhuoneeksi?

Periaattessahan olohuone jonain "pönötyshuoneena" on ihan turha, mutta toisaalta yhteisenä oleiluhuoneena, jossa katsotaan telkkaria, voi olla tietokone, ja meillä on myös kookkaita soittimia jotka järkevintä pitää olkkarissa, olkkari on ihan järkevä. Keittiöt sen verran pieniä etteivät taivu kaikkeen tähän.

Lisäksi olkkarit on usein niin avoimia että niistä on aika hankala saada rajattu kunnollista makkaria kellekään.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ja kysytäänkö lapsilta mitään? Haluavatko he muuttaa kauas omasta kodistaan, omista kavereistaan, harrastuksistaan? Haluavatko he vaihtaa koulua ja luoda kaikki kaverisuhteet uudelleen ja sopeutua uuteen ympäristöön ja kouluun? Haluavatko he muuttaa toisten lasten kanssa samaan talouteen ja jakaa huoneensa ja elämänsä? Kysytäänkö tässä lapsilta nyt yhtään mitään?

Lapset nyt eivät sentään päätä perheen asuinpaikkakuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ne miehen lapset asua pelkästään äidillään? Saisivat omat huoneet, oman elämän jne.

Ei tulisi ikinä mieleenkään ehdottaa tällaista. Sen jälkeen miten hän on taistellut saadakseen pitää lapsia. Ja on tosi hyvä isä lapsilleen. En ole tajunnut ennen että tuollaisia isiä oikeasti on.

ap

Minusta sen äidin pitäisi puhaltaa peli poikki, mennä lastenvalvojan juttusille ja kertoa, että lasten elintasoa ollaan laskemassa aika tavalla, isän luona kodista on tulossa rauhaton hollitupa, jossa koulunkäynti tuskin enää onnistuu. Lasten kasvun ja kehityksen kannalta olisi parasta, että he näkisivät isää muutaman kerran kuukaudessa, koska tämä on muuttamassa elinolosuhteet sellaisiksi, että ne eivät enää turvaa rauhallista ja tasapainoista kasvuympäristöä. Viikottainen asuminen jossain "ylimääräisenä" ei tee lasten itsetunnolle hyvää, joten lopetetaan matkalaukkuelämä, annetaan lapsille yksi hyvä koti ja isä voi tavata lapsia esim. harrastusten parissa. Kaikki voittavat, eniten ne lapset, joiden ei tarvitse osallistua isän kotileikkiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kysytäänkö lapsilta mitään? Haluavatko he muuttaa kauas omasta kodistaan, omista kavereistaan, harrastuksistaan? Haluavatko he vaihtaa koulua ja luoda kaikki kaverisuhteet uudelleen ja sopeutua uuteen ympäristöön ja kouluun? Haluavatko he muuttaa toisten lasten kanssa samaan talouteen ja jakaa huoneensa ja elämänsä? Kysytäänkö tässä lapsilta nyt yhtään mitään?

Lapset nyt eivät sentään päätä perheen asuinpaikkakuntaa.

Jos ei ole mitään syytä muuttaa, niin miksi pitää muuttaa? Pelkkä vaihtelunhalu ei ole hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko ne miehen lapset asua pelkästään äidillään? Saisivat omat huoneet, oman elämän jne.

Ei tulisi ikinä mieleenkään ehdottaa tällaista. Sen jälkeen miten hän on taistellut saadakseen pitää lapsia. Ja on tosi hyvä isä lapsilleen. En ole tajunnut ennen että tuollaisia isiä oikeasti on.

ap

Minusta sen äidin pitäisi puhaltaa peli poikki, mennä lastenvalvojan juttusille ja kertoa, että lasten elintasoa ollaan laskemassa aika tavalla, isän luona kodista on tulossa rauhaton hollitupa, jossa koulunkäynti tuskin enää onnistuu. Lasten kasvun ja kehityksen kannalta olisi parasta, että he näkisivät isää muutaman kerran kuukaudessa, koska tämä on muuttamassa elinolosuhteet sellaisiksi, että ne eivät enää turvaa rauhallista ja tasapainoista kasvuympäristöä. Viikottainen asuminen jossain "ylimääräisenä" ei tee lasten itsetunnolle hyvää, joten lopetetaan matkalaukkuelämä, annetaan lapsille yksi hyvä koti ja isä voi tavata lapsia esim. harrastusten parissa. Kaikki voittavat, eniten ne lapset, joiden ei tarvitse osallistua isän kotileikkiin.

Siis täh?? Miten niin elintasoa oltaisiin laskemassa? Tässä tapauksessa kyllä lasten asumisen taso isän luona nousisi joka tapauksessa koska nyt asunto on vielä pienempi / vielä vähemmän omaa tilaa / lasten tilaa, kuin tulisi olemaan pienimmässäkään uudessa vaihtoehdossa.

Varmasti ei ole tarkoitus että kukaan asuu mitenkään ylimääräisenä missään, sitähän tässä juuri haetaan.

ap

Etsikää hyvää pohjaratkaisua. Meillä 5 h. 130 neliöö. Tähän pystyttäisii helposti muokkaamaan kaksi huonetta lisää jos tarve niin vaatisi. Ja olkkarista pystyisi vielä lohkaisemaan kolmannen sopen.Huone koot olisi pienempiä, mutta seinä ja ovi (sekä ikkunat) ovat tärkeimmät oman sopen luontiin.

Ehdottamasti myös laukkulapsille samanvertaiset oltavat. Ihan kokemuksella omasta lapsuudestani. En oikein asunut kummankaan vanhemman luona. Toisin kuin sisarpuolet.

Ei tarvitse olla sisarus, että voi jakaa huoneen, joskus tosiaan päinvastoin. Aiemmin joku laittoikin hyvän idean huonejaosta. Sopikaa ajoissa perheelle yhteiset säännöt ja esimerkiksi huoneiden käytöstä (kuinka usein kavereita kotiin/yökylään, mitä tavaroita voi jakaa, mikä on omaa jne.). Uskon että kaikki menee hyvin, kun asioista puhutaan ja niin on meilläkin mennyt.

Realistinen ehdotus: 2 asuntoa(vaikka samasta kerrostalosta tai paritalo). Toisessa miesystäväsi asunto jossa lapset jakavat 2 makuuhuonetta vuoroviikoilla ja mies nukkuu olohuoneessa. Toisessa asunnossa 4h+k omat huoneet sinun lapsillesi ja sinulle ja miesystävällesi yhteinen makkari jossa olette molemmat kun miesystävän lapset eivät ole paikalla.

Mikä kaupunki ap? Ainakin Helsingissä tuollaisen kämpän löytäminen lähes mahdotonta. Miten iso välimatka teillä on, kumman kaupunkiin olette muuttamassa? Onko mahdollista muuttaa johonkin pikkuisen kauemmas (isompi ja halvempi asunto) haluamastanne alueesta ja käydä matkan päästä koulussa/töissä?

Minusta aika julmaa pistää tuon ikäiset vaihtamaan koulua ja kaveripiiriä. Iso riski joutua kiusatuksi/syrjityksi. Mitä mieltä lapset ovat muutosta? Jos joudut laittamaan jotkut samaan huoneeseen, niin laita tytöt jotka ovat sisaruksia keskenään ja erota huone jollain kaapeilla tjms. väliseinällä. 

Vierailija kirjoitti:

Realistinen ehdotus: 2 asuntoa(vaikka samasta kerrostalosta tai paritalo). Toisessa miesystäväsi asunto jossa lapset jakavat 2 makuuhuonetta vuoroviikoilla ja mies nukkuu olohuoneessa. Toisessa asunnossa 4h+k omat huoneet sinun lapsillesi ja sinulle ja miesystävällesi yhteinen makkari jossa olette molemmat kun miesystävän lapset eivät ole paikalla.

Tämmöistä nyt on vielä vaikeampi löytää kuin yhtä yhteistä jotenkin muokattavissa olevaa taloa. (Ja kalliimpi).

Kerrostalo ei tule kyseeseen mm. musiikkiharrastusten vuoksi.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mikä kaupunki ap? Ainakin Helsingissä tuollaisen kämpän löytäminen lähes mahdotonta. Miten iso välimatka teillä on, kumman kaupunkiin olette muuttamassa? Onko mahdollista muuttaa johonkin pikkuisen kauemmas (isompi ja halvempi asunto) haluamastanne alueesta ja käydä matkan päästä koulussa/töissä?

Minusta aika julmaa pistää tuon ikäiset vaihtamaan koulua ja kaveripiiriä. Iso riski joutua kiusatuksi/syrjityksi. Mitä mieltä lapset ovat muutosta? Jos joudut laittamaan jotkut samaan huoneeseen, niin laita tytöt jotka ovat sisaruksia keskenään ja erota huone jollain kaapeilla tjms. väliseinällä. 

En nyt viitsi kaupunkia mainita.

Mutta siis miehen kaupunkiin muutettava jos halutaan enemmän yhteistä olemista ja arjen helpottamista, koska heillä siellä toimiva vk-vk systeemi lasten kanssa.

On toki ikävää lasten vaihtaa koulua mutta onhan yleensä jo perheet ja lapset vaihdelleet asuinaluetta ja koulua muutenkin erinäisistä syistä (itsekin muutamaan kertaan lapsena), eli ei se nyt mitään ennenkuulumatonta ole, vaikkei olekaan toivottavaa. JOka tapauksessa, jos olette lukeneet koko ketjun, niin nykyinen asuinalueemme kuitenkin turhan kallis eli muutto voisi olla edessä kuitenkin jossain kohtaa.

Sitä paitsi kiusaaminen ja syrjintä alkoi jo täälläkin jo ajat sitten, kun lapsilla oli rankkaa aluksi isänsä ongelmista johtuen, ja sitten eron takia. Siitä jäi leima heihin valitettavasti tällä omahyväisellä pikkuporvarialueella, jossa nyt siis vielä asumme.

Eli sikäli muutto muualle voisi toisaalta olla heillekin myös mahdollisuus.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ne jotka asuu vakituisesti, niin niille omat huoneet.

EI. Näin just laitetaan lapset eriarvoiseen asemaan sen mukaan onko heillä yksi koti vai ovatko matkalaukkulapsia.

Kaksi isoa lasten huonetta ja toiseen tytöt ja toiseen pojat. Osan ajasta huoneissa ollaan pienemmällä porukalla ja osan ajasta huoneet jaetaan uusien sisaruspuolien kanssa.

Kyseessä on koti myös niille matkalaukkulapsille.

Matkalaukkulapset.

Kuinka surullista, sitähän nää viikko-viikkolapset on.

Yhtä asiaa en ymmärrä: vaikka jotkut lapsista asuvat asunnossa "vain" puolet ajasta, miksi heillä pitäisi olla vähemmän tilaa? Eiväthän he vie sen vähempää tilaa paikalla ollessaan. Pahimmassa tapauksessa molemmissa kodeissa on vaan joku ahdas komero, koska hehän asuvat siellä vain puolet ajasta.

T. Itse kahden asunnon elämää lapsuudessa elänyt

Omasta kokemuksesta, älkää muuttako yhteen. Pienet lapset ja pikkukoululaiset ovat kivoja ja kumppaninkin nuoret lapset sietää kyllä. Mutta kun ne tulevat teini-ikään... Juu ei, omissakin kiukkupusseissa on sietämistä, saati toisen. Jos lapsilla on mitään katkeruutta uusperhettä kohtaan, se korostuu teininä potenssiin sata. Omat, uussisarukset jne ovat kaikki tulilinjalla. Se kateuden määrä, vaikka kuinka yrittää olla tasapuolinen. En ikinä tekisi tätä uudestaan, jos tietäisin mitä kaikkea seuraa. Ero tässä varmaan vielä tuleekin, ennenkuin kaikki on saatu omilleen.

Kannattaa ottaa ihan rauhallisesti ja miettiä ja katsella eri laisia vaihtoehtoja.

Kotitöiden määrä ei todellakaan puolitu sillä että muutatte yhteen. Pyykkiä on ihan sama määrä kuin ennenkin, yhteenmuuton jälkeen ne vaan odottavat kaikki siihen samaan pyykkikoneeseen pääsyä. Tiskin määräkään ei puolitu, sillä jokainen tarvitsee edelleen sen oman lautasensa ja mukinsa. Ainoastaan ruoanvalmistusastioiden määrässä "säästää", mutta niiden kattiloiden pitää sitten olla isompia. Isossa asunnossa on enemmän siivottavaa kuin pienessä. Ja jos asutaan ahtaasti, se siivoaminen on työlästä, koska joka paikka on täynnä tavaraa.

Mutta jos yritätte ratkaista ongelmanne niin, ettei aikuisten tarvitse luopua mistään "saavutetuista eduista", niin aika vaikeaksi menee. Tuossa kuviossa ei kaikkien kannalta täydellistä ratkaisua olekaan.

Mies voisi hyvin asua teillä aina sen viikon kun hänellä ei ole lapsia, käydä pidempää työmatkaa.

Ette muuttaisi yhteen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksi vaihtoehto, jonka jotkut ovat hyväksi havainneet, on se, että asutte eri osoitteissa, kunnes lapset (tai ainakin suurin osa heistä) on muuttanut omilleen. Jos suhteenne ei kestä sitä, ei se kestä yhdessä asumistakaan.

NOh, jos nyt jo pari kolme vuotta menty näin, ja vielä pitäisi joku 10 v. odottaa, niin ...aika raskaalta tuntuisi.

KUten jo yritin selittää, niin on aika kuluttavaa ja raskasta ainainen pakkaaminen ja siirtyminen, kahdet kotityöt, aina vähän yhteistä aikaa / suuri osa vähästä vapaa-ajasta menee tähän vs. yhdessä asuen olisi yhdessäoloa keskellä arkeakin, ja voisi sitten yrittää kumpikin vuoroin toistaan tukien mahduttaa myös paremmin harrastuksia ym. arkeen.

Ja jatkuva toisen kaipaaminenkin on niin haikeaa.

ap

Mitkä kahdet kotityöt? Sinä asut laatesi kanssa ja hoidat teidän kotityönne. Ja mikä pakkaaminen? Ja ne vanhempien harrasukset on tasan vikana listalla tässä nyt.

Noh, et ole taatusti elänyt tätä samaa ennen.

Juu, minä hoidan meidän kotityöt. Mies omansa. (Toki jonkni verran autamme puolin toisin.)

JOs asuisimme yhdessä, olisi yhden kodin siivous ja ylläpito, ja tekisimme ne puoliksi. KUten ruoanlaiton jne.

Ja kun toinen lähtee toisen luokse yöksi (saati kun lapset tulee), on se iso määrä vaatetta kosmetiikkaa peittoa tyynyä lakanaa unitavaraa uikkaria liikuntavälinettä vilttiä retkitavaraa mitä milloinkin, auto täynnä. Tätä harva se viikko.

 Saati että esim. pyöräretkelle ei pääse kun ei toisessa paikassa ole pyöriä kaikille. Jne.

ap

No huh, huh. Ihan kamalaa. Ratkaisu on selkeä: EROA. Olet tehnyt sen ennekin...