Onko töissä mielestänne tärkeää osallistua kahvipöytäkeskusteluihin ja small talkata, vaikkei se olisi itse työn kannalta oleellista?

Joskus osallistun rupatteluun, toisinaan syvennyn sanomalehteen. Millä fiiliksellä nyt satun silloin olemaan.

Ei ole tärkeää. Itse en ole koskaan osallistunut. En edes käy kahvihuoneessa enkä muiden kanssa lounaalla. Eipä tästä ole mitään haittaa ollut työelämässä. Mutta minä olenkin miesvaltaisella it-alalla, en tiedä miten paljon sitten jotkut naisvaltaisen alan ihmiset puhuisivat selän takana pahaa kaltaisistani. Tosin en minä siitäkään välittäisi. Länkyttäkööt mitä länkyttävät, en minä töissä kavereita kaipaakaan, olen täällä vaan tekemässä duunia.

No pitää tehdä se minimisuoritus.

No ei tarvitse itse aloittaa keskustelua, mutta kyllä on mielestäni töykeää ja epäkohteliasta olla vastaamatta, mikäli toinen kysyy jotain. Jos ei siedä yhtään sosiaalisuutta, niin ehkä silloin olisi järkevintä hankkia sellainen työ/ammatti, missä saa olla käytänössä koko ajan itsekseen?

Hyvät käytöstavat täytyy ainakin hallita. Niihin sisältyy kohteliaisuus työkavereita kohtaan. Se yleensä vaatii ainakin pienessä määrin small talkia.

No ei pakko ole, mutta helpottaa kummasti elämää, jos tekee sitä edes hieman. Nimimerkillä kokemusta on. Ei se minullekaan mitenkään helppoa tai erityisen mukavaa ole, mutta olen oppinut hieman hallitsemaan sitä kantapään kautta. Kaikkihan me joudumme välillä tekemään myös epämukavia ja -miellyttäviä asioita, eikö? Mielestäni aikuisen ihmisen tulisi ymmärtää, ettei aina vain voi toimia oman pään mukaan, vaan välillä täytyy osata ottaa myös muut huomioon.

Kyllä se paljon kivemmaksi tekee työnteon jos työkaverit on myös kavereita, ei välttämättä ystäviä.

Kyllä min ainakin pidän moukkana ihmistä joka normaaleja käytös tapoja hallitse.

On kyllä todella epäkohteliasta tulla sönköttämään jotakin, jos näkee toisen lukevan lehteä. Jotain käytöstapoja!

Ei. Mä haen sen kahvin kahvihuoneesta ja meen takas työpisteelle, luen omat sähköpostit tai selaan facebookia

Kyllä pystyn keskustelmaan niitä näitä mutta melko yksinkertaisen työkaverin vitsit eivät ole enää pitkiin aikoihin jaksaneet naurattaa enkä siis ota niitä kuuleviin korviini.

Mitä töitä sää kahvitauolla teet? Työn lomassa tulee höpistyä kaikkee, naurettua ja pelleiltyä ja sitten ruokatauolla luetaan lehteä/ osallistutaan muiden keittiön duunarien keskusteluihin tai syödään hiljakseen.

On tärkeää olla JOSKUS mukana kahvipöytäkeskusteluissa. Se pitää yllä yhteisöä ja ilmapiiriä ja kommunikaatokanavaa.

Ja yhtä tärkeää on, että siellä kahvipöydässä ei istu aina ja kokoajan. Ei hiljaa eikä äänessä.

Meidän työpaikalla edellytetään jokaiselta työpaikan kehittämistä, näin sanoi esimies eilen. Jos ei kahvipöydässä, niin ainakin työssä on otettava huomioon koko työpaikan etu eikä omaan nurkkaansa käpertyjää enää sallita. Kommunikaatio ja kehittäminen ovat tärkeitä.

No ei kaikissa töissä/ammateissa edes ole työyhteisöä, minkä kanssa keskustella. Ehkäpä vähemmän sosiaalisen ihmisen kannattaisi harkita ennemmin sellaista työtä, missä saa olla enimmäkseen omassa rauhassaan?

En osallistu juorujuttuihin. Olen hoitoalalla ja iltavuoroon mennessä saattaa osa aloittaa työnsä istumalla tauolla aamuvuoron kanssa juttelemassa ja nauramassa. Siis työaika on alkanut ja hommaa olisi vaikka kuinka paljon. Työpaikkakokouksissa sanon mielipiteeni ja toki vastaan kysyttäessä muutenkin. Joutavaa läppäilyä en vaan jaksa.

Inhoon sitä yli kaiken! Oon hoitaja ja vituttaa kun raportilla aina puhutaan muusta kun potilaista ja työstä. Ite vaan istun mykkänä tuolloin, ehkä hymähdän

Vierailija kirjoitti:

On tärkeää olla JOSKUS mukana kahvipöytäkeskusteluissa. Se pitää yllä yhteisöä ja ilmapiiriä ja kommunikaatokanavaa.

Ja yhtä tärkeää on, että siellä kahvipöydässä ei istu aina ja kokoajan. Ei hiljaa eikä äänessä.

Istutaanko jossain vielä laumoina jossain kahvihuoneessa? Mä en ole nähnyt sitä 1980-luvun jälkeen. Olen it-alalla. Täällä jokainen käy hakemassa automaatilta omia aikojaan kahvikupillisia koneen ääreen ja juo ne kahvit siinä töitä tehdessään. Eikä muutenkaan ole tapana sosialisoida muuten vaan. Työasioista täällä vaan puhutaan.

Toivoisin ettei se ole tärkeää, mutta käytännössä kahvipöytäkeskustelu tms. on kuitenkin se paikka, jossa ihmiset ystävystyvät, ja omaksi kaveriksi koetun työkaverin kanssa jaetaan ihan huomaamattakin myös työtä koskevia ajatuksia ja ideoita, ja suositaan häntä esim kehumalla pomolle. Se on ihan normaalia psykologiaa eikä mikään firman johdon päätös että näin on, ja samaa esiintyy muuallakin kuin työpaikoilla. 

Tietysti jos on vakivirka tai työskentelee alalla, jolla oikeasti on työvoimapulaa, tuolla ei ole väliä. Ja eihän kaikissa töissä edes voi samalla tapaa keskustella. Mutta noin muuten, kun väkeä kuitenkin irtisanotaan niin helpommin potkitaan pellolle se hiljaisempi tapaus, jonka olemassaoloakaan ei meinaa aina muistaa.

Kyllä. Tutkimusten mukaan sellainen on hyväksi työympäristölle.

Vierailija kirjoitti:

No ei tarvitse itse aloittaa keskustelua, mutta kyllä on mielestäni töykeää ja epäkohteliasta olla vastaamatta, mikäli toinen kysyy jotain. Jos ei siedä yhtään sosiaalisuutta, niin ehkä silloin olisi järkevintä hankkia sellainen työ/ammatti, missä saa olla käytänössä koko ajan itsekseen?

Tämän ongelman voi kiertää sillä, että ei mene sinne kahvihuoneeseen. Toki töissä jokainen työasioita koskevaan kysymykseen vastaa, sehän kuuluu työn vaatimuksiin jo.  Mutta yksityisasioita, small talkia tms ei ole mikään pakko puhua. Meidän jotka emme halua sellaista, kannattaa jättää kahvitauot väliin ja käydä lounaalla omituiseen aikaan jolloin kukaan muu ei käy ;)