Muita, jotka ovat vaurioituneet mielialalääkkeiden takia pysyvästi?

Te nyt pulassa olevat ihmiset. Muistatteko miten ilkuitte ja piditte vainoharhaisina niitä jotka näiden vaaroista varoittelivat ja kehoittivat suhtautumaan kriittisesti lääkäreihin ja lääketeollisuuteen? Miltä nyt tuntuu? Vieläkö naurattaa foliohattuiset salaliittoteoreetikot? Kaikki tieto on ollut koko ajan näistä touhuista saatavilla, joten ette voi edes syyttää kuin itseänne. Te jotka, ette ole vielä päätänne näillä lopullisesti pilanneet: miettikää vielä kerran mitä olette itsellenne tekemässä. Oikeasti.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen tietää, mikä on masennusta tai ahdistusta ja mikä "vauriota" mielialalääkkeistä? Kirjoitinkin jo aiemmin, että en fyysisesti pärjää ilman lääkitystä. Nyt 3kk kokeiltu ilman, aluksi oli vieroitusoireet toki. Sitten hetkeksi tasaantui, mutta ahdisti silleen vähäsen. Lopulta viikkojen kuluessa olo paheni myös fyysiesti ja olo on kuin olisi paniikkikohtaus päällä koko ajan. Hermosto aivan ylivirittynyt. Lääkäri passitti sairauslomalle hetkeksi ja uudelleen lääkitys, tosin nyt eri lääke. Olen syönyt useammassa jaksossa elämäni aikana, aina ilman lääkitystä mm. suoli toimii koko ajan ja saan hirmu herkästi päänsärkyjä kun jännitän niska-hartiaseutua yms. Terapiassa on ravattu ja ravataan, mutta fyysiset oireet tosiaan tekevät työkyvyttömäksi jos olen ilman lääkkeitä. Vitamiineja sun muita syön ja olen aina syönyt, veriarvoissa ei vikaa.

Sinuna kävisin tsekkaamassa elimistön kunnon vielä elävän ja kuivan veren analyysissä, ettei sieltä paljastu mitään selittävää ja korjattavissa olevaa.

Vierailija kirjoitti:

Suomenkin luonnosta löytyy vuosituhansia käytössä olleet konstit näiden vaivojen hoitoon. http://tieku.fi/ihminen/aivot/masennus/taikasienet-helpottavat-vaikeaa-… Käy lähinnä naurattamaan miten aivokemiansa lopullisesti lääketollisuuden ja lääkäreiden avustuksella tuhonneet ihmiset jaksavat paheksua asioita, joista eivät tiedä yhtään mitään. Ylä-asteen vääristelty huumevalistus jyllää päässä ja aivot on pesty lopullisesti. Tehoavat, ilmaiset ja haitattomat ikiaikaiset lunnontuotteet= PAHA! Tehottomat, kalliit ja todella vaaralliset laboratorioiden kemikaalit= HYVÄ! Onneksi sivistysmaissa näitäkin on alettu taas tutkimaan ja käyttämään masennuksen hoitoon. Osa ihmisistä ei edes tajua miten vietävissä ovat. Ihan kuin lääkäri ja laki olisivat Jumalasta seuraavat ja erehtymättömät. :D

Tätähän se on. Itseäni hämmästytti tuon ayahuasca-viestin alapeukut. Siitäkin saa tutkimustietoa käsiinsä miten paljon haluaa, mutta ei kun ei. Negatiivinen mielikuva huumehommista voittaa kaiken järjen äänen. Ja huumehörhöt noita nyt viimeiseksi edes käyttäisivät. Omalääkärin suosittelemana napataankin sitten ihan mitä tahansa! Parhaat syöneet kymmentä eri mömmöä ja lisää vaan kokeiluun, koska "kaikki ei käy kaikille", "hyötyjen saamiseen menee aikaa". Haitat kyllä saa heti. On ne vekkuleita ne hyödyt kun antavat odotuttaa itseään, mutta muut vaikutukset tulevatkin saman tien. Eikö ihmiset tunne itseään enää lainkaan? Itse kun kokeilin SSRI-lääkitystä, niin kyllä se olo kertoi heti, että ei nämä vaikutukset ole normaaleita ja hyväksi ihmiselle.

Vierailija kirjoitti:

Nämä diagnoosit ovat vähän kinkkisiä, kun niitä ei voi labrassa testata. Itsellä ollut paniikkihäiriö, hyperventilaatiota, invalidisoiva torikammo, masennus ja ärtynyt suoli (niin kivulias, että jouduin keskeyttämään opinnot vuodeksi). Mutta mistä sen tietää oliko todella vai ei? Itse ainakin koin oleelliseksi sen, että halusin parantua. Sillä hetkellä olisi ollut helpottavaa ja tervetullutta, jos kuolema olisi korjannut, mutta pidin sitä aika epätodennäköisenä. Ajattelin, että tämä on tätä nyt, mutta teen kaikkeni että tulevaisuuteni ei ole kelan asiakkaana varhaiseläkeläisenä jo ennen valmistumistani mikäli vain voin sen estää. Annoin itselleni sekä luvan väliaikaisesti sairastaa että pyrin kohti valoa pikkuaskelin. Pari kk vain olin. Puolentoista , kahden vuoden kuluttua olin paljon parempi.

Juuri tämä, ettei nämä vaivat ole esim. verikokeilla tms. mitattavissa mahdollistaa millaisen puoskaroinnin tahansa ikävä kyllä. Kuinka moneen muuhun kuin psyykkiseen vaivaan olisi hyväksyttävää kokeilla esim. yli kymmentä lääkettä ilman mitään hyötyjä ja rankoilla haitoilla? Olisi mielenkiintoista nähdä miten vaikka sydänsairauksiin saisi myydä lääkkeitä joiden teho ei tutkitusti ylittäisi kalkkitabletteja, jotka pahentaisivat oireita ja EHKÄ kymmenennestä potilas kokisi hyötyvönsä. Jos olisi enää edes hengissä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä sen tietää, mikä on masennusta tai ahdistusta ja mikä "vauriota" mielialalääkkeistä? Kirjoitinkin jo aiemmin, että en fyysisesti pärjää ilman lääkitystä. Nyt 3kk kokeiltu ilman, aluksi oli vieroitusoireet toki. Sitten hetkeksi tasaantui, mutta ahdisti silleen vähäsen. Lopulta viikkojen kuluessa olo paheni myös fyysiesti ja olo on kuin olisi paniikkikohtaus päällä koko ajan. Hermosto aivan ylivirittynyt. Lääkäri passitti sairauslomalle hetkeksi ja uudelleen lääkitys, tosin nyt eri lääke. Olen syönyt useammassa jaksossa elämäni aikana, aina ilman lääkitystä mm. suoli toimii koko ajan ja saan hirmu herkästi päänsärkyjä kun jännitän niska-hartiaseutua yms. Terapiassa on ravattu ja ravataan, mutta fyysiset oireet tosiaan tekevät työkyvyttömäksi jos olen ilman lääkkeitä. Vitamiineja sun muita syön ja olen aina syönyt, veriarvoissa ei vikaa.

Itse olen lueskellut Surviving Antidepressants palstaa ja hokannut että omat oireeni, hermoston yliherkkyys laukesi lopettaessa lääke ja monella muulla ollut samanlaista. Eivät välttämättä siedä enää kahvia kun iskee tuo yliherkkyys, mitään mikä stimuloi liikaa. Osa on herkkä jopa lisäravinteille, semmosille erityisesti jotka lisää virtaa ja stimuloi. Mun tapauksessa mikään lääke ei auta, vaan saan noita paniikkikohtauksen 24/7 tunnetta jos kokeilen uusia lääkkeitä. Mulla se hermoston ylivirittyminen on niin pahaa että mulle on iskenyt levottomuuden tunteita jaloissa yhtenä oireena. Kokeilin uusia lääkkeitä huonolla kokemuksella, ja erityisesti rauhoittavat pahensi kaikkea kun säännöllisesti napsin. Siitä se olot vasta puskikin, huh vaikka ne aluks rauhotti hermostoa.

Oon silleen saanu homman tasapainoon että välttelen asioita mitkä laukasee mulle tota oloa. Oon vältelly kahvia, liikaa sokeria, liikaa liikuntaa, liikaa rasitusta, uusia lääkkeitä ja kuunnellu itseäni mikä mulle laukasee ongelmia ja levottomuuden tunnetta kehossa. Koen että mun nuo hermoston tuntemukset on rauhottunu hiljalleen ku aikaa enemmän lääkkeistä ja en oo enää ollu semmosessa lääkekierteessä.

En tiedä onko tää ahdistusta mutta ennen lopetusta mulla ei ikinä ollut tällasta.

http://survivingantidepressants.org/topic/6632-the-rule-of-3kis-keep-it…

Kädessäni on opus Stahl: The Prescriber's Guide antidepressants.

Lähes joka lääkkeen kohdalla on sedation ja weight gain common. Lisäksi lista sivuvaikutuksia. Yleensä sivuvaikutusten kanssa ohje wait, wait, wait, sitten annosmuutoksia ja lopuksi viimeisenä vaihto toiseen lääkkeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Motivaatio on vähän hankala termi käyttää mielisairauksissa. Miten vääristynyt mieli ymmärtää motivoitua? Voiko tavallisetkaan ihmiset tyhjästä motivoitua? Se mielisairaus ei ole kasvain joka on vain osassa mieltä vaan ihan kaikessa mukana.

Pakottautuminen sitten. Jos on oikeasti niin pohjalla, ettei ymmärrä ettei vaikka ruoka valmistu itsestään tai kävele kaupasta kotiin kenellekään niin sitten on ehkä syytä mennä sinne, missä se kannetaan tarjottimella nenän alle. Jos ei itsestä ole. Jokainen tervekin ihminen joutuu monet kerrat ponnistelemaan, kun ei oikein huvittas. Tätähän masentuneet ei halua lukea, eikä varsinkaan sisäistää. On niin paljon helpompi valittaa, vaikka oikeasti se vaan vie syvemmälle sinne suohon. Tiedän mistä puhun.

Mutta  se asioiden pakolla tekeminen ei paranna siitä sairaudesta. Vaan hoito parantaa (psykoterapia). Asioita voi tiettyyn pisteeseen asti tehdä pakolla, mutta ei loputtumiin. Esim pakko-oireinen ei voi jättää rituaalejaan väliin. Tähän tarvitaan psykoterapeutin asiantuntemusta ja apua.

Ocd voi vaatia lääkitystä lopun elämää. Terapiastakin on tottakai hyötyä ja paljon, mut ei se silti poista ocd:ta kokonaan.

Ei pidä paikkaansa! Itselläni on vaikea ja laaja-asteinen ocd, jonka takia olen työkyvyttömänä ollut vuosia. Lääkitystä en käytä, ennen kokeilin, muttei se auttanut. Nyt olen vihdoinkin päässyt oikeaan psykoterapiaan, jossa psykoterapeuttina on rautainen ammattilainen, joka ymmärtää, missä ocd:ssa on kyse. Lääkitystä minulle ei todellakaan aloiteta, mutta psykoterapiassa tulen olemaan vielä muutaman vuoden. Psykoterapia todellakin poistaa ocd:n kokonaan, kun käsitellään ocd:n takana olevat syyt. Toki riski ritualisoida pysyy läsnä koko elämän, mutta sitä pystyy hallitsemaan parantumisen jälkeen. Oma ocd:ni koskee lähes kaikkia elämän osa-alueitani.

Käsi ylös ne joita asiasta ei ole varoiteltu? Näistä on haittaa jo terapiankin suhteen, kun sumuinen pää ei ota kunnolla uutta tietoa vastaan ja aivojen oma luonnollinen muokkautumiskyky on kahlittu kemikaaleilla. Mielestäni lääkkeitä pitäisi kokeilla vasta, jos terapia jne. eivät tehoaisi. Ikävä kyllä tämä ei ole mahdollista, koska rahaa ei tunnu moiseen löytyvän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel on, että lakkaat uskomasta sihen universaalin vedätykseen, että kaikilla muilla olis jotenkin paremmin tai helpompaa. Sulla itselläs on itseasiassa helpompaa, kun nälänhädästä kärsivällä kehitysmaan asukilla, joka luultavasti tulee vielä raiskatuksi ja raskautuu sen kaiken kauheuden keskellä. Että asioita mittasuhteisiin kiitos.

Ai että kun jotakuta raiskataan Afrikassa niin niiden ketkä on saaneet haittoja lääkeaineista jotka tuntee kehossaan 24/7, pitäisi miettiä että onko ne omat haitat niin pahoja? Tuotanoin...

Itse mietin ja se auttaa mua enemmän kun itseni sääliminen.

Se että minä tuon esille erittäin yleisen, ja niin monia ihmisiä henkilökohtaisesti ja myös heidän lähipiiriään koskettavan aiheen, ei ole mitään itsesäälissä kieriskelyä. Asioista pitää kyetä puhumaan niiden oikeilla nimillä, eikä kaunistella niitä. Näitä ongelmia ei kerta kaikkiaan voi enää lakaista maton alle, koska lääkäreiden ja lääketehtaiden vastuuton toiminta tuhoaa miljoonia ihmiselämiä ympäri maapalloa. Yhdysvalloissa reseptilääkkeet ovat kolmanneksi yleisin kuolinsyy. Onko tämä mielestäsi hyväksyttävää ja normaalia? Se että oma tilanteeni on hirveä, ei silti tarkoita sitä etteikö minulla olisi myötätuntoa myös muiden ihmisten hätää ja kärsimystä kohtaan. Mitään ongelmaa ei ratkaista siten, että sen ilmiselvä olemassa olo kielletään, ja vertailuksi otetaan esille asia tai aihe-alue, joka ei siihen nimenomaiseen ongelmaan liity mitenkään. Maailmassa on paljon ikäviä ilmiöitä, on asioita joita meille tapahtuu henkilökohtaisella tasolla. Sitten on myös globaaleja ongelmia, kuten nälänhätää ja sotia. Mitkään näistä asioista eivät ole millään tasolla hyväksyttäviä, eikä niitä tulisi vähätellä. Joku tuolla edellä jo erittäin hyvin toikin esille sen, että kärsimys ei ole mikään mittelö, jossa erilaisia asioita tai tilanteita verrataan toisiinsa, ja sitten päätetään yleiseltä moraaliselta katsantokannalta, että mikä niistä on kaikista kamalin. Tämä ei ole se tapa, jolla mikään ongelma yhteiskunnassamme hoidetaan, tämänkaltainen lähestymistapa on täysin väärä. Emmehän mene ja sano hyväksikäytön uhreille, että yrittäisivät nyt päästä yli siitä kun ei heidän tilanteensa niin paha ole kuin esimerkiksi sotatantereella elävillä ihmisillä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Ihan oma vika, jos sokeasti uskoo lääkäreitä ja lääketeollisuutta. Sellaiset ohjailtavat lampaat eivät mitään tietoisuudella ja minuudella teekään. Bää bää, ota pilleri lammas..

Valitettavasti minut 18-vuotiaana kun ne aloitin, oli kasvatettu uskomaan lääkäriä. Mistä olen onnellinen oli se etten tiennyt mielialalääkkeistä juuri mitään ennen tuota ja sain lapsuuteni elää niistä erossa. Mistä olen surullinen on, että olin silti niin tietämätön kyseenalaistaakseni asioita. Muistan aloitusajalta muutaman jutun. Lääkäri puhui jotain serotoniinista, lääkäri sanoi että en voi lopettaa milloin vain eikä niihin tule riippuvuutta,olin skeptinen että miten joku lääke voi muka nostaa mielialaa ja hypistelin pakettia ja sen kun alkoi tuntua oudolta päässä, kun otti ekan pillerin. Ajattelin että nuo omituiset tuntemukset oli merkki että lääke alkaa toimia.

Minullakin on sama kokemus. Elin alaikäisenä perheväkivallan keskellä ja oireilin. Minua alettiin lääkitä ja tilanne vain paheni erittäin paljon ja tottakai lääkitystä sitä mukaa lisättiin. En enää jaksanut aamulla nousta kouluunkaan väsyttävän lääkityksen takia ja olin täysin pahoinvoiva zombie. Minut pakotettiin syömään näitä monia eri lääkkeitä samaan aikaan.

Nykyisin olenkin sairaseläkkeellä.

Muutos minussa ennen ja jälkeen lääkityksen on pelottavan suuri.

Itse sain lopulta avun Sveitsissä toteutetusta psilosybiiniterapiasta(sienet). Lisäksi meni uusiksi koko elämä. Tupakka, alkoholi, sokeri, punainen liha, colajuomat, kahvi ja tee oli jätettävä pois. Liikuntaa myös lisäsin(kevyttä), aloitin uuden harrastuksen ja putsasin elämästäni energiasyöpöt ihmiset. Jos vain olisin aiemmin tajunnut hakeutua asialliseen hoitoon. Useita eri SSRI:tä tuli kokeiltua ikävä kyllä ilman mitään hyötyä. Noissa psykedeeleissä on uskomaton potentiaali, vaikka itsekin pidin niitä hippien ja huumeukkojen juttuna. Tietysti ne on yhdistettävä asialliseen terapiaan. Suosittelen tutustumaan ennakkoluulottomasti aiheeseen, jos mikään muu ei tunnu auttavan. Aivokuvauksissa on todennettu miten psilosybiini lisää ja kasvattaa aivojen viestiyhteyksiä, joita masennus pitkittyessään surkastuttaa ja tuhoaa fyysisestikin. Tuo tässäkin ketjussa mainittu "sumuisuus" ja derealisaatio poistui täysin jo ensimmäisen hoitoistunnon jälkeen. En meinannut uskoa todeksi muutosta! Ja mikä parasta, niin vaikutus perustuu juuri noiden viestiratojen aktivoitumiseen ja ihmisen ei siis tarvitse päivittäin ottaa mitään lääkettä. Jo ensimmäisen hoitokerran hyödyt kestivät useita kuukausia! Harmi että ei ole vielä käytössä Suomessa, mutta Tanskassakin asiaa jo tutkitaan. Olisin nauranut vuosia sitten päin naamaa ihmiselle joka olisi sanonut, että "huumesienet" tulevat pelastamaan koko elämäni! :D

Vierailija kirjoitti:

Tervekin ihminen tarvitsee motivaatiota, joka päivä. Elämä ei ole helppoa.

 Voi herramunjee.. Älä pliide vertaa tavallista saamattomuutta tai motivaation puutetta aivovaurion saaneeseen ihmiseen. Jotain rajaa tyhmyydelläkin pitäisi olla, mutta eipä vain näytä olevan.

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lopulta avun Sveitsissä toteutetusta psilosybiiniterapiasta(sienet). Lisäksi meni uusiksi koko elämä. Tupakka, alkoholi, sokeri, punainen liha, colajuomat, kahvi ja tee oli jätettävä pois. Liikuntaa myös lisäsin(kevyttä), aloitin uuden harrastuksen ja putsasin elämästäni energiasyöpöt ihmiset. Jos vain olisin aiemmin tajunnut hakeutua asialliseen hoitoon. Useita eri SSRI:tä tuli kokeiltua ikävä kyllä ilman mitään hyötyä. Noissa psykedeeleissä on uskomaton potentiaali, vaikka itsekin pidin niitä hippien ja huumeukkojen juttuna. Tietysti ne on yhdistettävä asialliseen terapiaan. Suosittelen tutustumaan ennakkoluulottomasti aiheeseen, jos mikään muu ei tunnu auttavan. Aivokuvauksissa on todennettu miten psilosybiini lisää ja kasvattaa aivojen viestiyhteyksiä, joita masennus pitkittyessään surkastuttaa ja tuhoaa fyysisestikin. Tuo tässäkin ketjussa mainittu "sumuisuus" ja derealisaatio poistui täysin jo ensimmäisen hoitoistunnon jälkeen. En meinannut uskoa todeksi muutosta! Ja mikä parasta, niin vaikutus perustuu juuri noiden viestiratojen aktivoitumiseen ja ihmisen ei siis tarvitse päivittäin ottaa mitään lääkettä. Jo ensimmäisen hoitokerran hyödyt kestivät useita kuukausia! Harmi että ei ole vielä käytössä Suomessa, mutta Tanskassakin asiaa jo tutkitaan. Olisin nauranut vuosia sitten päin naamaa ihmiselle joka olisi sanonut, että "huumesienet" tulevat pelastamaan koko elämäni! :D

Asiat mitkä kuulostaa liian hyvältä ollakseen sitä yleensä ovat sitä. Esim ketamiinia on kovasti hypetetty masennuksen hoidossa, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä. Miksi ihmiset etsii monesti kemiallisia ratkaisuja ongelmiin? Itse en enää edes uskalla kokeilla mitään aineita masennuksen hoidossa huonojen kokemuksieni jälkeen. En usko että joku ratkaisee ongelman joka on yhden lääkkeen aikaansaannosta.

Aivovauriotkin saa aivot rakentamaan uusia viestiyhteyksiä.

Minusta on tullut samanlainen ajanmyötä vaikka en ole masentunut enkä syönyt lääkkeitä,kaikki on vaan samaa tasapaksua paskaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan oma vika, jos sokeasti uskoo lääkäreitä ja lääketeollisuutta. Sellaiset ohjailtavat lampaat eivät mitään tietoisuudella ja minuudella teekään. Bää bää, ota pilleri lammas..

Valitettavasti minut 18-vuotiaana kun ne aloitin, oli kasvatettu uskomaan lääkäriä. Mistä olen onnellinen oli se etten tiennyt mielialalääkkeistä juuri mitään ennen tuota ja sain lapsuuteni elää niistä erossa. Mistä olen surullinen on, että olin silti niin tietämätön kyseenalaistaakseni asioita. Muistan aloitusajalta muutaman jutun. Lääkäri puhui jotain serotoniinista, lääkäri sanoi että en voi lopettaa milloin vain eikä niihin tule riippuvuutta,olin skeptinen että miten joku lääke voi muka nostaa mielialaa ja hypistelin pakettia ja sen kun alkoi tuntua oudolta päässä, kun otti ekan pillerin. Ajattelin että nuo omituiset tuntemukset oli merkki että lääke alkaa toimia.

Olen pahoillani puolestasi. :( Olit vielä lapsi, etkä voinut tietää. Provosoiva viestittelytyylini johtuu turhautumisesta kun aikuisille ihmisille saa huutaa naama punaisena, että ottakaa asioista itse selvää älkääkä uskoko lääkäreihin sokeasti! Tuntuu pahalta kun läheiset noita syö ja vaikka miten selittää asiaa, niin saa hymähtelyä ja vastauksia tyyliin: "eiköhän ne lääkärit ammattilaisina tiedä paremmin" ja "mitä lääkäri siitä hyötyisi, että pahentaisi potilaan tilannetta". Eiväthän he sitä tahallaan teekään. Fakta on, että KUKAAN ei tiedä näiden aineiden pitkäaikaisvsikutuksista ennen kuin niitä on ollut käytössä pitkään. Ei lääkärit, ei lääkkeiden kehittäjät, ei ketään. Jos läheiseni eivät noita söisi, niin en jaksaisi enää edes asiasta vaahdota. Välillä tulee mieleen, että ne jotka noita kaikesta tiedosta ja varoittelusta huolimatta syövät ovat kyllä ongelmansa ansainneetkin. Itse olin parikymppinen, kuin noita aloitettiin kokeilemaan. En itsekään silloin ottanut varoituksia vakavasti, vaan lähinnä naureskelin niille. Kaikkea hyvää sinulle!

Millainen taliaivo syö mukisematta jopa psykoosilääkkeitä vartin juttelun jälkeen yleislääkärin kanssa? :O Melkein puoli miljoonaa suomalaista! Herätkää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse sain lopulta avun Sveitsissä toteutetusta psilosybiiniterapiasta(sienet). Lisäksi meni uusiksi koko elämä. Tupakka, alkoholi, sokeri, punainen liha, colajuomat, kahvi ja tee oli jätettävä pois. Liikuntaa myös lisäsin(kevyttä), aloitin uuden harrastuksen ja putsasin elämästäni energiasyöpöt ihmiset. Jos vain olisin aiemmin tajunnut hakeutua asialliseen hoitoon. Useita eri SSRI:tä tuli kokeiltua ikävä kyllä ilman mitään hyötyä. Noissa psykedeeleissä on uskomaton potentiaali, vaikka itsekin pidin niitä hippien ja huumeukkojen juttuna. Tietysti ne on yhdistettävä asialliseen terapiaan. Suosittelen tutustumaan ennakkoluulottomasti aiheeseen, jos mikään muu ei tunnu auttavan. Aivokuvauksissa on todennettu miten psilosybiini lisää ja kasvattaa aivojen viestiyhteyksiä, joita masennus pitkittyessään surkastuttaa ja tuhoaa fyysisestikin. Tuo tässäkin ketjussa mainittu "sumuisuus" ja derealisaatio poistui täysin jo ensimmäisen hoitoistunnon jälkeen. En meinannut uskoa todeksi muutosta! Ja mikä parasta, niin vaikutus perustuu juuri noiden viestiratojen aktivoitumiseen ja ihmisen ei siis tarvitse päivittäin ottaa mitään lääkettä. Jo ensimmäisen hoitokerran hyödyt kestivät useita kuukausia! Harmi että ei ole vielä käytössä Suomessa, mutta Tanskassakin asiaa jo tutkitaan. Olisin nauranut vuosia sitten päin naamaa ihmiselle joka olisi sanonut, että "huumesienet" tulevat pelastamaan koko elämäni! :D

Asiat mitkä kuulostaa liian hyvältä ollakseen sitä yleensä ovat sitä. Esim ketamiinia on kovasti hypetetty masennuksen hoidossa, mutta pitkäaikaisvaikutuksia ei tiedetä. Miksi ihmiset etsii monesti kemiallisia ratkaisuja ongelmiin? Itse en enää edes uskalla kokeilla mitään aineita masennuksen hoidossa huonojen kokemuksieni jälkeen. En usko että joku ratkaisee ongelman joka on yhden lääkkeen aikaansaannosta.

Kyllä näitä pitää tosiaan tutkia siinä missä muitakin hoitokeinoja. Paljon tietoa onkin psilosybiinista ja sitä on käytetty tuhansia vuosia. Ketamiinia on käytetty laajemmin vasta Vietnamin sodasta lähtien, joten siitä ei ole vielä kauheasti tutkimustuloksia siitäkään syystä. Ihmisellä on pyrkimys saavuttaa tuloksia mahdollisimman helposti ja vaivattomasti ja siksi varmasti viehätys kemiallisiin keinoihin. Toisaalta kaikessa on lopulta kyseessä aivokemiasta. Ravinto, liikunta, seksi jne. vaikuttavat juuri kemian kautta ihmismieleen. Itselläni on subjektiivisia positiivisia kokemuksia psilosybiiniterapiasta, mutta kaikillehan sekään ei tietysti sovi. Liian helppoa ja hyvää se ei kyllä ole sekään. Se toimi tavallaan lähtölaukauksena koko elämänmuutokselle. En mitenkään usko, että minkään kemikaalin nappaaminen pelkästään parantaa ketään. Itse jouduin muuttamaan käytännössä koko elämäni. Täysin oireeton en myöskään ole vieläkään. Sanotaan vaikka, että psilosybiiniterapiasta oli itselleni enemmän hyötyä, kuin kaikista muista kokeilluista keinoista yhteensä. Pitkäaikaisvaikutuksien suhteen jouduin ottamaan tietoisen riskin. Juttelin paljon ihmisten kanssa jotka ovat käyttäneet psilosybiinia 50 vuottakin ja luin kaiken käsiini saamani tiedon aiheesta. Lopulta asioita punnittuani päätin ottaa riskin. Ajattelin, että minun on parempi ottaa riski, kuin kärsiä vaivoistani hamaan tulevaisuuteen odotellen uutta tutkimustietoa aiheesta. Elämä on valintoja ja jokaisen on hyvä tehdä itse. Tätä peräänkuuluttaisin myös SSRI yms. aineiden kanssa. Ettei kukaan syöksyisi suin päin niiden käyttäjäksi ilman omaa pohdintaa ja asioista selvän ottamista. Sinulla on terveen kriittinen ote viestisi perusteella näihin asioihin joka olisi suotavaa useammallekin. Onko sinulla ollut mitään lääkitystä? Onko ollut apua?

M41v kirjoitti:

Minusta on tullut samanlainen ajanmyötä vaikka en ole masentunut enkä syönyt lääkkeitä,kaikki on vaan samaa tasapaksua paskaa.

Jos käytät liikaa pornoa, se vaikuttaa dopamiiniin kuten ssri-lääkkeet, testosteroni voi olla liian alhainen ja joskus miehilläkin on kilpirauhasen vajaatoiminta tai ferritiinitasot liian matalat.