Mitä arvostat appivanhemmissasi, miniässäsi tai vävyssäsi?
Otsikossa se kysymys jo tulikin, haetaan välillä näitä positiivisia juttuja. 😊
Kommentit (17)
Vävyssä arvostan älykkyyttä, korkeaa koulutusta, tasaisuutta ja sivistystä. En ole vieläkään ymmärtänyt miten tyttäreni sai tuollaisen miehen.
Anopissani arvostan hänen perhekeskeisyyttään. Hän on koko elämänsä ollut kotiäiti ja huoltanut suurta sukua ja hoitanut pitkälti itse useamman lapsensa perheen isän ollessa ulkomailla töissä. Hän myös oli ainut joka käytännössä auttoi arjessa, kun minun ja hänen poikansa lapset syntyivät.
Appivanhemmat ovat aina auttamassa jos heitä kysyy tai vaikkei kysyisi. Kun isäni kuoli, piti mennä mieheni kanssa tyhjentämään asunto niin appivanhemmat tuli mukaan auttamaan vaikkei pyydetty ja vielä satojen kilometrien päähän.
Ovat myös läheisistäni ainoita jotka kuuntelivat järkipuhetta vaikka olivat ensin menossa ko ro na ro kotukseen, mutta jättivät sitten menemättä pitkän taivuttelun tuloksena. Eivät ole kyllä katuneet. Isäni meni pii kille ja kuoli.
Appivanhemmat on taitavia ja ihania lasten kanssa. Molemmat.
Appivanhempiani en arvosta yhtään. Itsekeskeisiä, laiskoja ja tyhmiä.
Tyttärien poikaystävistä pidän tosi paljon molemmista.
Miniöistäni ja vävyistäni pidän tosi paljon. Hienoja ihmisiä, puolisoita ja vanhempia.!
Ovat myös eläviä todisteita siitä, etten ole täysin piloille kasvattanut lapsiani, kun ovat kelpuuttaneet heidät puolisoikseen. :)
Vierailija kirjoitti:
Miniöistäni ja vävyistäni pidän tosi paljon. Hienoja ihmisiä, puolisoita ja vanhempia.!
Ovat myös eläviä todisteita siitä, etten ole täysin piloille kasvattanut lapsiani, kun ovat kelpuuttaneet heidät puolisoikseen. :)
Siis tarkoitan, että lapseni ovat onnekkaita, kun ovat saaneet puolisoikseen nuo mahtavat ihmiset.
Vävyssäni arvostan hänen loistavia sosiaalisia taitojaan, erittäin hyvää yleissivistystä ja vaativan ammatin handlaamista. Lisäksi hän on aktiivinen, aikaansaava ja vastuullinen perheen asioita hoitaessaan.
Appiukkoa en tuntenut, koska kuoli niin nuorena, mutta hän kuuleman perusteella oli erittäin samanlainen kuin mieheni, luotettava, ahkera ja fiksu. Anopilla on erittäin vaikeita mielenterveysongelmia, mutta hänessä arvostan eläinrakkautta.
Appivanhempani ovat ihania ihmisiä. Rakastavat selvästi paljon lapsiaan ja lastenlapsiaan. Ovat lämpimiä ja lempeitä molemmat. Appiukko on tosi fiksu ja hoiti aikanaan paljon lapsiaan. Appiukko tykkää jutella ja on kiinnostunut kuulemaan muiden mielipiteitä. Anoppi on yksi mukavimmista ihmisistä, mitä tiedän. Ei koskaan arvostele muita, vaan näkee hyvää jokaisessa.
Minulle oli oman kotikasvatukseni pohjalta suuri yllätys, että vanhempieni ikäluokkaa olevat ihmiset arvostivat niin paljon lapsia ja nuoria sekä lasten mielipiteitä. Minulle oli opetettu, että aikuiset määräävät aina. Lasten on turha pyytää mitään. Lasten ja nuorten ei kuulu kertoa mielipidettään, aikuiset tietävät paremmin. Yht. äkkiä tulin perheeseen, jonka sukujuhlissa lapsille tarjoiltiin ensiksi ja nuoren miniäehdokkaan mielipiteistä oltiin kiinnostuneita. Melkoinen mind blown!
Avominiäni on älykäs ja taiteellisesti erittäin lahjakas. Pitää kiinni periaatteistaan. On aika boheemi, eikä alistu mihinkään kotiorjan rooliin, vaan saa laiskasta pojastanikin esiin kodinhoitajan. (Oikeasti pelkäsin, että minun poikani vaimo tulee tulevaisuudessa valittamaan vauva-palstalle, kuinka kaikki kotityöt jäävät hänelle. Yllättäen poikani on se, joka inhoaa kotitöitä vähän vähemmän.)
Arvostan todella paljon miniässäni sitä, että hän on todella päämäärätietoinen. Opiskelee yhtä aikaa yliopistossa, ottaa töitä kaupassa, sekä vielä on ilmoittanut someryhmissä, että hoitaa lapsia, koiria, siivoaa...
Arvostan myös sitä miten läheinen on sekä sisarien , vanhempien, että isovanhempien kanssa, haluaa viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Sekä sitä, että vaikka onkin ujo, on aina osallistunut niihin tapahtumiin mitä meidän suvussa on järjestetty
Anoppini on aivan ihana. Auttaa aina kun apua ollaan tarvittu ja hänelle voi kertoa kaikesta. Hyvä ja hauska isoäiti. Appiukko jo kuollut. Lapsella ei vielä vuosikausiin tule olemaan puolisoa.
Vaikeimmista vuosistani olen selvinnyt anoppini avulla.
Vierailija kirjoitti:
Arvostan todella paljon miniässäni sitä, että hän on todella päämäärätietoinen. Opiskelee yhtä aikaa yliopistossa, ottaa töitä kaupassa, sekä vielä on ilmoittanut someryhmissä, että hoitaa lapsia, koiria, siivoaa...
Arvostan myös sitä miten läheinen on sekä sisarien , vanhempien, että isovanhempien kanssa, haluaa viettää paljon aikaa heidän kanssaan. Sekä sitä, että vaikka onkin ujo, on aina osallistunut niihin tapahtumiin mitä meidän suvussa on järjestetty
Tuo kertoo kyllä muut huomioivasta ihmisestä, että osallistuu toiselle tärkeisiin tilaisuuksiin, vaikkei olisikaan kaikkein helpoin juttu itselle.
Arvostan appivanhemmissani sitä, etteivät tunge meidän elämään. Antavat meille rauhan ja nähdään pari kertaa vuodessa. Se riittää.
Appivanhemmissa ei ollut kehumista. Mutta mun miniät ovat ihania, ahkeria naisia jotka rakastavat lapsiaan hellästi, silti rajat näille antaen. Auttavaisiakin ovat, kekseliäitä, huumorinaisia kumpikin.
Aloitan itse appivanhemmista; aina on ruokaa ja lastenviihdytystä tarjolla kun käymme.