Lue keskustelun säännöt.
Montako huonetta uusperhe tarvitsee, miten huonejako??
13.08.2017 |
Jos lapset ovat tyttöjä 11, 10, 9 v. ja poikia 13 ja 9 v.
3 lapsista ovat paikalla joka toinen viikko, ja 2 lapsista ovat lähes koko ajan (eri sukupuolta).
Pitääkö kaikilla olla oma huone? Aika vaikeaa löytää niin isoa asuntoa (jos vanhemmatkin haluaisi nukkua muualla kuin olohuoneessa; ei ehkä uusparisuhteelle paras ratkaisu).
Toisaalta oma tila takaisi jonkinlaisen rauhan...
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä kaupunki ap? Ainakin Helsingissä tuollaisen kämpän löytäminen lähes mahdotonta. Miten iso välimatka teillä on, kumman kaupunkiin olette muuttamassa? Onko mahdollista muuttaa johonkin pikkuisen kauemmas (isompi ja halvempi asunto) haluamastanne alueesta ja käydä matkan päästä koulussa/töissä?
Minusta aika julmaa pistää tuon ikäiset vaihtamaan koulua ja kaveripiiriä. Iso riski joutua kiusatuksi/syrjityksi. Mitä mieltä lapset ovat muutosta? Jos joudut laittamaan jotkut samaan huoneeseen, niin laita tytöt jotka ovat sisaruksia keskenään ja erota huone jollain kaapeilla tjms. väliseinällä.
En nyt viitsi kaupunkia mainita.
Mutta siis miehen kaupunkiin muutettava jos halutaan enemmän yhteistä olemista ja arjen helpottamista, koska heillä siellä toimiva vk-vk systeemi lasten kanssa.
On toki ikävää lasten vaihtaa koulua mutta onhan yleensä jo perheet ja lapset vaihdelleet asuinaluetta ja koulua muutenkin erinäisistä syistä (itsekin muutamaan kertaan lapsena), eli ei se nyt mitään ennenkuulumatonta ole, vaikkei olekaan toivottavaa. JOka tapauksessa, jos olette lukeneet koko ketjun, niin nykyinen asuinalueemme kuitenkin turhan kallis eli muutto voisi olla edessä kuitenkin jossain kohtaa.
Sitä paitsi kiusaaminen ja syrjintä alkoi jo täälläkin jo ajat sitten, kun lapsilla oli rankkaa aluksi isänsä ongelmista johtuen, ja sitten eron takia. Siitä jäi leima heihin valitettavasti tällä omahyväisellä pikkuporvarialueella, jossa nyt siis vielä asumme.
Eli sikäli muutto muualle voisi toisaalta olla heillekin myös mahdollisuus.
ap
No vähän mahdoton sanoa aiheeseen mitään, jos et voi kaupunkia sanoa. Ettehän te siellä asuinalueella vielä asu, niin mikset voisi kertoa mikä se on? Näissä on niin paljon kaupunkikohtaisia eroja, että millaisia isoja asuntoja on tarjolla. Tai voisi ehdottaa vastaavaa toista aluetta hyvien yhteyksien päästä, viereistä kaupunkia tjms. Mun mielestä tähän on näillä tiedoilla tosi vaikea sanoa mitään, varsinkin kun et ole kertonut, millaiseen asuntoon teillä suunnilleen olisi varaa. Olet vain sanonut, että hyviä asuntoja ei ole käytännössä ollenkaan myytävänä. Jos näin on eikä mikään muu ratkaisu kelpaa, ette voi muuttaa vielä, vaan teidän täytyy odottaa parempien asuntojen vapautumista, tai sitten muuttaa toiselle alueelle.
NO sillä nyt ei ole merkitystä, koska osataan itsekin seurata alueen tai sen ympäristön / lähialueiden tarjontaa.
Toinen alue kauempaa tai etenkään toiseen kaupunkiin ei käy koska kuten jo sanoin, on miehen lapsilla toimiva vk-vk systeemi siellä. Tietysti jos minun lapsilla olisi toimiva vk-vk systeemi täällä, olisi ollut jo alun perin selvää että tästä ei muuteta.
Mutta oma tilanne se että jo alun perin tässä meidän tilanteessa on ollut selvää, että nykyratkaisu väliaikainen; että johonkin muutamme muutaman vuoden sisään (toki en tätä aluksi lapsille korostanut jotta stabiloituivat eron vaikeuksista ensin jotenkin, mutta on siitä muutoin ollut vähän puhetta jo pitkään).
Ylipäänsä edes jotenkin soveltuvia asuntoja juu saadaan kytätä, mutta se on aika selvää että ideaalia 7-huoneista taloa ei ole, siksi jotain kompromissia on pakko hakea.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos haluat muuttaa siltä teidän porvarialueelta, niin muuta, vaikka lähemmäs miestä, mutta ei yhteen.
Mikä se on että ajattelet, ettei mies voi muuttaa kun heidän lapsilla toimiva systeemi ja koulut ja muut. Mutta sinun lapset sen sijaan voi muuttaa? Meinaatko että heidän itsetunto kohenee muuttamalla jonnekin missä ei tunne ketään?
Minä elän uusperheessä. Lapsia on molemmilla kaksi, kaikki teinejä. Molempien esikoiset asuvat meillä koko ajan, yksi on vuoroviikkolapdi, ja neljäs tulee kun haluaa.
Lähtökohtana, jotta kaikki toimii on:
- kenenkään olot eivät huonone uusperheeseen muutettaessa. Eli jos on oma huone aiemmin, pitää olla oma huone jatkossa
-jokaisella tulee olla oma soppi ja oma rauha, jonne voi vetäytyä.
Me maksamme vuokraa 2100e/kk, jotta pystymme tämän toteuttamaan. Mutta tästä on kannattanut maksaa. Kukaan ei ole näinä vuosina käynyt kenenkään hermoille.
(Ja jos joku kysyy, mitä järkeä on maksaa tällaisia vuokria, niin ei, emme saa lainaa 700 000 euroa, mikä on asunnon arvo täällä Helsingissä. Sitä paitsi pääsemme muuttamaan parin vuoden päästä pienempään, kun vanhemmat muuttavat pois)
Vierailija kirjoitti:
Minä elän uusperheessä. Lapsia on molemmilla kaksi, kaikki teinejä. Molempien esikoiset asuvat meillä koko ajan, yksi on vuoroviikkolapdi, ja neljäs tulee kun haluaa.
Lähtökohtana, jotta kaikki toimii on:
- kenenkään olot eivät huonone uusperheeseen muutettaessa. Eli jos on oma huone aiemmin, pitää olla oma huone jatkossa
-jokaisella tulee olla oma soppi ja oma rauha, jonne voi vetäytyä.Me maksamme vuokraa 2100e/kk, jotta pystymme tämän toteuttamaan. Mutta tästä on kannattanut maksaa. Kukaan ei ole näinä vuosina käynyt kenenkään hermoille.
(Ja jos joku kysyy, mitä järkeä on maksaa tällaisia vuokria, niin ei, emme saa lainaa 700 000 euroa, mikä on asunnon arvo täällä Helsingissä. Sitä paitsi pääsemme muuttamaan parin vuoden päästä pienempään, kun vanhemmat muuttavat pois)
Voi luoja. Luuletko, että etävanhemmilla on varaa pitää useammalle lapselle omaa huonetta...
Ideaalitilanteessa tarvisitte viisi makkaria. Tyttösiskoille yhteinen, pojille omat ja sitten sille yhdelle vakkaristi asuvalle tytölle + teille. Kyllä tuollaisiakin on paljon myynnissä, mutta ne on yleensä isoja ja kalliita taloja. Oisko siinä ideaa, että etsisitte talon, jossa on vaikka kolme makkaria lapsille ja joku yhteinen aulatila, johon saisitten toimintahuoneen? (pleikkaria yms.) Makuuhuoneet voisitte jakaa neuvottelemalla.
Taas ne aikuisten mieliteot ajaa laaten hyvinvoinnin edelle. Koululaisille koulu ja kaverit on kaikki kaikessa. Ja niin vaan ollaan pois repimässä. Ja ei, ei se riitä syyksi, että "minäkin muutin".
Ja mitä ihmettä varten ap on siellä alueella jolla nyt on jos ei siitä pidä? Ei kai se sitten lasten vika ole että ovat juurtuneet sinne?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No jos miehellä on joka toinen viikko lapseton, hän voi sen viikon aina asua sun luona ja käydä sieltä töissä. Olisitte vain joka toinen viikko puhelimen päässä erossa. Kuinka pitkä työmatka hänelle tulisi? Joutuuko hän kuskaamaan harrastuksiin lapsivapaina viikkoinakin? Eihän se kuulosta reilulta. Helpompi varmaan säätää lasten kanssa harrastuskuljetuksia, kuin koko uusperhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä elän uusperheessä. Lapsia on molemmilla kaksi, kaikki teinejä. Molempien esikoiset asuvat meillä koko ajan, yksi on vuoroviikkolapdi, ja neljäs tulee kun haluaa.
Lähtökohtana, jotta kaikki toimii on:
- kenenkään olot eivät huonone uusperheeseen muutettaessa. Eli jos on oma huone aiemmin, pitää olla oma huone jatkossa
-jokaisella tulee olla oma soppi ja oma rauha, jonne voi vetäytyä.Me maksamme vuokraa 2100e/kk, jotta pystymme tämän toteuttamaan. Mutta tästä on kannattanut maksaa. Kukaan ei ole näinä vuosina käynyt kenenkään hermoille.
(Ja jos joku kysyy, mitä järkeä on maksaa tällaisia vuokria, niin ei, emme saa lainaa 700 000 euroa, mikä on asunnon arvo täällä Helsingissä. Sitä paitsi pääsemme muuttamaan parin vuoden päästä pienempään, kun vanhemmat muuttavat pois)Voi luoja. Luuletko, että etävanhemmilla on varaa pitää useammalle lapselle omaa huonetta...
Ideaalitilanteessa tarvisitte viisi makkaria. Tyttösiskoille yhteinen, pojille omat ja sitten sille yhdelle vakkaristi asuvalle tytölle + teille. Kyllä tuollaisiakin on paljon myynnissä, mutta ne on yleensä isoja ja kalliita taloja. Oisko siinä ideaa, että etsisitte talon, jossa on vaikka kolme makkaria lapsille ja joku yhteinen aulatila, johon saisitten toimintahuoneen? (pleikkaria yms.) Makuuhuoneet voisitte jakaa neuvottelemalla.
meillä on siis viisi makkaria, mutta yksi huone on itse tehty isommasta makkarista. Rakennettu väliseinä ja ovi (siten, että vuokra-asunnosta ne on nätisti purettavissa). Sille etälapselle.
Kaikki riippuu todellakin asunnon pohjasta. Tämäkin huone, joka meillä on tehty puoliksi, olisi voinut pilkkoa kolmeenkin osaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voisi hyvin asua teillä aina sen viikon kun hänellä ei ole lapsia, käydä pidempää työmatkaa.
Ette muuttaisi yhteen.No jos luit koko ketjun, niin tosiaan ei se toimi ihan noinkaan omalla paikkakunnalla olevan harrastuksen ja lasten harrastuskuskausten ym. asioiden takia. Eli jäisi samaan kuin nyt, yö pari ... ja aina fiilis että "kylässä".
ap
Niin ei olisi niin kivaa kun aikuisten pitäisi tinkiä haluistaan vähän, ja kulkea kassien kanssa.
Kaikissa vaihtoehdoissa joku tinkii ja kulkee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies voisi hyvin asua teillä aina sen viikon kun hänellä ei ole lapsia, käydä pidempää työmatkaa.
Ette muuttaisi yhteen.No jos luit koko ketjun, niin tosiaan ei se toimi ihan noinkaan omalla paikkakunnalla olevan harrastuksen ja lasten harrastuskuskausten ym. asioiden takia. Eli jäisi samaan kuin nyt, yö pari ... ja aina fiilis että "kylässä".
ap
Niin ei olisi niin kivaa kun aikuisten pitäisi tinkiä haluistaan vähän, ja kulkea kassien kanssa.
Kaikissa vaihtoehdoissa joku tinkii ja kulkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
7 huonetta + keittiö olisi on tähän tilanteeseen optimaalinen ratkaisu. Ei liikaa ja toisaalta kuitenkin riittävästi. Eikä kaikkien huoneiden tarvitse kovin suuria olla. Jos teidän ei jostain syystä ole pakko asua ihan keskustassa, niin sopiva talo tai huoneisto löytyy varmasti jopa alle puolen miljoonan, tai ei ainakaan kovin paljon päälle. Väljemmällä aluella omakotitalossa asumisessa on sekin hyvä puoli, että saatte helpommin ison pihan, jossa suurperhe pystyy viettämään aikaa terveellisellä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Noin ekstrovertit ajattelevat... introvertit voivat pahoin kun eivät saa omaa rauhaa.
Lisäksi pitää huomioida uusperheen erilainen dynamiikka. Siihen tarvitaan omaa rauhaa.
T. Uusperheellinen introvertti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Minä voin pahoin jos en pääse välillä ihan omaan rauhaan useammaksi tunniksi.
Minulla on parisuhteita kaatunut siihen että on muutettu yhteen ja vielä liian pieneen asuntoon. Ja tämä ihmisen kanssa jonka olen itse valinnut asuinkumppaniksi, eikä random kimppakämppä kuten uusperhe.
Muuten olen ihan seurustelukykyinen normaali ihminen, mutta minunkin täytyy latautua välillä että jaksan.
Toinen introvertti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Minä voin pahoin jos en pääse välillä ihan omaan rauhaan useammaksi tunniksi.
Minulla on parisuhteita kaatunut siihen että on muutettu yhteen ja vielä liian pieneen asuntoon. Ja tämä ihmisen kanssa jonka olen itse valinnut asuinkumppaniksi, eikä random kimppakämppä kuten uusperhe.
Muuten olen ihan seurustelukykyinen normaali ihminen, mutta minunkin täytyy latautua välillä että jaksan.Toinen introvertti
Mmm, toki, mutta silti ihmiskunnan historiassa introvertitkin ovat henkiin jääneet. :)
Olen itsekin introvertti, mutta ymmärrän kyllä mitä yhteisöllisyys merkitsee..
Siellä rakentajaillassa onkin varmaan ollut ihmispsyyken asiantuntijat puhumassa ja motiivina ensisijaisesti kansan henkisen hyvinvoinnin lisääminen? Eiku...
Voi jessus noita uusperheitä. Siellä menee järkivimmänkin lapsen hermot.
Ja vielä pitää tehdä ns. rakkauslapsia lisää? Kuinka rauhattomia kiertolaisia onkaan pian koko joukko.
Entä vanhemmat? Uskottelevatko he itselleen, että kaikkia lapsia pystyvät pitämään tasavertaisina. Ja rakastamaan yhtä paljon. Tosi on, että yhtä vähän. Vain siten tuota sirkusta aikuinen kestää jatkuvasti.
Ne ongelmat alkanevat juuri 'kiertolaiselämän', tilan, yksityisyyden ja halisylien puutteesta! Lapset kärsijöinä?
Vierailija kirjoitti:
Siellä rakentajaillassa onkin varmaan ollut ihmispsyyken asiantuntijat puhumassa ja motiivina ensisijaisesti kansan henkisen hyvinvoinnin lisääminen? Eiku...
No, jos ihan miettii niin kyllähän nykyään on ihan eri mittakaavassa erilaisia mielenterveyden ongelmia kuin ennen. Ja yksinäisyyden tunteita pidetään yhtenä selittävänä tekijänä. En ole tuo sama kirjoittaja, joten en osaa kertoa puhujan asiantuntemuksesta mitään.
Itse jaoin koko lapsuuden huoneen veljeni kanssa enkä pitänyt sitä mitenkään outona, vaikka olimme eri sukupuoltakin. Oman rauhan olen aina osannut ottaa kyllä, ei se omaa huonetta vaadi. Ja kyllä, introvertti täälläkin.
Vierailija kirjoitti:
Tämä "oma rauha"-ajattelu perheessä on aikamoisen uutta ihmiskunnan historiassa. Omassa lapsuudessa vielä 80-luvulla ja 90-luvulla oli ennemmin outoa, jos yhtään isommassa perheessä lapsilla oli omat huoneet. Saati sitten jos mennään kauemmas historiassa. Tai muihin maihin.
Tästä oli myös puhetta rakentajaillassa, kun joitakin vuosia sitten suunnittelimme talon rakentamista. Kunnan rakennusihminen ihan suoraan totesi, että taloissa pitäisi suosia hyviä yhteisiä tiloja, kunnon olohuoneet, erilaiset leikkitilat, riippuen minkä ikäisiä perheessä asuu. Yhteiselo luo hyvinvointia, ei rauha ja mahdollisuus nököttää yksin. Rauhaa tarvitaan oikeastaan vain, jos tekee töitä tai läksyjä, siihen soveltuu joku yhteiskäytössä oleva työhuone, jonne voi telkeytyä. Jos rauhaa haluaa, lähtee vaikka kävelylle. Ihmisten pahoinvointi lisääntyy yksinäisyydessä.
Uskon kyllä, että tuossa on paljon perää. Menee vähän ohi keskustelun aiheesta, en lähde sinänsä suosituksia ap:n perheelle tekemään, mutta ehkä miettimisen aihetta kaikille näille "pakko olla oma rauha"-ihmisille.
Öh. Kyllä suomalaisilla on aina ollut iso oman rauhan piiri. Ennen kaikki vaan asui maalla, jossa sen oman rauhan sai metsästä, järveltä, pellolta tms.
Itse olen nelilapsisesta uusioperheestä. Ja ikinä en omille lapsilleni sitä piinaa rakenna.
Ns. oman rauhani minä rakensin kylmään vinttikomeroon. Ja heti kun lumet suli, asuin leikkimökissä.
Meneppäs jo hoitamaan niitä lapsia tai paijaamaan miestäs. Tai vaikka musiikkia harrastamaan (karaoke?).
Oot höyrynnyt tässä jo monta tuntia eikä sulle mikään käy.