Lue keskustelun säännöt.
Montako huonetta uusperhe tarvitsee, miten huonejako??
13.08.2017 |
Jos lapset ovat tyttöjä 11, 10, 9 v. ja poikia 13 ja 9 v.
3 lapsista ovat paikalla joka toinen viikko, ja 2 lapsista ovat lähes koko ajan (eri sukupuolta).
Pitääkö kaikilla olla oma huone? Aika vaikeaa löytää niin isoa asuntoa (jos vanhemmatkin haluaisi nukkua muualla kuin olohuoneessa; ei ehkä uusparisuhteelle paras ratkaisu).
Toisaalta oma tila takaisi jonkinlaisen rauhan...
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Öh. Kyllä suomalaisilla on aina ollut iso oman rauhan piiri. Ennen kaikki vaan asui maalla, jossa sen oman rauhan sai metsästä, järveltä, pellolta tms.
Itse olen nelilapsisesta uusioperheestä. Ja ikinä en omille lapsilleni sitä piinaa rakenna.
Ns. oman rauhani minä rakensin kylmään vinttikomeroon. Ja heti kun lumet suli, asuin leikkimökissä.
Eli ymmärrät pointin. Oman rauhan voi hakea muutenkin kuin oman huoneen kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Öh. Kyllä suomalaisilla on aina ollut iso oman rauhan piiri. Ennen kaikki vaan asui maalla, jossa sen oman rauhan sai metsästä, järveltä, pellolta tms.
Itse olen nelilapsisesta uusioperheestä. Ja ikinä en omille lapsilleni sitä piinaa rakenna.
Ns. oman rauhani minä rakensin kylmään vinttikomeroon. Ja heti kun lumet suli, asuin leikkimökissä.
Eli ymmärrät pointin. Oman rauhan voi hakea muutenkin kuin oman huoneen kautta.
Kun on pakko, se on pakko hakea muualta.
Mutta ap:n ei ole pakko. Hän vain on itsekäs, keskenkasvuinen äiti, joka asettaa miesystävän harrastuksetkin omien lastensa edelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Öh. Kyllä suomalaisilla on aina ollut iso oman rauhan piiri. Ennen kaikki vaan asui maalla, jossa sen oman rauhan sai metsästä, järveltä, pellolta tms.
Itse olen nelilapsisesta uusioperheestä. Ja ikinä en omille lapsilleni sitä piinaa rakenna.
Ns. oman rauhani minä rakensin kylmään vinttikomeroon. Ja heti kun lumet suli, asuin leikkimökissä.
Siitä kun valtaosa suomalaisista asui maalla on jo aikaa.
Nimim. Aina kerrostalossa vailla omaa huonetta asunut introvertti, jolla ei ikinä ole ollut ongelmaa löytää rauhaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Öh. Kyllä suomalaisilla on aina ollut iso oman rauhan piiri. Ennen kaikki vaan asui maalla, jossa sen oman rauhan sai metsästä, järveltä, pellolta tms.
Itse olen nelilapsisesta uusioperheestä. Ja ikinä en omille lapsilleni sitä piinaa rakenna.
Ns. oman rauhani minä rakensin kylmään vinttikomeroon. Ja heti kun lumet suli, asuin leikkimökissä.
Eli ymmärrät pointin. Oman rauhan voi hakea muutenkin kuin oman huoneen kautta.
Kun on pakko, se on pakko hakea muualta.
Mutta ap:n ei ole pakko. Hän vain on itsekäs, keskenkasvuinen äiti, joka asettaa miesystävän harrastuksetkin omien lastensa edelle.
No, ap:lle on vaikeaa antaa suosituksia kun ei tiedä tarkkaa rahatilannetta, asuinpaikkaa jne. Jos he ovat yhteen päättäneet muuttaa, toivottavasti sopiva ratkaisu löytyy. Tämän kirjoitin vaan herättämään ajatuksia rauhasta yms.
Laittaisin näin:
- vanhemmat olkkariin, tai jos on joku takkahuone tms niin sinne.
- 13v pojalle oma huone
- 11v, 10v tytöt samaan
- 9v tyttö ja 9v poika samaan
About näin. 13v:lle pienin huone, huoneen jakaville isot huoneet jotka voi tarvittaessa jakaa sermillä. Huonejakoja voi miettiä kemioiden tai sisarussuhteiden mukaan. En näe ongelmaa jos tyttö ja poika on samassa huoneessa, jos huone jaetaan tarvittaessa hyvin. Ja tuo 13v muuttaa jo pois sitten, kun nämä nyt 9-vuotiaat ovat siinä 14-15v.
Koska vanhemmat haluavat muuttoa, he "kärsivät" ja menevät olkkariin. Itse nukun myös olkkarissa ja ei mitään ongelmaa, etenkin jos olkkaria saa vähän jaettua jollain tilanjakajalla tms. Kaikkea vaan ei voi saada, jos haluaa perustaa suurperheen.
Kaiken kaikkiaan tuo muutto kuulostaa karmealta. Miksei voi asua tahoillaan? Lasten koulut muuttuu, vieläpä 13-vuotiaan joka on herkässä iässä, kaikki muuttuu... Ja vielä ängetään ahtaisiin tiloihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä talon rakentaminen? Silloin voisitte panostaa sellaiseen pohjaan, minne voi tehdä isoja huoneita, jotka kevytseinillä pilkotaan sopiviksi. Ne voi sitten purkaa, kun lapset lähtevät omilleen.
Talon rakentaminen on kyllä iso koitos, mutta on se tavallaan mukavaakin yhteistä tekemistä. Etenkin jos yhtään pystyy itse tekemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Öh. Kyllä suomalaisilla on aina ollut iso oman rauhan piiri. Ennen kaikki vaan asui maalla, jossa sen oman rauhan sai metsästä, järveltä, pellolta tms.
Itse olen nelilapsisesta uusioperheestä. Ja ikinä en omille lapsilleni sitä piinaa rakenna.
Ns. oman rauhani minä rakensin kylmään vinttikomeroon. Ja heti kun lumet suli, asuin leikkimökissä.
Siitä kun valtaosa suomalaisista asui maalla on jo aikaa.
Nimim. Aina kerrostalossa vailla omaa huonetta asunut introvertti, jolla ei ikinä ole ollut ongelmaa löytää rauhaa
Suomessa ei edelleenkään ole kuin yksi isohko kaupunki, jossa täälläkin on metsää yms. ihan joka paikassa.
t. helsinkiläinen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen 6-lapsisesta uusperheestä. Kaksi lasta meillä aina jakoi huoneen, kunnes vanhemmasta päästä alkoi lapsia muuttaa pois. Huoneparit vaihtuivat monet kerrat, ihan meidän lasten omien toiveiden mukaan. Nyt aikuisena olen kahden uussisarukseni (kaksoset, tyttö ja poika) kanssa paljon läheisempi kuin biologisten siskojeni.
En muista ikinä kokeneeni huoneen jakamista mitenkään vaikeana. Saimme ihan hyvin sovittua yhteisistä pelisäännöistä. Mutta vanhempamme (äitini ja isäpuoli) olivat kyllä erittäin kärsivällisiä, joustavia ja ymmärtäväisiä ja oikeudenmukaisia aina.
Ensiksiksi hommaisin asunnon varallisuuden mukaan.
Toiseksi juttelisin jokaiselle lapselle kahden kesken, kertoisin realiteetit ja kysyisin hänen toiveitaan ja mielipiteitään huonejaosta. Lisäksi kysyisin toiveita sisustuksesta, huonekaluista, onko lapsella ehdotuksia, miten voisi omaa rauhaa tunnetta.
Kolmanneksi tekisin alustavan suunnitelman miehen kanssa, jota ehdottaa lapsille perhekokouksessa, lasten tekemien toiveiden pohjalta.
Neljänneksi perhekokous, jossa huonejako selväksi ja korostaisin jokaisen tarvetta ja oikeutta saada olla rauhassa, vaikka jaetaankin sama huone.
Viidenneksi palkitsisin onnistuneesta päätöksestä koko perheen jollain yhteisellä tekemisellä. Varallisuudesta riippuen joko pieni matka, leffaan ja syömään, köysiseikkailuun tai ihan vain kotona leffailta herkkujen kanssa.
Kannattaa muistaa, että kaikki eivät voi voittaa tai olla tyytyväisiä tilanteeseen. Ainakin aluksi varmasti esiintyy tyytymättömyyttä. Yritä kuitenkin näyttää lapsille, että teette kaikkenne, että jokainen saisi parhaan mahdollisen lopputuloksen. Kannusta lapsia esittämään omia toiveita, ota valitukset vastaan ja etsikää yhdessä niihin ratkaisuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ketju sai muistamaan taas, mitä hyvää onkaan sinkku-yh:n elämässä. Lapsen elinolot ovat vakaat, ei tarvitse muuttaa kenenkään takia tai vaihdella elinympäristöä. Eikä varsinkaan tarvitse pakottaa lasta jakamaan kotiaan ja äitiään vieraiden ihmisten kanssa.
Ap tuntuu tekevän ratkaisuja oma etu edellä. Ap, rehellisesti, onko tuo muutto lasten edun mukainen?
Tämä ketju sai minutkin niin onnelliseksi siitä että voin asua kahden lapseni kanssa ja vain seurustella miesystävän kanssa. Ihanaa vielä, että minulla on niin kypsä miesystävä että tämä on hänelle ihan ok.
Ap:llä on ehkä se asenne, että vasta yhdessä asuminen on oikea parisuhde, ja kaksi omaa asuntoa on "vain kyläilyä". Näinhän nuoret ihmiset ajattelee. Toisella kierroksella olevilla on jo paljon laajempi skaala parisuhteessa valittavissa, kun ei aiota lisää lapsia tehdä.
Vai aikooko ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä olen uusperheellinen ja saan mielipiteistäni palstalla aina paljon alapeukkuja. Olen siis sitä mieltä, että me emme ole uusperhe, emmekä perhe, vaan parisuhde, jossa ympärillä on erinäisellä kokoonapanolla. Minä en myöskään yhtään ota vastuuta mieheni lapsista, enkä viihdytä ja hoida heitä. Ei hän niin tee minunkaan lapsilleni, tosin minun lapseni ovat jo teinejä. Ajattelen, että varmin tapa tappaa uusperhe on sysätä oma kasvatusvastuu puolisolle sekä tehdä yhteisiä lapsia (jos molemmilla on jo lapsia). Me myös ensin menimme naimisiin, asuimme pitkään erikseen naimisiin menon jälkeen, kunnes löysimme juuri sopivalla sijainnilla tarpeeksi ison asunnon, jossa jokainen saa olla oma itsensä, eikä ketään pakoteta yhteen vain sillä varjolla, että nyt olemme perhe.
Me olemme yllä olevilla periaatteilla kampittaneet suurimman oman uusperheiden ongelmista. Meillä ei ole ollut mitään "mitä sä määräilet"-juttuja, eikä kukaan meistä aikuisista tai lapsista ole joutunut luopumaan mistään. Mutta yksi ongelma on, mitä on vaikea omalla toiminnallaan ylittää: lasten tasa-arvoisuus. Toisen eksä ja suku on anteliasta ja ostaa uusimmat kännykät ja merkkivaatteet, toisen ei. Vaikka me aikuiset saamme sovittua yhteiset pelisäännöt, niin ulkopuolelta tulee epätasa-arvoa.
Eli ap: oletteko nyt miettineet kaiken muunkin läpi, eikä vain asumiskuvioita? Asuminen on järjestettävissä. Tärkeämpää on miettiä,
- onko teidän yhteiset kasvatusperiaatteet samat
- miten otatte huomioon, jos lapset eksän kautta epätasa-arvoisia
- missä tilanteissa autatte toisianne (jotta isä ei anna vastuuta omista lapsistaan äitipuolelle)
Antakaa lasten tehdä huonejaot! Ovat jo noin isoja että osaavat tuoda mielipiteensä julki. Voivat myös vaihtaa vaikka puolivuosittain järjestystä tai vuorotella omaa huonetta tms
Pohjapiirustukseen voi piirrellä ihmisten nimiä.
Voi myös tehdä niin että on kaksi huonetta joita käyttää neljä lasta - toisessa huoneessa on kaksi kerrossänkyä ja työpöytä hiljaista työskentelyä varten, toisessa huoneessa lelut ja vaikka säkkituolia löhöämiseen tai mitä lapset nyt toivovatkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa ettei ap halua "vain kyläillä" mutta laittaa sitten lapset kyläilemään. Kunhan itse saa mitä haluaa niin ei muista niin väliä. Ja siihen ei selittelyt auta, olet itsekäs vaikket haluaisi sitä myöntää.
Vierailija kirjoitti:
Jos lapset ovat tyttöjä 11, 10, 9 v. ja poikia 13 ja 9 v.
3 lapsista ovat paikalla joka toinen viikko, ja 2 lapsista ovat lähes koko ajan (eri sukupuolta).Pitääkö kaikilla olla oma huone? Aika vaikeaa löytää niin isoa asuntoa (jos vanhemmatkin haluaisi nukkua muualla kuin olohuoneessa; ei ehkä uusparisuhteelle paras ratkaisu).
Toisaalta oma tila takaisi jonkinlaisen rauhan...
Nuo kaikki lapsethan asuvat tuolla vakituisesti. Kaikille oma huone siis. Vuoroviikoin asuvia on kohdeltava kuten täysiviikkoisesti asuvia, muutenhan heillä ei ole 100 % kotia missään.
3 makuuhuoneen asunto, kaikki makuuhuoneet jaetaan kahtia ja saadaan 6 omaa soppea. Näistä 5 lapsille (niitähän oli 5?) ja 1 työtilaksi, vanhemmat olkkariin. 4 mh:n asunnossa vanhemmat saisivat kokonaisen oman huoneen, tietysti sen pienimmän. Vanhin lapsista saa sen makuuhuoneen, jonka toisella puolella työtila.
Heh, motiiveista on vaikea mennä sanomaan. Mutta kyllä talosuunnittelussa yksi keskeinen lähtökohta on asukkaiden henkinen hyvinvointi. Se että saavutetaanko se useilla pikkuhuoneilla vai toimivilla yhteiskäyttötiloilla (jos ei voi saada molempia) onkin sitten vaikeampi kysymys. Kuten vaan aiemmin sanoin, tämä "oma tila jokaisella"-ajattelu on todella nuorta eikä välttämättä optimaalista.
Se on selvää, että yksin oleminen tekee välillä hyvää, mutta miten asia toteutetaan on se, mistä voidaan keskustella.