Lue keskustelun säännöt.
Mies ei auta, olen viimeisilläni raskaana
09.08.2017 |
Olen viimeisilläni raskaana, eikä mies arvosta minua yhtään. Tein aamulla puuroa ja kattila jäi tiskipöydälle, alkoi huutelemaan keittiöstä että se täytyisi pestä ja liottaa, vastasin että etkö itse voi kun se sua häiritsee, vastaus oli että ei koska minä sen siihen jätin? Onks tää normaalia? Muutenkaan ei viitsinyt nostaa edes kynää lattialta kun huomasi että oli tippunut ja tuli istumaan sohvalle vaan huomautti että :"nostatko ton kynän tosta ennenkuin koira syö sen?" Yritin juuri merkkailla ylös mitä pakkaan sairaalakassiin ja näillä viikoilla ei oo enään sohvalta lattialle kumartelu maailman helpoin tehtävä.
Eilen myös pyysin keräämään pari tavaraa makuuhuoneen lattialta, mutta sitäkään ei voi tehdä heti vaan "kohta" ja loppujen lopuksi itse ne keräilin (olin ottanut siis kuvia myyntiin menevistä tavaroista) , ei kuulemma oo hänen hommansa siivota mun "sotkuja" vaikka kyse oli itseasiassa hänen tavaroista joista minä otin kuvat ja laitoin hänen puolestaan myyntiin. Ei voi myöskään kerätä pöydältä samalla myös mun astioita kun kerää omansa koska ei oo hänen homma, vaikka pyytäisin. Joskus on joutunut siivoomaan mun astiat tiskipöydältä koneeseen ja kuulemma se on liikaa. Mä kuitenkin oon pessyt aina meillä pyykit, vieläkin imuroin joka päivä, teen myös ruokaa, leikin koiran kanssa, tein juuri muuttoa ja kun kiukkuisena mainitsin että kyllä mäkin olen ikkunat pessyt ja kaikki kaapit hinkannut ja tavarat purkanut niin vastaus oli :"no sehän oli vähän niinku sun hommas kun et voi noita painavia kantaa" voi luoja mulla menee hermo tohon asenteeseen, kiva kuunnella kun muilla on miehiä jotka lähes vaatii naista loppuraskaudessa rentoutumaan ja mulla muutama viikko laskettuun ja vieläkin saa vääntää siitä mikä "homma" kuuluu mulle ja mikä ei. Onko tää normaalia vai oonko nyt hormoonihuuruissani vaan niin herkkä että otan itseeni helposti ja odotan saavani liian hyvää kohtelua. Odotan siis esikoista ja kaikki kehon muutokset olleet tosi väsyttäviä etenkin kun tuntuu että mies jauhaa kokoajan kaikesta tekemättömästä vaikka parhaani yritän ja sen oon hänellekki sanonut.
Kommentit (27)
Vuosia kotona makaavat mammat taas selittelemässä makaamistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo siivoojan palkkaaminen oli hyvä ehdotus. Ehkä sitten tajuaa kun siivooja ilmestyy ovelle imuri kainalossa.
Vierailija kirjoitti:
Minkä ihmeen takia sä olet muuttunut kodinkoneeksi? Kuinka hlvetisti sitä pyykkiä voi tulla kin sitä pitää alvariinsa laittaa?
Mikä sua vaivaa? Istu sohvalle, kaukosäädin käteen ja jalat koholle. Sä et ole miehesi palvelija, vaikka sellaiseksi olet itsesi alentanut. Yritä nyt edes.
Näin.
Ja vastaus kysymykseen, ei ole normaalia. Vastuu kodin arjesta on tasapuolisesti molemmilla aikuisilla, eli miehen tehtävä yhtä paljon kuin sinunkin. Ja kun toisella on sairautta tai kunto epänormaali kuten raskaudessa tai synnytyksen jälkeen, se terveempi tietenkin hoitaa isomman osan. Odotan niin huonoa arkea teille vauvan syntymän jälkeen, että suosittelen, että muutat nyt heti ennen synnytystä erilleen, jollpin saat automaattisesti yksinhuoltajuuden. Siitä miehestä on sinulle enemmän haittaa kuin hyötyä muutenkin vaikeassa vauva-arjessa.
Rasittava äijä. Joka kerta kun sanoo jotain "siivoa sotkusi" jne niin vastaa siihen että älä jaksa nalkuttaa. Miehet vihaavat tota, että he olisivat se nalkuttava "akka". Voit sanoa myös esim sukulaisten kuullen miten mies nalkuttaa jostain kynästä lattialla kun vauva on ihan kohta tulossa. Muista käyttää juuri nalkuttaa sanaa, toimii.
Hankala tilanne ja kuulostaa tutulta. Omani ei ollut ihan noin paha tapaus, mutta samoja piirteitä oli. Aamulla petasi aina vain oman puolen sängystään, korjasi omat jälkensä ja laittoi oman lautasensa pesukoneeseen, oletti että astiat ovat pöydässä ilman hänen panostaan. Minä olin se "aina avulias" joka laittoi ruokaa ja hoiti lapsen, siivosi ja tiskasi vaikka töissä kävin. Miehellä lisäksi oli lyhyempi ja ruuhkattomampi työmatka, joten hän oli kotona aina ennen minua. Alkoi potuttaa.
Protestoin lopulta ja aloin toimia vähän samoin. En poiminut hänen tavaroitaan. Aloin syödä salaattia ja tein annoksen vain itselleni. Viikkosiivotkin lopetin. Lapsen kyllä hoidin. Aika äkkiä alkoi nalkutus , josta tavasta hän oli minua syyllistänyt (naiset aina nalkuttaa). Huomautin hänelle ystävällisesti, että nalkutus on naisten hommaa. Koville kyllä otti tuo protesti. Inhoan torailua ja riitelyä yli kaiken.
Rankkaa aikaa se oli, koska miellyttäjäluonteena olin kärkäs tekemään palveluksia ja odotin kieltämättä jotakin myös takaisin. Hyvä puoli oli, että päästiin keskustelemaan siitä, mitä kumpikin odottaa avioliitolta ja perhe-elämältä. Mikä homma tehdään yhdessä, kumpi on vastuussa mistäkin ja mihin toinen osallistuu. Keskustelujen kuluessa tajusin, että hänen käyttäytymismallinsa malli oli kotoisin heiltä kotoa, jossa anoppi vaivojaan säästämättä siivosi, tiskasi ja laittoi ruokaa (perheessä kolme poikaa). Tajusin myös, että esimerkillämme me molemmat mieheni kanssa kasvatamme omia poikiamme, joten se auttoi pitämään kiinni sovitusta, vaikka alussa oli hankalaa. Päätin, että tuollaista itsekästä tomppelia en halua olla jonkun tulevan miniän harmiksi kasvattaa.
Tuo menettely ei varmaan kaikille sovi jo pelkästään siksi, että voi olla vaikea arvioida millaisen reaktion palvelusväen menettäminen aiheuttaa. Väkivaltaan taipuvaisen ihmisen kanssa tätä ei todellakaan kannata kokeilla.
Miehesi kuulostaa tunteettomalta. Omani kyllä pystyy harvoina hienoina hetkinään asettumaan minun asemaani, vaikka se ei luonaista hänelle olekaan. Mieheni alkoi muuttua jo odotusaikana itsekkäämmäksi ja vaativammaksi. Ajoittain on kieltämättä tuntunut siltä, että hän hakee huomiota ja on hankalampi kuin uhmaikäinen lapsi. Avioliitossamme on paljon hyvää, mutta yksinäisyyteen ja yksin vastuussa olemiseen on ollut pakko tottua.
Voimia ja valoa elämääsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä sitten tee ruokaa sille etkä pese pyykkejänsä. Siivoat vain ne omat sotkusi ja annat miehen läjien olla. Äläkä sano mitään. Ole kuin sitä äijää ei siinä olisikaan. On kyllä todella lapsellinen mies sulla. Ei käy kateeksi.
Eihän aloittaja naislapsena saa edes omia tiskejään koneeseen tai puurokattilaa likoamaan.
Sinulla tuskin on sitä miestäkään?
Itse asiassa on mulla mies, mutta olenkin tehnyt selväksi etten ole mikään kodinkone enkä hänen äitinsä. Yhtälailla mieskin joutaa siivoamaan siinä missä minäkin. Ja meillekin on vauva tulossa.
Elo on helpompaa kun on yhteiset pelisäännöt sovittu alusta pitäen :)
Ainakin mä saan huiloo sillo kun siltä tuntuu eikä mies nalkuta mulle tästä, ikinä. Kuten ei munkaan tarvi sille nalkuttaa mistään. Ap:n mieheltä puuttuu empatiakyky sekä oma-aloitteisuutta tekemään mitään selkeästi.
Niin ja ennen kun sanoo mua lompakkoloiseksi niin itsekin käyn töissä ja työaikani on 6-14. Hoidan myös meidän koirankin ennen töihin lähtöä.
Eihän aloittaja naislapsena saa edes omia tiskejään koneeseen tai puurokattilaa likoamaan.
Sinulla tuskin on sitä miestäkään?