Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Minkä tason introvertti olet? Kuvaile!
10.08.2017 |
Tuli mieleen kun juttelin ystävieni kanssa. Hekin mieltävät itsensä introverteiksi, mutta viihtyvät paljon kavereidensa kanssa, on peli-iltaa, saunailtaa ja ties mitä kokoontumisia useasti isolla porukalla. Toinen kuvaili että saattaa olla jopa ambivertti(?), viihtyy paljon omissa oloissaan, mutta kun on kavereiden kanssa, saa siitä voimaa.
Minusta tuntuu että olen joku super-introvertti, ja tunnen oloni jotenkin ihan vääränlaiseksi ja vialliseksi. Väsyn ihan kaikista ihmissuhteista. Läheisten kanssa vähemmän, mutta silti väsyn. Jos olen outojen kanssa, olen jatkuvassa jännitystilassa ja pitää tsempata koko ajan että aivot suoltaisivat jotain järkevää. Päällepäin tätä ei moni huomaa, ja minua on kuvailtu sosiaalisesti ihan ok:ksi, rennoksi ja helposti lähestyttäväksi. Kotona jännittynyt olo jatkuu, ja en pysty keskittymään mihinkään ja lopulta väsähdän loppupäiväksi. Kavereiden kanssa kestän paremmin, mutta silloinkin on samanlaiset oireet enkä saa loppupäivästä enää mitään aikaiseksi.
Lisäksi moni ihminen haluaa ystävystyä kanssani, ja se taas on itselleni ihan painajainen kun en missään nimessä halua enempää ystäviä. Tuntuu että laiminlyön edellisiäkin. Eli sosiaalisissa tilanteissa saatan vaikuttaa jopa ekstrovertilta, kun ihmiset sitten herkästi tahtovat tehdä lähemmin tuttavuutta.
Puolison kanssa selviän paremmin, mutta jos on ollut rankka päivä, tai olen ollut pidemmän aikaa puolison kanssa, tarvitsen omaa rauhaa tai muuten alan väsyä ja tiuskia. Silloin tuntuu että jokainen äännähdys, liike ja tuhahdus kulkee jonkin megafonin läpi ja väsyttää entisestään. Silloin inhottaa jos telkkari pauhaa. Mietin että voisinko jopa olla erityisherkkä, mutta kaikki kohdat ei päde minuun. Tuntuu vaan että olen joku friikki, joka ei löydä omaa lokeroaan ja samaistumispintaa. :( Lisäksi ollaan terapeutin kanssa mietitty että traumatausta voisi vaikuttaa asiaan, mutta se on vasta työstön alla eikä ratkaisua löydy sieltäkään.
Kertokaa teidän kokemuksia. Millaisia introverttejä olette?
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Kun olen kavereideni kanssa, seuraavana päivänä haluan olla rauhassa, muuten väsyn :D
Minullakin pitää olla lepopäiviä välissä. En koskaan tee sosiaalisia suunnitelmia peräkkäisiksi päiviksi. Joululomilla yms. perheen ja mahdollisesti sukulaisten kanssa alan yleensä jossain vaiheessa voida henkisesti huonosti, ellei minulla ole omaa huonetta, johon vetäytyä.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mukava lukea tällaisia juttuja! Missä olette introvertit töissä? Joku kertoi olevansa opettajana, huh.
Joo, alaa olen vaihtamassa vähemmän sosiaaliseen kyllä :D Toisaalta siedän opetyötä yllättävän hyvin muuhun sosiaalisuuteeni nähden, ehkä se "työminä" on niin erilainen kuin "oikea" minä että operooliin on kohtalaisen helppo sujahtaa (töihin menemisen ajatus ei kuitenkaan ole mukava etukäteen). Töissä välttelen ylimääräisiä kontakteja parhaani mukaan, esim. vietän tauot omassa työhuoneessani enkä opehuoneessa juuri koskaan. Olen suht vasta valmistunut ja nytkin määräaikaisessa pestissä, joten ulkopuolisuus työyhteisössä on joka tapauksessa fakta, niin tämä työhuoneessa kököttäminen ei ole ongelma.
/se aiempi opettaja
Itse olen kanssa aika vahva introvertti, mutten ihan päivätolkulla kuitenkaan viihtyisi yksin.
Lapsena äitini oli maatalon emäntä, joten sisarukset ja minä saatiin olla kotona. Sisarusten kanssa leikin jos halusin, ja aika paljon itekseni.
Oli aika viedä seurakunnan kerhoihin, että saisin vähän sosialisointia, mutta pistin lapsena jo raivarit pystyyn, koska en halunnut mennä sinne. No, en mennyt, koska kotona tosiaan äiti pysty hoitamaan, joten sain olla kotona.
Alakoulussa leikin paljon yksin ja sehän huomattiin, että olin silloin melko epänormaali. Kyllä mä muutaman vuoden päästä aloin saada ystäviä, mutta muistan kyllä, jos he soittelivat kotiin, itkin huoneessani ja ahdisti, kun olisin halunnut olla vain kotona. Tätä kesti usean vuoden. Yläasteella mulla oli pari kaveria, kenen kanssa hengasin.
Ammattikoulussa aloin saada kavereita, mutta en silloinkaan oikein halunnut nähdä heitä vapaalla, mutta ajattelin, että kuuluu haluta, että on kuin muutkin.
Työelämässä kaverustun helposti, mutta edelleen haluan pitää työkaverit työkavereina, joskus voin nähdä vapaa-ajalla kyllä. Muutaman ystävän olen saanut vapaa-ajalle, ovat oikeastaan lapsuuden ystäviäni, heitä nään ajoittain.
Elämäni on todella rauhallista ja stressitöntä, ei ole puolisoa eikä lapsia eikä lemmikkejä, asun hyvin yksinkertaisesti ja tulen pienestä onnelliseksi. Kaikenlainen yhtäkkinen stressi saa aivoni repimään pelihousuni, vaikka yritän olla ajoittain epämukavuusalueellani ja olenkin, mutta tällaisesta epämukavuudesta helposti jo flunssakin pukkaa.
Voin kyllä sopia ajoittain yökyläreissuja, pieniä reissuja, juhliin osallistumisia, kunhan ne tapahtuvat viikkoja/kuukausia etukäteen ja tiedän että saan palautua. Jos tiedän, että esim. olisi ystävän tuparit lauantaina ja alkuperäissuunnitelmana perjantaina olisi vapaa, mutta jos yhtäkkiä perjantaillle sattuisi joku yllättäinen toinen pienimuotoinenkin juhlakekkeri, menen aivan tolaltani.
Mutta esim. vanhempieni seura ei kuluta
minua, pikemminkin lapsuuden kodissa esim. juhlapyhiä viettäessä sielu lepää, kun saa seuraa kuin haluaa, saa olla yksin kun haluaa ja sellainen kun on.
Alue: Aihe vapaa
Mä olen juuri tuollainen ihmisiä pelkäävä syrjäänvetäytyvä erakko:D