Lue keskustelun säännöt.
Uusioperhe, tyttö muuttamassa
autuas
09.08.2017 |
Jouduin ihan täydelliseen paskamyrskyyn kahden ja puolen naisen keskelle ja en oikein ymmärrä...
Elelin rauhaisaa arkea vaimoni hänen noin 5v poikansa ja meidän yhteisen taaperon kanssa. Edellisestä liitosta oleva tyttöni, lukioon menevä, on vuoden verran tapellut äitinsä kanssa ja halunnut muuttaa meidän luokse, nyt oltiin yhteisellä kesälomareisulla ja sanoin, että voin keskustella asiasta äitisi kanssa.
Seuraamukset:
-tyttö otti tämän lupauksena ja kertoi äidilleen ennen kuin ehdin suutani avata
-ex-vaimo on aivan raivona ja pommittaa minua ja vaimoani puhelimitse ja somen kautta
-vaimo on raivona, koska hänelle ei kerrottu ja ei muutenkaan ole innostunut ideasta
-tyttö on raivona, koska isä ei pidä lupausta (jota EI ole annettu)
Itse odotan maanantaita kun loma loppuu ja pääsen edes hetkeksi pois...
Kommentit (146)
Valmentaudu kolmannelle kierrokselle. 😀 uusioperhekuvioihin aina alussa on tunkua naisten puolelta. Kunnes homma loppuu kun käy liian rasittavaksi. Realismi parisuhteissa ei ole pahitteeksi, päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pfft.
Oma äitipuoleni oli samanlainen, kun halusin muuttaa isäni luokse, asuttuani muutaman vuoden äitini kanssa. Syy tähän? Mulla ei yksinkertaisesti klikannut äitini kanssa niinä hurjimpina teinivuosina, eikä hommaa auttanut yhtään se, että äitipuoleni piti mua ärsyttävänä ja vaikeana teininä, joka kerjää ainoastaan isänsä huomiota.
Eh, joo? Tietenkin kaipasin isää paljon, ja jossainhan mun piti asua. Isovanhemmat asuu toisella puolen suomea ja mihinkään helvetin yksiöön en suostunut muuttamaan, vaikka äitipuoli tätä kovasti tuki, "Kun on ne ylppäritkin, niin saat lukea rauhassa!" Todellisuudessa, ylppärit oli kolmen vuoden päässä.
Ei muuta, kuin kamat kantoon ja muutto isälle. Onnekseni, myös veljistäni kaksi asuivat myös isän luona, joten oli paljon yhteenkuuluvampi tunne. Alkuvaikeuksista huolimatta, aloin tutustumaan äitipuoleen enemmän. En edes oikein osanut suhtautua häneen äitipuolena, enemmänkin aikuisena kaverina joka tuki ja auttoi hankalissa tilanteissa.
Kun asuin isälläni, välit myös äitiin paranivat huomattavasti.
Kaikki hyvä tosin loppuu aikanaan. Äitipuoleni kuoli viime kesänä aggressiiviseen syöpään. On ikävä ja olen ikuisesti hänelle kiitollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
MIKSI minun viestini nro 2 poistettiin?
Siinä kerroin, että perheen dynamiikka muuttuu, jos teini muuttaa. Sen jälkeen alkaa öinen mikron pimputus, aamuisin nukkuminen ja iltaisin miettiminen, voiko ottaa viiniä, jos teini pitää hakea jostain. Sanoin, että ei ihme, jos vaimo ei ole innostunut, se on vähän vaimea sovuttaa yhteen pikkulapsiperheen kanssa.
Täysin neutraali ja asiallinen viesti.
Mihinkäs tämä perheen pieni lapsi laitetaan, kun hänestä tulee teini?
Ei mihinkään, viittasin dynamiikkaan. Pikkulapsiperheen elämä on tietynlaista. Teinin elämä toisenlaista. Niiden sovittaminen voi olla raskasta. Ennemmin kaksi teiniä tai kaksi pikkulasta kuin yksi ja yksi.
Lisäksi vanhempi kasvaa lapsen mukana. Harva on valmis teinin äidiksi ilman lapsia. Siihen kasvetaan.
Kun olin teini, niin minulla oli taapero pikkuveli, kyseessä ihan biologinen ydinperhe. Eikä minua pistetty kiertoon mihinkään.
Näin niitä teinejä tungetaan laitoksiin pois vanhempien uusien onnien ja perheiden tieltä. Surullista mutta totta.
Onko sille teinille oma huone teidän kodissa ap?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää jatkuvat venklaukset perhekuvioissa on so last season. Kunnon wt meininki teillä! 😬
Vierailija kirjoitti:
Nuo muuttamiset eivät kosketa vain sitä teinitytärtä. Se vaikuttaa myös muihin sisaruksiin, jos nyt oletetaan, että aikuisten mielipiteet ovat yhdentekeviä (mikä on ihan väärä oletus, mutta tuntuu olevan av:n kanta).
Tästä kuuluu nyt ensiksi aikuisten jutella keskenään, päättää kanta ja sitten teini äidin ja isän kanssa keskustelemaan.
Ei ole mikään av:n kanta, vaan perustuu ihan (muistaakseni) lakiin, missä jo 12 täyttänyttä kuunnellaan asumisjärjestelyjensä suhteen. Ja ap:lla teini, ainakin 13 ikää siis.
Tietysti aikuiset päättävät, mutta kyllä teinin mielipide on tärkein! Moni on täälläkin haukkunut erovanhempia ja uusperheellisiä siitä, että ne "entiset" lapset hylätään. Nyt pitää teiniä kuunnella, kertoa isän kodin säännöt ja antaa hänen muodostaa mielipiteensä.
Jos haluaa muuttaa ja kun se olisi isästäkin mahtavaa, ei sitä saa estää äiti eikä äitipuoli. Järkevää sopia, että kokeillaan vaikka jouluun asti uudella tavalla, sitten saa muuttaa takaisin äitinsä luo, jos tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä on jo sanonut että hänestä olisi mahtavaa jos teini muuttaisi heille asumaan. Eli teini ja isä molemmat haluavat tätä. Ei siinä äitipuolen sana voi sitten painaa niin paljoa ettei sopisi. Muutenhan sen 5 vuotiaankin voi laittaa isälleen, eiks niin. Ja jos vaimo laittaa sen takia kolmannelle kierrokselle että isä haluaa tyttärensä luokseen asumaan niin juoksisin jo. Kyse on kuitenkin muutamasta vuodesta, haloo!
Kyllä se kuvio voi toimia, jos teinillä on oma huone ja hänet jätetään rauhaan. Jos hän kaipaa enemmän rauhaa ympärilleen, niinnannetaan sitä. Eläköön omassa huoneessaan. Ja samalla tiukat säännöt, että ymmärtää, että on kotitöitä yms.
Minä olen sitä mieltä, että uusperheet kaatuvat siihen, että mies ei kanna vastuutaan. Olen tullut av:n jälkeen tähän tulokseen: eli nainen ottaa vastuuta miehen lapsesta ja mieshän sen antaa. Mies häviää työpaikalle, tai ei komenna lastaan tekemään kotitöitä. Ja kaikki kaatuu äitipuolen harteille. Siihen uuvutaan.
Jos mies hoitaisi ja viihdyttäisi omat lapsensa, ei olisi uusperheiden eroja. Ei olisi sitä, että "sä et ole mun äiti".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En hyväksyisi, että miehen teini-ikäinen poika muuttaisi meille, ellei nyt joku pakottava syy olisi (äiti kuolee, sairastuu, muuttaa kauas..) Pidän pojasta kyllä, ja hän on tervetullut viikonloppuisin, lomilla ja viikollakin toki pistäytymään isäänsä ja sisaruksiaan moikkaamassa. Mutta koko elämääni en ole valmis muokkaamaan niin, että sinne sopisi teinipoika. Meillä on vauva ja taapero ensinnäkin, ja elämä menee pitkälti näiden rytmissä. Kunnollista huonettakaan meillä ei ole antaa, pojalla on sänky, kaappi ja pöytä meidän työhuoneessa, mutta kun äitiysloma päättyy, teen itse yrittäjänä kotoa töitä ja tarvitsen työtilan arkena. En myöskään hyväksy isoja muutoksia ilman, että aikuiset keskustelevat niistä järkevästi, teini ei pompota perheitä omien oikkujensa mukaisesti.
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi, että miehen teini-ikäinen poika muuttaisi meille, ellei nyt joku pakottava syy olisi (äiti kuolee, sairastuu, muuttaa kauas..) Pidän pojasta kyllä, ja hän on tervetullut viikonloppuisin, lomilla ja viikollakin toki pistäytymään isäänsä ja sisaruksiaan moikkaamassa. Mutta koko elämääni en ole valmis muokkaamaan niin, että sinne sopisi teinipoika. Meillä on vauva ja taapero ensinnäkin, ja elämä menee pitkälti näiden rytmissä. Kunnollista huonettakaan meillä ei ole antaa, pojalla on sänky, kaappi ja pöytä meidän työhuoneessa, mutta kun äitiysloma päättyy, teen itse yrittäjänä kotoa töitä ja tarvitsen työtilan arkena. En myöskään hyväksy isoja muutoksia ilman, että aikuiset keskustelevat niistä järkevästi, teini ei pompota perheitä omien oikkujensa mukaisesti.
Älkää missään nimessä lähtekö uusperhetouhuun, jos ette aio hyväksyä, että puolison lapset jossain vaiheessa haluavat muuttaa teille.
Teinien oikut? Sinunkin vauvasi ja taaperosi ovat jonain päivänä teinejä. Hyvä jos opit "oikkuihin" jo nyt.
Tosi julmaa tekstiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi, että miehen teini-ikäinen poika muuttaisi meille, ellei nyt joku pakottava syy olisi (äiti kuolee, sairastuu, muuttaa kauas..) Pidän pojasta kyllä, ja hän on tervetullut viikonloppuisin, lomilla ja viikollakin toki pistäytymään isäänsä ja sisaruksiaan moikkaamassa. Mutta koko elämääni en ole valmis muokkaamaan niin, että sinne sopisi teinipoika. Meillä on vauva ja taapero ensinnäkin, ja elämä menee pitkälti näiden rytmissä. Kunnollista huonettakaan meillä ei ole antaa, pojalla on sänky, kaappi ja pöytä meidän työhuoneessa, mutta kun äitiysloma päättyy, teen itse yrittäjänä kotoa töitä ja tarvitsen työtilan arkena. En myöskään hyväksy isoja muutoksia ilman, että aikuiset keskustelevat niistä järkevästi, teini ei pompota perheitä omien oikkujensa mukaisesti.
Älkää missään nimessä lähtekö uusperhetouhuun, jos ette aio hyväksyä, että puolison lapset jossain vaiheessa haluavat muuttaa teille.
Teinien oikut? Sinunkin vauvasi ja taaperosi ovat jonain päivänä teinejä. Hyvä jos opit "oikkuihin" jo nyt.
Tosi julmaa tekstiä.
Kyllä, teinit oikuttelevat. He vedättävät vanhempiaan, ovat itsekkäitä hirviöitä. Se kuuluu teini-ikään ja on epänormaalia jos niin ei tapahdu edes jossain määrin. Ja ei, normaali teini ei ole paha, hänen kanssaan olosta voi nauttia ja moni asia voi olla erittäin hyvin.
Mutta aikuiset päättävät. Se on parasta sille nuorellekin, että rajat löytyvät. Nuorta toki kuunnellaan ja arvostetaan, mutta nuori ei päätä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En hyväksyisi, että miehen teini-ikäinen poika muuttaisi meille, ellei nyt joku pakottava syy olisi (äiti kuolee, sairastuu, muuttaa kauas..) Pidän pojasta kyllä, ja hän on tervetullut viikonloppuisin, lomilla ja viikollakin toki pistäytymään isäänsä ja sisaruksiaan moikkaamassa. Mutta koko elämääni en ole valmis muokkaamaan niin, että sinne sopisi teinipoika. Meillä on vauva ja taapero ensinnäkin, ja elämä menee pitkälti näiden rytmissä. Kunnollista huonettakaan meillä ei ole antaa, pojalla on sänky, kaappi ja pöytä meidän työhuoneessa, mutta kun äitiysloma päättyy, teen itse yrittäjänä kotoa töitä ja tarvitsen työtilan arkena. En myöskään hyväksy isoja muutoksia ilman, että aikuiset keskustelevat niistä järkevästi, teini ei pompota perheitä omien oikkujensa mukaisesti.
Älkää missään nimessä lähtekö uusperhetouhuun, jos ette aio hyväksyä, että puolison lapset jossain vaiheessa haluavat muuttaa teille.
Teinien oikut? Sinunkin vauvasi ja taaperosi ovat jonain päivänä teinejä. Hyvä jos opit "oikkuihin" jo nyt.
Tosi julmaa tekstiä.
Niin ovatkin, ja silloin olen kasvanut siihen ja toivottavasti valmis. Nyt en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nuo muuttamiset eivät kosketa vain sitä teinitytärtä. Se vaikuttaa myös muihin sisaruksiin, jos nyt oletetaan, että aikuisten mielipiteet ovat yhdentekeviä (mikä on ihan väärä oletus, mutta tuntuu olevan av:n kanta).
Tästä kuuluu nyt ensiksi aikuisten jutella keskenään, päättää kanta ja sitten teini äidin ja isän kanssa keskustelemaan.
Ei ole mikään av:n kanta, vaan perustuu ihan (muistaakseni) lakiin, missä jo 12 täyttänyttä kuunnellaan asumisjärjestelyjensä suhteen. Ja ap:lla teini, ainakin 13 ikää siis.
Tietysti aikuiset päättävät, mutta kyllä teinin mielipide on tärkein! Moni on täälläkin haukkunut erovanhempia ja uusperheellisiä siitä, että ne "entiset" lapset hylätään. Nyt pitää teiniä kuunnella, kertoa isän kodin säännöt ja antaa hänen muodostaa mielipiteensä.
Jos haluaa muuttaa ja kun se olisi isästäkin mahtavaa, ei sitä saa estää äiti eikä äitipuoli. Järkevää sopia, että kokeillaan vaikka jouluun asti uudella tavalla, sitten saa muuttaa takaisin äitinsä luo, jos tahtoo.
Se koti on jo sen uuden vaimon ja hänen edellisen liiton pojan. Mies on tämän järjestelyn hyväksynyt ja vaimo on lähtenyt tähän leikkiin mukaan sillä oletuksella että teini asuu äidillään. Siksi uuden ei tarvitse hyväksyä järjestelyä missä teini muuttaa yhtäkkiä hänen kotiinsa.
Toisekseen heillä ei välttämättä ole tilaa teinille. Mitäs sitten? Et voi vaatia että omiin huoneisiin tottuneet joutuvat jakamaan yhtäkkiä huoneen. Tai sitten laittaa se teini puolisisarensa eli taaperon kanssa samaan huoneeseen. Tai sitten eristää olkkarista pieni nurkka teinille.
Voi tosin olla että mies joutuu lähtemään kolmannelle kierrokselle ja rikkomaan taas yhden perheen. Teini tästä varmaan riemastuisi ja luulisi voittaneensa.
Seksiä on taaperoperheessä helppo harrastaa. Menevät ajoissa nukkumaan, koko ilta aikaa. Teini valvoo pitkään. Pieni asunto. Jos nyxälle sopii vähäseksinen liitto niin siitä vaan sitten teini teille. Tämäkin on tärkeä huomioitava näkökulma.
Meillä on 7 lapsen uusperhe. Heistä 4 on teiniä 13-16-v. ja 2 alle kouluikäistä ja 1 alakoululainen. (kaikki ei asu meillä vaan 5 käy isällään eri kaupungissa/käy meillä isän luona.
Ihmettelen näitä pikkulapsi-teinielämän yhteensovittamiskommentteja ja sitä että teinit olisi kamalia.
Ootte itse kamalia! Meidän lukion aloittava poika, 2 ysiluokkalaista poikaa ja 1 seiskaluokkalainen on maailman ihanimpia. Vaikka valvotaan myöhään ja nukutaan pitkään ei rähistä jos pienemmät metelöi. Toisaalta pienemmät ovat oppineet pysymään alakerrassa pois teinien valtakunnasta silloin kun nukutaan.
Teinit tienaa rahaa myöskin silloin tällöin vahtiessaan pienempiä. Ottavat vastuuta hienosti ja me vanhemmat saadaan omaa aikaa.
No asiaan....Kyllähän kaikkien pitää nyt ymmärtää jos nuori haluaa isän luokse asumaan. Se on lapsen oikeus ja vanhemman velvollisuus. Vaimosi, ap, on sinuun sitoutuessaan valinnut, että ottaa koko paketin. Sinut ja tyttäresi. Biologista äitiä tämä voi harmittaa, mutta hänenkin on aika päästää irti. Sinulla on nyt ainutlaatuinen ja kertainen mahdollisuus luoda läheiset välit tyttäresi kanssa jonka olet joskus "menettänyt" niin että ette ole toistenne elämässä ainakaan fyysisesti läsnä kokoaikaisesti. Myös hänen pikkusisarella on upea mahdollisuus tutustua paremmin isosiskoonsa.
Joku kysyi onko nuorella oma huone. No se on tietysti oleellinen asia, että arki sujuu ja itse mietin että meidän nuoria on enää hankala saada pitemmäksi aikaa isälleen, koska heidän pitää siellä ollessaan majailla pikkusisarten huoneiden lattioilla. No tämmöistä pohdintaa. Tsemppiä teille :)
Vierailija kirjoitti:
Isä on jo sanonut että hänestä olisi mahtavaa jos teini muuttaisi heille asumaan. Eli teini ja isä molemmat haluavat tätä. Ei siinä äitipuolen sana voi sitten painaa niin paljoa ettei sopisi. Muutenhan sen 5 vuotiaankin voi laittaa isälleen, eiks niin. Ja jos vaimo laittaa sen takia kolmannelle kierrokselle että isä haluaa tyttärensä luokseen asumaan niin juoksisin jo. Kyse on kuitenkin muutamasta vuodesta, haloo!
Sen muutaman vuoden voi se teini kestää sielä äitinsä hoivissa. Kaikki vanhemmat riitelee teiniensä kanssa joten kun alkuinnostus laantuu niin sama meno isän kanssa. Teini vaan on tottunut siihen että kun käy isällään se on lomaa eli saa helpommin tahtonsa läpi, käyvät tekemässä kivoja juttuja, saa rahallisesti enemmän ja isällä on aikaa antaa teinille. Kun se arki iskee päin kasvoja teini on taas suu mutrussa ja sitten halutaan takaisin äidille.
Nää on näitä. Kun lapsia lähtee tekemään niin hommaan sitoudutaan ja uusperheiden kohdalla (joissa yhteishuoltajuus) se voi tarkoittaa että teini vaihtaa kotia. Teillä homma toki lähti purkautumaan kurjasti ja sille ei voi enää mitään. Jos teini haluaa muuttaa luoksesi ja sinulle sopii että teini muuttaa luoksesi niin äidin on pakko hyväksyä tilanne ja eiköhän nykyisesikin ole leikkiin lähtiessään tiedostanut että sinulla on lapsia ja he ovat osana elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Itse riitelin teininä äidin kanssa ja tulin toimeen paremmin isän kanssa. Kyseessä ihan ydinperhe.
Sama. Isä oli rauhallisempi ja sen kanssa pystyi keskustelemaan. Äitillä paloi hihat jos oli jostain eri mieltä.
Tässä on ero siinä että se 5v on kasvanut tässä perheessä jo ja asunto mitoitettu alussa jo niin että sille on tilaa. Lisäksi 6v ja taapero on iältään sen verran lähekkäin että ne on helppo sovittaa elämään. On eri asia heittää tämä pois kun ottaa kiukutteleva teini. Siinä kärsii kaikki muut paitsi se power tripillä käyvä teini.