Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Muita, jotka ovat vaurioituneet mielialalääkkeiden takia pysyvästi?
11.08.2017 |
Tuntuu että sisältäni on kadonnut jokin tärkeä, ihmisyyden esanssi tai tekijä. Tätä olotilaa on todella vaikeaa lähteä kuvailemaan sanoin mutta yritän jotenkin selittää tämän teille, että ymmärrätte mitä haen takaa. Tämä masennus näiden lääkkeiden käytön jäljiltä ei ole sellainen tyypillinen masentuneisuuteen kuuluva alakuloisuus tai surumielisuus, joka saattaa vaihdella riippuen päivästä. Se ei ole sellainen tyhjyyden tunne tai saamattomuus, vaan sellainen olotila, että ikäänkuin persoonasi ja sielusi olisi kadonnut ihan jäljettömiin. Mikään ei tunnu enää miltään, et kykene saamaan nautintoa asioista, joita ennen rakastit sydämesi kyllyydestä ja joita kohtaan tunsit palavaa intohimoa. Minun masennuskauteni ennen lääkkeiden käyttöä eivät olleet tällä tavalla kroonistuneita, kuin ne ovat nykyään. Silloin minulla oli vielä kokonainen ja ehjä tunne-elämä, en ollut kuin elävä kuollut. Oli hyviä jaksoja ja sitten niitä huonompia, joskus käytiin pohjallakin mutta aina sieltä noustiin ylös. Nykyään tuntuu siltä kuin olisin pudonnut pohjattomaan mustaan kuiluun tai kuin minut olisi imaistu mustaan aukkoon, josta ei ole ulospääsyä. Olen täysin anhedoninen, väsyn helposti jopa pienistäkin fyysisistä ja henkisistä ponnisteluista, olen rättiväsynyt vaikka nukkuisin 10-12 tuntia putkeen. En saa sellaista aitoa ilon tunnetta yhtään mistään, mikään ei tunnu miltään. Kuin elämästäni olisi kadonnut päävärit, kaikki on muuttunut samaksi harmaaksi, merkityksettömäksi ja tasapaksuksi massaksi, josta mikään ei erotu tai nouse ylitse muiden. Olen myös hitaamman ja tyhmemmän oloinen kuin ennen, en ymmärrä vitsejä yhtä nopeasti, uusien asioiden oppiminen tuottaa suuria vaikeuksia, mikään ei yksinkertaisesti jää mieleen, ei vaikka sen toistaisi kuinka monta kertaa. Olen aina ollut hieman hajamielinen, mutta nykyään muistini on äärettömän huono, unohtelen ihan yksinkertaisiakin asioita. Jopa muutamassa minuutissa saataan unohtaa, että minne laitoin jonkin esineen.
Jatkuu...
Kommentit (328)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.
Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa.
Rehellinen? Sinä et kuule tiedä mun myötäelämisen taidoista tai yhtään mistään muustakaan mun ajatuksista yhtään mitään, mut tuolla tavalla jos hyökit toisten silmille irlkin, niin en yhtään ihmettele et masentaa. Kyllä tunsin myötätuntoa, enää en tiedä.
Olisi tärkeä opetella sitä sisälukutaitoa. Tässä viitattiinkin ketjun aiempiin kommentteihin, joista mm. yhdessä todettiin kuinka on aloittajan vika että hän on tuossa tilanteessa kuin nyt on. Tuo jos mikä on tahallista ilkeyttä. Mitä sinä tähän ketjun tulit uhriutumaan? Jos aihe ei kiinnosta, ole hyvä ja poistu. Sulje kone ja tee jotain muuta. Ei täällä ole pakko olla, ja yrittää itsekkäästi kääntää huomiota omaan itseensä ja sanoa toiselle ihmiselle, jota ei edes tunne että kuinka heidän tulisi elää, ajatella ja tuntea. Lue ketju läpi, täällä osa kommentoijista on ihan helvetin törkeitä aloittajaa kohtaan. Nyt järki käteen, aikuiset ihmiset. T:eri.
Niimpä, ole hyvä ja poistu. Tottakai minä tiedän, miten kuuluu elää ja ajatella ettei masennu. Olenhan itsekin ollut masentunut. Ensimmäiseks olis hyvä lopettaa hanuri homeessa netissä istuminen, koska täällä ne vastaukset voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Siitä on turhaa loukkaantua. Täällä kirjoittelee alkoholistitenu ja sieniensyöjärepa. Turhaa sinne terapiankaan on mennä, jos ei kestä sitä mitä siellä sanotaan, eli ihan samoja asioita kun täälläkin on sanottu. Ei masennukseen ole mitään valmista vastausta räätälöitynä juuri sinulle. Se vastaus on kaikille lähes sama. Se, mikä sitä aiheuttaa, se sun täytyy itse selvittää, terapiassakin. Elämä on kovaa, tsemppiä.
Mahdatkohan olla sama tyyppi eräästä masennusketjusta, joka patsasteli omalla parantumisellaan ja nyt kun oli niin parantunut niin tiesi heti kaikki oikeat vastaukset jokaisen mielenterveysongelmaisen tilanteeseen. Ja luonnollisestikin syyllisti muita sairaita että oma vika. Koska sellaiselta sinä kuulostat. Todellisuudessa olen varma että et tiedä mikä auttoi sinua paranemaan (mutta toisaalta jätti vittumaisuutesi ja huonon itsetunnon). Se voi olla aika, oikean ihmisen tapaaminen tai ylipäätään monen asian sattuma. Ihmisille on niin tärkeää kokea hallitsevansa omaa elämäänsä että näiden olemassa olo unohdetaan lähes tarkoituksella. Siksi aina puhutaan "omista valinnoista" kun puhutaan siitä miten on elänyt elämäänsä.
Miksi haukut minua jonkun toisen kirjoitusten perusteella? En ole koskaan tajunnut tätä "oletko se sama". Miksi olisin ja mitä sitten vaikka olisin. En ole. Voisitko sinä kertoa, mitä tuolla vainoharhaisella nivomisella haetaan, kun se ei mulle aukea? Elätkö sä täällä netissä vai mitä ihmettä. En todellakaan ole istunu hanuri homeessa jossain netissä viikosta toiseen. Itse olet paha ihminen, kun haukut muita.
Minäkö paha kun itse haukut sairaita "hanuri homeessa istumisesta". Olen entinen koulukiusattu ja jopa puolustin toisia kiusattuja vaikka jouduin pahaan pinteeseen. Sen vuoksi niskakarvani aina nousevat pystyy sellaisista ihmisistä jotka syyllistävät ihmisiä, joilla on jo paha olla ja olo on muutenkin eksynyt. Toisekseen: miksi sinä nyt loukkaannut siitä mitä minä sanoin kun itsekin sanoit että vastaukset täällä voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä ja siitä on turha loukkaantua? Et taida pysyä itsekään sanomisiesi perässä. PS. otin esimerkin siksi koska et ole ainoa joka parantumisen myötä muuttuu kaikkitietäväksi.
Osaat kyllä urputtaa ja länkyttää, mut mikäs sun ratkaisu sitten olis? Kerroppa nyt kun olet niin älykäs. Enkä todellakaan ole kaikkitietävä. Tiedän jotain, en kaikkea.
Ratkaisu mihin? Mielenterveysongelmiinko? Et kai sinä niitä kaikkia tässä ole yrittänyt vastauksellasi parantaa? Minä ainoastaan kiinnitin huomiota siihen että sinä aiheutit pahaa oloa kommentillasi. Eikä se ainakaan ole ratkaisu mihinkään. En huomannut kommentissasi mitään mitä masentuneet ym. eivät jo tietäisi tai ylipäätään mitään rakentavaa. Osasit vain sanoa kaikki itsestäänselvät asiat mahdollisimmat ikävästi. Minä en edes lähde yrittämään kertoa mitä kenenkin pitäisi tehdä parantuakseen jos sitä haluat. Se on niin monen tekijän summa.
Mistäs minä sen voin tietää, mitä kukakin tietää. En mistään. Kerroinpa vaan omat kokemukseni ja sinä menit sitten henkilökohtaisuuksiin. En ihmettele jos olet yksinäinen, jos käyttäydyt irlkin noin.
Minä en missään kohtaan sanonut että olen yksinäinen. Toisaalta ehkäpä myös vakka löysi kantensa meissä kahdessa. Ilmoitin edellisen kommenttini asiattomaksi, koska se meni vähän pitkälle ja tunteisiin minullakin. Mutta en tiedä poistuuko. Pahoitteluni palstalaisille ja hyviä jatkoja.
Mitä minä sillä tiedolla teen oletko vaiko et. Tuskin. Mulla ei mennyt, koska keskustelen yleisellä tasolla niin kun kuuluu.
No niin. Anteeksi, anteeksi. Lopetetaan tähän. Toivottavasti muut voivat jatkaa keskustelua. Tärkeä aihe kuitenkin.
Luovutit ja hävisit väittelyn. Pelle.
Suus kiinni trolli! Se on hyvä että osaa myöntää olevansa väärässä. Sun kaltaisia itsetunnottomia länkyttäjiä mä en voi sietää. Riidankylväjä. T. Tuo jonka kanssa tuo toinen väitteli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaveri haisee ihan v*tun pahalle ja on ihan kohmeessa. Muija, joka oli mun kaveri on muuttunut tosi ällöttäväksi. Sanoin kerran hajuhaitoista nätisti. Lopulta kysyi haiseeko. Vastasin kyllä.
Olen kuulemma todella ilkeä ja hän vaan liian kiltti... Ei ole mikään kiltti tyyppi, sillä kiltti ei hauku ketään jonkun toisen lempielokuvan perusteella.... Lääkkeet vääristää sen todellisuudentajua.
Hän tykkää syödä lääkkeitä ja aikoo niitä syödä, koska ovat tuoneet niin suuren avun. Niin kauan kun jatkaa haisemistaan välttelen hänen seuraansa.
Oma analyysi on, että tuohon jamaan ja aikaisempiin tilanteisiin on joutunut ihan lääkerumban aikana. Ei aikuinen ihminen yhtäkkiä sekoa, ellei ole jokin epätasapaino kehossa, joka pitäisi korjata muutoin kuin lääkkeillä. Sitten kun tilanne korjataan lääkkeillä menee sekoiluun aikaa ja lopputulemana lääkkeiden käyttöön alistuva lammas... Ymmärrän toki, että jossain vaiheessa se onkin kivuttomampi vaihtoehto.
Olemme kaikki erilaisia ja hoitoa ei saisi missään nimessä yksiviivaistaa, että kaikki menevät saman putken läpi, jossa lääkkeet isossa roolissa.
Vierailija kirjoitti:
Kaveri haisee ihan v*tun pahalle ja on ihan kohmeessa. Muija, joka oli mun kaveri on muuttunut tosi ällöttäväksi. Sanoin kerran hajuhaitoista nätisti. Lopulta kysyi haiseeko. Vastasin kyllä.
Olen kuulemma todella ilkeä ja hän vaan liian kiltti... Ei ole mikään kiltti tyyppi, sillä kiltti ei hauku ketään jonkun toisen lempielokuvan perusteella.... Lääkkeet vääristää sen todellisuudentajua.
Hän tykkää syödä lääkkeitä ja aikoo niitä syödä, koska ovat tuoneet niin suuren avun. Niin kauan kun jatkaa haisemistaan välttelen hänen seuraansa.
Oma analyysi on, että tuohon jamaan ja aikaisempiin tilanteisiin on joutunut ihan lääkerumban aikana. Ei aikuinen ihminen yhtäkkiä sekoa, ellei ole jokin epätasapaino kehossa, joka pitäisi korjata muutoin kuin lääkkeillä. Sitten kun tilanne korjataan lääkkeillä menee sekoiluun aikaa ja lopputulemana lääkkeiden käyttöön alistuva lammas... Ymmärrän toki, että jossain vaiheessa se onkin kivuttomampi vaihtoehto.
Olemme kaikki erilaisia ja hoitoa ei saisi missään nimessä yksiviivaistaa, että kaikki menevät saman putken läpi, jossa lääkkeet isossa roolissa.
Itsekin syön lääkkeitä, mut en koskaan haise pahalle. Olen siitä jopa ylitarkka. Mille se siis haisee ja mikä oli tämä elokuva? Oletteko nuoria, kun jostain elokuvista riitelette?
Ei kukaan ole onnellinen tai tyytyväinen elämäänsä ilman syytä.
Jos elämäsi ei ole mitenkään muuttunut siitä, kun sait diagnoosisi, niin ei mikään ihme, että olet edelleen aivan yhtä masentunut kuin ennenkin. Kiinnostu elämästä, opiskele, lue, kehitä itseäsi, urheile, syö terveellisesti, ole sosiaalinen... Et voi syyttää psykiatreja, lääketeollisuutta tai muita ihmisiä, jos et ole ikinä edes yrittänyt. Vituttaa ihmiset, jotka kuvittelevat, että muiden elämä on automaattisesti hyvää ja heidän pitäisi saada sama tarjottimella. Et voi tietää, kuinka paljon onnelliset ihmiset näkevät vaivaa sen eteen, että he eivät olisi samanlaisia luusereita kuin sinä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.
Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa.
Rehellinen? Sinä et kuule tiedä mun myötäelämisen taidoista tai yhtään mistään muustakaan mun ajatuksista yhtään mitään, mut tuolla tavalla jos hyökit toisten silmille irlkin, niin en yhtään ihmettele et masentaa. Kyllä tunsin myötätuntoa, enää en tiedä.
Olisi tärkeä opetella sitä sisälukutaitoa. Tässä viitattiinkin ketjun aiempiin kommentteihin, joista mm. yhdessä todettiin kuinka on aloittajan vika että hän on tuossa tilanteessa kuin nyt on. Tuo jos mikä on tahallista ilkeyttä. Mitä sinä tähän ketjun tulit uhriutumaan? Jos aihe ei kiinnosta, ole hyvä ja poistu. Sulje kone ja tee jotain muuta. Ei täällä ole pakko olla, ja yrittää itsekkäästi kääntää huomiota omaan itseensä ja sanoa toiselle ihmiselle, jota ei edes tunne että kuinka heidän tulisi elää, ajatella ja tuntea. Lue ketju läpi, täällä osa kommentoijista on ihan helvetin törkeitä aloittajaa kohtaan. Nyt järki käteen, aikuiset ihmiset. T:eri.
Niimpä, ole hyvä ja poistu. Tottakai minä tiedän, miten kuuluu elää ja ajatella ettei masennu. Olenhan itsekin ollut masentunut. Ensimmäiseks olis hyvä lopettaa hanuri homeessa netissä istuminen, koska täällä ne vastaukset voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Siitä on turhaa loukkaantua. Täällä kirjoittelee alkoholistitenu ja sieniensyöjärepa. Turhaa sinne terapiankaan on mennä, jos ei kestä sitä mitä siellä sanotaan, eli ihan samoja asioita kun täälläkin on sanottu. Ei masennukseen ole mitään valmista vastausta räätälöitynä juuri sinulle. Se vastaus on kaikille lähes sama. Se, mikä sitä aiheuttaa, se sun täytyy itse selvittää, terapiassakin. Elämä on kovaa, tsemppiä.
Mahdatkohan olla sama tyyppi eräästä masennusketjusta, joka patsasteli omalla parantumisellaan ja nyt kun oli niin parantunut niin tiesi heti kaikki oikeat vastaukset jokaisen mielenterveysongelmaisen tilanteeseen. Ja luonnollisestikin syyllisti muita sairaita että oma vika. Koska sellaiselta sinä kuulostat. Todellisuudessa olen varma että et tiedä mikä auttoi sinua paranemaan (mutta toisaalta jätti vittumaisuutesi ja huonon itsetunnon). Se voi olla aika, oikean ihmisen tapaaminen tai ylipäätään monen asian sattuma. Ihmisille on niin tärkeää kokea hallitsevansa omaa elämäänsä että näiden olemassa olo unohdetaan lähes tarkoituksella. Siksi aina puhutaan "omista valinnoista" kun puhutaan siitä miten on elänyt elämäänsä.
Miksi haukut minua jonkun toisen kirjoitusten perusteella? En ole koskaan tajunnut tätä "oletko se sama". Miksi olisin ja mitä sitten vaikka olisin. En ole. Voisitko sinä kertoa, mitä tuolla vainoharhaisella nivomisella haetaan, kun se ei mulle aukea? Elätkö sä täällä netissä vai mitä ihmettä. En todellakaan ole istunu hanuri homeessa jossain netissä viikosta toiseen. Itse olet paha ihminen, kun haukut muita.
Minäkö paha kun itse haukut sairaita "hanuri homeessa istumisesta". Olen entinen koulukiusattu ja jopa puolustin toisia kiusattuja vaikka jouduin pahaan pinteeseen. Sen vuoksi niskakarvani aina nousevat pystyy sellaisista ihmisistä jotka syyllistävät ihmisiä, joilla on jo paha olla ja olo on muutenkin eksynyt. Toisekseen: miksi sinä nyt loukkaannut siitä mitä minä sanoin kun itsekin sanoit että vastaukset täällä voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä ja siitä on turha loukkaantua? Et taida pysyä itsekään sanomisiesi perässä. PS. otin esimerkin siksi koska et ole ainoa joka parantumisen myötä muuttuu kaikkitietäväksi.
Osaat kyllä urputtaa ja länkyttää, mut mikäs sun ratkaisu sitten olis? Kerroppa nyt kun olet niin älykäs. Enkä todellakaan ole kaikkitietävä. Tiedän jotain, en kaikkea.
Ratkaisu mihin? Mielenterveysongelmiinko? Et kai sinä niitä kaikkia tässä ole yrittänyt vastauksellasi parantaa? Minä ainoastaan kiinnitin huomiota siihen että sinä aiheutit pahaa oloa kommentillasi. Eikä se ainakaan ole ratkaisu mihinkään. En huomannut kommentissasi mitään mitä masentuneet ym. eivät jo tietäisi tai ylipäätään mitään rakentavaa. Osasit vain sanoa kaikki itsestäänselvät asiat mahdollisimmat ikävästi. Minä en edes lähde yrittämään kertoa mitä kenenkin pitäisi tehdä parantuakseen jos sitä haluat. Se on niin monen tekijän summa.
Mistäs minä sen voin tietää, mitä kukakin tietää. En mistään. Kerroinpa vaan omat kokemukseni ja sinä menit sitten henkilökohtaisuuksiin. En ihmettele jos olet yksinäinen, jos käyttäydyt irlkin noin.
Minä en missään kohtaan sanonut että olen yksinäinen. Toisaalta ehkäpä myös vakka löysi kantensa meissä kahdessa. Ilmoitin edellisen kommenttini asiattomaksi, koska se meni vähän pitkälle ja tunteisiin minullakin. Mutta en tiedä poistuuko. Pahoitteluni palstalaisille ja hyviä jatkoja.
Mitä minä sillä tiedolla teen oletko vaiko et. Tuskin. Mulla ei mennyt, koska keskustelen yleisellä tasolla niin kun kuuluu.
No niin. Anteeksi, anteeksi. Lopetetaan tähän. Toivottavasti muut voivat jatkaa keskustelua. Tärkeä aihe kuitenkin.
Luovutit ja hävisit väittelyn. Pelle.
Suus kiinni trolli! Se on hyvä että osaa myöntää olevansa väärässä. Sun kaltaisia itsetunnottomia länkyttäjiä mä en voi sietää. Riidankylväjä. T. Tuo jonka kanssa tuo toinen väitteli.
No ottaapa häviäjälle koville hävitä väittely.. Noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaveri haisee ihan v*tun pahalle ja on ihan kohmeessa. Muija, joka oli mun kaveri on muuttunut tosi ällöttäväksi. Sanoin kerran hajuhaitoista nätisti. Lopulta kysyi haiseeko. Vastasin kyllä.
Olen kuulemma todella ilkeä ja hän vaan liian kiltti... Ei ole mikään kiltti tyyppi, sillä kiltti ei hauku ketään jonkun toisen lempielokuvan perusteella.... Lääkkeet vääristää sen todellisuudentajua.
Hän tykkää syödä lääkkeitä ja aikoo niitä syödä, koska ovat tuoneet niin suuren avun. Niin kauan kun jatkaa haisemistaan välttelen hänen seuraansa.
Oma analyysi on, että tuohon jamaan ja aikaisempiin tilanteisiin on joutunut ihan lääkerumban aikana. Ei aikuinen ihminen yhtäkkiä sekoa, ellei ole jokin epätasapaino kehossa, joka pitäisi korjata muutoin kuin lääkkeillä. Sitten kun tilanne korjataan lääkkeillä menee sekoiluun aikaa ja lopputulemana lääkkeiden käyttöön alistuva lammas... Ymmärrän toki, että jossain vaiheessa se onkin kivuttomampi vaihtoehto.
Olemme kaikki erilaisia ja hoitoa ei saisi missään nimessä yksiviivaistaa, että kaikki menevät saman putken läpi, jossa lääkkeet isossa roolissa.
Ihminen voi nimenomaan seota vakka silmänräpäyksessä psykoosin, skitsofrenian tms. puhjetessa. Vai puhutko masennuksesta sekoamisena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sietääkin olla masentunut, jos haukkuu ilkeästi toista empatiakyvyttömäksi.
Et ole tosissasi? Anteeksi vain mutta on olemassa ihmisiä, joilla ei ole myötäelämisen kykyä mitä tulee muiden ihmisten tuntemaan tuskaan. Jos todella luulet, että olemalla rehellinen, on aloittajan kärsimys ansaittua, olet totaalisen pihalla asioista. Viestisi on eittämättä ketjun yksi naurettavimpia vailla minkäänlaista logiikkaa.
Rehellinen? Sinä et kuule tiedä mun myötäelämisen taidoista tai yhtään mistään muustakaan mun ajatuksista yhtään mitään, mut tuolla tavalla jos hyökit toisten silmille irlkin, niin en yhtään ihmettele et masentaa. Kyllä tunsin myötätuntoa, enää en tiedä.
Olisi tärkeä opetella sitä sisälukutaitoa. Tässä viitattiinkin ketjun aiempiin kommentteihin, joista mm. yhdessä todettiin kuinka on aloittajan vika että hän on tuossa tilanteessa kuin nyt on. Tuo jos mikä on tahallista ilkeyttä. Mitä sinä tähän ketjun tulit uhriutumaan? Jos aihe ei kiinnosta, ole hyvä ja poistu. Sulje kone ja tee jotain muuta. Ei täällä ole pakko olla, ja yrittää itsekkäästi kääntää huomiota omaan itseensä ja sanoa toiselle ihmiselle, jota ei edes tunne että kuinka heidän tulisi elää, ajatella ja tuntea. Lue ketju läpi, täällä osa kommentoijista on ihan helvetin törkeitä aloittajaa kohtaan. Nyt järki käteen, aikuiset ihmiset. T:eri.
Niimpä, ole hyvä ja poistu. Tottakai minä tiedän, miten kuuluu elää ja ajatella ettei masennu. Olenhan itsekin ollut masentunut. Ensimmäiseks olis hyvä lopettaa hanuri homeessa netissä istuminen, koska täällä ne vastaukset voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Siitä on turhaa loukkaantua. Täällä kirjoittelee alkoholistitenu ja sieniensyöjärepa. Turhaa sinne terapiankaan on mennä, jos ei kestä sitä mitä siellä sanotaan, eli ihan samoja asioita kun täälläkin on sanottu. Ei masennukseen ole mitään valmista vastausta räätälöitynä juuri sinulle. Se vastaus on kaikille lähes sama. Se, mikä sitä aiheuttaa, se sun täytyy itse selvittää, terapiassakin. Elämä on kovaa, tsemppiä.
Mahdatkohan olla sama tyyppi eräästä masennusketjusta, joka patsasteli omalla parantumisellaan ja nyt kun oli niin parantunut niin tiesi heti kaikki oikeat vastaukset jokaisen mielenterveysongelmaisen tilanteeseen. Ja luonnollisestikin syyllisti muita sairaita että oma vika. Koska sellaiselta sinä kuulostat. Todellisuudessa olen varma että et tiedä mikä auttoi sinua paranemaan (mutta toisaalta jätti vittumaisuutesi ja huonon itsetunnon). Se voi olla aika, oikean ihmisen tapaaminen tai ylipäätään monen asian sattuma. Ihmisille on niin tärkeää kokea hallitsevansa omaa elämäänsä että näiden olemassa olo unohdetaan lähes tarkoituksella. Siksi aina puhutaan "omista valinnoista" kun puhutaan siitä miten on elänyt elämäänsä.
Miksi haukut minua jonkun toisen kirjoitusten perusteella? En ole koskaan tajunnut tätä "oletko se sama". Miksi olisin ja mitä sitten vaikka olisin. En ole. Voisitko sinä kertoa, mitä tuolla vainoharhaisella nivomisella haetaan, kun se ei mulle aukea? Elätkö sä täällä netissä vai mitä ihmettä. En todellakaan ole istunu hanuri homeessa jossain netissä viikosta toiseen. Itse olet paha ihminen, kun haukut muita.
Minäkö paha kun itse haukut sairaita "hanuri homeessa istumisesta". Olen entinen koulukiusattu ja jopa puolustin toisia kiusattuja vaikka jouduin pahaan pinteeseen. Sen vuoksi niskakarvani aina nousevat pystyy sellaisista ihmisistä jotka syyllistävät ihmisiä, joilla on jo paha olla ja olo on muutenkin eksynyt. Toisekseen: miksi sinä nyt loukkaannut siitä mitä minä sanoin kun itsekin sanoit että vastaukset täällä voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä ja siitä on turha loukkaantua? Et taida pysyä itsekään sanomisiesi perässä. PS. otin esimerkin siksi koska et ole ainoa joka parantumisen myötä muuttuu kaikkitietäväksi.
Osaat kyllä urputtaa ja länkyttää, mut mikäs sun ratkaisu sitten olis? Kerroppa nyt kun olet niin älykäs. Enkä todellakaan ole kaikkitietävä. Tiedän jotain, en kaikkea.
Ratkaisu mihin? Mielenterveysongelmiinko? Et kai sinä niitä kaikkia tässä ole yrittänyt vastauksellasi parantaa? Minä ainoastaan kiinnitin huomiota siihen että sinä aiheutit pahaa oloa kommentillasi. Eikä se ainakaan ole ratkaisu mihinkään. En huomannut kommentissasi mitään mitä masentuneet ym. eivät jo tietäisi tai ylipäätään mitään rakentavaa. Osasit vain sanoa kaikki itsestäänselvät asiat mahdollisimmat ikävästi. Minä en edes lähde yrittämään kertoa mitä kenenkin pitäisi tehdä parantuakseen jos sitä haluat. Se on niin monen tekijän summa.
Mistäs minä sen voin tietää, mitä kukakin tietää. En mistään. Kerroinpa vaan omat kokemukseni ja sinä menit sitten henkilökohtaisuuksiin. En ihmettele jos olet yksinäinen, jos käyttäydyt irlkin noin.
Minä en missään kohtaan sanonut että olen yksinäinen. Toisaalta ehkäpä myös vakka löysi kantensa meissä kahdessa. Ilmoitin edellisen kommenttini asiattomaksi, koska se meni vähän pitkälle ja tunteisiin minullakin. Mutta en tiedä poistuuko. Pahoitteluni palstalaisille ja hyviä jatkoja.
Mitä minä sillä tiedolla teen oletko vaiko et. Tuskin. Mulla ei mennyt, koska keskustelen yleisellä tasolla niin kun kuuluu.
No niin. Anteeksi, anteeksi. Lopetetaan tähän. Toivottavasti muut voivat jatkaa keskustelua. Tärkeä aihe kuitenkin.
Luovutit ja hävisit väittelyn. Pelle.
Suus kiinni trolli! Se on hyvä että osaa myöntää olevansa väärässä. Sun kaltaisia itsetunnottomia länkyttäjiä mä en voi sietää. Riidankylväjä. T. Tuo jonka kanssa tuo toinen väitteli.
No ottaapa häviäjälle koville hävitä väittely.. Noloa.
Tässä kun ei ollut mistään tuollaisesta kysymys. Minähän sen "voitin" mut mistään voittamisesta tai häviämisestä ei ollut mun puolelta kyse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kyllä surullinen asia tämä, etenkin kun moni nuori syö näitä lääkkeitä. Itse käytin yli kymmenen vuotta sitten pari vuotta noin kerran kuussa - parin viikon välein piriä ja kun lopetin tuon, niin siitä noin puolentoista vuoden päästä cipralexia. Jotain muutakin kokeilin, eipä vaikuttanut mitään. Tulin raskaaksi ja lopetin cipralexin ja vielä imetyksen jälkeen aloitin Kelan psykoterapian kanssa ja oisinko pari vuotta käyttänyt. Lopetin ajoissa kolmantena terapia vuotena. Lopetus oli mielestäni helppo.
Mielestäni tuo cipralex ei mitenkään erityisesti vaikuttanut erityisesti jälkeenpäin ajateltuna, mutta rouskutin vain enkä kertonut kellekään. Se vaan näistä jutuista muistui mieleeni että sillä tavalla vaikutti, että orgasmia ei meinannut tulla millään.
Onneksi ei noista tullut jälkivaikutuksia. Kaveri on syönyt 10 v ja yrittänyt lopettaa, niin on tullut paniikkioireita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työskentelen muistisairaiden/monisairaiden vanhusten parissa. Se on auttanut minua ymmärtämään kuinka onnekas olen, kun minulla on terveet jalat (ei amputoitu diabeteksen takia), jalat kantavat alla (minua ei tarvitse siirrellä nostolaitteilla enkä tarvitse pyörätuolia alleni) pystyn puhumaan ja kommunikoimaan normaalisti muiden kanssa. En ole hiipumassa pois (pystyn syömään ja nielemään - taito joka muistisairailta katoaa) Koko maailma on avoinna ja auki. Maailmani ei rajoitu suljettuun osastoon, jossa harvoin pääsee edes ulos. Minulla ei ole fyysisiä tai sairauden aiheuttamia esteitä olla ja toteuttaa ihmisyyttäni sillä tavoin kuin haluan. Olen myös vapaa toimimaan itse enkä ole jatkuvasti riippuvainen muiden avusta.
Usein ihmisen pitää menettää jotain, ennen kuin tajuaa oman onnellisen tilanteensa. Valitettavaa mutta totta.
Oletko taas näitä ketkä viittaavat että ap:n ongelmat on pieniä ja hänen pitäisi olla kiitollinen mitä hänellä on jäljellä? En siis tiedä motiivia kirjoittamasti takana. Siis toki pitää olla aina kiitollinen kaikesta mitä on. Mutta.. Ensinnäkin a. Ihmisellä loppujenlopuksi ei ole kuin se mitä hänen päänsä sisällä on. Kaikki elämykset mitä ihmisen elämässä, hienot tapahtuvat tapahtuvat vain ja ainoastaan hänen päänsä sisällä
b. Jos lääkitys on leikannut ihmisen kykyä olla se ihminen kuka on ollut, kykyä bondata muiden kanssa, kykyä muistaa, kykyä tuntea, kykyä jopa toimia, kykyä muodostaa rakkautta ja parisuhteita, niin kyllä kyse voi olla hyvin vakavasta vammasta siinä missä aivovammakin voi olla jollekin rajoittava tila. Psyykenlääkkeillä ihmisestä voi tulla täysi zombi jolla ei ole mitään elämänlaatua ja joskus elämästä voi tulla täyttä kidutusta aineiden vaikutuksen takia. Toki itse mielen ongelmatkin voivat leikata ihmisen elinpiirin hyvin pieneen ja suppeuttaa aivotoiminnan jopa niin, että hän vain apaattisena kököttää maailman sammuessa hänen sisältään, siinä missä joku dementiapotilas on rappeutunut asteelle että vain makaa tuijottaen tyhjyyteen.Kirjoitin kommentin siksi, että ap heräisi hieman tuosta itseensä käpertyneisyydestä ja ylidramaattisuudestaan. Hän kokee itsensä "vaurioituneeksi". No varmasti sitä onkin masennuspotilaana jollain tasolla. Mutta voi myös päättää näkeekö lasin puoleksi täytenä tai tyhjänä. Voi olla pettynyt omaan elämään sen suhteen, että kapasiteettia olisi ollut vaikka mihinkä, mutta lopputulos on paikallaan valittaminen ja surkuttelu siitä, mitä ei ole saanut tai saavuttanut. Silloin voi olla terveellistä mennä katsomaan niitä, jotka ovat lopullisesti menettäneet vielä enemmän ja tajuta, että hei minä voin ja ehdin tehdä vielä vaikka mitä, jos vain haluan.
Masentuneille on monenlaista kognitiivista terapiaa, jossa juuri pureudutaan siihen, että ajattelurakenteet ja puhe on vääristynyttä yltiödraamaa, negatiivista ja pessimismiin keskittyvää. Jos ajattelun tasolla (kuten ap) kieli keskittyy vain kaikkeen negatiiviseen, siihen mikä minulta puuttuu, mitä en osaa, miksi kaikki aina menee pielee jne. on hyvin vaikea lähteä toiminnan tasolla muuttamaan omia toiminta- ja ajattelumalleja. Masentuneen pitää ikään kuin oppia pois noista kielteisen ajattelun malleista, ennen kuin alkaa pääsemään ulos kierteestä. Yksi tärkeä ajattelun malli on esim. kiitollisuus. Mistä kaikista asioista voin olla elämässäni kiitollinen. Ap voi olla kiitollinen älystään ja kyvystään analysoida tilaansa yksityiskohtaisesti. Hän voi olla kiitollinen siitä, että hänellä on näkevät silmät, kuulevat korvat, toimivat jalat. Hän on riippumaton muiden avusta ym. Mutta jos kaikki tällaiset tärkeät asiat ottaa itsestäänselvyytenä, voi olla, että rypeminen itsesäälisessä kemiallisen vaurioitumisen tilassa antaa enemmän tyydytystä. Siihen sisältyy myös hivenen epärehellisyyttä ja vääristyneisyyttä. "Kaikki on kurjaa", "minulla ei koskaan mitään hyvää", "olen lopullisesti lääkkeiden vaurioittama" (= todennäköisesti ap mutuolettama, jonka on valinnut omaksi mantrakseen ja lopulliseksi totuudekseen.)
Kuulostat siltä niinkuin yleensä vähättelisit mielen sairauksia tai masennusta. Oletko itse käyttänyt psyykenlääkkeitä tai esimerkiksi kokenut vakavan masennuksen? (En siis väitä että ap:n ongelma olisi juuri pelkästään masennus)Se ei helpota kenenkään oloa jos sisäinen olo on hyvin kurja ja piinaava syystä mitä ei aina osaa edes kuvailla, että tietää että joku ihminen on pyörätuolissa tai dementoitunut ja itse ei ole. Se ei sillä hetkellä helpota. Edelleenkin, mielen pulmat ja uskoisin myös että lääkehaitat voi olla yhtä kahlitsevia kuin se että on pyörätuolissa ja aiheuttaa yhtä pahaa kärsimystä kuin fyysinen vamma. Loppupeleissä kipukin on aivoissa. Mielen tuska voi olla hyvin suuri, eikä sitä aina sillä että keskustelee siitä saa edes ratkaistua. Ei edes terapialla.
Kiitollinen voi olla vaikka kokisi masennusta tai kokisi itsensä vaurioituneeksi joidenkin lääkkeiden takia. Voi olla kiitollinen tietyistä asioista elämässään ja masentunutkin samaan aikaan. Ne eivät sulje toisiaan pois. Joskus voi iskeä silti epätoivoisiakin oloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri haisee ihan v*tun pahalle ja on ihan kohmeessa. Muija, joka oli mun kaveri on muuttunut tosi ällöttäväksi. Sanoin kerran hajuhaitoista nätisti. Lopulta kysyi haiseeko. Vastasin kyllä.
Olen kuulemma todella ilkeä ja hän vaan liian kiltti... Ei ole mikään kiltti tyyppi, sillä kiltti ei hauku ketään jonkun toisen lempielokuvan perusteella.... Lääkkeet vääristää sen todellisuudentajua.
Hän tykkää syödä lääkkeitä ja aikoo niitä syödä, koska ovat tuoneet niin suuren avun. Niin kauan kun jatkaa haisemistaan välttelen hänen seuraansa.
Oma analyysi on, että tuohon jamaan ja aikaisempiin tilanteisiin on joutunut ihan lääkerumban aikana. Ei aikuinen ihminen yhtäkkiä sekoa, ellei ole jokin epätasapaino kehossa, joka pitäisi korjata muutoin kuin lääkkeillä. Sitten kun tilanne korjataan lääkkeillä menee sekoiluun aikaa ja lopputulemana lääkkeiden käyttöön alistuva lammas... Ymmärrän toki, että jossain vaiheessa se onkin kivuttomampi vaihtoehto.
Olemme kaikki erilaisia ja hoitoa ei saisi missään nimessä yksiviivaistaa, että kaikki menevät saman putken läpi, jossa lääkkeet isossa roolissa.
Itsekin syön lääkkeitä, mut en koskaan haise pahalle. Olen siitä jopa ylitarkka. Mille se siis haisee ja mikä oli tämä elokuva? Oletteko nuoria, kun jostain elokuvista riitelette?
Elokuva on vain yksi esimerkki. Saattaa sanoa ettei kestä jotakin tyyppiä kun käyttää esim. mekkoja aina... "Siis voitsä kuvitella et sillä on 20 asteen pakkasellakin joku v*tun mekko. Se on sellanen pieni hiirulainen en kestä sitä."
En mä sen kanssa ole riidellyt noista asioista. Oon vaan kuunnellut sen juttuja kuinka löytää arvostelemisen aihetta aina muista ihmisistä, vaikka ei pitäisi. On ilkeä mun mielestäni useinkin. Olin aika huvittunut, kun se alkoi selittää kiltteydestään. Kuka kiltti esim. sekstaa varatun miehen kanssa tietäessään miehen olevan varattu.
Haisee likaisen rätin ja imelän jonkun sekoitukselle ja se haju tarttuu kaikkialle. Polttaa röökiä ja pieree. Oltiin risteilyllä ja meinasin oksentaa siinä hajussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri haisee ihan v*tun pahalle ja on ihan kohmeessa. Muija, joka oli mun kaveri on muuttunut tosi ällöttäväksi. Sanoin kerran hajuhaitoista nätisti. Lopulta kysyi haiseeko. Vastasin kyllä.
Olen kuulemma todella ilkeä ja hän vaan liian kiltti... Ei ole mikään kiltti tyyppi, sillä kiltti ei hauku ketään jonkun toisen lempielokuvan perusteella.... Lääkkeet vääristää sen todellisuudentajua.
Hän tykkää syödä lääkkeitä ja aikoo niitä syödä, koska ovat tuoneet niin suuren avun. Niin kauan kun jatkaa haisemistaan välttelen hänen seuraansa.
Oma analyysi on, että tuohon jamaan ja aikaisempiin tilanteisiin on joutunut ihan lääkerumban aikana. Ei aikuinen ihminen yhtäkkiä sekoa, ellei ole jokin epätasapaino kehossa, joka pitäisi korjata muutoin kuin lääkkeillä. Sitten kun tilanne korjataan lääkkeillä menee sekoiluun aikaa ja lopputulemana lääkkeiden käyttöön alistuva lammas... Ymmärrän toki, että jossain vaiheessa se onkin kivuttomampi vaihtoehto.
Olemme kaikki erilaisia ja hoitoa ei saisi missään nimessä yksiviivaistaa, että kaikki menevät saman putken läpi, jossa lääkkeet isossa roolissa.
Ihminen voi nimenomaan seota vakka silmänräpäyksessä psykoosin, skitsofrenian tms. puhjetessa. Vai puhutko masennuksesta sekoamisena?
Sivusra...
Se pits olla äärimmäisen tarkkaa se diagnoosi. Pitäs listaa kaikki vedetyt nappulat ja katsoa aikasyklejä milloin oireet ilmaantuneet.
Mun kaveri veteli sekaisin millon mitäkin resepti nappia yhessä vaiheessa ja siitä ne sekoilut sitten tuli ja niitten sekoilujen perusteella laitettiin lisää nappia ja tehtiin diagnoosia vissiin... Ei kuulosta fiksulta.
Mullekin sanottiin, että täytyy loppuelämä vetää lääkkeitä. En vetänyt. Vedin 2 kuukautta ja lopetin, koska aivot alkoi skrakaamaan niin pahasti et meinasi yliopistossa jäädä viime metrit kesken. Lisäksi oli ylivilkas olo. Muistin lyhyys ja ylivikkaus ei ole kovin hyvä kombinaatio. Otin itseäni niskasta kiinni ja arvioin ruokavalioni ja pistin kuntoon. Nyt on masennuksen osalta pää paremmassa kuosissa kuin varmaan koskaan aikuisiällä. Mitään lääkkeitä en syö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri haisee ihan v*tun pahalle ja on ihan kohmeessa. Muija, joka oli mun kaveri on muuttunut tosi ällöttäväksi. Sanoin kerran hajuhaitoista nätisti. Lopulta kysyi haiseeko. Vastasin kyllä.
Olen kuulemma todella ilkeä ja hän vaan liian kiltti... Ei ole mikään kiltti tyyppi, sillä kiltti ei hauku ketään jonkun toisen lempielokuvan perusteella.... Lääkkeet vääristää sen todellisuudentajua.
Hän tykkää syödä lääkkeitä ja aikoo niitä syödä, koska ovat tuoneet niin suuren avun. Niin kauan kun jatkaa haisemistaan välttelen hänen seuraansa.
Oma analyysi on, että tuohon jamaan ja aikaisempiin tilanteisiin on joutunut ihan lääkerumban aikana. Ei aikuinen ihminen yhtäkkiä sekoa, ellei ole jokin epätasapaino kehossa, joka pitäisi korjata muutoin kuin lääkkeillä. Sitten kun tilanne korjataan lääkkeillä menee sekoiluun aikaa ja lopputulemana lääkkeiden käyttöön alistuva lammas... Ymmärrän toki, että jossain vaiheessa se onkin kivuttomampi vaihtoehto.
Olemme kaikki erilaisia ja hoitoa ei saisi missään nimessä yksiviivaistaa, että kaikki menevät saman putken läpi, jossa lääkkeet isossa roolissa.
Itsekin syön lääkkeitä, mut en koskaan haise pahalle. Olen siitä jopa ylitarkka. Mille se siis haisee ja mikä oli tämä elokuva? Oletteko nuoria, kun jostain elokuvista riitelette?
Elokuva on vain yksi esimerkki. Saattaa sanoa ettei kestä jotakin tyyppiä kun käyttää esim. mekkoja aina... "Siis voitsä kuvitella et sillä on 20 asteen pakkasellakin joku v*tun mekko. Se on sellanen pieni hiirulainen en kestä sitä."
En mä sen kanssa ole riidellyt noista asioista. Oon vaan kuunnellut sen juttuja kuinka löytää arvostelemisen aihetta aina muista ihmisistä, vaikka ei pitäisi. On ilkeä mun mielestäni useinkin. Olin aika huvittunut, kun se alkoi selittää kiltteydestään. Kuka kiltti esim. sekstaa varatun miehen kanssa tietäessään miehen olevan varattu.
Haisee likaisen rätin ja imelän jonkun sekoitukselle ja se haju tarttuu kaikkialle. Polttaa röökiä ja pieree. Oltiin risteilyllä ja meinasin oksentaa siinä hajussa.
En usko. Vähintään olet samanlainen suustas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri haisee ihan v*tun pahalle ja on ihan kohmeessa. Muija, joka oli mun kaveri on muuttunut tosi ällöttäväksi. Sanoin kerran hajuhaitoista nätisti. Lopulta kysyi haiseeko. Vastasin kyllä.
Olen kuulemma todella ilkeä ja hän vaan liian kiltti... Ei ole mikään kiltti tyyppi, sillä kiltti ei hauku ketään jonkun toisen lempielokuvan perusteella.... Lääkkeet vääristää sen todellisuudentajua.
Hän tykkää syödä lääkkeitä ja aikoo niitä syödä, koska ovat tuoneet niin suuren avun. Niin kauan kun jatkaa haisemistaan välttelen hänen seuraansa.
Oma analyysi on, että tuohon jamaan ja aikaisempiin tilanteisiin on joutunut ihan lääkerumban aikana. Ei aikuinen ihminen yhtäkkiä sekoa, ellei ole jokin epätasapaino kehossa, joka pitäisi korjata muutoin kuin lääkkeillä. Sitten kun tilanne korjataan lääkkeillä menee sekoiluun aikaa ja lopputulemana lääkkeiden käyttöön alistuva lammas... Ymmärrän toki, että jossain vaiheessa se onkin kivuttomampi vaihtoehto.
Olemme kaikki erilaisia ja hoitoa ei saisi missään nimessä yksiviivaistaa, että kaikki menevät saman putken läpi, jossa lääkkeet isossa roolissa.
Itsekin syön lääkkeitä, mut en koskaan haise pahalle. Olen siitä jopa ylitarkka. Mille se siis haisee ja mikä oli tämä elokuva? Oletteko nuoria, kun jostain elokuvista riitelette?
Elokuva on vain yksi esimerkki. Saattaa sanoa ettei kestä jotakin tyyppiä kun käyttää esim. mekkoja aina... "Siis voitsä kuvitella et sillä on 20 asteen pakkasellakin joku v*tun mekko. Se on sellanen pieni hiirulainen en kestä sitä."
En mä sen kanssa ole riidellyt noista asioista. Oon vaan kuunnellut sen juttuja kuinka löytää arvostelemisen aihetta aina muista ihmisistä, vaikka ei pitäisi. On ilkeä mun mielestäni useinkin. Olin aika huvittunut, kun se alkoi selittää kiltteydestään. Kuka kiltti esim. sekstaa varatun miehen kanssa tietäessään miehen olevan varattu.
Haisee likaisen rätin ja imelän jonkun sekoitukselle ja se haju tarttuu kaikkialle. Polttaa röökiä ja pieree. Oltiin risteilyllä ja meinasin oksentaa siinä hajussa.
En usko. Vähintään olet samanlainen suustas.
Ei sun tarviikaan uskoa :)
Mä tiedän millanen se on ja siks ei kovin usein nähdäkään. Se ei tuntunut pitävän mustakaan ja koitti pomppottaa miten sattuu aikasemmin. Enää en jaksa neidin swingejä ja sen käytös onkin parantunut minua kohtaan.
En mäkään sua uskois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen syönyt SSRI-lääkkeitä noin 14 vuotta. Ne ovat auttaneet tosi paljon. Olen käynyt läpi myös pitkän psykoterapian ja lisäksi raitistunut.
Elämäni alku oli hyvin vaikeaa, ja masennus piti minua otteessaan yli 20 vuoden ajan. Tuo lääke-terapia-raitistuminen-kombo on tehnyt minusta onnellisen ihmisen.
Minulle lääkkeet sopivat. Tokihan ne alkoivat kunnolla vaikuttaa vasta, kun jätin alkoholin ja kolmiolääkkeet pois kokonaan. Olen kiitollinen siitä, että olen vuosien ajan saanut nauttia elämästäni.
Ex-masentunut
Alkoholi on kaikkein huimin masenne. Ei sitä edes tajua miten voimattomaksi ja tyhjäksi olon vetää, jos juo kerrankin viikossa. Vuoden oltuani juomatta alkoi energiaa kummasti löytymään. Masentuneille täysi nollatoleranssi alkoholiin auttaisi montaa. Ihan sama miten laillinen on, mutta hermomyrkky ja huume pahimmasta päästä.
Ap on esimerkki nimenomaan haitattomia SSRI-lääkkeiden mustamaalavien tahojen uhrista. Kuvitellaan vaikka väkisin olemattomia haittoja sepitettyjen kauhutarinoiden myötä.
Ssri - lääkkeet haitattomia? Anna mun kaikki kestää.
Kuinka te ootte niin tolloja? Salaliittoteorioita ssri-lääkkeistä netistä, lääketehtaat on saatanasta ja hui! Hitto mitä lampaita, ollaan niin erilaisia ja"kriittisiä", muttei pienintäkään ymmärrystä kemiasta tai biologiasta:D
Sinun neurolepteistä saamasi vauriot ovat ilmeisiä etenevän skitsofrenian oireita, joille on tyypillistä etenevät kogintiiivisetn puutokset (tardiivi dementia) ja pahenevat skitsofrenian negatiiviset oireet, joille on ominaista juurikin tunneköyhyys ja kyvyttömyys tuntea mielihyvää. Tutkijat ovat jo kauan aikaa sitten huomanneet, että mitä pidempään sairastaa skitsofreniaa, sitä pahempia muutoksia on löydettävissä aivojen eri osa-alueilla ja nämä muutokset ovat yhteydessä paheneviin positiivisiin (tardiivi psykoosi) ja negatiivisiin oireisiin. Nykyään ollaan jo kauan tiedetty, että psykoosi on myrkyllinen mentaalinen tila, joka tuhoaa aivokudosta ja täten edetessään aiheuttaa laskua siihen sairastuvien yksilöiden toimintakyvyssä. Tätä tilaa voidaan hoitaa neurolepteillä, jotka tosin mm. lääkeyhtiö Eli Lilyn rahoittaman eläinkokeen mukaan kutisti makakiapinoiden aivoja 18 kuukaudessa noin 10%. Kuitenkin johtavien psykiatrian alan asiantuntijoiden mukaan skitsofreenikkojen aivot ovat aivan erilaisia kuin normaalien ihmisten ja makakaiapinoiden aivot, ja näitä epänormaaleja aivoja neuroleptit suojaavat psykoosin aiheuttamalta hirvittävältä aivomyrskyltä, joka tuhoaa kaikki aivosolut ja tekee sinusta debiilin. Joten ole onnellinen, kun olet sentään saanut hoitoa tuohon hirvittävään sairauteesi! Jos taas sinua on hoidettu neurolepteillä muusta syystä ja sinulla on samanlaiset aivot kuin makakipainoilla, on mahdollista, että oireesi johtuvat näistä lääkkeistä. Psykiatrit ovat siinä mielessä ikävässä välikädessä, että hulluja on todella vähän verrattuna siihen, miten paljon antipsykoottiset lääkkeet voisivat tuottaa, jos niitä syötettäisiin jokaiselle vastaantulevalle dementikoista pikkulapsiin. Siksi he eivät voi mitenkään olla varmoja, toimiiko lääke sinulla, ja lääkkeen kokeileminenhan on jokaisella potilaalla on kannattavampaa kuin ei-kokeilu.
Alue: Aihe vapaa
Onhan se selvää, että aineet jotka toisten aivokemiaan vaikuttavat toivotulla tavalla voivat toisilla vaikuttaa epätoivotulla tavalla. Tämähän on vesiselvä asia. Siitä miten nämä aineet vaikuttavat ylipäänsä voi sitten keskustella erikseen.