Onko töissä mielestänne tärkeää osallistua kahvipöytäkeskusteluihin ja small talkata, vaikkei se olisi itse työn kannalta oleellista?

En ole töissä hankkimassa kavereita/ystäviä, olen siellä tekemässä töitä. Haluan pitää työ- ja vapaa-aikakaverit erillään.

Vierailija kirjoitti:

Tietysti jos on vakivirka tai työskentelee alalla, jolla oikeasti on työvoimapulaa, tuolla ei ole väliä. Ja eihän kaikissa töissä edes voi samalla tapaa keskustella. Mutta noin muuten, kun väkeä kuitenkin irtisanotaan niin helpommin potkitaan pellolle se hiljaisempi tapaus, jonka olemassaoloakaan ei meinaa aina muistaa.

No ei päde ainakaan insinöörialoilla, joissa varsin usein se suorastaan ihmispelkoinen yksin nysvääjä on kaikkein kovin guru. Eikä niitä kyllä pois laiteta, ei sitten millään. 

Kannattaa muistaa, että small talking on vain heiton verran eri asia kuin mall stalking.

Työkavereiden kanssa saa olla omissa oloissa silloin kun haluaa, toki jotain läppää heitetään päivittäin. Useimmiten käyn syömässä yksinäni, mutta kyllä nuo muutkin ruutuun keskittyy.

Asiakaspalavereissa, -lounailla ja -illanvietoissa on sitten syytä hanskata auttavasti small talkia, vaikka hiljaisempikin yksilö menee porukan mukana.

Insinööri toimistohommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti jos on vakivirka tai työskentelee alalla, jolla oikeasti on työvoimapulaa, tuolla ei ole väliä. Ja eihän kaikissa töissä edes voi samalla tapaa keskustella. Mutta noin muuten, kun väkeä kuitenkin irtisanotaan niin helpommin potkitaan pellolle se hiljaisempi tapaus, jonka olemassaoloakaan ei meinaa aina muistaa.

No ei päde ainakaan insinöörialoilla, joissa varsin usein se suorastaan ihmispelkoinen yksin nysvääjä on kaikkein kovin guru. Eikä niitä kyllä pois laiteta, ei sitten millään. 

Ilmankos insinöörialoilla menee nykyään huonosti, kun mitään ei puhuta, mitään ei kommunikoida, kukaan ei saa toisilta uusia ideoita eikä jaa ajatuksiaan. Ei ihme, ettei mitään uutta synny.

Vierailija kirjoitti:

Meidän työpaikalla edellytetään jokaiselta työpaikan kehittämistä, näin sanoi esimies eilen. Jos ei kahvipöydässä, niin ainakin työssä on otettava huomioon koko työpaikan etu eikä omaan nurkkaansa käpertyjää enää sallita. Kommunikaatio ja kehittäminen ovat tärkeitä.

Meillä taas kahvitauot on tarkoitettu lyhyeksi irtautumiseksi työasioista (jotta taas jaksaa ajatella työasioita) ja sen vuoksi työpaikan asioista ei todellakaan ole tarkoitus puhua kahvitauolla. Työpaikan kehittämiseen on ihan omat fooruminsa.

Vierailija kirjoitti:

En ole töissä hankkimassa kavereita/ystäviä, olen siellä tekemässä töitä. Haluan pitää työ- ja vapaa-aikakaverit erillään.

Positiivisen työilmapiirin ylläpitäminen huomioimalla työkaverit kohteliaalla käytöksellä on eri asia kuin kavereiden tai ystävien hankkiminen. Osa työntekemistä on myös noudattaa hyvää käytöstä.

Joskus tuntuu, että työpaikka on aikuisten lastentarha.

Meillä ei ole nk kahvipöytäkeskusteluja. Yleensä sieltä haetaan vain kahvia mukiin ja palataan omaan työpisteeseen. Lisäksi siellä voidaan lukea työnantajan tilaamat lehdet. Niitä ei saa viedä pois kahvihuoneesta, koska aiemmin uusimmat lehdet olivat aina kadonneet jonkun työpisteeseen eikä porukka muistanut palauttaa niitä. Ja kun joku lukee, niin ei mennä keskeyttämään ja rupattelemaan mitään jonninjoutavaa. Keskustelua varten meillä on yhteinen viikkopalaveri, jossa puhutaan niin työasioista kuin työpaikan kehittämisestä. 

Mun työpaikalla kaikki kunnioittavat toisiaan parhaansa mukaan ja toimivat asiallisesti. Hiljainenkin saa olla kunhan tekee työnsä. Työpaikalla tehdään töitä eikä pelata sosiaalisia pelejä, sillä itse työ on kaikille mieluista ja kiinnostavaa.

Olipa ikävä kuunnella kahden hoitajan haukkuvan yhtä ihmistä. Hyvä kun ehtivät ruokansa niellä, kun piti paatoksella moittia yhteistä tuttavaa. Sanoin, etten tunne koko ihmistä, mikä olikin totta. Keskityin sitten lukemaan lehteä.

Juuri tuollainen parjaaminen pilaa hyvän työilmapiirin.

"Ilmankos insinöörialoilla menee nykyään huonosti, kun mitään ei puhuta, mitään ei kommunikoida, kukaan ei saa toisilta uusia ideoita eikä jaa ajatuksiaan. Ei ihme, ettei mitään uutta synny."

No, millä aloilla sitä uutta nyt sitten on syntynyt? Jo olemassa olevan vääntämistä ja kääntämistä se pääasiassa on sekä oman egon pönkittämistä.

😑

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti jos on vakivirka tai työskentelee alalla, jolla oikeasti on työvoimapulaa, tuolla ei ole väliä. Ja eihän kaikissa töissä edes voi samalla tapaa keskustella. Mutta noin muuten, kun väkeä kuitenkin irtisanotaan niin helpommin potkitaan pellolle se hiljaisempi tapaus, jonka olemassaoloakaan ei meinaa aina muistaa.

No ei päde ainakaan insinöörialoilla, joissa varsin usein se suorastaan ihmispelkoinen yksin nysvääjä on kaikkein kovin guru. Eikä niitä kyllä pois laiteta, ei sitten millään. 

Ilmankos insinöörialoilla menee nykyään huonosti, kun mitään ei puhuta, mitään ei kommunikoida, kukaan ei saa toisilta uusia ideoita eikä jaa ajatuksiaan. Ei ihme, ettei mitään uutta synny.

On ihan tutkittu juttu, että työssä tulee pitää taukoja, jolloin ei tehdä eikä edes ajatella työasioita. Jos kahvitauollakin pitää ideoida ja jakaa omia ideoitaan, niin se tauko ei ole silloin tauko vaan työtä. 

Peruskohteliaalla käytöksellä pääsee jo aika pitkälle.

Kahvitauolle muuta tekemistä kuin jutustelu ;) 100%bonus 200€ saakka.

http://bit.ly/CasinoEurotwitc

On kohteliasta opetella edes alkeet small talkista. Itse olen tällä hetkellä miesvaltaisella alalla, kunnes saan oman alan töitä. Minua kauhistuttaa ajatus, että joskus joudun naisvaltaiseen työpaikkaan, jossa pitää koko saakelin lounastauko jutella työkavereiden kanssa syömisen yhteydessä. Olen siis itsekkin nainen. Ja kouluajan harjoitteluissa jouduin tätä jo puolisen vuotta sietämään, ja se on kaltaiselleni introvertille kuluttavaa puuhaa.

Nyt otan vain kaiken ilon irti siitä, että taukoni kuluvat kahvikupillisen nauttimiseen ja netin selaamiseen. lel

Vierailija kirjoitti:

Toivoisin ettei se ole tärkeää, mutta käytännössä kahvipöytäkeskustelu tms. on kuitenkin se paikka, jossa ihmiset ystävystyvät, ja omaksi kaveriksi koetun työkaverin kanssa jaetaan ihan huomaamattakin myös työtä koskevia ajatuksia ja ideoita, ja suositaan häntä esim kehumalla pomolle. Se on ihan normaalia psykologiaa eikä mikään firman johdon päätös että näin on, ja samaa esiintyy muuallakin kuin työpaikoilla. 

Tietysti jos on vakivirka tai työskentelee alalla, jolla oikeasti on työvoimapulaa, tuolla ei ole väliä. Ja eihän kaikissa töissä edes voi samalla tapaa keskustella. Mutta noin muuten, kun väkeä kuitenkin irtisanotaan niin helpommin potkitaan pellolle se hiljaisempi tapaus, jonka olemassaoloakaan ei meinaa aina muistaa.

Omalla alallani verkostoituminen (josta voi olla tulevaisuudessa hyötyä) tapahtuu ihan työsuoritusten mukaan eikä sen mukaan, miten monta FB-kaveria on entisistä ja nykyisistä työkavereista tai kuinka kiva sattuu olemaan. Olen itsekin suositellut nykyiseen työpaikkaani entistä työkaveriani, joka on sosiaalisilta taidoiltaan lievästi sanottuna täysi mulkku, mutta ihan mieletön guru työasioissa. Ja hänet myös palkattiin meille. 

Työkavereiden kanssa ystävystymisten ongelmana on, että ne synnyttävät helposti klikkejä työyhteisöihin. Kaikkien kanssa on pystyttävä tekemään töitä ja suoriutumaan työstään hyvin, mutta ystävystyminen voi aiheuttaa jopa sen, että tällaisen työkaveriystävän huonoa työsuoritusta katsotaan läpi sormien, mahdollisesti itse koitetaan paikkailla tapahtuneita virheitä jne, koska olisi ikävää aiheuttaa mitään negatiivista ystävälle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tietysti jos on vakivirka tai työskentelee alalla, jolla oikeasti on työvoimapulaa, tuolla ei ole väliä. Ja eihän kaikissa töissä edes voi samalla tapaa keskustella. Mutta noin muuten, kun väkeä kuitenkin irtisanotaan niin helpommin potkitaan pellolle se hiljaisempi tapaus, jonka olemassaoloakaan ei meinaa aina muistaa.

No ei päde ainakaan insinöörialoilla, joissa varsin usein se suorastaan ihmispelkoinen yksin nysvääjä on kaikkein kovin guru. Eikä niitä kyllä pois laiteta, ei sitten millään. 

Ainakin minut on laitettu pois. En tosin pelkää ihmisiä, useimmat ihmisten jutut vain eivät kiinnosta. Guru en väitä olevani, mutta yksin nysvääjä kyllä. Nimenomaan insinöörialalla olen. Voi kun vielä löytäisinkin työn, jossa saan kaikessa rauhassa nysvätä yksin.