Lue keskustelun säännöt.
Montako huonetta uusperhe tarvitsee, miten huonejako??
13.08.2017 |
Jos lapset ovat tyttöjä 11, 10, 9 v. ja poikia 13 ja 9 v.
3 lapsista ovat paikalla joka toinen viikko, ja 2 lapsista ovat lähes koko ajan (eri sukupuolta).
Pitääkö kaikilla olla oma huone? Aika vaikeaa löytää niin isoa asuntoa (jos vanhemmatkin haluaisi nukkua muualla kuin olohuoneessa; ei ehkä uusparisuhteelle paras ratkaisu).
Toisaalta oma tila takaisi jonkinlaisen rauhan...
Kommentit (137)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noi ole mitään sisaruksia. He on vain lapsia jotka olosuhteiden pakosta asuvat yhdessä. TOI 13-vuotias tarvitsee oman huoneen.
Niin tarvitsisi... mutta entäs kun ihan kohta nuo muutkin on jo teini-ikäisiä, mitäs sitten... kun tosiaan kaikki tarvitsisi omat huoneet...
ap
Ja näiden lasten elämä piti mullistaa koska...?
Vaihtaa koulut jne ja sulloa epämääräisiin asuinoloihin jne.
En tajua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole olennaista ajatella sitä kuka on kenenkin sisarus tai kuka asuu kodissa muita enemmän. Miten lasten keskinäiset kemiat? Miten he haluaisivat jakaa huoneet? Omaa ei tosiaankaan ole pakko olla, ilmankin pärjää kyllä, kunhan on oma sänky jossa kukaan muu ei nuku ja kaappitilaa omille tavaroille.
Kyllä se aika olennaista on, että onko toinen oma sisarus vai joku ventovieras.
Ei välttämättä, koska hyvät keskinäiset kemiat eivät edellytä verisukulaisuutta.
Niin, näin se uusioperheen vanhempi haluaa ajatella.
Ikävä tuottaa pettymys, mutta en ole uusioperheen vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, vanhin pojista ja yksi tytöistä ovat sisaruksia keskenään, ja sitten loput keskenään.
Vanhin poika jo murrosiässä ja kova kynnys jakaa huonetta edes välillä esim. nuoremman uusveljen kanssa.
Toisaalta ei ole myöskään niin että välit omaan sisarukseen olisi kovin hyvät.
Ylipäänsä lapset joutuu kahnauksiin aika usein sisarustensa kanssa; uussisaruksiaan "sietävät" mutta painekattila kehittyy jos ei omaa tilaa rauhoittua, ehkä parhaiten pärjää tyttösisarukset, mutta vaihtelevaa...
ap
Niin ja nämä jotka asuvat enimmän aikaa, ovat tottuneet omiin huoneisiin (ja vaihtavat lisäksi asuinpaikkaa ja -aluetta, koulua jne., mikä sekin iso muutos)..
ap
Mä ymmärrän että haluat ensisijassa pitää omiesi puolta, mutta jos lopputulos on että sinun molemmilla lapsille on oma huone ja kolme matkalaukkulasta jakaa huoneen tai asuu olohuoneessa niin teet perheeseesi kahden luokan lapsia.
Toimisikohan sellainen mitenkään, JOS onnistuisi esim. 3 huonetta varaamaan lapsille, että vuoroviikoin aina yksi saisi pitää omaa huonetta (niinä viikkoina kun kaikki paikalla).
Tämä tosin edellyttäisi että lapset vaihtaisi huoneita, eli en tiedä miten tavaroiden järjestelyn kanssa menisi...
Koska ne huoneita jakavatkin pitäisi jakaa aina uudestaan huoneisiin, niin että olisi esim. siskokset, tai tytöt ja pojat jne.
ap
Miksi aikuiset haluavat ehdoin tahdoin pahaa omille lapsilleen? Joukko lapsia joutuu sietämään toisiaan vain siksi, että isä ja äiti haluaa olla onnellisia yhdessä.
Entä jos ajattelisitte koko homman uudestaan eli ne, jotka tätä muuttoa haluaa, asuu olohuoneessa ja lapset saavat omat huoneet, asuivatpa he siellä koko ajan tai vuoroviikoin. Jos se ei teille aikuisille sovi, niin ette muuta yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entä jos osa lapsista muuttaisi lastenkotiin? Siellä saisi oman huoneen, oman aikuisen, omaa rauhaa kasvaa eikä tarvitsisi taistella äidin tai isän uuden rakkaan mukanaan tuomien lasten kanssa elintilasta. Lastenkoti on ihan hyvä paikka lapselle, jonka vanhemmissa on ongelmia, ei siis mikään rangaistuslaitos.
Vierailija kirjoitti:
Ei noi ole mitään sisaruksia. He on vain lapsia jotka olosuhteiden pakosta asuvat yhdessä. TOI 13-vuotias tarvitsee oman huoneen.
Jokainen varmaan haluaa oman huoneen, mutta kukaan ei TARVITSE sellaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole olennaista ajatella sitä kuka on kenenkin sisarus tai kuka asuu kodissa muita enemmän. Miten lasten keskinäiset kemiat? Miten he haluaisivat jakaa huoneet? Omaa ei tosiaankaan ole pakko olla, ilmankin pärjää kyllä, kunhan on oma sänky jossa kukaan muu ei nuku ja kaappitilaa omille tavaroille.
Kyllä se aika olennaista on, että onko toinen oma sisarus vai joku ventovieras.
Ei välttämättä, koska hyvät keskinäiset kemiat eivät edellytä verisukulaisuutta.
Niin, näin se uusioperheen vanhempi haluaa ajatella.
Meillä on ihan ydinperhe, mutta tyttäreni jakaisi taatusti huoneensa paljon mieluummin esimerkiksi serkkunsa tai monen kaverinsa kanssa kuin veljensä, koska nuo meidän omat lapset on niiiiinn eri luontoisia että raastavat toisensa hermoja (toinen on huomaamattaan jatkuvasti äänessä ja liikkeessä, toinen taas väsyy sellaisesta ympäristöärsykkeestä). Ei todellakaan (biologinen) sisaruus ole mikään hyvän huonekaverin merkki.
Millainen keittiö siellä on? Voisiko äiti nukkua keittiössä, isä olohuoneessa tai vaikka eteisessä ja lapset saisi omat huoneet? Ei parisuhde tarkoita sitä, että saa oikeuden suurimpaan makuuhuoneeseen tai edes yhteiseen makuuhuoneeseen. Erolapsilla on muutenkin vaikeaa, ei pidä enää lisätä ongelmia pakottamalla asumaan samassa huoneessa tuntemattoman lapsen kanssa.
Tai jos tuo on ihan mahdotonta niin äiti nukkuu kahden nuorimman lapsensa kanssa samassa huoneessa, isä ja poika samassa ja ne loput lapset saa oman huoneen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noi ole mitään sisaruksia. He on vain lapsia jotka olosuhteiden pakosta asuvat yhdessä. TOI 13-vuotias tarvitsee oman huoneen.
Niin tarvitsisi... mutta entäs kun ihan kohta nuo muutkin on jo teini-ikäisiä, mitäs sitten... kun tosiaan kaikki tarvitsisi omat huoneet...
ap
Ja näiden lasten elämä piti mullistaa koska...?
Vaihtaa koulut jne ja sulloa epämääräisiin asuinoloihin jne.
En tajua.
Niin no... ette ehkä ole eläneet ihan samanlaista tilannetta koskaan...
Mutta pidemmän päälle vähän hankalaa kun ei ole yhteistä arjen kokemusta. Ja yhteistä aikaa aika vähän pitkästä välimatkasta johtuen.
On myös kaikille aika raskasta elää myös ainaista matkalaukkuelämää yhteisen ajan suhteen (kun toinen perhe lähtee toisen luo, se on aina ihan jumalaton pakkaamisen määrä. Sitten pieneen asuntoon yhteen sulloutuneena ollaan pari yötä. Helpompaa olisi kun olisi yhteinen pesä kaikille ja tavarat paikallaan jne.)
Jossain kohtaa on luonnollista että sitoudutaan enemmän muuttamalla yhteen.
Ja taloudelliset syyt myös, nykyinen asunto turhan kallis / kalliilta alueelta joka tapauksessa; oli aikanaan väliaikaisratkaisu järkyn isolla pankkilainalla, ettei lasten tarvinnut avioeron myötä samalla kertaa vaihtaa myös koulua, asuinaluetta, kavereita jne. yhdellä kertaa, vaan edes ne pysyivät stabiilina vielä muutaman vuoden.
Tietysti se nyt on vielä edelleen pohdittavissa voisiko jatkaa kahden kodin asumista ja väljää tapailua, mutta välimatka jne. tekee tästä tosi kuluttavaa pidemmän päälle (ja kallista pitää kahta asuntoa. Ja kahdet kotityöt jne.)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ei ole olennaista ajatella sitä kuka on kenenkin sisarus tai kuka asuu kodissa muita enemmän. Miten lasten keskinäiset kemiat? Miten he haluaisivat jakaa huoneet? Omaa ei tosiaankaan ole pakko olla, ilmankin pärjää kyllä, kunhan on oma sänky jossa kukaan muu ei nuku ja kaappitilaa omille tavaroille.
Kyllä se aika olennaista on, että onko toinen oma sisarus vai joku ventovieras.
Ei välttämättä, koska hyvät keskinäiset kemiat eivät edellytä verisukulaisuutta.
Niin, näin se uusioperheen vanhempi haluaa ajatella.
Meillä on ihan ydinperhe, mutta tyttäreni jakaisi taatusti huoneensa paljon mieluummin esimerkiksi serkkunsa tai monen kaverinsa kanssa kuin veljensä, koska nuo meidän omat lapset on niiiiinn eri luontoisia että raastavat toisensa hermoja (toinen on huomaamattaan jatkuvasti äänessä ja liikkeessä, toinen taas väsyy sellaisesta ympäristöärsykkeestä). Ei todellakaan (biologinen) sisaruus ole mikään hyvän huonekaverin merkki.
Tilanne on ihan eri, kun lapset pakotetaan "perheeksi" ventovieraiden ihmisten kanssa. Ei noi ns uussisarukset ole mitään serkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vaihtoehto, jonka jotkut ovat hyväksi havainneet, on se, että asutte eri osoitteissa, kunnes lapset (tai ainakin suurin osa heistä) on muuttanut omilleen. Jos suhteenne ei kestä sitä, ei se kestä yhdessä asumistakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noi ole mitään sisaruksia. He on vain lapsia jotka olosuhteiden pakosta asuvat yhdessä. TOI 13-vuotias tarvitsee oman huoneen.
Niin tarvitsisi... mutta entäs kun ihan kohta nuo muutkin on jo teini-ikäisiä, mitäs sitten... kun tosiaan kaikki tarvitsisi omat huoneet...
ap
Ja näiden lasten elämä piti mullistaa koska...?
Vaihtaa koulut jne ja sulloa epämääräisiin asuinoloihin jne.
En tajua.
Niin no... ette ehkä ole eläneet ihan samanlaista tilannetta koskaan...
Mutta pidemmän päälle vähän hankalaa kun ei ole yhteistä arjen kokemusta. Ja yhteistä aikaa aika vähän pitkästä välimatkasta johtuen.
On myös kaikille aika raskasta elää myös ainaista matkalaukkuelämää yhteisen ajan suhteen (kun toinen perhe lähtee toisen luo, se on aina ihan jumalaton pakkaamisen määrä. Sitten pieneen asuntoon yhteen sulloutuneena ollaan pari yötä. Helpompaa olisi kun olisi yhteinen pesä kaikille ja tavarat paikallaan jne.)
Jossain kohtaa on luonnollista että sitoudutaan enemmän muuttamalla yhteen.
Ja taloudelliset syyt myös, nykyinen asunto turhan kallis / kalliilta alueelta joka tapauksessa; oli aikanaan väliaikaisratkaisu järkyn isolla pankkilainalla, ettei lasten tarvinnut avioeron myötä samalla kertaa vaihtaa myös koulua, asuinaluetta, kavereita jne. yhdellä kertaa, vaan edes ne pysyivät stabiilina vielä muutaman vuoden.
Tietysti se nyt on vielä edelleen pohdittavissa voisiko jatkaa kahden kodin asumista ja väljää tapailua, mutta välimatka jne. tekee tästä tosi kuluttavaa pidemmän päälle (ja kallista pitää kahta asuntoa. Ja kahdet kotityöt jne.)
ap
Miksi koko lauma muuttaisi jonnekin?
Sinä elät lastesi kanssa perheenä ja mies omiensa kanssa. Aivan järjetöntä riepottelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto, jonka jotkut ovat hyväksi havainneet, on se, että asutte eri osoitteissa, kunnes lapset (tai ainakin suurin osa heistä) on muuttanut omilleen. Jos suhteenne ei kestä sitä, ei se kestä yhdessä asumistakaan.
TÄMÄ.
Vierailija kirjoitti:
Toimisikohan sellainen mitenkään, JOS onnistuisi esim. 3 huonetta varaamaan lapsille, että vuoroviikoin aina yksi saisi pitää omaa huonetta (niinä viikkoina kun kaikki paikalla).
Tämä tosin edellyttäisi että lapset vaihtaisi huoneita, eli en tiedä miten tavaroiden järjestelyn kanssa menisi...
Koska ne huoneita jakavatkin pitäisi jakaa aina uudestaan huoneisiin, niin että olisi esim. siskokset, tai tytöt ja pojat jne.
ap
Ei toimisi. Haluaisitko itse vaihtaa huonetta jatkuvasti, olla aina muuttamassa, pakkaamassa ja kanntamassa tavaroita? Niinpä niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh, vanhin pojista ja yksi tytöistä ovat sisaruksia keskenään, ja sitten loput keskenään.
Vanhin poika jo murrosiässä ja kova kynnys jakaa huonetta edes välillä esim. nuoremman uusveljen kanssa.
Toisaalta ei ole myöskään niin että välit omaan sisarukseen olisi kovin hyvät.
Ylipäänsä lapset joutuu kahnauksiin aika usein sisarustensa kanssa; uussisaruksiaan "sietävät" mutta painekattila kehittyy jos ei omaa tilaa rauhoittua, ehkä parhaiten pärjää tyttösisarukset, mutta vaihtelevaa...
ap
Niin ja nämä jotka asuvat enimmän aikaa, ovat tottuneet omiin huoneisiin (ja vaihtavat lisäksi asuinpaikkaa ja -aluetta, koulua jne., mikä sekin iso muutos)..
ap
Mä ymmärrän että haluat ensisijassa pitää omiesi puolta, mutta jos lopputulos on että sinun molemmilla lapsille on oma huone ja kolme matkalaukkulasta jakaa huoneen tai asuu olohuoneessa niin teet perheeseesi kahden luokan lapsia.
No, oikeastaan en yritä erikseen varsinaisesti pitää omien puolta, yritän vain todeta faktat. Muut lapset on tottuneet pieniin tiloihin toisen vanhemman luona, (siellä toisen luona heillä on omat huoneet). Mutta tietysti haluaisin että kaikilla olisi omat huoneet. Mietin vain, voisiko semmoista olettaa, että ne jotka paikalla vähemmän, jotenkin jakaisi huoneita.
Vai olisiko reilumpaa että sitten niitä huoneita jakavat kaikki, riippumatta paikalla olon määrästä.
Vai pitäisikö ottaa ihan jumalaton pankkilaina ja rakennuttaa talo... (tosin tontteja silti vaikea löytää)... itse olisin valmis mutta mies epäröi, ei ole tottunut niin isoihin pankkilainoihin.
ap
Kyllä ydinperheissäkin lapset jakavat huoneita. Jos on pieni asunto, sitten on.
Olennaisinta on henkilökemiat. Itse seurustelin lyhyen ajan lapsellisen miehen kanssa, itselläkin siis lapsi. Tyttäristämme (11 ja 12v silloin, nyt 13 ja 14v) tuli ylimmät ystävät ja vaikka erosimme (emme siis yhdessä asuneet), tytöt tapaavat toisiaan edelleen useita kertoja viikossa, käyvät yökylässä puolin ja toisin jne. Varmasti olisivat olleet hyvät huonekaveritkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noi ole mitään sisaruksia. He on vain lapsia jotka olosuhteiden pakosta asuvat yhdessä. TOI 13-vuotias tarvitsee oman huoneen.
Niin tarvitsisi... mutta entäs kun ihan kohta nuo muutkin on jo teini-ikäisiä, mitäs sitten... kun tosiaan kaikki tarvitsisi omat huoneet...
ap
Ja näiden lasten elämä piti mullistaa koska...?
Vaihtaa koulut jne ja sulloa epämääräisiin asuinoloihin jne.
En tajua.
Niin no... ette ehkä ole eläneet ihan samanlaista tilannetta koskaan...
Mutta pidemmän päälle vähän hankalaa kun ei ole yhteistä arjen kokemusta. Ja yhteistä aikaa aika vähän pitkästä välimatkasta johtuen.
On myös kaikille aika raskasta elää myös ainaista matkalaukkuelämää yhteisen ajan suhteen (kun toinen perhe lähtee toisen luo, se on aina ihan jumalaton pakkaamisen määrä. Sitten pieneen asuntoon yhteen sulloutuneena ollaan pari yötä. Helpompaa olisi kun olisi yhteinen pesä kaikille ja tavarat paikallaan jne.)
Jossain kohtaa on luonnollista että sitoudutaan enemmän muuttamalla yhteen.
Ja taloudelliset syyt myös, nykyinen asunto turhan kallis / kalliilta alueelta joka tapauksessa; oli aikanaan väliaikaisratkaisu järkyn isolla pankkilainalla, ettei lasten tarvinnut avioeron myötä samalla kertaa vaihtaa myös koulua, asuinaluetta, kavereita jne. yhdellä kertaa, vaan edes ne pysyivät stabiilina vielä muutaman vuoden.
Tietysti se nyt on vielä edelleen pohdittavissa voisiko jatkaa kahden kodin asumista ja väljää tapailua, mutta välimatka jne. tekee tästä tosi kuluttavaa pidemmän päälle (ja kallista pitää kahta asuntoa. Ja kahdet kotityöt jne.)
ap
Eikö niiden kahden asunnon hinnalla saa jo aika suuren lukaalin?
Siitä en ole yhtään varma että olisiko mitenkään hyvä idea, että vanhemmat asuvat olohuoneessa tms. ... sen mitä olen lukenut, mukaan uusperheessä se aikuisten parisuhteen vaaliminen ja kunnossa pitäminen on kuitenkin kovin tärkeää, koska koko homma perustuu siihen.
ap
Niin, näkisin että tässä on just kuvioita että välttämättä veli&sisar ei olisi ehkä parhaiten pärjäävä pari, vaan ehkä enemminkin esim. 2 "uussisarta" keskenään...
ap