Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka ovat vaurioituneet mielialalääkkeiden takia pysyvästi?
11.08.2017 |
Tuntuu että sisältäni on kadonnut jokin tärkeä, ihmisyyden esanssi tai tekijä. Tätä olotilaa on todella vaikeaa lähteä kuvailemaan sanoin mutta yritän jotenkin selittää tämän teille, että ymmärrätte mitä haen takaa. Tämä masennus näiden lääkkeiden käytön jäljiltä ei ole sellainen tyypillinen masentuneisuuteen kuuluva alakuloisuus tai surumielisuus, joka saattaa vaihdella riippuen päivästä. Se ei ole sellainen tyhjyyden tunne tai saamattomuus, vaan sellainen olotila, että ikäänkuin persoonasi ja sielusi olisi kadonnut ihan jäljettömiin. Mikään ei tunnu enää miltään, et kykene saamaan nautintoa asioista, joita ennen rakastit sydämesi kyllyydestä ja joita kohtaan tunsit palavaa intohimoa. Minun masennuskauteni ennen lääkkeiden käyttöä eivät olleet tällä tavalla kroonistuneita, kuin ne ovat nykyään. Silloin minulla oli vielä kokonainen ja ehjä tunne-elämä, en ollut kuin elävä kuollut. Oli hyviä jaksoja ja sitten niitä huonompia, joskus käytiin pohjallakin mutta aina sieltä noustiin ylös. Nykyään tuntuu siltä kuin olisin pudonnut pohjattomaan mustaan kuiluun tai kuin minut olisi imaistu mustaan aukkoon, josta ei ole ulospääsyä. Olen täysin anhedoninen, väsyn helposti jopa pienistäkin fyysisistä ja henkisistä ponnisteluista, olen rättiväsynyt vaikka nukkuisin 10-12 tuntia putkeen. En saa sellaista aitoa ilon tunnetta yhtään mistään, mikään ei tunnu miltään. Kuin elämästäni olisi kadonnut päävärit, kaikki on muuttunut samaksi harmaaksi, merkityksettömäksi ja tasapaksuksi massaksi, josta mikään ei erotu tai nouse ylitse muiden. Olen myös hitaamman ja tyhmemmän oloinen kuin ennen, en ymmärrä vitsejä yhtä nopeasti, uusien asioiden oppiminen tuottaa suuria vaikeuksia, mikään ei yksinkertaisesti jää mieleen, ei vaikka sen toistaisi kuinka monta kertaa. Olen aina ollut hieman hajamielinen, mutta nykyään muistini on äärettömän huono, unohtelen ihan yksinkertaisiakin asioita. Jopa muutamassa minuutissa saataan unohtaa, että minne laitoin jonkin esineen.
Jatkuu...
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noi ssri/snri mömmöt on vaan pään entistä sekasemmaks. Onneksi pääsin eroon noista myrkyistä. Nykyään poltan pilveä ja siitä ollu apua paljon ahdistukseen ja masennukseen.
Ei niissä ole kyllä sen tyyppistä vaikutustapaa, mitä nyt ymmärrän "pään sekoamisella". Sen sijaan jos onkin kaksisuuntainen, voivat tehdä maaniseksi.
Todellakin aiheuttaa mm. kaksisuuntaista mielialahäiriötä, tunnemaailman kaventumista, seksuaalisen toimintakyvyn häiriöitä, paniikkikohtauksia, ahdistuneisuutta, psykoosia, depersonalisaatiota ja derealisaatiota, sähköiskumaisia tuntemuksia kroppaan ja päähän, migreeni-tyyppistä päänsärkyä, persoonallisuuden muutoksia. SSRI-viekkareita on kuvailtu helvetillisiksi, kidutuksen omaisiksi, sietämättömiksi. SSRI- lääkkeitä käyttävät ihmiset ovat usein myös hyvin aggressiivisia, väkivaltaisia ja itsetuhoisia. Noiden kaikkien luettelemieni oireiden on tutkittu aiheutuvan SSRI-aineista. Myös SNRI-lääkkeiden käyttäjillä on todettu samoja oireita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuota, nuo ovat masennuksen oireita kaikki; mitä olet saanut päähäsi, että johtuvat lääkkeistä?
Tämä ei ole mikään yhtäkkinen päähänpisto, vaan olen lukenut lukuisista tutkimuksista, joissa sekä antidepressanttien että neuroleptien on todettu aiheuttavan mm. pysyviä aivovaurioita. On muuten tutkittu, että jopa skitsofreniaa ja psykoosia sairastavat potilaat voivat paremmin ilman antipsykootteja, ja ilman näitä lääkkeitä he todennäköisemmin palautuvat kyvykkäiksi yhteiskunnan jäseniksi. Lääkkeitä käyttävät potilaat laitoistuivat herkemmin, ja heidän psykoosinsa uusiutumisriski oli paljon suurempi kuin niillä potilailla, jotka eivät neuroleptejä syöneet.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oireet mista 1.viestissasi kerrot voivat olla myos hypotyreoosin oireita.ja sinulla on tai on myos kilpirauhasen vajaatoiminta.mita laaketta soit ja miten paljon ja kuinka kauan.mika oli diagnoosisi?
Kilpirauhasarvoni mitattiin viime syksynä, ne olivat täysin normaalit eli minulla ei ole kilpirauhasen vajaatoimintaa, tai ainakaan tutkimuksissa ei ilmennyt mitään normaalista poikkeavaa.
Ap
Kertoisitko vielä, että onko ne "terveyskeskusnormaalit" vai oikeasti normaalit.
Mulla on tsh 5,9 eli "terveyskeskusnormaali" eli mitään ei tehdä.
Minulle tuli siltikin olo, että Ap:lla on toivoa. Kyllähän aivotkin ovat nykytiedon mukaan plastiset ja vielä sellaisenkin olen lukenut, että jopa uusia hermosoluja syntyisi lisää vaikka ennen sen ei ajateltu olevan mahdollista. Itsellä uupumuksesta ja apatiasta selviäminen vei aikansa, mutta mahdollista on. Joku turvaverkko olisi ehkä hyvä olla, tai vertaisryhmä, joku luotettava jolle puhua.
Suomessa pitäisi olla kaikkialla Keroputaan malli, saataisiin parempia tuloksia aikaiseksi kuin myrkkyjä syöttämällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa dopamiinin puutteelta. Nyt kannattaisi kokeilla kaikki mahdolliset hermoston korjautumista auttavat tarpeeksi laadukkaat lisäravinteet, jospa kaikki reseptorit eivät olisi vielä lopullisesti kuolleet. Uusiutumissykli käsittääkseni 3 kk, mikäli uudistumista tapahtuu.
Lisäksi kannattaisi ottaa labrassa ferritiini. Raudanpuute on yleinen ja alidiagnosoitu ja aiheuttaa samoja oireita.
Ja muutenkin keholle nyt hirveästi rakennusaineita, vaikka menee rahaa - tuoreita kasviksia ja hedelmiä, a,e,c ja d vitamiineja, hyvä omega 3, fosfolipidejä, piigeeliä jne.
Olen itse ollut vuosia jatkuneen stressin, surun, kilpirauhasongelmien ja raudanpuutteen ja siitä johtuneen dopamiinin puutteen sekä läpipaskon suoliston ravinnepuutteiden vuoksi työkyvyttömyyden partaalla ja täysi zombi. Nyt olen saanut korjattua aivoja jo puolet.
Kuvaamasi on tyypillinen seuraus huumausaineiden käytöstä (SSRI/SNRI-aineet ja neurolepti ovat huumausaineita).
Ko. aineet ovat hermostomyrkyllisiä eli voivat aiheuttaa pysyvän aivovaurion, jonka oireita kuvaat varsin selkeästi. Seuraamukset ovat osaltaa hyvin samankaltaisia kuin lobotomian. Aineiden käyttöä kutsutaankin lempinimellä kemiallinen lobotomia. Seurauksena kyky tuntea tunteita laimenee/katoaa, itsetietoisuudentaso laskee ("irrallinen" olo ympäristöstä/putkinäkötunne/"pleksi silmien edessä"/elämä on kuin elokuva, jossa ei ole itse mukana), kognitiovauriot (muisti, hahmotus, ajattelun sulavuus etc.), itseilmaisun vaikeus (puheen puuroutuminen, hidastuminen, sanojen hakuvaikeudet, ajattelen/sanottavan järjestelmisen vaikeus etc.). Näistä kaikista seuraa monille turhautumista, mikä näkyy mm. agressiivisempana käytöksenä ja äkkipikaisuutena yleensä. Tunteiden turtuminen mm. johtaa helposti estottamampaan käyttäytymiseen.
Psykiatria ja valtio kiistävät ainekäytön tuhoisat seuraamukset suojellakseen järjestelmän oikeutusta ja julkisuuskuvaa, joten oikeutta korvauksien ja pahoinpitelijöiden rangaistusten muodossa on käytännössä lähes mahdotonta saada. Ainoa reitti on kansalaisten valpastuminen psykiatrian todellisuuteen ja vaade psykiatrisen pakottamisen lakkauttamiseksi. Kun psykiatrinen orjuus on lakkautettu, voidaan sen jälkeen huolehtia siitä, että kansalaiset saavat myös totuuteen perustuvaan tietoa aineiden käyttöön liittyvistä mahdollisista seuraamuksista terveydelleen, toimintakyvylleen ja elämänlaadulleen. Niin kauan kuin ihmiset uskovat mielisairauden myyttiin ja muihin psykiatrian ja valtion promoamiin valheisiin ja pseudotieteeseen mahdollisuuksia muutokseen ei kuitenkaan ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ai mistäkö tiedän ettei tämä ole masennusta?
En voi sitä mitenkään todistaa paitsi sanomalla kokemukseni. Ehkä kaikki oireeni ovat vain mielisairaudesta johtuvia, eivät mitenkään kymmenen vuoden pillerinkäytöstä.
Noh. Alunperin käytin mielialalääkettä ahdistukseen. Aloitin sen ihan työelämässä ollessani työkuntoinen, kumminkin kärsiessäni paniikkikohtauksista. Silti minulle väitettiin lopetuksessa että se on uusiva masennus, itse sanoisin pikemminkin lopetuksen laukaisema masennus, mikä johtuu lääkkeestä ja minkä lääkkeen purku laukaisi. Eipä lääkäri ollut kansiooni kovin perehtynyt.
"Masennukseni" tai miksi tätä vauriotilaa nyt voisi sanoa, ei johtunut siitä että lopetin minulle hyödyllisen lääkkeen, vaan siitä että lääke itsessään on tuhoisa ja sen lopetus ajaa vielä enemmän kehon outoon tilaan, kun vuosikymmenen kestänyt lääkken käyttö loppuu joka laukaisi minulle hyvin kummallisia oireita ja kovan stressitilan ja unettomuuden. Olen kärsinyt lopetuksen jälkeen kroonisesta unettomuudesta mitä on pahentanut lisälääkekokeilut, joiden aikana makasin kuin zombi koomassa ja johon iski riippuvuus kun hetken niitä käytettyäni en meinannut nukahtaa enää ollenkaan. Niiden jälkeen olen nukkunut surkeasti pirstonaisia öitä ja rasituksensietokykyni on surkeaa unettomuuden takia.
Toisekseen en ole kärsinyt tuntopuutoksista alakerrassa ikinä koskaan ennen näin mitä lopetuksen ja muiden lääkesotkujen myötä. En kykene saamaan kuin vaimean kivuliaan mielihyvättömän orgasmin. Lääkettä käyttäessäni sain vaimean orgasmin mutta kykenin kiihottumaan, nykyään en. Seksuaalihaitat alkoivat lääkettä käyttäessäni. Alapääni on käytännössä turra nyt. Kerran vuoden aikana sain pienen ikkunan jolloin lievästi kiihotuin, mutta turhauduin suuresti koska minulla on tuntohäiriöitä ja kosketus on epämiellyttävää ja kiihottumisen tunne oli hyvin vaimea. Ennen seksielämä oli hienoa ja upeaa, no eipä ole enää.
Anhedonia ja apatia ja derealisaatio, mitä koen on jotain minulle niin vierasta etten sellaista koskaan ikinä ennen lääkkeitä ole kokenut. Toki olin jo turhankin huolettoman välinpitämätön syödessäni vielä lääkettä, mutta silloin vielä en ollut päässyt täysin tietoiseksi mitä näiden aineiden purkaminen voi laukaista.
En ole sietänyt lääkkeitä mitä olen kokeillut lopetuksen jälkeen. Aloittaessani lääkkeet aikanaan minulla ei ollut aloitusoireita. Nyt minulle on tullut niin hirveä olo kaikista kokeilemistani lääkkeistä etten ole nähnyt enää syytä jatkaa kokeilua mikä on saanut papereihini lääkekielteinen merkinnän. Olen saanut voimakkaita levottomuustiloja ja levottomat jalat-oireita. Olen yliherkistynyt asioille mille ennen en ollut lopetuksen jälkeen. En pysty enää juomaan edes kupin kahvia kun saan vapinat ja tykytyksiä ennen juodessani kahvia paljonkin. Olen jättänyt kokonaan kofeiinin pois. Lukiessani aiheesta enemmän, olen löytänyt myös muita samaa kokeneita.
Yritän elintavoilla auttaa toipumista ja sillä että olen purkanut kaikki lääkkeet hätärauhoittavaa lukuunottamatta, jota otan enää murun mutta aion alkaa pärjätä ilman sitäkin. Olen absolutisti, en polta ja olen aina ollut terveysintoilija. Tuntuu että terveys ja jaksamiskyky on romuna, enkä muista milloin viimeksi nukuin levollisen yön, mutta yritän syödä terveellisesti ja käydä kävelyllä.
Psykiatriaan en enää luota. Toki kokemukseni on syönyt myös luottamusta lääkkeiden turvallisuuteen noin niinkuin yleensä.
Kovin on tuntunut yksinäiseltä olo kun käyttää jotain mömmöjä mitä lähipiirissä ei ole kukaan käyttänyt eikä kukaan oikein tajuakaan kuinka paljon haittoja olen niistä saanut ja mitä on käynyt läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No moni varmaan mieluummin ssri-lääkkeiden avulla hieman tunneköyhempänä kuin ilman niitä hirveän ahdistuksen ja tuskaisuuden hallitsemana.
Siihen tuskaan ja ahdistukseen voi saada myös tehokasta hoitoa; psykoterapiaa.
Mutta onhan se helpompaa syödä vaan lääkkeitä kuin tehdä töitä oman mielenterveyden kohenemisen eteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen melko varma että äitini Alzheimer johtui hänen syömistään mielialalääkkeistä.
Eiköhän toi vaurio ole syntynyt jo paljon aiemmin. Vitsi mä tykkään mun citalopramista ja voxrasta, en tappanut itseäni synnytyksen jälkeisen masennuksen kourissa ja elän nyt aivan mahtavaa lapsiperhe-elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oli ap:n vointi sairastaessa lääkkeiden kanssa ja ilman kun tuollakin kuvauksella saisi diagnoosin?
Ystäväni ei jaksanut kohdata vaikeaa elämäntilannettaan ilman apua vaan turvautui rauhoittavien, mielialalääkkeiden ja unilääkkeiden coktailiin. Vaikea sanoa, mikä hän olisi ilman lääkkeitä tänään, mutta 10 + vuotta lääkkeillä on tehnyt hänestä henkisesti kuolleen. Mikään ei kiinnosta, mitään hän ei odota, kaikki kodin ulkopuolinen jännittää ja ahdistaa lääkeistä huolimatta, miatään hän ei iloitse tai nauti. Tuntuu, että hänen elämänsä on ihan turhaa ja vähintään turtaa.
Hei ap! Käsitin, että lopetuksesta ei ole vielä kovin pitkää aikaa. Sinun kannattaa hakea lääkäriltä apua noihin olotiloihin, siis en tarkoita mitään psykiatrista lääkintää vaan esim neuropuolta/ravitsemusta.
Olisin vielä aika toiveikas ja armollinen tilanteessasi. Voi nimittäin olla, että palaudut vielä takaisin normaalimpaan päin vuosien saatossa. Se tietenkin turhauttaa, kun ei tiedä miten käy, mutta minulla on sellainen tunne, että palautuminen voi tosiaan kestää vuosiakin. Voimia todella paljon!
p.s. Huolehdi terveydestäsi! Liiku, syö hyvin, tee kaikkea mikä on aivoilla hyväksi, paranna jatkuvasti kognitiivisia kykyjä, syö sellaista ravintoa mikä on hyväksi aivoille jne jne.
Vierailija kirjoitti:
Olen melko varma että äitini Alzheimer johtui hänen syömistään mielialalääkkeistä.
Tuli mieleen tuosta uusi tutkimus aihetta sivuten
http://www.potilaanlaakarilehti.fi/uutiset/masennuslaakkeiden-kaytto-li…
Dementikoilla taas antipsykootit on haitallisia. Tosin vanhusten käytöshäiriöihin eli toisinsanoen käytöksen lamaamiseen turruttavana lääkkeenä niitä käytetään. http://www.terve.fi/laakeopas/psykoosilaakkeet-ehka-luultua-vaarallisem…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No moni varmaan mieluummin ssri-lääkkeiden avulla hieman tunneköyhempänä kuin ilman niitä hirveän ahdistuksen ja tuskaisuuden hallitsemana.
Siihen tuskaan ja ahdistukseen voi saada myös tehokasta hoitoa; psykoterapiaa.
Mutta onhan se helpompaa syödä vaan lääkkeitä kuin tehdä töitä oman mielenterveyden kohenemisen eteen.
No eihän kyse ole siitä! Moni todella haluaisi päästä psykoterapiaan! Mutta kun sitä ei makseta tässä yhteiskunnassa tarpeeksi sitä tarvitseville. Monen hoito myös jää kesken rahan puutteen takia.
Olen ns. mieleltäni terve enkä koskaan syönyt mitään lääkkeitä, mutta en kyllä ikinä myöskään pystyisi analysoimaan mielentilojani yhtä tarmokkaasti, pitkään ja tarkasti kuin ap. Ehkä tässä selitys mielenterveyteen.
Kymmenisen vuotta sitten olin vakavasti masentunut ja pohdin päivät pitkät itsemurhaa. Ensin kokeiltiin ssri-lääkettä, josta ei ollut mitään apua, päinvastoin. Aloin saada aistiharhoja ja päähäni putkahti ihan tyhjästä väkivaltaisia ajatuksia. Teki mieli esimerkiksi tempaista jotain täysin tuntematonta vastaantulijaa turpaan (olen nainen ja normaalisti hyvin rauhallinen luonne). Sain noista mömmöistä riesakseni myös vaikean ahdistuksen, jonka kanssa painin ainakin vuoden verran. Onneksi lääkitys vaihdettiin mirtatsapiiniin, joka lopetti itsariajatukset ja rauhoitti muutenkin. Nyt en käytä lääkkeitä ja olen suht normaali. Ahdistun kuitenkin helposti vastoinkäymisistä, muisti on huonontunut ja olen muutenkin puolet tyhmempi kuin ennen. Osaan kuitenkin nauttia kauniista luonnosta, kavereista ja pienistä hyvistä hetkistä.