ONKO KOHTALOTOVEREITA?

sitten epäilee, että lapsi ei ole hänen, kun huorittelee. Auttaisiko, jos sanoisit oma-alotteisesti, että tehdään isyystesti, niin voi olla varma.

Olen sanonut asiasta hänelle koska emme ole avioliitossa että tehdään

ilman muuta verikokeet isyyden varmistamiseksi. mutta hän ei ota sitä kuuleviin korviinsa vaan sanoo että ei kiinnosta. huorittelee vaan. mutta se on nyt selvinnyt että hän on elämänsä aikana käynyt yhdessä

isyystestissä nuoruudessaan ja ei ollut lapsen isä. miettinyt olisiko tästä aiheutunut jotain traumoja hänelle. mene ja tiedä sitten..



menninkäinen

kiitos tuesta. lapseni on nyt jo 2,5 v. isä halusi isyyskokeen tehtäväksi, koska kuulemma huorasin ympäriinsä ja hän oli vain yksi mahdollinen isäehdokas. koska emme ole naimisissa, niin lapsen synnyttyä tuli lastenvalvojalta sosiaalihuollosta kutsu tulla isyydentunnustamiseen. sieltä saimme lähetteen terveyskeskukseen verikokeisiin. karmea kokemus, kun lapse päästä etsittiin suonta verenottoa varten. jonkin ajan kuluttua tuli kotiin kokeen tuloksista ja uusi aika lastenvalvojalle. siellä sitten määrättiin isälle elatusmaksu hänen tulojensa mukaisesti. isä raukka vaan ei päässyt meistä eroon, koska asuimme naapureina. vasta vuosi sitten muutin pois niiltä kulmilta. isä tapaili hetken lastaan kunnes ilmeisesti kyllästyi. yhteydenotoissa on ilmoittanut, ettei ole yhtään ikävä ja hän voi hyvin elää ilman lastaankin. yritä selvittää, onko myös sinun miehesi sairastunut. jos on, niin passita hoitoon vaikka väkisin, ettei sinun tarvitsisi tätä paskaa kestää. terveisin riitta.

Itse uskon, että myös ap:n mies on todellakin henkisesti sairas, kuten myös toisen, jolle kävi samalla tavalla.



Toivon teille molemmille paljon voimia ja valoisaa mieltä nauttia lapsestanne.

Esikoiseni isä suoritti lähdön vähän pitemmän kaavan mukaan tosin...Kävi raskaudesta kuultuaan ensin muutaman kuukauden vieraissa minkä kerkesi ja sitten nappasi itselleen uuden emännän jonka luokse saman tien muutti. Me olimme siis kihloissa ja vauva ns. puolivahinko eli puhuttu oli kuitenkin. Selkärangaton paskiainen se oli, hyvä kun pääsin eroon.

Nykyisin näkee lastaan noin kerran vuodessa ja soittelee kaks kertaa, joulun alla ja synttäreiden alla lahjatoiveita...

Voimia sulle, meet vaan päivä kerrallaan, kaikesta selviää kyllä.

olen yrittänyt keskustella aisiasta miehen kanssa puhelimitse mutta asia ei ole edistynyt puusta pidemmälle ja nyt minulle on tarjottu asuntoa kotikaupungistani ja maanantaina pitäisi tietää otanko asunnon vai en? auttakaa minua!

kumma tarina..



tuli ekana mieleen, ettei joku ole puhunut susta paskaa hänelle, jotain tosi roisia, mikä saa tollaisen reaktion aikaiseksi??



Ensin haluaa lapsen ja sitten kun olet raskaana - jättää sut ja alkaa huoritella..todella outoa.



Vaihtoehtoja:



1) miehesi on pimahtanut- iso remmi heittää yli- mutta sitten ei kyllä voisi hoitaa töitään..

2) joku puhuu susta paskaa- mutta miksi se ei usko suo jos olette 6 v olleet yhdessä

3) miehesi luulee olevansa steriili ja sitä kautta on varma, että olet pettänyt häntä- tää kuullostaa jo saippuasarjalta..

4) sillä on uusi nainen ja se työntää suo pois- en usko tähän itsekkään



nimenomaan se, että takananne on jo 6 v taivalta - niin luulisi että jo tuntee toisen.



Mä en usko, että toi isä asia liittyy tähän kuvioon.

Eikö se oikeesti sano mitään muuta kun huora kun tapaatte, eikö paljasta mistä suo syyttää??Kysytkö mihin se perustaa väitteensä?



Todella outoa.

löysitkö sen yksin olevien yhteisön..? :)

Saisit varmasti paljon tukea ja myöskin paljon kohtalontovereita..



:)

No tilannehan on nyt tämä; olet raskaana ja et saa yhteyttä lapsesi isään. Mitä siis voit tehdä?



Minusta sinulla on tasan 1 vaihtoehto; keskittyä OMAAN ja vauvasi elämään.

Voi olla ettet koskaan saa tietää miksi miehesi teki kuten teki. Tuskin hän sitä itsekään tietää. En kuitenkaan jaksa uskoa että miehesi tietoisesti sinua haluaa loukata joten sinun on turha kerätä itseesi katkeruutta tai vihaa. Se vain satuttaa sinua ja vauvaasi.



sanoit että eniten tässä kärsii teidän syytön vauva. Olen eri mieltä. Ei vauvasi kärsi. Hänellä on rakastava ja huolehtiva äiti. Hänellä on turvallinen ja lämmin koti. Joku joka kasvattaa ja pitää sylissä.



Tarkotan nyt vain sitä. Että. Jos nyt liikaa takerrut mieheen, hänen motiiveihinsa, suret menetystäsi niin silloin et kykene elämään vauvasi kanssa täysillä.



Jos keskityt sen sijaan elämääsi niin silloin olet voittaja päätti miehesi sitten jatkaa elämäänsä teidän kanssa tai ei. Mutta se on hänen päätös, sitä et voi jäädä odottamaan. Saattaisit joutua odottamaan lopun elämääsi.



Mieti mikä voisi olla hyvä kasvuympäristö lapsellesi? Kotipaikkakuntasi? Läheisten luona? Missä on ystäväsi?

Missä koet olevasi vapaa ja onnellinen? Missä tunnet itsesi vahvaksi ja elinvoimaiseksi?

Missä saat tukea lapsen hoitoon? Missä tunnet olosi kotoisaksi? Mieti näitä ja tee sitten ratkaisu.



Toivon sinulle runsain mitoin rakkautta, onnea ja menestystä elämääsi!

Käy soneraplazan sivuilla ellien osiossa ja valitse aiheeksi vanhemmuus ja siitä alaotsikko yksin huoltajat. Lue nimimerkkillä " nuppu" kirjoittaneen viesti. ilmeisesti hän on kohtalotoverisi!

Entä jos kuitenkin soitat tai lähetät hänelle viestin, jossa toteat että rakastat, annat anteeksi, etkä hoputa ja vielä että haluaisit tietää jonkun tilanne katsauksen onko yhteen palaaminen kokonaan poissuljettu ajatus, jos on niin voit jatkaa elämääsi, jos sellainen mahdollisuus on, mitä toivot, koska arvostat miestäsi, voidaanko sopia jokin ajankohta jolloin ottaa yhteyttä?