Diana: In her own words

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa Dianan isästä kuvia nuorena, niin etenkin hymyillessään muistuttaa suun seudulta kovasti Dianaa. Siis Jaarli Edward Spencer.

Sara ja Jane ja etenkin poika muistuttavat Spencerin ukkelia mutta Diana on kuin eri puusta veistetty kroppaa myöten. Suuhan hänellä oli perienglantilainen kyllä. Jotta muistuttaa ketä vain siltä osin.

Ei tuosta asiasta kirjoitettaisi jos se olisi tuulesta temmattu kukapa moista edes ikinä keksisi. Lisäksi Frances pyöri niitten porukoissa ja meni naimisiinkin ringistä joka oli J G liepeillä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut  ne häät kovin kummoista katsottavaa, kun oli pienet tv-ruudut siihen aikaan  ja taisi olla kesä, että piti verhoilla pimentää tupaa, päiväsaikaanhan taisi olla se suora lähetys?  

Kyllä se oli päivällä ja haaleat värit tv ssä sen muistan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa Dianan isästä kuvia nuorena, niin etenkin hymyillessään muistuttaa suun seudulta kovasti Dianaa. Siis Jaarli Edward Spencer.

Sara ja Jane ja etenkin poika muistuttavat Spencerin ukkelia mutta Diana on kuin eri puusta veistetty kroppaa myöten. Suuhan hänellä oli perienglantilainen kyllä. Jotta muistuttaa ketä vain siltä osin.

Mutta mihin  liittyy vaikka Diana olisikin sivusuhteen tulosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa Dianan isästä kuvia nuorena, niin etenkin hymyillessään muistuttaa suun seudulta kovasti Dianaa. Siis Jaarli Edward Spencer.

Sara ja Jane ja etenkin poika muistuttavat Spencerin ukkelia mutta Diana on kuin eri puusta veistetty kroppaa myöten. Suuhan hänellä oli perienglantilainen kyllä. Jotta muistuttaa ketä vain siltä osin.

Täysin tuon poika Goldsmithin näköinen.

Nyt on korjattava tuolla ollut väite Dianan sisaren miehestä sillä kyllä se oli toinen sisaren mies joka oli Pariisissa ja se oli Felloqes ei Mc Corquedale:

Herra Fellowes oli pariisissa kuolinyönä siis Dianan sisaren mies! :

Mr X was proud of his job and is an ardent royalist. However, something unexpected happened that night which he found deeply troubling. He says that just before midnight (as Diana was preparing to leave the Ritz Hotel with Dodi) two well-spoken men burst through the door of the communications room. Described as "public school", they brusquely ordered Mr X to leave his post and not to return until told. Mr X kept silent about this pertinent episode until 2000 because he had signed the Official Secrets Act. But then, apparently, he named one of the men to a third party. Exploding with anger, he explained: "It was that ..... Fellowes. He turfed me out of my own office. He was in Paris the night Diana died.

Quote:

Lord Fellowes has said he was enjoying a break at his Norfolk estate with his wife — Diana's sister, Lady Jane Fellowes. He has dismissed the claim he was in Paris that weekend or any part of the night Diana died.

Todella outoa.

Tuokin dokkari vain vahvisti ajatusta siitä, miten monella eri tavalla tuo liitto oli tuhoon tuomittu ennen kuin alkoikaan.

Minulle tuli ihan ekaksi mieleen, että tuossa avioitui elämältä suojeltu teinivaimo ja aikuinen ,maailmaa nähnyt mies. Aatelisia kumpikin, mutta ihan eri aikakausilta ja maailmoista. 

Kun itse katselen nyt kolmenkympin ylittäneenä 19-vuotiaiden elämää ja ajatusmaailman kypsymättömyyttä, en hirveästi ihmettele miksi Charles ja Diana ei olleet niin syvällinen pari keskenään.

Charles on muutenkin vauvasta saakka kasvatettu tuohon jäyhään rooliinsa, ja oli jäänyt vaille äidin hoivaa varttuessaan lastenhoitajien muodollisessa huomassa, kenties vailla syliäkään.

Diana taas repäistiin jäykkään monarkkielämään aika äkkiseltään. Diana taisi olla muutenkin herkkä, mieleltään hauras,  puolisoltaan paljon rohkaisua, huomiota ja hellyyttä hakeva, jopa läheisriippuvainen persoona, eli miestään ajatellen täysin päinvastainen. En oikein usko että heillä oli mitään yhteistä, jossa olisivat toisiaan ymmärtäneet. Eikä median sairas kiinnostus  ainakaan auttanut yhtään.

Surullinen tarina todella, kummankin puolison kannalta.

Kumma kun Dianan pojalla Spencerin suvun punainen tukka jos äitinsä muka ei olisi isänsä lapsi. Juuri Dianan isän puolelta tuo punapäisyys periytyy.

Aka e.v.v.k:ta jonkun  kai kohta liki parikymmenen vuotta vuotta sitten auto-onnettomuudessa kuolleen Englannin kuningashuoneen jäsenen,  eri käymissään paikoissa tyhjänpäiväisten näyttäytymisten ja hymyilyjen muistelut nyt enää . 'Couldn´t care less of it'...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa Dianan isästä kuvia nuorena, niin etenkin hymyillessään muistuttaa suun seudulta kovasti Dianaa. Siis Jaarli Edward Spencer.

Sara ja Jane ja etenkin poika muistuttavat Spencerin ukkelia mutta Diana on kuin eri puusta veistetty kroppaa myöten. Suuhan hänellä oli perienglantilainen kyllä. Jotta muistuttaa ketä vain siltä osin.

Mutta mihin  liittyy vaikka Diana olisikin sivusuhteen tulosta?

No tämä selittäisi ensinnäkin sen miten Dianaa pidettiin erilaisena ja odotettiin kuten sanottu jotenkin kultaavuolevaksi ( termi J Goldsmithistä) . Se selittäisi että Dianan sukulinja ja geenit juutalaiset eikä kuin äidin puolelta ne jotka kerrottu. Jos myös asia tuli vaikka äidin tai kuningataräidin kautta hovin tietoon vasta myöhään se voisi selittää Dianaan suhtautumista ( siellä taisi olla aika natseja oikeasti paikalla?)

Vaikka virallisesti Spencereitten hieno sukupuu oltaisiin liitetty Windsoreihin niin faktisesti ei sekään verilinja sitten olisi sen enempää ns englantilaisempi. Mietinkin kukahan tuossa kusettikaan ja ketä eniten loppujen lopuksi:)? Virallusesti tuota ei ikinä tulla myöntämään koska olisi liian kuuma peruna.

Dianan äiti taisi olla ukko Spencerin nyrkkien alla ja yritti synnyttää poikaa hikipäässä. Ei voi moittia naisparkaa. Ja sitten Dianakin oli vain tyttö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa Dianan isästä kuvia nuorena, niin etenkin hymyillessään muistuttaa suun seudulta kovasti Dianaa. Siis Jaarli Edward Spencer.

Sara ja Jane ja etenkin poika muistuttavat Spencerin ukkelia mutta Diana on kuin eri puusta veistetty kroppaa myöten. Suuhan hänellä oli perienglantilainen kyllä. Jotta muistuttaa ketä vain siltä osin.

Mutta mihin  liittyy vaikka Diana olisikin sivusuhteen tulosta?

No tämä selittäisi ensinnäkin sen miten Dianaa pidettiin erilaisena ja odotettiin kuten sanottu jotenkin kultaavuolevaksi ( termi J Goldsmithistä) . Se selittäisi että Dianan sukulinja ja geenit juutalaiset eikä kuin äidin puolelta ne jotka kerrottu. Jos myös asia tuli vaikka äidin tai kuningataräidin kautta hovin tietoon vasta myöhään se voisi selittää Dianaan suhtautumista ( siellä taisi olla aika natseja oikeasti paikalla?)

Ja kyllähän tämä selittäisi Dianan pakustanimiesten faniutta koska siskopuolensa oli naimisissa pakistanilaisen Imran Khanin kanssa. Diana tukeutui Golsmitheihin että ei tämä kaikki tuulesta tullut.

Vaikka virallisesti Spencereitten hieno sukupuu oltaisiin liitetty Windsoreihin niin faktisesti ei sekään verilinja sitten olisi sen enempää ns englantilaisempi. Mietinkin kukahan tuossa kusettikaan ja ketä eniten loppujen lopuksi:)? Virallusesti tuota ei ikinä tulla myöntämään koska olisi liian kuuma peruna.

Dianan äiti taisi olla ukko Spencerin nyrkkien alla ja yritti synnyttää poikaa hikipäässä. Ei voi moittia naisparkaa. Ja sitten Dianakin oli vain tyttö!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Googlatkaa Dianan isästä kuvia nuorena, niin etenkin hymyillessään muistuttaa suun seudulta kovasti Dianaa. Siis Jaarli Edward Spencer.

Sara ja Jane ja etenkin poika muistuttavat Spencerin ukkelia mutta Diana on kuin eri puusta veistetty kroppaa myöten. Suuhan hänellä oli perienglantilainen kyllä. Jotta muistuttaa ketä vain siltä osin.

Mutta mihin  liittyy vaikka Diana olisikin sivusuhteen tulosta?

No tämä selittäisi ensinnäkin sen miten Dianaa pidettiin erilaisena ja odotettiin kuten sanottu jotenkin kultaavuolevaksi ( termi J Goldsmithistä) . Se selittäisi että Dianan sukulinja ja geenit juutalaiset eikä kuin äidin puolelta ne jotka kerrottu. Jos myös asia tuli vaikka äidin tai kuningataräidin kautta hovin tietoon vasta myöhään se voisi selittää Dianaan suhtautumista ( siellä taisi olla aika natseja oikeasti paikalla?)

Vaikka virallisesti Spencereitten hieno sukupuu oltaisiin liitetty Windsoreihin niin faktisesti ei sekään verilinja sitten olisi sen enempää ns englantilaisempi. Mietinkin kukahan tuossa kusettikaan ja ketä eniten loppujen lopuksi:)? Virallusesti tuota ei ikinä tulla myöntämään koska olisi liian kuuma peruna.

Dianan äiti taisi olla ukko Spencerin nyrkkien alla ja yritti synnyttää poikaa hikipäässä. Ei voi moittia naisparkaa. Ja sitten Dianakin oli vain tyttö!

Se voi olla että hovin sisällä hylkäämisen perussyy olikin jopa vaikka juutalaisantipatia ja tuomio sitä karmeampi ? Ei kuningataräiti sietänyt ykskaks Dianaa yhtään kun lapset oli liitetty vaan virallisen Spencer linjan kautta sai Diana mennä. Pojatkin tuntuvat ottavan etäisyyttä niihin.

En tiedä mutta Diana ei kertonut tod kaikkea, vain puhui syrjinnästään ja yksin jättämisestä. Sisaret tai äiti ovat voineet tuoda oikean syntyperän hovin tietoon vasta häitten tai lasten jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun Dianan pojalla Spencerin suvun punainen tukka jos äitinsä muka ei olisi isänsä lapsi. Juuri Dianan isän puolelta tuo punapäisyys periytyy.

Ei kun Harry on tietysti perinnyt punapäänsä James Hewittiltä;)

Eli Dianan isä ei ole Dianan isä ja Harryn isä ei ole Harryn isä.

Siitä varmaan on koko maailma samaa mieltä, että Diana muutti monarkian jäykkyyttä maanläheisempään suuntaan. Minusta lähes koko maailman monarkeilla on vasta Dianan jälkeen hyväksytty ei-aateliset puolisot, ja muutenkin normaalimpaa elämää kuninkaallisille lapsille ja aikuisillekin.

Diana oli kuningashuonetta uudistava uhrilammas, ja sukua jalostava geenipankki. Paljon hyvää hän sai aikaan lapsilleen ja muille jälkeensä tulleille monarkeille , kärsittyään ensin itse.

Kyllä Ruotsissa nähtiin jo 70-luvulla ei-aatelinen puoliso kuninkaalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun Dianan pojalla Spencerin suvun punainen tukka jos äitinsä muka ei olisi isänsä lapsi. Juuri Dianan isän puolelta tuo punapäisyys periytyy.

Ei kun Harry on tietysti perinnyt punapäänsä James Hewittiltä;)

Eli Dianan isä ei ole Dianan isä ja Harryn isä ei ole Harryn isä.

Tämä minua jaksaa ihmetyttää, että monet edelleen näin uskovat. Vanhemmiten Harry näyttää kasvonpiirteiltään niin paljon isältään, eli Charlesilta.

Kävi jälleen mielessä, että tuosta sai vuosituhannen rakkauskertomuksen. Ajatelkaapa vain:

on prinssi, joka on luonteeltaan kuin Darcy - yläluokkaiseksi, muodollisuuteen ja tiukkaan kuriin kasvatettu, onhan hän tuleva kuningas, pinnan alla on herkkä, pohdiskeleva nuori mies, joka ei ole ulkonäöltään yhtä viehättävä kuin veljensä (puhumattakaan Darcysta). Häntä pilkataan siitä. Prinssi rakastuu erääseen piireissä pyörivään älykkääseen ja teeskentelemättömään, vaaleaan neitoseen, Camillaan,  ja saakin vastakaikua, hetken he ovat tavattoman onnellisia, mutta neitonen ei hovin mielestä ole missään tapauksessa sopiva kuningattareksi: hän ei ole neitsyt. Prinssi lähetetään nopeasti, viestejä jättämättä ulkomaille, neitonen ymmärtää yskän ja jatkaa elämäänsä, hän menee naimisiin ja saa lapsia.

Prinssi miettii, että ehkä tyhjyyden tunne menee vähitellen ohi, mutta hyväksyy tilanteen, onhan hänen rakas neuvonantajansa, tyhmän isän viisas korvike ja ystävä Lordi Mountbatten hänet asiasta vakuuttanut, 'katso maailmaa, mene naimisiin vasta myöhemmin, otat jonkun nuoremman ja ehdottomasti morsiamen pitää olla kokematon'.  Vähitellen suhteet Camillaan uudistuvat, heistä tulee ystävät.

Prinssi katsoo maailmaa, hänellä on suhteita, useitakin, mutta Camillaa hän ei voi unohtaa. Mutta tilanne on toivoton. Vuosien mittaan paine alkaa kasvaa - naimisiin, naimisiin, mutta kenen kanssa? Hänelle osoitetaan eräs yläluokkainen, vaalea, ujo ja hillitty neitonen, joka varmasti on neitsyt. Tämä Diana tuntuu miellyttävältä, ujon ulkokuoren alta pilkahtaa leikkisyyttä ja huumoriakin, hän on myös ulkonäöltään riittävä. Hän ei ehkä ole kovin älykäs, mutta muuten sopiva ja hänessä tuntuu olevan luontaista vaatimattomuutta ja prinssi ajattelee, että ehkä hänestä ajan mittaan kehittyy samanlainen teeskentelemätön ja suora persoona kuin mitä Camilla on. Niin pari kihlautuu.

Kihlajaisaikana prinssi alkaa kuitenkin epäröidä: Diana saa kummallisia hysteerisiä kohtauksia, hän tuntuu valehtelevan kummallisista asioista, eikä hän ehkä ole pohjimmiltaan ollenkaan vaatimaton. Mutta prinssille vakuutetaan, että se menee ohi, morsian on vain hämmentynyt, jännittynyt uudesta tilanteesta. Mutta morsian on erittäin omistushaluinen, hän on myös onkinut tietoonsa kaikkien prinssin entisten heilojen henkilöllisyydet, erityisesti Camilla on hänelle punainen vaate. Kaikki viitteet Camillaan aiheuttavat hysteerisen kohtauksen, itkua, huutamista, morsian kaipaa vakuutteluja, kehuja, ennen kaikkea kehuja loputtomasti. Prinssi on hämmentynyt, hän ei ole tottunut tällaisiin naisiin, hän on koko elämänsä elänyt voimakkaiden, suorien, teeskentelemättömien naisten parissa. Hän ei tiedä mitä tehdä, vain toivoa että häiden jälkeen ja julkisuuspaineiden hellittäessä tilanne jotenkin rauhoittuu.

---Mutta tilanne ei rauhoitu, vaan pahenee. Vähitellen kaikille alkaa paljastua Dianan luonne: hän on vaativa, tarvitseva, vaille huomiota ja rakkautta jäänyt pikkutyttö, joka kiukuttelee, jättää ruokansa syömättä, itkee hysteerisesti, penkoo taskuja, tekee kaikesta draamaa loppumattomalla energialla - se energia ahmitaan muista. Diana tulee raskaaksi ja hetken ajan kaikkien huomio on kiinnittynyt häneen ja hän tuntuu rauhoittuvan, mutta kun hovissa yritetään jatkaa normaalia elämää, tilanne riistäytyy taas pahaksi. Prinssin pitäisi palvoa, vakuutella, kehua, istua vieressä, muttei prinssi voi - eikä enää edes halua. Hän huomaa pian, että kavahtaa vaimoansa, alkaa inhota jopa hänen ominaishajuaan. Yhä useammin hän huomaa soittavansa Camillalle, joka yrittää lohduttaa ja kannustaa.

Prinssin neuvonantajat kehottavat prinssiä johdonmukaisuuteen Dianan kohtelussa - Diana on kehittymätön lapsi, jätä sen kiukuttelut huomiotta, koska sitä se vain kerjää, yritä huomioida vain positiiviset asiat, ei kiukuttelut. Näin prinssi tekee, vaikka häntä kauhistuttaa. Diana viiltelee itseään, saa koko yön kestäviä hysteerisiä itkukohtauksia. Yhden riidan jälkeen raskaana oleva Diana heittäytyy dramaattisesti portaikkoon. Nyt jopa kuningatar kauhistuu, kun hänelle myös alkaa paljastua miniänsä luonne - tämä on ilmeisesti valmis tekemään mitä tahansa saadakseen huomiota ja tahtonsa läpi. Siitä hetkestä lähtien kuningatar ja hovi on varuillaan lasten turvallisuuden suhteen - lapset eivät ole koskaan äitinsä kanssa ilman vahtia, tarkkailevia silmäpareja, toiset turvamiehet tarkkailevat muita ihmisiä, yhdet silmäparit äitiä. Ja selvä politiikka otetaan käyttöön: joka tilanteessa on korostettava, kuinka hyvä äiti Diana on, ehdottomasti. 

Prinssi on onneton ja hänen elämänsä on helvettiä. Ainoa lohtu on lapset - ja Camilla. Salaa, kaikkien selän takia, he uudistavat romanssinsa. Molempia salailu ahdistaa, molemmat ovat toimimattomissa avioliitoissa, molemmat onnettomia. Yhteiset hetket ovat henkireikä, he puhuvat samaa kieltä, he pystyvät keskustelemaan mistä tahansa, heillä on sama huumorintaju ja tausta, mitään ei tarvitse selitellä, toinen ymmärtää jo puolesta sanasta. Se on ihanaa, se lataa akkuja, antaa energiaa - ainoat hetket jolloin saa olla oma itsensä.

a juuri tätä prinssi miettii - hetket, jolloin saa olla oma itsensä - onko Diana saanut olla oma itsensä? onko hänellä hetkiä, jolloin ei tarvitse jännittää, pelätä? Hetkiä, jolloin saa tuntea riittävänsä sellaisenaan? Prinssi ahdistuu, sanoo Camillalle, että yrittää vielä Dianan kanssa, onhan tämä taas raskaana. Ja prinssi yrittää, yrittää kaikkensa ja tilanne rauhoittuukin, Diana ei tunnu niin vaativalta kuin aiemmin, hän tuntuu jopa merkillisen tyytyväiseltä. Prinssi on oppinut lukemaan noita alta kulmain vilahtavia mikroilmeitä, kaiken itkun ja valituksen välistä vilahtavia tyytyväisyyden ilmeitä. Lapsi syntyy, toinen poika, prinssi oli toivonut tyttöä, se olisi ollut unelma, mutta pääasia että lapsi on terve. Hymyillen prinssi muistelee omaa nuoruuttaan siskon ja veljen kanssa, toinen pikkuveli tuli sitten myöhemmin. Silloin neuvonantajat supattavat korvaan, että oletko varmasti isä. Dianalla on ollut suhde erääseen mieheen, punatukkaiseen. Ja lapsella on punaiset hiukset.

---

Jotakin prinssissä rauhoittuu, hiljenee ja sammuu - ehkä sen näin pitää mennäkin. Dianakin on löytänyt omat hetkensä olla oma itsensä. Ehkä he sittenkin päätyvät hankalan alun jälkeen siihen yläluokalle tyypilliseen kulissiliittoon, jossa edustustilaisuudet vedetään yhdessä hymy huulilla ja sitten jatketaan omaa elämää kumpikin omilla tahoillaan. Lapsikin osoittautuu omaavan prinssin suvulle ominaisia piirteitä niin paljon, että isästä ei enää ole epäilystä. Prinssi on tyytyväinen. 

Mutta Diana ei ole. Kun edes syrjähyppy ei saa miestä mustasukkaiseksi, niin yksi asia takuulla saa: julkisuus ja kansan suosio. Ja Diana on oppinut. Vaikkei ole kovin älykäs, niin nämä kuviot hän osaa: miten juoksuttaa lehdistöä ja paparazzeja, miten antaa vinkkejä, miten toimia tietolähteenä kulisseissa. Ja hän voi tehdä tätä loputtomasti - ero, äitiys, ehkä hän saa kiristettyä itselleen arvonimen ja aseman ja rahaa, sen jälkeen hän tekee hyväntekeväisyyttä, edustaa silloin tällöin - ja vie kaiken huomion vihaamiltaan ihmisiltä - mikä voisi olla ihanampaa. Tosin Dianan uusi rakkaus ei tämäkään oikein ymmärrä taipua ja totella, no se on lääkäri - mutta kyllä Diana sen pian voitoksi kääntää. Diana antaa lehdistölle vinkin ja lähtee lääkärin uskonveljen, mutta hyvin rikkaan sellaisen, kanssa lomalle luksushuvipurrelle. Hän yrittää iskeä siihen lääkärin kipupisteeseen, nitistää sillä tavalla. Mutta se ei tunnu tepsivän - niin kuin Charles, tämäkin mies vetäytyy, kieltäytyy reagoimasta. Diana keksii lähteä vielä uuden ihastuksen kanssa rakkauden kaupunkiin, Pariisiin, eiköhän se tepsi. Vinkki vielä paparazzeille, niin homma toimii.

Prinssi on kuolinuutisesta ensin järkyttynyt, sitten helpottunut. Hän on kauhuissaan omasta helpotuksesta, omista tunteistaan. Aistivatko muut sen? Lapsieni äiti on kuollut ja minä ajattelen tällaisia? Prinssi päättää sysätä omat ajatukset nurkkaan ja keskittyy lohduttamaan poikiaan. Elämä tasoittuu ja alkaa rullata rauhallisesti ja vakaasti eteenpäin. Camilla on eronnut. He alkavat seurustella julkisesti. Jossain vaiheessa voitaisiin mennä naimisiin - sillä tavalla hissuksiin, niin hissuksiin kuin se on mahdollista tulevalle Englannin kuninkaalle, ehdottaa Prinssi. No, mikäs siinä, mutta miksikään kuningattareksi minä en ala, jätetään se arvonimi symbolisesti Sydänten Kuningattarelle, minä voin olla se Rottweiler-narttu, sanoo Camilla. Ja niin he elivät tasavertaisina ja tasaväkisinä, miehenä ja naisena, ei miehenä ja lapsena, elämänsä loppuun saakka. Sen pituinen se.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumma kun Dianan pojalla Spencerin suvun punainen tukka jos äitinsä muka ei olisi isänsä lapsi. Juuri Dianan isän puolelta tuo punapäisyys periytyy.

Ei kun Harry on tietysti perinnyt punapäänsä James Hewittiltä;)

Eli Dianan isä ei ole Dianan isä ja Harryn isä ei ole Harryn isä.

Tämä minua jaksaa ihmetyttää, että monet edelleen näin uskovat. Vanhemmiten Harry näyttää kasvonpiirteiltään niin paljon isältään, eli Charlesilta.

Ja eritoten prinssi Philipiä varsinkin hymyillessään leveästi.