Monilla naisilla epärealistinen käsitys hedelmällisyydestä

http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/perhehaaveet/puheenvuoroja-hedelma…

Vääriä käsityksiä hedelmällisyydestä on näköjään sekä miehillä että naisilla.

Kunhan pitää itsestään huolta, syö terveellisesti, eikä altista itseään hometoksiineille ja kemikaaleille ylenmäärin, niin keho toimii vanhempanakin paremmin. Yleensä raskautuminen ei onnistu, jos keho kuormittuu ja on stressissä, oli ikä mikä tahansa.

Mummollani ja minulla on ikäeroa 87 vuotta eli joillekin se vanhempana lasten tekeminen onnistuu sukupolvesta toiseen.

Kerroin että ystäväni on raaskaana. Ikää 26 vuotta ja naimisissa ollut 5 vuotta. 7kymppinen äitini joka tuli äidiksi "myöhään" 25 vuotiaana mietti että onhan ystäväni jo valmistunut ja mitens nyt pärjää kun on nuori. Eli ajatusmaailma on muuttunut totaalisesti myös siltä ikäpolvelta jotka saivat lapset myös nuorempana.

Onneksi omat lapset tuli tehtyä 20-vuotiaana ja 24-vuotiaana. Eipä ole kriisiä tuon suhteen :) Ja kohta joku sanoo "sulla ei varmaan ole ammattia, omistusasuntoa eikä autoa tai mielenterveyttä", mutta ihme ja kumma - löytyy ne kaikki ja tienaan jopa keskiverron verran :'D Nyt olen 27-vuotias, ensimmäinen lähti kouluun ja täytyy sanoa, että odotan innolla, että toinenkin aloittaa koulutaipaleensa muutaman vuoden päästä. En ole koskaan pitänyt päiväkodeista, lapsia sinne kiikuttamisesta ja hakemisesta ja sen kiireisestä ilmapiiristä. Olin itse lapsien kanssa 3 vuotta kotona, jottei tarvitsisi heti aloittaa sitä rumbaa niiden kanssa.

"No, et varmaan ole matkustellut?" En yksin, mutta lasten ja mieheni kanssa kyllä :D Kahden kuukauden päästä suunnataan Ateenaan ja hiihtolomalla Amerikkaan - käy se kuulkaas näinkin ja kun meillä ei ole tarvetta vetää kännejä matkoillamme ja ravata klubeilla, niin emme tunne menettävämme mitään.

T: Onnellinen, "liian nuori äiti".

Sanon aina utelijoille hankkivani lapsia joskus vasta myöhemmin.

Nimim. en halua lapsia (enkä niitä enää voisi saadakaan), mutta koen valintani henkilökohtaisena asiana, josta muiden ei tarvitse olla tietoisia.

Tämä on taas tätä. Keskimäärin hedelmällisyys alkaa laskea jo 30 vuotiaana, 35 vuotiaana jo reippaasti. Keskimäärin. Jokainen voi käydä otattamassa AMH-arvon, joka mittaa munasolujen reserviä. Eipä tarvitse sitten arvuutella, millaisen perimän on saanut.

vauvat 33,34,36,37,38,40,41,42 luulisi että tarpeeksi mukuloita ehtii vielä tulemaan jos siihen alkaa  eikä pääty ikään 42 jos he vielä haluavat. Sehän on jokaisen perheen päätös miten haluavat

ihan kuin munasolut eivät kuukausittain uusiutuisi ihmeellisiä ajatuksia on todellakin

Vierailija kirjoitti:

ihan kuin munasolut eivät kuukausittain uusiutuisi ihmeellisiä ajatuksia on todellakin

Tosiaan. Todella mielenkiintoisena "fakta" sinulla.

Vierailija kirjoitti:

ihan kuin munasolut eivät kuukausittain uusiutuisi ihmeellisiä ajatuksia on todellakin

Eipä uusiudu. Munasolut nainen saa syntyessään. Oi niitä oogonoita, joita graafin follikkeli helli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Silloin kun ehkäisyä ei ollut saatavilla, syntyi yli 40 ja vielä yli 45v naisille ihan säännöllisesti lapsia.

Tutkikaapa omaa sukupuutanne. Voitte yllättyä. Hedelmällisyys ei tosiaan lopu 35 vuoden iässä.

Jos naisella ei ole endometrioosia, tulehduksia ym. voivat munasolut olla vielä ihan kunnossa.

Totta. Mutta nykyisin on toisin. Hedelmättömyysongelmat ovat huomattavan paljon yleisempiä, jos et ole kuullut.

Tulehdukset?? Siis johtuuko osa hedelmättömyydestä avioliiton ulkopuolisen seksin yleistymisestä?

En ollut kiinnostunut lapsista alle 36 vee. Pikkuhiljaa alkoi biologinen klo tikittämään. Ei tosin ollut miestäkään siinä vaiheessa . Löysin miehen itseäni muutamia vuosia nuoremman. Mentiin naimisiin ja aloin haluamaan lasta. Toki olin realisti. Tulin raskaaksi reippaasti yli 41 v ja terve poika tuli rääkyen keisarinleikkauksella maailmaan. Voi sitä Onnea.

https://www.libresse.fi/koulut-ja-vanhemmat/aidit-ja-isat/tietoisku/mit…

Munasolu poistuu kuukautisten aikana.

Sama pätee kaikkeen muuhunkin elämässä. Kukapa ajattelisi, että vaikkapa kauneusleikkaukseen mennessään hän on juuri se epäonninen, jolle tulee vakavia komplikaatioita. Tai että itse olisi se yksi kolmesta ihmisestä, joka elämänsä aikana sairastuu johonkin syöpään. Tai että omat huonot elämäntavat aiheuttaisivat jonkun kroonisen loppuelämän kestävän autoimmuunisairauden.

Ei kukaan oleta, että olisi hedelmätön siinä vaiheessa, kun alkaa suunnittelemaan perheen lisäystä saati sitten, että saisi keskenmenon tai lapsi kuolisi synnytyksessä. Raskaus on muutenkin hitonmoinen terveysriski kaikkine komplikaatioineen, joihin kukaan ei ole etukäteen varautunut.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelutoverini yliopistossa sanoi minulle, että hän on aivan liian nuori äidiksi, ts. käytti sanaa "kakara äidiksi". Sanoi, ettei voisi harkitakaan lasten tekoa noin viiteen vuoteen. Puhui vielä, että onneksi ei ole kiire ja ei tarvitse tehdä asian suhteen nopeita päätöksiä, vaan on aikaa.. Tämä ihminen on 32v..

Siis jotenkin käsittämätöntä, että 32 v. nainen ajattelee, että aikaa on vaikka millä mitalla tehdä lapsia..

Jos henkilö on suvusta, jossa eletään järjestäen 100 vuotiaaksi ymmärrän hyvin. Jotkut aikuistuvat hitaammin ja lasten tekoa voi jatkaa vielä pitkälle 40 vuotiaana.

Ymmärrän, jos joku jonka suvussa ihmiset kuolevat järjestäen 60 vuotiaana ihmettelee asiaa...

Vierailija kirjoitti:

En ollut kiinnostunut lapsista alle 36 vee. Pikkuhiljaa alkoi biologinen klo tikittämään. Ei tosin ollut miestäkään siinä vaiheessa . Löysin miehen itseäni muutamia vuosia nuoremman. Mentiin naimisiin ja aloin haluamaan lasta. Toki olin realisti. Tulin raskaaksi reippaasti yli 41 v ja terve poika tuli rääkyen keisarinleikkauksella maailmaan. Voi sitä Onnea.

Ihana tarina, onnittelut!!

Ei varmaan kukaan tässä ketjussa kyseenalaistakaan lapsenteon lykkäämistä siitä syystä että ei ole vielä löytänyt oikeaa miestä. Mitenpä sitä ilman miestä. (Joo tiedän kyllä mutta ei mennä nyt siihen.)

Se kai se keskusteluttaa, että ollaan vuosikausia yhdessä, vakiintuneena pariskuntana, tietäen, että halutaan joku päivä yhdessä lapsia. Mutta lasten aika ei tunnu koittavan ennen kuin mittari alkaa (naisella) lähestyä neljääkymppiä.

Tätä on joidenkin vaikea käsittää, ainakin minun. Senkun ryhtyy tekemään kun kerran oikea ja ajatukselle suopea isä on löytynyt. Mitä se lykkäämisestä kummenee. Saapahan ne mukulat sitten aikanaan lähtemäänkin kotoa niin ettei itse vielä ole ikäloppu matkustelemaan ja harrastamaan.

Haluaisin lapsia, mutta en ole vielä koskaan seurustellut, eli näyttää todella toivottomalta.

Ainut, joka olisi minut huolinut, kuoli juuri.

Olen 32.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisin lapsia, mutta en ole vielä koskaan seurustellut, eli näyttää todella toivottomalta.

Ainut, joka olisi minut huolinut, kuoli juuri.

Olen 32.

Otan osaa suruusi. Ehdottaisin että yritä käsitellä sitä enemmän omana asianaan, tämän ihmisen tragediana. Vaikka ajasta ikuisuuteen siirtyminen on peruuttamatonta ja sinäkin olet kokenut menetyksen , niin olet elossa ja nuori vielä . Eikä onnellinen perhe-elämä edellytä aikaisempia seurustelusuhteita. Riittää, että sitten joskus on se oma puoliso.

Sure nyt kaikessa rauhassa, ja sitten kun olet valmis etsimään kumppania, niin panosta siihen. Useampikin tuttavani, niin kaunotar kuin pullukka, on löytänyt hyvän puolison netin treffipalveluiden (tai mitä niitä nyt on) kautta. Pelureita toki kannattaa varoa.

Ei säännölliset kuukautiset ole sama asia kuin hedelmällisyys! Nimimerkillä kellontarkka, mutta vuosien lapsettomuus.