Lue keskustelun säännöt.
Montako huonetta uusperhe tarvitsee, miten huonejako??
13.08.2017 |
Jos lapset ovat tyttöjä 11, 10, 9 v. ja poikia 13 ja 9 v.
3 lapsista ovat paikalla joka toinen viikko, ja 2 lapsista ovat lähes koko ajan (eri sukupuolta).
Pitääkö kaikilla olla oma huone? Aika vaikeaa löytää niin isoa asuntoa (jos vanhemmatkin haluaisi nukkua muualla kuin olohuoneessa; ei ehkä uusparisuhteelle paras ratkaisu).
Toisaalta oma tila takaisi jonkinlaisen rauhan...
Kommentit (137)
Miksi pakko muuttaa yhteen? Mies voisi asua omassa kämpässään silloin kun lapset on hänellä, ja muina aikoina sitten vierailla yökylässä sun luona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä useampi OMAhuone sitä parempi. Eräs tuttuni asui aikoinaan tälläisessa sisaruksen kanssa yhteinen huone-viritelmässä eikä muistele sitä lämmöllä, ottivat välillä aika rajusti yhteen siskonsa kanssa kun tuli ärsytyksen aiheita (murkkuikäisellä voi olla mikä vain arkinen asia....). Itsekin olen asunut siskon kanssa samassa huoneessa 7-luokalle ja sen jälkeen sain oman.
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto, jonka jotkut ovat hyväksi havainneet, on se, että asutte eri osoitteissa, kunnes lapset (tai ainakin suurin osa heistä) on muuttanut omilleen. Jos suhteenne ei kestä sitä, ei se kestä yhdessä asumistakaan.
NOh, jos nyt jo pari kolme vuotta menty näin, ja vielä pitäisi joku 10 v. odottaa, niin ...aika raskaalta tuntuisi.
KUten jo yritin selittää, niin on aika kuluttavaa ja raskasta ainainen pakkaaminen ja siirtyminen, kahdet kotityöt, aina vähän yhteistä aikaa / suuri osa vähästä vapaa-ajasta menee tähän vs. yhdessä asuen olisi yhdessäoloa keskellä arkeakin, ja voisi sitten yrittää kumpikin vuoroin toistaan tukien mahduttaa myös paremmin harrastuksia ym. arkeen.
Ja jatkuva toisen kaipaaminenkin on niin haikeaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noi ole mitään sisaruksia. He on vain lapsia jotka olosuhteiden pakosta asuvat yhdessä. TOI 13-vuotias tarvitsee oman huoneen.
Niin tarvitsisi... mutta entäs kun ihan kohta nuo muutkin on jo teini-ikäisiä, mitäs sitten... kun tosiaan kaikki tarvitsisi omat huoneet...
ap
Ja näiden lasten elämä piti mullistaa koska...?
Vaihtaa koulut jne ja sulloa epämääräisiin asuinoloihin jne.
En tajua.
Niin no... ette ehkä ole eläneet ihan samanlaista tilannetta koskaan...
Mutta pidemmän päälle vähän hankalaa kun ei ole yhteistä arjen kokemusta. Ja yhteistä aikaa aika vähän pitkästä välimatkasta johtuen.
On myös kaikille aika raskasta elää myös ainaista matkalaukkuelämää yhteisen ajan suhteen (kun toinen perhe lähtee toisen luo, se on aina ihan jumalaton pakkaamisen määrä. Sitten pieneen asuntoon yhteen sulloutuneena ollaan pari yötä. Helpompaa olisi kun olisi yhteinen pesä kaikille ja tavarat paikallaan jne.)
Jossain kohtaa on luonnollista että sitoudutaan enemmän muuttamalla yhteen.
Ja taloudelliset syyt myös, nykyinen asunto turhan kallis / kalliilta alueelta joka tapauksessa; oli aikanaan väliaikaisratkaisu järkyn isolla pankkilainalla, ettei lasten tarvinnut avioeron myötä samalla kertaa vaihtaa myös koulua, asuinaluetta, kavereita jne. yhdellä kertaa, vaan edes ne pysyivät stabiilina vielä muutaman vuoden.
Tietysti se nyt on vielä edelleen pohdittavissa voisiko jatkaa kahden kodin asumista ja väljää tapailua, mutta välimatka jne. tekee tästä tosi kuluttavaa pidemmän päälle (ja kallista pitää kahta asuntoa. Ja kahdet kotityöt jne.)
ap
Eikö niiden kahden asunnon hinnalla saa jo aika suuren lukaalin?
Noh, yksi iso ongelma on että 7 huoneen asuntoja vaan ei ole ylipäänsä tarjolla (sillä alueella etenkään mistä haetaan). Eikä tontteja.
Eikä niillä nyt niin isoa lukaalia saa muutenkaan; miehen asunto ei kovin arvokas eikä hän halua ottaa järjettömän suurta lainaa, ja itsellä myös tahto ja tarve saada nykyistä lainaa pienemmäksi.
Mutta tosiaan tuo että ei noin isoja taloja vain ole oikein tarjolla... ylipäänsä alueella josta haetaan on vähän tarjontaa.
ap
Me on ratkaistu niin että asutaan kumpikin omissa asunnoissa, mut hyvin lähekkäin. "Kyläillään" liki päivittäin vaihtelevalla kokoonpanolla. Arki pyörii molemmissa taloissa, mutta ei päällekäin, esim tänään syötiin mun ja lasteni kotona ja mies puolestaan teki molempien ostokset ja kuskasi lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi pakko muuttaa yhteen? Mies voisi asua omassa kämpässään silloin kun lapset on hänellä, ja muina aikoina sitten vierailla yökylässä sun luona.
Teoriassa joo mutta hänellä esim. harrastukset omalla paikkakunnalla, lapsiin liittyviä harrastuskuskauksia myös silloin kun lapset ei hänellä, jne. jotka rikkoo viikkoa niin paljon että ei sitä aikaa silti liikaa ole jonka voisi mun (& mun lasten) luona viettää...
SAmoin mulla harrastukset ja turha kai hänen on täällä sellaisena iltana notkua jos en ole kuitenkaan paikalla.
(Muuton myötä tietty sitten lopettaisin / siirtäisin ko. harrastuksen uudelle paikkakunnalle.)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pakko muuttaa yhteen? Mies voisi asua omassa kämpässään silloin kun lapset on hänellä, ja muina aikoina sitten vierailla yökylässä sun luona.
Teoriassa joo mutta hänellä esim. harrastukset omalla paikkakunnalla, lapsiin liittyviä harrastuskuskauksia myös silloin kun lapset ei hänellä, jne. jotka rikkoo viikkoa niin paljon että ei sitä aikaa silti liikaa ole jonka voisi mun (& mun lasten) luona viettää...
SAmoin mulla harrastukset ja turha kai hänen on täällä sellaisena iltana notkua jos en ole kuitenkaan paikalla.
(Muuton myötä tietty sitten lopettaisin / siirtäisin ko. harrastuksen uudelle paikkakunnalle.)
ap
Eli lapsivanhempien harrastukset ajaa lasten hyvinvoinnin edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsennehan joutuvat jatkuvasti elämään tuota matkalaukkuelämää ja sä olet ihan puhki jo parista vuodesta. Mieti, tämä on lastesi lapsuus. Matkalaukkuelämä. Hehän käyvät säännöllisesti isällään. Mun mielestä paras vaihtoehto on se, miten olette tähänkin asti luovineet.
Toiseksi paras on se naapuriin muutto, ei samaan asuntoon siis.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei noi ole mitään sisaruksia. He on vain lapsia jotka olosuhteiden pakosta asuvat yhdessä. TOI 13-vuotias tarvitsee oman huoneen.
Niin tarvitsisi... mutta entäs kun ihan kohta nuo muutkin on jo teini-ikäisiä, mitäs sitten... kun tosiaan kaikki tarvitsisi omat huoneet...
ap
Ja näiden lasten elämä piti mullistaa koska...?
Vaihtaa koulut jne ja sulloa epämääräisiin asuinoloihin jne.
En tajua.
Niin no... ette ehkä ole eläneet ihan samanlaista tilannetta koskaan...
Mutta pidemmän päälle vähän hankalaa kun ei ole yhteistä arjen kokemusta. Ja yhteistä aikaa aika vähän pitkästä välimatkasta johtuen.
On myös kaikille aika raskasta elää myös ainaista matkalaukkuelämää yhteisen ajan suhteen (kun toinen perhe lähtee toisen luo, se on aina ihan jumalaton pakkaamisen määrä. Sitten pieneen asuntoon yhteen sulloutuneena ollaan pari yötä. Helpompaa olisi kun olisi yhteinen pesä kaikille ja tavarat paikallaan jne.)
Jossain kohtaa on luonnollista että sitoudutaan enemmän muuttamalla yhteen.
Ja taloudelliset syyt myös, nykyinen asunto turhan kallis / kalliilta alueelta joka tapauksessa; oli aikanaan väliaikaisratkaisu järkyn isolla pankkilainalla, ettei lasten tarvinnut avioeron myötä samalla kertaa vaihtaa myös koulua, asuinaluetta, kavereita jne. yhdellä kertaa, vaan edes ne pysyivät stabiilina vielä muutaman vuoden.
Tietysti se nyt on vielä edelleen pohdittavissa voisiko jatkaa kahden kodin asumista ja väljää tapailua, mutta välimatka jne. tekee tästä tosi kuluttavaa pidemmän päälle (ja kallista pitää kahta asuntoa. Ja kahdet kotityöt jne.)
ap
Eikä teillä ole muita vaihtoehtoja kuin samoissa asunnoissa jatkaminen tai yhteiseen asunton muuttaminen? Olisiko mahdollista, että jompi kumpi muuttaisi toisen naapuriin? Silloin olisi kaikilla lapsilla tilaa, mutta välimatka ei olisi ongelma. Voisitte tavata vaikka päivittäin, ja syödä päivällisiä yhdessä vuorotellen kummakin kodissa.
P.S. Kallista se on myös pitää yhtä noin suurelle porukalle riittävän isoa asuntoa.
Niin, melko luova ratkaisu se olisi tämäkin...
Tosin jos nyt myisin tämän ja muutan ihan eri paikkakunnalle, tuntuisi vähän hassulta muuttaa sitten silti erikseen.
(Jos nyt edes löytyisi siitä ihan läheltä asuntoa, ei niin helppoa sekään; ei ainakaan ihan naapurista).
Lisäksi muuttaessa sinne olisin kaukana vähistä tukiverkoistani, eli paljon hankalampi saada lapsille hoitoa enää erikseen, eli sikälikin olisi helpompi asua saman katon alla.
Ja miehelläkin tilanne että hänen asunto on nyt jäämässä ihan liian pieneksi porukalleen eli joutuisi kuitenkin muuttamaan jossain kohtaa.
Ja kahdessa asunnossa olisi edelleen kahdet kotityöt jne. Ja kai teoriassa silti 2 asuntoa on kalliimpi pitää kuin 1, kun lasketaan mukaan yhtiövastikkeet jne. (Ylipäänsä, omakotitalossa on edullisemmat asumiskulut; kokemusta on kaikenlaisista asumismuodoista.)
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto, jonka jotkut ovat hyväksi havainneet, on se, että asutte eri osoitteissa, kunnes lapset (tai ainakin suurin osa heistä) on muuttanut omilleen. Jos suhteenne ei kestä sitä, ei se kestä yhdessä asumistakaan.
NOh, jos nyt jo pari kolme vuotta menty näin, ja vielä pitäisi joku 10 v. odottaa, niin ...aika raskaalta tuntuisi.
KUten jo yritin selittää, niin on aika kuluttavaa ja raskasta ainainen pakkaaminen ja siirtyminen, kahdet kotityöt, aina vähän yhteistä aikaa / suuri osa vähästä vapaa-ajasta menee tähän vs. yhdessä asuen olisi yhdessäoloa keskellä arkeakin, ja voisi sitten yrittää kumpikin vuoroin toistaan tukien mahduttaa myös paremmin harrastuksia ym. arkeen.
Ja jatkuva toisen kaipaaminenkin on niin haikeaa.
ap
Mitkä kahdet kotityöt? Sinä asut laatesi kanssa ja hoidat teidän kotityönne. Ja mikä pakkaaminen? Ja ne vanhempien harrasukset on tasan vikana listalla tässä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mitä useampi OMAhuone sitä parempi. Eräs tuttuni asui aikoinaan tälläisessa sisaruksen kanssa yhteinen huone-viritelmässä eikä muistele sitä lämmöllä, ottivat välillä aika rajusti yhteen siskonsa kanssa kun tuli ärsytyksen aiheita (murkkuikäisellä voi olla mikä vain arkinen asia....). Itsekin olen asunut siskon kanssa samassa huoneessa 7-luokalle ja sen jälkeen sain oman.
Jatkan vielä tätä. Mulla ainakin on jo ollut lapsesta asti aina kova tarve yksityisyydelle, ja sen takia oma huone yläasteiässä oli ihan must have. Teidän tilanteessa miettisin parhaimmaksi että etsisitte 5mh asunnon jossa esim. yläkerrassa aula/oleskelutila jonka muuttaisitte verhoilla/sermeillä erilliseksi makkariksi. Lapsille omat huoneet ja te siihen 'verhomakkariin' tai se lapsista kuka on suostuvainen siinä nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lapsennehan joutuvat jatkuvasti elämään tuota matkalaukkuelämää ja sä olet ihan puhki jo parista vuodesta. Mieti, tämä on lastesi lapsuus. Matkalaukkuelämä. Hehän käyvät säännöllisesti isällään. Mun mielestä paras vaihtoehto on se, miten olette tähänkin asti luovineet.
Toiseksi paras on se naapuriin muutto, ei samaan asuntoon siis.
Sanoinko jossain että käyvät säännöllisesti isällään? Päinvastoin, kirjoitin että ovat enimmän aikaa paikalla. Kunpä kävisivätkin säännöllisesti... olisi vähän helpompaa tämä elämä...
Ja naapurissa ei ole asuntoja yleensä myynnissä, ja koko yhtiössä (tai viereisessä yhtiössäkään) ei siis ole kuin 2-3 h asuntoja eli ne olisi taas liian pieniä ja lapseni joutuisivat jakamaan huoneen kuitenkin, riitelevät sisarukset.
ap
Oletteko kysyneet lasten mielipidettä? Haluavatko he esimerkiksi mieluummin sen alueen miltä nyt etsitte asuntoa, vai enemmän tilaa joltain muulta alueelta, kuinka paljon he ovat valmiit jakamaan toisten kanssa ja millaisilla ehdoilla? Olisi ihan reilua, jos jokainen - niin lapset kuin vanhemmat - saisivat kertoa yhden tai kaksia asiaa, mikä itse kullekin on tärkeintä, ja yrittäisitte sitten sen mukaan miettiä kompromissia. Mitä siihen olohuoneessa asumiseen tulee, niin tarvitseeko perhe välttämättä erillistä olohuonetta? Eikö yhtä hyvin keittiökin voisi toimia koko perheen yhteisenä tilana vanhan ajan tupien tapaan, jolloin olohuone jäisi yhdeksi makuuhuoneeksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsennehan joutuvat jatkuvasti elämään tuota matkalaukkuelämää ja sä olet ihan puhki jo parista vuodesta. Mieti, tämä on lastesi lapsuus. Matkalaukkuelämä. Hehän käyvät säännöllisesti isällään. Mun mielestä paras vaihtoehto on se, miten olette tähänkin asti luovineet.
Toiseksi paras on se naapuriin muutto, ei samaan asuntoon siis.Sanoinko jossain että käyvät säännöllisesti isällään? Päinvastoin, kirjoitin että ovat enimmän aikaa paikalla. Kunpä kävisivätkin säännöllisesti... olisi vähän helpompaa tämä elämä...
Ja naapurissa ei ole asuntoja yleensä myynnissä, ja koko yhtiössä (tai viereisessä yhtiössäkään) ei siis ole kuin 2-3 h asuntoja eli ne olisi taas liian pieniä ja lapseni joutuisivat jakamaan huoneen kuitenkin, riitelevät sisarukset.
ap
Eli lapsilla jo nyt raskasta ja siihen päälle muutto, koulun aihto, uusi isä ja kolme laata joiden kanssa pitää jakaa huone. Jep jep. Vanhemmuus....
Voisiko ne miehen lapset asua pelkästään äidillään? Saisivat omat huoneet, oman elämän jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksi vaihtoehto, jonka jotkut ovat hyväksi havainneet, on se, että asutte eri osoitteissa, kunnes lapset (tai ainakin suurin osa heistä) on muuttanut omilleen. Jos suhteenne ei kestä sitä, ei se kestä yhdessä asumistakaan.
NOh, jos nyt jo pari kolme vuotta menty näin, ja vielä pitäisi joku 10 v. odottaa, niin ...aika raskaalta tuntuisi.
KUten jo yritin selittää, niin on aika kuluttavaa ja raskasta ainainen pakkaaminen ja siirtyminen, kahdet kotityöt, aina vähän yhteistä aikaa / suuri osa vähästä vapaa-ajasta menee tähän vs. yhdessä asuen olisi yhdessäoloa keskellä arkeakin, ja voisi sitten yrittää kumpikin vuoroin toistaan tukien mahduttaa myös paremmin harrastuksia ym. arkeen.
Ja jatkuva toisen kaipaaminenkin on niin haikeaa.
ap
Mitkä kahdet kotityöt? Sinä asut laatesi kanssa ja hoidat teidän kotityönne. Ja mikä pakkaaminen? Ja ne vanhempien harrasukset on tasan vikana listalla tässä nyt.
Noh, et ole taatusti elänyt tätä samaa ennen.
Juu, minä hoidan meidän kotityöt. Mies omansa. (Toki jonkni verran autamme puolin toisin.)
JOs asuisimme yhdessä, olisi yhden kodin siivous ja ylläpito, ja tekisimme ne puoliksi. KUten ruoanlaiton jne.
Ja kun toinen lähtee toisen luokse yöksi (saati kun lapset tulee), on se iso määrä vaatetta kosmetiikkaa peittoa tyynyä lakanaa unitavaraa uikkaria liikuntavälinettä vilttiä retkitavaraa mitä milloinkin, auto täynnä. Tätä harva se viikko.
Saati että esim. pyöräretkelle ei pääse kun ei toisessa paikassa ole pyöriä kaikille. Jne.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi pakko muuttaa yhteen? Mies voisi asua omassa kämpässään silloin kun lapset on hänellä, ja muina aikoina sitten vierailla yökylässä sun luona.
Teoriassa joo mutta hänellä esim. harrastukset omalla paikkakunnalla, lapsiin liittyviä harrastuskuskauksia myös silloin kun lapset ei hänellä, jne. jotka rikkoo viikkoa niin paljon että ei sitä aikaa silti liikaa ole jonka voisi mun (& mun lasten) luona viettää...
SAmoin mulla harrastukset ja turha kai hänen on täällä sellaisena iltana notkua jos en ole kuitenkaan paikalla.
(Muuton myötä tietty sitten lopettaisin / siirtäisin ko. harrastuksen uudelle paikkakuerrannnalle.)
ap
Eli lapsivanhempien harrastukset ajaa lasten hyvinvoinnin edelle.
Noh, tässä nyt ei puhuta mistään himoharrastamisesta. KUmmallakin yksi harrastus kerran viikossa, tosin sitäkin jätetään säännöllisesti väliin kun ei ehdi. Tuo lienee kuitenkin ihan tervettä, että jotain saa olla.
Sen lisäksi olisi oikeasti tarve ehtiä harrastaa liikuntaa vielä jossain välissä, ainakin itsellä se jäänyt nyt ihan kokonaan :(
ap
Teitä on siis yhteensä seitsemän henkeä. Minä tavoittelisin uudeksi asunnoksi 4-5 huonetta + keittiö asuntoa. Huonemäärää tärkeämpi on pohjajärjestys ja huoneiden koko.
1) Isoin huone tytöille (tai olohuone). Sun tytöllä on se joka toinen viikko ikiomana huoneena ja joka toinen viikko jakaa sen uussisarusten kanssa.
2) Poika 13v oma huone, perusteena, paikalla kokoajan, murrosikä, on yläkoulussa muut ala-asteella, isoin ikäero toiseen poikaan verrattuna tyttöihin. Vähemmän yhteistä muiden lasten kanssa.
3) Pikkuhuone 9v pojalle ja tietokone tai harrastushuoneena silloin kun poika on toisessa kodissaan.
4) Vanhemmat yhteinen huone.
Jos on rahaa vain kolmioon niin
1) 4 nuorinta lasta olohuoneeseen
2) vanhimmalle pojalle oma huone
3) vanhemmille oma huone
Vierailija kirjoitti:
Voisiko ne miehen lapset asua pelkästään äidillään? Saisivat omat huoneet, oman elämän jne.
Ei tulisi ikinä mieleenkään ehdottaa tällaista. Sen jälkeen miten hän on taistellut saadakseen pitää lapsia. Ja on tosi hyvä isä lapsilleen. En ole tajunnut ennen että tuollaisia isiä oikeasti on.
ap
Eikä teillä ole muita vaihtoehtoja kuin samoissa asunnoissa jatkaminen tai yhteiseen asunton muuttaminen? Olisiko mahdollista, että jompi kumpi muuttaisi toisen naapuriin? Silloin olisi kaikilla lapsilla tilaa, mutta välimatka ei olisi ongelma. Voisitte tavata vaikka päivittäin, ja syödä päivällisiä yhdessä vuorotellen kummakin kodissa.
P.S. Kallista se on myös pitää yhtä noin suurelle porukalle riittävän isoa asuntoa.